Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)
- Ketjun aloittaja Nyytikki
- Aloituspäivämäärä
Kiitokset vinkeistä TMJ ja onnellista odotusta. On sinulle tuttua juttua, kun on pikkukakkonen tulossa. Laittele hyviä vinkkejä jos ja kun juolahtaa mieleen - helpottaa tuoretta ensikertalaista äitiä kovasti. 
Ja Susannalle onnittelut ihanista vauvauutisista - on se aivan huikea tunne kun tajuaa vauvelin olevan oikeasti tulossa. Ihanaa odotusta ja nautiskele olosta (vaikka välillä etovasta)... Ja kaiken kestää kun vauveli on sen arvoinen!!!
Tervetuloa jutusteluun mukaan!
Ja Susannalle onnittelut ihanista vauvauutisista - on se aivan huikea tunne kun tajuaa vauvelin olevan oikeasti tulossa. Ihanaa odotusta ja nautiskele olosta (vaikka välillä etovasta)... Ja kaiken kestää kun vauveli on sen arvoinen!!!
Tervetuloa jutusteluun mukaan!Kiitos kommenteista. Joo, kyllä mä alan jo olla sitä mieltä, että onneks pääsin "lomalle". Välillä on siltikin ollu vaikeeta. Esim. kovat turvotukset. Mutta selkä / lantio on niin paljon parempi kun voi levätä sillon kun huvittaa.
Harmi kun en voi ottaa kantaa noihin d-vitamiini-, kynsien leikkaus- ym. juttuihin, kun oon vähän eri "aikataulussa".
Sain "kutsun" synnytystapa-arvioon kuuden viikon päähän. Onko joillain kokemuksia siitä? Mitä siellä tapahtuu? Samalla viikolla on myös synnytysvalmennus. Oletteko käyneet siinä? Mitä siellä tehdään? Koitteko siitä olevan paljon hyötyä?
Jaksuja kaikille! <3
Ja tervetuloa mukaan Susanna!
Harmi kun en voi ottaa kantaa noihin d-vitamiini-, kynsien leikkaus- ym. juttuihin, kun oon vähän eri "aikataulussa".
Sain "kutsun" synnytystapa-arvioon kuuden viikon päähän. Onko joillain kokemuksia siitä? Mitä siellä tapahtuu? Samalla viikolla on myös synnytysvalmennus. Oletteko käyneet siinä? Mitä siellä tehdään? Koitteko siitä olevan paljon hyötyä?
Jaksuja kaikille! <3
Ja tervetuloa mukaan Susanna!
Tervetuloa mukaan Susanna täältäkin! Nauti alkaneesta matkasta, yhtäkkiä huomaa että kuukaudet vilahtavat vauhdilla! Ja se unelma palkinto on sylissä ja todellinen matka vasta sitten alkaakin :)
Vienolle terkkuja ja samaistua voin: ristiäisajatukset surraavat täällä päässä vaikka meillä ei suku niin häsääkään. Siivottu on perusteellisesti, mun vanhemmat oli suureksi avuksi, kun vuoden verran remppaa on tehty ja nyt lopuillaan, uutta kahvinkeitintä tarvis ostaa ja mikään entinen juhlava vaate ei oikein mahdu päälle eikä alekaan tarjonnut elämyksiä ja ja.. mut yleensä osaan venyttää pinnaani mielestäni aikas pitkälle niin täytyy ottaa vaan rauhallisesti nytkin.. Pienen kynsiä olen viimeistellyt juhlakuntoon, pehmeät ovat onneksi leikata ja varovasti kun unessa ottaa ja ne äp-sakset on mustakin ihanat. Toisella kertaa oli jo ote varmempi itelläkin..
Cuplatonia ei meillä ole käytetty, vitamiinit annan lusikalla- kielen päälle kohti poskea niin sinne sujahtavat hyvin, vaikka irvistys tuleekin vastaan.. ja jos vielä keittosuolatippojenkin aika on nenään niin johan siitä pieni harmistuu, nyyh.. onneksi flunssatauti jo paremmalla mallilla vaikka vielä turistaan välillä.
Ja ihana oli muuten se sun kommentti niistä maharöllyköistä ja niin totta; ollaan vaan tosi tosi ylpeitä näistä pienistä lapsosistamme kaikkine matkassa mukaantulleine juttuineen :) mun maha on kuin dalmatialaisella kaiken huipuksi- mustelmilla Klexane- piikeistä mutta nyt on 6 vkoa pistelty synnytyksen jälkeenkin ja ohi on!
Mii: meidän kunnassa pääsi synnytysvalmennukseen mitä ei kaikkialla ole muuta kuin nettiversiona ja mä tykkäsin. Tuttuakin asiaa mutta uutta antia myös. Kuunneltiin kätilön kertomaa koko synnytysmatkasta ja kysellä sai. Kiva kun selkäkivut vähempiä sulla nyt kotosalla, huilittele hyvällä omallatunnolla!
Ja Annikselle paljon tsemppiä unta vastaan taistelevan tyttösen kanssa, on nää kaikki kehitys/kasvu ja muut vauvanvaiheet kyllä semmosia ettei tänään tiedä mitä huomenna tulee..
