Heissan!
Hauska huomata miten monella meistä on puutarhakärpänen puraissut, kaipa se on sitä kuuluisaa "pesän- ja puutarhanrakennusviettiä".. Ja ihanasti aurinko paistaa taas täällä Pirkanmaalla, toivottavasti kaikkialla muuallakin!Ja Vienokin paranee puutarhan tuomasta sivuilmiötuskasta pikkuhiljaa, eikös vaan ja hyvä niin!
Eilen neuvolareissulla terkka (on myös tosi kiva niin kuin sullakin Annis) totesi että edistystä on tapahtunut, vähitelllen vauva laskeutuu ja pientä supistuksen poikasta on aina välillä ollut ( vielä kyllä tosi vähäistä).
Oon masun suuntaan koittanut kysellä, että milloinkas sieltä halutaan tulla, mutta tiiviisti vielä ollaan.. Vai Satsataanko siihen äitienpäivään kaikkemme Annis
? Mulla nla 7.5. eli laskettuna päivänä seuraavan kerran, th tuumasi että silloin vielä nähdään.. Turvotuksia on hieman nyt ollut viime viikkoina illasta, munkaan ei niistä ole aiemmin tarvinnut kärsiä.
Oon tässä ajatellut että kyllä raskausaika kaikkinensa on aika mieliinpainuvaa aikaa, musta tuntuu että eri kuukausina oon aina ollut tasaisesti huolissani jostain asiasta. Aluksi siitä että jatkuisi onnellisesti , kun päästään pidemmille viikoille jännittää, että kaikki menisi turvallisesti (yksi km syksyllä -11 takana) ja päästäisiin äkkiä "isoille viikoille" ettei ihan pikkukeskosena synny, säikähtää aina välillä jos jostain vihlaisee vaikka yrittää himmailla nostamisia ja rehkimisiä. Kokoajan mulla on ainakin ollut pienoista stressiä syömisten suhteen , vähän ylitarkkana pelännyt listeriapeikkoa ym. Töissä oli omat riskinsä, ne onneksi nyt jo hyvän aikaa takana. Ja vauvan liikkumista oon nyt viimeaikoina kuulostellut herkällä korvalla ja nyt on päästy siihen vaiheeseen kun häntä voisi jos kannustaakin tulemaan...
Onnen tunnetta ja iloa on tietysti ollut koko ajan, ja kaipa se liittyy juuri siihen ja ikäänkin tämä huolissaan olo ja tietoisuuteen että iän puolestakin tuleva vauvamme on varmaan mulle yksi ja ainoa.( Miehellä isot lapset aiemmasta liitosta ) Haluaa vain ettei itse tee mitään hallaa omilla toimillaan vauvalle. Ja kuten ystäväni sanoi, niin sitten se huolissaan olo vasta alkaakin lapsen synnyttyä.. Ootteko muut kokeneet miten?
Sellaisia perjantain syvällisiä.. Nyt tarvii lähteä hakemaan ko ystävääni kyllään, vähän seuraa kun mies illan töissä. Aurinkoista mieltä kaikille ja viikonloppua!