Mulla löi jo 16-vuotiaana biologinen kello niin kovaa, että ymmärrän jos joku teini ajattelee että "haluan vauvan"..
Mie Itkin 19-vuotiaana kaverille, etten ole saanut miestä, jonka kanssa saisin perheen, saatoin jopa olla asiasta masentunut.
Tätä ei moni ymmärrä.
Elin villiä nuoruutta (tai lapsuutta
) jo 13 veestä, että voihan se vaikuttaa ettei maistunut enää se "nuoruus" sitten 17 kesän jälkeen.
Kävin kuitenkin suorittamassa ammatin, olin töissä ja tein virheitä ennenkuin minusta tuli äiti, joten olen kyllä onnellinen että piti hieman jarrutella ja masistella, kunnes itse pääsi perustamaan perhettä.
En itse katso pahalla nuoria äitejä, jos osaavat oikeasti asettaa lapsensa itsensä edelle..
Ei ne 30 veetkään missään täydellisessä iässä ole: kuten aiemmin mainitsin, itse en enää lähellä 30 tekisi lapsia, koska esimerkkeinä äidilleni pukkas eka kriisi silloin, samoin siskolleni (oma minä tärkeämpi kuin lapset, omat huvit ja kaverit etusijalla ja ulkonäkö..... Ja alkoholi/biletys).
Mun mielestä kriittisimmät iät lisääntymiseen on just 17-19 ja 30, ensimmäisessä astutaan aikuisuuteen ja toisessa pitää hyväksyä että tätäkö se elämä sitten on, onko valinnat olleet hyviä vai huonoja.. Kummassakin iässä kriisin ja masennuksen mahdollisuus, mitä olen psykologiaa lukenut.
Ei pidä kuitenkaan yleistää, jotkut eivät koe ikinä kriisejä, jotkut potevat ne ihan eri iässä jne.
Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app