Nyt on pakko hiipiä unille, aamu tulee pian ja sitä ennen jo perheen pienimmällä yömaidon aika (tuntuu välillä että on kuin Silja Linella- tarjolla yöruokaa, nattmat
) Voidaan hyvin ja kuulostellaan taas!
Vienolle terkkuja ja samaistua voin: ristiäisajatukset surraavat täällä päässä vaikka meillä ei suku niin häsääkään. Siivottu on perusteellisesti, mun vanhemmat oli suureksi avuksi, kun vuoden verran remppaa on tehty ja nyt lopuillaan, uutta kahvinkeitintä tarvis ostaa ja mikään entinen juhlava vaate ei oikein mahdu päälle eikä alekaan tarjonnut elämyksiä ja ja.. mut yleensä osaan venyttää pinnaani mielestäni aikas pitkälle niin täytyy ottaa vaan rauhallisesti nytkin.. Pienen kynsiä olen viimeistellyt juhlakuntoon, pehmeät ovat onneksi leikata ja varovasti kun unessa ottaa ja ne äp-sakset on mustakin ihanat. Toisella kertaa oli jo ote varmempi itelläkin..
Cuplatonia ei meillä ole käytetty, vitamiinit annan lusikalla- kielen päälle kohti poskea niin sinne sujahtavat hyvin, vaikka irvistys tuleekin vastaan.. ja jos vielä keittosuolatippojenkin aika on nenään niin johan siitä pieni harmistuu, nyyh.. onneksi flunssatauti jo paremmalla mallilla vaikka vielä turistaan välillä.
Ja ihana oli muuten se sun kommentti niistä maharöllyköistä ja niin totta; ollaan vaan tosi tosi ylpeitä näistä pienistä lapsosistamme kaikkine matkassa mukaantulleine juttuineen :) mun maha on kuin dalmatialaisella kaiken huipuksi- mustelmilla Klexane- piikeistä mutta nyt on 6 vkoa pistelty synnytyksen jälkeenkin ja ohi on!
Mii: meidän kunnassa pääsi synnytysvalmennukseen mitä ei kaikkialla ole muuta kuin nettiversiona ja mä tykkäsin. Tuttuakin asiaa mutta uutta antia myös. Kuunneltiin kätilön kertomaa koko synnytysmatkasta ja kysellä sai. Kiva kun selkäkivut vähempiä sulla nyt kotosalla, huilittele hyvällä omallatunnolla!
Ja Annikselle paljon tsemppiä unta vastaan taistelevan tyttösen kanssa, on nää kaikki kehitys/kasvu ja muut vauvanvaiheet kyllä semmosia ettei tänään tiedä mitä huomenna tulee..
Nyt on pakko hiipiä unille, aamu tulee pian ja sitä ennen jo perheen pienimmällä yömaidon aika (tuntuu välillä että on kuin Silja Linella- tarjolla yöruokaa, nattmat
) Voidaan hyvin ja kuulostellaan taas!
IhaNainen
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Sinituuti ja muillekkin vinkiksi: siihen vauvan nuhaan ja tukkoisuuteen koin parhaaksi suolaliuossuihkeen. Itselle esikoista odottaessa hankin ja sitten heikkona hetkenä laitoin vauvalle ja toimii! Puteli on samanlainen kuin Nasolineissa ym mutta tosiaan keittosuolaliuosta. Mietin silloin että pitää ostaa niitä tippoja, mutta mitenkäs niitä olis saanut elohiiren nenään edes osumaan...
Kuplastoppia meillä käytettiin kyllä, mutta tosiaan ei sitä kaikki vauvat tarvitse. D-vitamiineista sopi ne joissa on mmaitohappbakteerit mukana, muista tuli kipristelyitä, kannattaa siis kokeilla eri merkkejä jos pahasti masuvaivoja on.
Kuplastoppia meillä käytettiin kyllä, mutta tosiaan ei sitä kaikki vauvat tarvitse. D-vitamiineista sopi ne joissa on mmaitohappbakteerit mukana, muista tuli kipristelyitä, kannattaa siis kokeilla eri merkkejä jos pahasti masuvaivoja on.
Mii: mulla ei ollut synnytystapa- tai kokoarviota. Kysyin neuvolassa, että pitäiskö sellainen olla, mutta meidän pienellä paikkakunnalla on vaan jos raskausaikana olis ongelmia tms. Terkkari sanoi, että ei halua tehdä mitään kokoarviota kun voi mennä pieleen. No, en sit siitä stressannut... Ja synnytysvalmennuksessa ei käyty, kun ei tuo mieskään ole kiinnostunut ryhmässä keskustelemaan imetyksestä yms. Sairaalassa käytiin kyllä tutustumassa - tai siis kätilö kertoi auditoriossa kaikesta synnytykseen liittyvästä. Se oli kyllä tosi hyödyllistä ja mieskin kuunteli korvat höröllään... Ja nappasinkohan vinkin Anniksen vai Sinitiitun kirjoituksesta ja kävin kurkkimassa sen Tays:in nettiversion myös. Jaksamista kipuiluihin ja turvotuksiin - helli itseäsi ja lepäile paljon! :)
Tänne taitaa tulla nuha kans... Yöllä pikkuinen röhisi ja pyöriskeli kovin. Äitin sydän meinaa särkyä, kun ei voinut auttaa. Täytyy käydä hakemassa sitä suolaliuossuihketta - kiitos paljon vinkeistä! Ei IhaNainen olis tullut mieleen kysyä suihketta! :).
Täällä Sinitiitu kans olo on kuin buffetilla. Harmi vaan näille pienille, että eväs on kyllä aina samaa... :) Imetyshetket on kyllä päivisin ihania, kun pikkuinen on niin lähellä ja yrittää kohdistaa katsetta äitiin. Öisin nuo hetket menee välillä ihan ohi, kun on itsekin melkein unessa. Jaksamista Annikselle nukkumistaisteluihin... Täällä ne on vielä edessä...
Jaksamista Susannalle ja toivotaan, että säästyisit kovilta pahoinvoinneilta! Muista sinäkin helliä itseäsi ja pikkuriikkistä vauvaa!
Tänne taitaa tulla nuha kans... Yöllä pikkuinen röhisi ja pyöriskeli kovin. Äitin sydän meinaa särkyä, kun ei voinut auttaa. Täytyy käydä hakemassa sitä suolaliuossuihketta - kiitos paljon vinkeistä! Ei IhaNainen olis tullut mieleen kysyä suihketta! :).
Täällä Sinitiitu kans olo on kuin buffetilla. Harmi vaan näille pienille, että eväs on kyllä aina samaa... :) Imetyshetket on kyllä päivisin ihania, kun pikkuinen on niin lähellä ja yrittää kohdistaa katsetta äitiin. Öisin nuo hetket menee välillä ihan ohi, kun on itsekin melkein unessa. Jaksamista Annikselle nukkumistaisteluihin... Täällä ne on vielä edessä...
Jaksamista Susannalle ja toivotaan, että säästyisit kovilta pahoinvoinneilta! Muista sinäkin helliä itseäsi ja pikkuriikkistä vauvaa!
Oi ihanaa, täällähän on ollu ihan ruuhkaa!! Susannalle odotukseen ihan hirmuisesti tsemppiä ja toivotaan, että kaikki menee hyvin!!
Vieno: Ristiäiset meni kaikinpuolin tosi kivasti. Varmaan auttoi, kun pienellä ja tutulla porukalla oli kuitenkin niin ei sillain tarvinnut ressata normaalia enempäää. Oot niin oikeassa ettei tartte kolmea viikko asuntoa puunata yksien ristiäisten takia! :) Ken tahtoo niin se puunatkoon. Mutta mä ainakin olin voimakkaasti eri mieltä, ku anoppi siinä, että "kunhan vaan siirrätte tavarat jonnekin laatikkoon piiloon". Totes sitten vielä perään, että "meilläkin sitten niitä tavaroita aina myöhemmin etsitään" No niinpä. Siinä yksi hyvä syy miksi meidän perheessä ei siivota tuolla tavalla. Pieni Jenna Aurora oli kasteessakin tosi nätisti kumminsa sylissä. Yhdessä vaiheessa meinas vähän alkaa ähisemään, mutta ku pappi ehdotti, että ottaisko äiti hetkeksi syliin niin johan rauhoittui :) Onko teillä pappi jo käynyt visiitillä vai käykö edeltävästi? Meillä kävi ja se oli kyllä tosi hyvä nähdä vähän jo etukäteen. Silloin hän ainakin meille jo sanoi, että mennään sitten vauvan ehdoilla kaste. Jos pitää syöttää tmv. niin sitten hoidetaan hommat ja aloitetaan kaste vasta sen jälkeen.
Sit noista D-vitamiineista. Ei taida enää missään valmisteessa olla sitä pipettiä. Meillä on homma hoitunut ihan ongelmitta siten, että tiputan tipat suoraan pullosta pienen suuhun. Ei vastustele, eikä edes älähdä, toki päätä joutuu pitämään paikallaan, kun sivuilla tietenkin on paljon mielenkiintoisempaa katseltavaa. Silmien puhdistus meillä (näin btw) on se, joka aiheuttaa pientä huutoa. Kynsien leikkauksesta oon kans kuullut, että suihkun jälkeen ois paras. Meillä pieni pistetään suihkun jälkeen aina kapaloon, joten en oo siinä välissä leikannut. Mutta esim.syöttöjen yhteydessä käsi käteen vaan ja napsimaan. Hyvin on ainakin tähän asti mennyt :) Cuplatonit on meillä käytössä, kun Disflatyleista mun mielestä tuli enempi oireita, varmaan niitäkin jossain vaiheessa vielä kokeilen, jos tarvis. Nyt ainakin on mahavaivat hallinnassa. Pulauttelu on se mitä on mutta toivottavasti sekin pikkuhiljaa vähenisi..
Mii: Mulle ei myöskään raskausaikana ollut tarpeen tehdä synnytystapa-arviota, kun mentiin käyrillä ja kätilön mukaan ei ollut iso vauva tulossa (eikä se sitä sitten ollutkaan = 48cm, 3095g). Meidän neuvolassa järjestetiin viis synnytysvalmennus kertaa, jotka synnytyksen jälkeen sitten jatkuvat "Akuliina"-ryhminä. Eli noin kymmenen ensisynnyttäjää ja neuvola tarjotaa tilat tapaamisiin ensimmäiselle vuodelle, mielestäni ihan loistavasti järjestetty. Ja oon kuullu, että edelliset ryhmäläiset ovat pitäneet tapaamisia yllä useita vuosia. Toivottavasti onnistuu meilläkin :) Mut siis noi valmennuskerrat oli itelle ainakin tosi hyödyllisiä, vaikka siellä olikin paljon tuttua asiaa. Sit yks kerta oli sellainen missä naisille oli fyssarin pitämä tunti ja miehille psykologin keskustelutunti. Lisäksi kävin Tays:n esittelyssä, mut siellä tosiaan vaan käytiin asioita kalvoilta läpi ja vähän näki sit minne piti mennä. Ihan hyödyllistä sekin varmasti joillekin.
Vieno: Ristiäiset meni kaikinpuolin tosi kivasti. Varmaan auttoi, kun pienellä ja tutulla porukalla oli kuitenkin niin ei sillain tarvinnut ressata normaalia enempäää. Oot niin oikeassa ettei tartte kolmea viikko asuntoa puunata yksien ristiäisten takia! :) Ken tahtoo niin se puunatkoon. Mutta mä ainakin olin voimakkaasti eri mieltä, ku anoppi siinä, että "kunhan vaan siirrätte tavarat jonnekin laatikkoon piiloon". Totes sitten vielä perään, että "meilläkin sitten niitä tavaroita aina myöhemmin etsitään" No niinpä. Siinä yksi hyvä syy miksi meidän perheessä ei siivota tuolla tavalla. Pieni Jenna Aurora oli kasteessakin tosi nätisti kumminsa sylissä. Yhdessä vaiheessa meinas vähän alkaa ähisemään, mutta ku pappi ehdotti, että ottaisko äiti hetkeksi syliin niin johan rauhoittui :) Onko teillä pappi jo käynyt visiitillä vai käykö edeltävästi? Meillä kävi ja se oli kyllä tosi hyvä nähdä vähän jo etukäteen. Silloin hän ainakin meille jo sanoi, että mennään sitten vauvan ehdoilla kaste. Jos pitää syöttää tmv. niin sitten hoidetaan hommat ja aloitetaan kaste vasta sen jälkeen.
Sit noista D-vitamiineista. Ei taida enää missään valmisteessa olla sitä pipettiä. Meillä on homma hoitunut ihan ongelmitta siten, että tiputan tipat suoraan pullosta pienen suuhun. Ei vastustele, eikä edes älähdä, toki päätä joutuu pitämään paikallaan, kun sivuilla tietenkin on paljon mielenkiintoisempaa katseltavaa. Silmien puhdistus meillä (näin btw) on se, joka aiheuttaa pientä huutoa. Kynsien leikkauksesta oon kans kuullut, että suihkun jälkeen ois paras. Meillä pieni pistetään suihkun jälkeen aina kapaloon, joten en oo siinä välissä leikannut. Mutta esim.syöttöjen yhteydessä käsi käteen vaan ja napsimaan. Hyvin on ainakin tähän asti mennyt :) Cuplatonit on meillä käytössä, kun Disflatyleista mun mielestä tuli enempi oireita, varmaan niitäkin jossain vaiheessa vielä kokeilen, jos tarvis. Nyt ainakin on mahavaivat hallinnassa. Pulauttelu on se mitä on mutta toivottavasti sekin pikkuhiljaa vähenisi..
Mii: Mulle ei myöskään raskausaikana ollut tarpeen tehdä synnytystapa-arviota, kun mentiin käyrillä ja kätilön mukaan ei ollut iso vauva tulossa (eikä se sitä sitten ollutkaan = 48cm, 3095g). Meidän neuvolassa järjestetiin viis synnytysvalmennus kertaa, jotka synnytyksen jälkeen sitten jatkuvat "Akuliina"-ryhminä. Eli noin kymmenen ensisynnyttäjää ja neuvola tarjotaa tilat tapaamisiin ensimmäiselle vuodelle, mielestäni ihan loistavasti järjestetty. Ja oon kuullu, että edelliset ryhmäläiset ovat pitäneet tapaamisia yllä useita vuosia. Toivottavasti onnistuu meilläkin :) Mut siis noi valmennuskerrat oli itelle ainakin tosi hyödyllisiä, vaikka siellä olikin paljon tuttua asiaa. Sit yks kerta oli sellainen missä naisille oli fyssarin pitämä tunti ja miehille psykologin keskustelutunti. Lisäksi kävin Tays:n esittelyssä, mut siellä tosiaan vaan käytiin asioita kalvoilta läpi ja vähän näki sit minne piti mennä. Ihan hyödyllistä sekin varmasti joillekin.
Heipsan!
Täällä sitä on eilen juhlittu kastejuhlaa, oli ihana päivä ja kaikki meni hienosti. Typsykkä katseli toimituksen suurimman osan rauhallisena ja kun alkoi vähän kyllästyttää niin pystyasentoon nostaminen helpotti fiilistä. Pappi oli tosi lämminhenkinen ja rento, lauloi erikseen kahdestaan typsykän pienen serkkuyttövieraankin kanssa :) Vähän tuntui pieni olevan hämillään illalla kun niin paljon oli ollut väkeä ja uusiakin kasvoja kovasti. Nyt ei malttanut tämä äiskäkään enää mennä aamu-unille syötön jälkeen- sen verran on kierroksia vielä kun lauantia-iltaan asti tohistiin viimeisiä lattialistoja ja remppasiivouksia ja kaikkea :) taidan keittää hyvät aamukahvit ja nautiskella jäljelle jäänyttä mansikkakakkua, nami.. Ja sitten kiivetä pyykkivuoren päälle.. Tänään jatketaan juhlien jatkoja ystäväperheiden kanssa iltakahveilla.
Mitenkäs Vieno teillä- toivottavasti ei ole suurta kesäflunssaa tullut?
Nyt on luvassa vähän ei-helteistä keliäkin kai niin Mii ja muut odottajatkin voitte ilmojen puolesta vähän hengähtää. Toivottavasti kolotustenkin puolesta on siedettävää olla.
Katselin valokuvia tässä yks päivä ja tuntuu ihan ihmeelliseltä miten se maha on voinut olla vielä pari kuukautta sitten niin Iso!! Siis ei se vieläkään mikään littana ole, mutta että kun ei oikein enää muista millaista sen mahan kanssa olikaan ähertää.. Niin sitä vaan ihminen näköjään sopeutuu kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen ja hyvä niin
Mahtui muuten entiset juhlavaatteet päälle- toivo elää- jee!
Annis: vähänkö kuulostaa hienolta se teidän neuvolan järkkäämä Akuliina-ryhmä! Täällä ei ole mitään sellaista ja itse kun on muuttanut seudulle niin ei tuttuja oikein ole saati äippäkavereita. Täytyy syksyn tullen aktivoitua vaikka srk:n perhekerhoon ja muualle. Niin ja koitetaan järkätä niitä treffejä taas!
Täällä sitä on eilen juhlittu kastejuhlaa, oli ihana päivä ja kaikki meni hienosti. Typsykkä katseli toimituksen suurimman osan rauhallisena ja kun alkoi vähän kyllästyttää niin pystyasentoon nostaminen helpotti fiilistä. Pappi oli tosi lämminhenkinen ja rento, lauloi erikseen kahdestaan typsykän pienen serkkuyttövieraankin kanssa :) Vähän tuntui pieni olevan hämillään illalla kun niin paljon oli ollut väkeä ja uusiakin kasvoja kovasti. Nyt ei malttanut tämä äiskäkään enää mennä aamu-unille syötön jälkeen- sen verran on kierroksia vielä kun lauantia-iltaan asti tohistiin viimeisiä lattialistoja ja remppasiivouksia ja kaikkea :) taidan keittää hyvät aamukahvit ja nautiskella jäljelle jäänyttä mansikkakakkua, nami.. Ja sitten kiivetä pyykkivuoren päälle.. Tänään jatketaan juhlien jatkoja ystäväperheiden kanssa iltakahveilla.
Mitenkäs Vieno teillä- toivottavasti ei ole suurta kesäflunssaa tullut?
Nyt on luvassa vähän ei-helteistä keliäkin kai niin Mii ja muut odottajatkin voitte ilmojen puolesta vähän hengähtää. Toivottavasti kolotustenkin puolesta on siedettävää olla.
Katselin valokuvia tässä yks päivä ja tuntuu ihan ihmeelliseltä miten se maha on voinut olla vielä pari kuukautta sitten niin Iso!! Siis ei se vieläkään mikään littana ole, mutta että kun ei oikein enää muista millaista sen mahan kanssa olikaan ähertää.. Niin sitä vaan ihminen näköjään sopeutuu kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen ja hyvä niin
Mahtui muuten entiset juhlavaatteet päälle- toivo elää- jee!
Annis: vähänkö kuulostaa hienolta se teidän neuvolan järkkäämä Akuliina-ryhmä! Täällä ei ole mitään sellaista ja itse kun on muuttanut seudulle niin ei tuttuja oikein ole saati äippäkavereita. Täytyy syksyn tullen aktivoitua vaikka srk:n perhekerhoon ja muualle. Niin ja koitetaan järkätä niitä treffejä taas!
Hienoa Sinitiitu että ristiäiset sujui hyvin. Ja että neiti jaksoi hienosti toimituksen ajan. :) Selvähän se, että pikkuinen voi olla ihmeissään kun on paljon ihmisiä ympärillä ja sylistä syliin mennään. Meillä mennään samalla rytmillä edelleen - viime yönäkin nukahti 22, syötiin vasta 5 ja jatkettiin unia 7.30 .
Osaan kyllä arvostaa omia pitkiä 7 tunnin unia ja jaksamista kaikille yövalvojille! Täällä meni pahimmat röhinät ohi, kun sain imaistua pikkuisen nenästä isot räät pois. Het rauhoittui, kun sai henkeä kunnolla. Pari iltaa itki ja ei ollut hyvä missään, mutta nyt viimeiset illat on taas oltu itkuitta. Toivottavasti oli 2 illan koliikki meillä... 
Ja ajattele kuinka iloinen osaa olla, kun "vanhat" vaatteet mahtuu päälle! Jos miehet olis raskaana ja synnyttäis ne varmaan vertailis ylpeinä kellä on isoimmat raskausarvet ja kellä isoimmat makkarat 
! Mut mun imettäneet ystävät on kaikki nyt niin hoikkia ja pikkuisia, että toivo elää täälläkin. Tosiaan, vaikka ylpeänä makkarani nyt kannan ja edelleen voin laittaa napakan paidan päälle niin onhan se mukavampi olla kun röllyskät ei roiku farkkujen päällä.
Annis: ihanan nimen on pikkuinen saanut
. Ja pappi kävi myös meillä kahvittelemassa ja mukava käynti oli. Sovittiin virret ja muut käytännöt - oli ihan hyvä tavata etukäteen.
Tuntuu ihan oudolta, että tytölle alkaa jo ekat vaatteet käydä pieniksi. Täytyy tosiaan nauttia jokaisesta hetkestä, kun tää aika menee vauhdilla...
Ihanaa uutta viikkoa kaikille :)!
Osaan kyllä arvostaa omia pitkiä 7 tunnin unia ja jaksamista kaikille yövalvojille! Täällä meni pahimmat röhinät ohi, kun sain imaistua pikkuisen nenästä isot räät pois. Het rauhoittui, kun sai henkeä kunnolla. Pari iltaa itki ja ei ollut hyvä missään, mutta nyt viimeiset illat on taas oltu itkuitta. Toivottavasti oli 2 illan koliikki meillä... Ja ajattele kuinka iloinen osaa olla, kun "vanhat" vaatteet mahtuu päälle! Jos miehet olis raskaana ja synnyttäis ne varmaan vertailis ylpeinä kellä on isoimmat raskausarvet ja kellä isoimmat makkarat ! Mut mun imettäneet ystävät on kaikki nyt niin hoikkia ja pikkuisia, että toivo elää täälläkin. Tosiaan, vaikka ylpeänä makkarani nyt kannan ja edelleen voin laittaa napakan paidan päälle niin onhan se mukavampi olla kun röllyskät ei roiku farkkujen päällä.Annis: ihanan nimen on pikkuinen saanut
. Ja pappi kävi myös meillä kahvittelemassa ja mukava käynti oli. Sovittiin virret ja muut käytännöt - oli ihan hyvä tavata etukäteen.Tuntuu ihan oudolta, että tytölle alkaa jo ekat vaatteet käydä pieniksi. Täytyy tosiaan nauttia jokaisesta hetkestä, kun tää aika menee vauhdilla...
Ihanaa uutta viikkoa kaikille :)!
Kiitos Annis vinkistä! Toivottavasti jananen nyt toimii..! 
Sinitiitu: Juu, koitellaan järkätä uudet reffit! Ja jos meillä synkkaa noitten mammojen kanssa, ni tuut sitten joku kerta mukaan jollekin extratapaamiselle :) Elokuun alussa on nyt eka kokoontuminen, ni katotaan nyt miten lähtee ryhmä toimimaan.
Vieno: Ihana tuo vertaus "Jos miehet olisivat raskaana". Voin hyvin kuvitella, että noinhan se menisi :)
Täällä pikkaisen pää hajoo noihin yösyöttöihin ja päivisin huonoista unista johtuviin karjuntoihin. Se on ihan oikeesti karjuntaa mitä tuo suloinen neito pitää <3 Sydäntä särkee kyllä. Pakko vaan yrittää jaksaa. Ihanimmat on ne hetken, kun kuin taikaiskusta löytyy joku hyvä asento (jota on siihen mennessä ehditty kokeilla jo useammankin kerran) ja tyyppi simahtaa suu auki kuin mikälie. Silloin hän on siinä reporankana kyllä niin syötävännäköinen ettei paremmasta väliä :) Ja onneksi tulee niitä hymyhetkiäkin päivän mittaan sen verran, että josko vaikka sitten niitten voimalla :) Tänään oli 2kk neuvola; pituutta 56cm ja painoa jo huimat 4690g, eli yli 300g/vko. Viimeksikin kyllä tankattiin ennen neuvolakäyntiä, eli toiveissa olis, jos vaikka öistä taas tän jälkeen tulis hiukka helpompia niinkuin ne jossain vaiheessa jo olivat. Vielä ei otettu rotarokotusta, kun osallistutaan rokotetutkimukseen ja torstaina ois sen tiimoilta käynti Tampereella jossa sitten saadaan ekat rokotukset.Tai toi rotahan on suun kautta, mutta tulee sitten ihan piikkejäkin. Tänään olikin "oma" terkka olikin lomalla, ei sillä ihan mukava oli sijainenkin, mut on se silti niin eri.
Hyvin toimii Susannan jana! Toivottavasti oli mukava neuvolakäynti :)
Vieno: Ihana tuo vertaus "Jos miehet olisivat raskaana". Voin hyvin kuvitella, että noinhan se menisi :)
Täällä pikkaisen pää hajoo noihin yösyöttöihin ja päivisin huonoista unista johtuviin karjuntoihin. Se on ihan oikeesti karjuntaa mitä tuo suloinen neito pitää <3 Sydäntä särkee kyllä. Pakko vaan yrittää jaksaa. Ihanimmat on ne hetken, kun kuin taikaiskusta löytyy joku hyvä asento (jota on siihen mennessä ehditty kokeilla jo useammankin kerran) ja tyyppi simahtaa suu auki kuin mikälie. Silloin hän on siinä reporankana kyllä niin syötävännäköinen ettei paremmasta väliä :) Ja onneksi tulee niitä hymyhetkiäkin päivän mittaan sen verran, että josko vaikka sitten niitten voimalla :) Tänään oli 2kk neuvola; pituutta 56cm ja painoa jo huimat 4690g, eli yli 300g/vko. Viimeksikin kyllä tankattiin ennen neuvolakäyntiä, eli toiveissa olis, jos vaikka öistä taas tän jälkeen tulis hiukka helpompia niinkuin ne jossain vaiheessa jo olivat. Vielä ei otettu rotarokotusta, kun osallistutaan rokotetutkimukseen ja torstaina ois sen tiimoilta käynti Tampereella jossa sitten saadaan ekat rokotukset.Tai toi rotahan on suun kautta, mutta tulee sitten ihan piikkejäkin. Tänään olikin "oma" terkka olikin lomalla, ei sillä ihan mukava oli sijainenkin, mut on se silti niin eri.
Hyvin toimii Susannan jana! Toivottavasti oli mukava neuvolakäynti :)
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Jaksamista Annikselle ja hymyhetkiä päiviä ja öitä piristämään!! 
Täällä odotellaan kutsua ekaan ultraan, jihuu! Uskomattomia onnenfiiliksiä tuo raskaus mukanaan, en olisi etukäteen uskonut. Eilen sain ihanilta ystäviltä kasoittain mama-vaatteita lainaan, tulipa hyvä fiilis. Huono olo onneksi helpottanut ja lähtee kyllä tultuaan aika pian, kun pupeltaa jotain purtavaa. Väsymys iskee erityisesti aamuisin ja aamupäivisin, jännä mennä taas ensi viikolla pitkän loman jälkeen takaisin duuniin, mitenköhän sitä siellä jaksaa..
Missä vaiheessa te ootte kertoneet työpaikoillanne raskaudesta? Oma fiilis on, että vatsa on jo niin turvoksissa, että sen huomaa, mutta todennäköisesti tunne on lähinnä oma. Sukujuhlissa viikonloppuna oli tarkoitus omasta toiveestani pitää salassa vielä isommalta porukalta ilouutiset, mutta sain veljeltäni jälkikäteen palautetta, että olin näkyvästi silitellyt mairea ilme kasvoillani vatsaani toistuvasti. Että ehkä sitä itsekin herkästi antaa signaaleja tilastaan
Kaikkea hyvää teille, ikäsiskot!!
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Kylläpä herkästi lähtevät kahteen kertaan nämä höpinät! En saanut jostain syystä tätä tuplaviestiä poistettua, joten muokkaanpa sen nyt sitten tällaiseen uuteen muotoon ja nappaan parit ihanat kamalat hymiötkin mukaan.. 
Tuleva mama on terve, kun se leikkii? Heh!
Tuleva mama on terve, kun se leikkii? Heh!Oi, kun lukee Susanna sua niin tulee niin onnellisen haikeanakin mieleen nuo kuukaudet :) kun ei vielä tiennyt kukaan muu kuin me miehen kanssa ja saattoi vaivihkaa mahaa vähän silitellä ja ajatella että siellä pieni jo kasvaa
Ihanaa.. Mä jouduin työnkuvani takia kertomaan siellä jo aiemmin kuin olisin halunnut, varmaan n vkolla 11, mutta kovasti olivat onnellisia puolestamme ja tukivat kyllä kaikin puolin raskauden aikana ja tytön synnyttyäkin muistivat niin kovasti. Se on jännä että toisilla ihmisillä tuntuu olevan "silmää" nähdä raskaana olot ja esim paras ystäväni ei arvannut mitään vaikka olin jo pitkällä. Asuu kauempana ja halusin kertoa vasta kun nähdään.. Ja aiempi keskenmeno piti mua kaikin puolin tosi varovaisena niin kertomisissa kuin muutenkin, pelotti kyllä alkuun miten menee.
Mutta kaikki meni onneksi hyvin ja nyt tuolla sängyssämme (simahti unille reteesti isoon sänkyyn) aarteemme päiväunia katselee Niinkuin sanottua Susanna- nauti joka hetkestä! Ja ekaa ultra oli uskomaton kokemus myös, kannattaa odotella!
Kiva juttu Vieno, että flunssa meni teilläkin hyvin ohi, on se vaan niin kurjaa katsoa kun pieni sairastaa. Onko sulla siellä päin mammakavereita kuinka? Mulla ei täällä tosiaan kun asutaan työkavereistakin (muutamalla vauvat heillä) vähän kauempana. Täytyy vaan kai rohkaistua autoreissuillekin typsykän kanssa pidempää matkaa, mies toi eilen sellaisen peilin millä näkee kuskin paikalta turvakaukaloon taakse, ni helpottaa. Voi edes katsella ettei hellehattu ihan silmille ole valahtanut
Syksyn tullen saattaa niitä kontakteja kaivata, vielä on ollut kiva olla vauvan kanssa vain kahdestaankin.
Kuinkas usein teillä äiskät muuten kylvetään? luin että toiset harrastavat suihkuakin, en ole sitä vielä kokeillut. Vähän oli karstaakin tullut taas vauvan päänahkaan, luulin että kun kertaalleen öljyt+harjailut auttivat niin olisi pysynyt poissakin mutta ei.
Voi Annis- tsemppihalaukset huuteluiden kestämiseen, voin vain kuvitella ettei ole helppoo.. kun vähän aikaa täälläkin itkee niin se jo tuntuu että volyymit on kaakossa.. ja siihen vielä mahdollinen väsy olo itellä päälle niin.. kysyin mieheltäni kerran miten kesti poikansa(, joka nyt jo kohta parikymppinen) koliikin aikanaan niin vastaukseksi sain ettei sitä kyllä oikein millään kestänytkään mut pakko vaan tietysti oli.. mut on ne hymyt sitten tosiaan kaiken palkitsevia! Pääsetkö syöttöjen välillä vaikka pienelle happihypyille ulos miehen hoidellessa?
Puhtia Miille ja muille loppuraskauden vaiheessa oleville, nyt suomen suvi on vähän viileämpääkin ni masun kanssa hiukka ehkä helepompaa..
Ja iloista alkavaa naisten viikkoa kaikille ihanille naisille
Ihanaa.. Mä jouduin työnkuvani takia kertomaan siellä jo aiemmin kuin olisin halunnut, varmaan n vkolla 11, mutta kovasti olivat onnellisia puolestamme ja tukivat kyllä kaikin puolin raskauden aikana ja tytön synnyttyäkin muistivat niin kovasti. Se on jännä että toisilla ihmisillä tuntuu olevan "silmää" nähdä raskaana olot ja esim paras ystäväni ei arvannut mitään vaikka olin jo pitkällä. Asuu kauempana ja halusin kertoa vasta kun nähdään.. Ja aiempi keskenmeno piti mua kaikin puolin tosi varovaisena niin kertomisissa kuin muutenkin, pelotti kyllä alkuun miten menee.
Mutta kaikki meni onneksi hyvin ja nyt tuolla sängyssämme (simahti unille reteesti isoon sänkyyn) aarteemme päiväunia katselee
Niinkuin sanottua Susanna- nauti joka hetkestä! Ja ekaa ultra oli uskomaton kokemus myös, kannattaa odotella!Kiva juttu Vieno, että flunssa meni teilläkin hyvin ohi, on se vaan niin kurjaa katsoa kun pieni sairastaa. Onko sulla siellä päin mammakavereita kuinka? Mulla ei täällä tosiaan kun asutaan työkavereistakin (muutamalla vauvat heillä) vähän kauempana. Täytyy vaan kai rohkaistua autoreissuillekin typsykän kanssa pidempää matkaa, mies toi eilen sellaisen peilin millä näkee kuskin paikalta turvakaukaloon taakse, ni helpottaa. Voi edes katsella ettei hellehattu ihan silmille ole valahtanut
Syksyn tullen saattaa niitä kontakteja kaivata, vielä on ollut kiva olla vauvan kanssa vain kahdestaankin.Kuinkas usein teillä äiskät muuten kylvetään? luin että toiset harrastavat suihkuakin, en ole sitä vielä kokeillut. Vähän oli karstaakin tullut taas vauvan päänahkaan, luulin että kun kertaalleen öljyt+harjailut auttivat niin olisi pysynyt poissakin mutta ei.
Voi Annis- tsemppihalaukset huuteluiden kestämiseen, voin vain kuvitella ettei ole helppoo.. kun vähän aikaa täälläkin itkee niin se jo tuntuu että volyymit on kaakossa.. ja siihen vielä mahdollinen väsy olo itellä päälle niin.. kysyin mieheltäni kerran miten kesti poikansa(, joka nyt jo kohta parikymppinen) koliikin aikanaan niin vastaukseksi sain ettei sitä kyllä oikein millään kestänytkään mut pakko vaan tietysti oli.. mut on ne hymyt sitten tosiaan kaiken palkitsevia! Pääsetkö syöttöjen välillä vaikka pienelle happihypyille ulos miehen hoidellessa?
Puhtia Miille ja muille loppuraskauden vaiheessa oleville, nyt suomen suvi on vähän viileämpääkin ni masun kanssa hiukka ehkä helepompaa..
Ja iloista alkavaa naisten viikkoa kaikille ihanille naisille