Ihanat kamalat sukulaiset

Meillä ei onneks noitten mummojen kanssa oo tota viinan kanssa läträämis ongelmaa eikä vara vaarinkaan kanssa mutta jos papat olisi henkissä niin mun isäni kanssa varmasti olisi :| No muuten ihana anoppi välillä töksäyttelee vähän outoja kommentteja eilen sanoi kun näytin tällä ja viime viikolla ostamani ensimmäiset vaatteet toukalle (23+2 menossa) että ethän sä nyt vielä oo voinu ostaa ja sitten se oli sanonu miehen veljen vaimolle ettei saa mennä kurkkiin sukupuolta etukäteen ku he haluavat tästä toisesta tietää :)
 
No mulla anoppi tuossa tuntu suuttuneelta kun sanoin ettei tää vekara potki mun kylkiluita pask* eikä muutenkaan kivuliaasti. Oli hyvin veetuutuneen näkönen ja tokas "teille tulee ihan ylikiltti lapsi" ja lopetti sen keskustelun siihen.
 
Ohhoh! Onpahan kyllä ihmisillä taas sukulaisia! o_O:nailbiting:

Minä laitoin tytöltä äidilleni toiveeksi, että tämä menisi ammattiauttajalle alkoholisminsa kanssa. Äitini ei ole kommentoinut mitenkään. Seuraavan kerran, kun äiti jää kiinni kittaamisesta, sanon että tämä oli sitten tässä, minuun tai tyttöön ei ole enää yhteydenpitämisä. (Eikä tietty tähän uuteenkaan tulokkaaseen.)
 
Tsiisus mulla alkaa keittää pikkuhiljaa mieheni suku.. Pitkän tauon jälkeen. Hienosti olen osannut ottaa (mielestäni) vastaan alkoholismit, huumeriippuvuudet, vankilatuomiot, yms. sekoilut miehen sukulaisten keskuudessa. Mutta nyt kun on yleisenä keskustelun aiheena miehen suvun kesken yhden velipojan-A syytös siitä että on vaimonsa pettänyt häntä erään veljensä-B kanssa, niin alkaa itselläkin taas keittää.. Ei muuten, mutta kun on anoppi joskus muinoin appiukkoani pettänyt ymmärtääkseni urakkapainoitteisesti ja lähivuosien sisään meni eräs sukulaispoika tappamaan itsensä siitä syystä että tyttöystävänsä petti häntä veljensä kanssa (jotka nyttemmin asuvan yhdessä). Ja tämän lisäksi itsellä vahva epäilys erään ahdistavan saunareissun jälkeen siitä, että saattaapi olla että on vielä velipoika-C käynyt polkemassa veljen-B tyttöystävää. Mutta niin, en yhtikäs ihmettele että mieheni suvun pettämishistoria ja nykyisyys vaikuttavat mieheeni (ja tähän en siis jaksanut kaikkia tiedossani olevia miehen sukuun liittyviä pettämisjuttuja luetella), mutta onhan se nyt aivan pepusta että on mieheltä alkanut tulla uusia epäilyksiä minua kohtaan pettämispuolella näiden johdosta. Sen lisäksi että on epäillyt velipoika-C.tä yhden lapsemme isäksi, niin viime sukulointireissulla heitti ilmoituksen aattestaan minun aikomuksistani veli-A.ta kohtaan.. :confused5 :salut Ja tähän vielä pitäisi loogisesti lisätä se, että mieheni luottaa kyllä veljiinsä, mutta minuun ei naiseuteni takia:wtf

Niin ja pitää vielä tähän lisätä etten ole siis ikinä miestäni pettänyt taikka välitaukommekaan aikana muiden syleissä pyörinyt, niin ärsyttää kahtakauheammin tälläset syytökset kun en koe niitä omalla käytökselläni niinkään aiheuttaneen..

Niin ja asutaan onneksemme k-a-u-k-a-n-a miehen suvusta :rolleyes: Saan kyllä ihan riittämiin heistä (ja heidän tekemisistä) tälläkin kilometri välillä.

Meni ehkä osittain ohi aiheesta mutta olipas ihanaa päästä vähän purkamaan tätä ketutusta, kun en kehtaa oikeassa elämässä tästä kellekkään puhua sen enempiä jos juuri mitään. Kiitos anonyymeudelle ja internetille :P
 
Onhan se omalla tavalla ihanaa ettei näitten sukulaistensa kanssa ole yksin :)

Minulla se äitini raivostuttaa aina väliin niin että voi kun saisi aiemmat ajat takaisin. Äiti on ollut tavallaan alkoholisti tai ainakin viikossa useita pulloja viiniä lipittelevä jo omista teinivuosista. Jo silloin humlalässytys tuli tutuksi ja välit olleet ns. viileät aina. Äidillä myös tapana tietyllä tavalla kontrolloida minua tai muutoin minun mielipiteitä tai sanomisia vähätellä, etenkin jos muita läsnä. Itse tästä olen jo useamman kerran hälle maininnut ja samaa on tehty yhdessä velipojan kanssa.

Lisäksi äiteen tekopyhyys on jälleen saanut niskakarvat nousemaan. Nyt hän on niin iloinen ja onnellinen ensimmäisestä mummotettavasta ja toki näin ollen haluaa olla mukana elämässä. Hauskaa tässä vaan on se, että ennen raskausuutista äiti soitti noin kerran 2 kuukauden aikana ja muutoinkaan ei nähty kuin erittäin harvoin. (Tämä oli oikein hyvä ratkaisu). Raskauden loppua kohden puhelut vaan lisääntyivät ja niissä oli hyvin selvään kuultavissa syyllistämistä kun nyt muutin noin 300 km päähän ja hän näkee lasta harvoin. Toki on vieraillut meillä ja me siellä ja yksi päivä juuri sujuukin. Tekopyhyys nousi nyt jouluna jälleen esiin kun hän toi niin esiin kuinka aina on omille lapsilleen soitellut ja kuinka tärkeää se on. Toisekseen kertoi vanhoista perhetutuista oilla alkoa kuulema kuluu ja ovat nyt koittamassa välien korjausta heidän pojan kanssa lapsen syntymän jälkeen. Hänessä ei kuitenkaan mitään vikaa ollut ja hän oli niin tietoinen, miten asiat on hyvä hoitaa... HOHhoijjaa...

Joulun jälkeen alkoi jälleen nämä humalapuhelut. Aiemmin ne loppui kun ärähdin ja niin näköjään nyttenkin. Ainakin toistaiseksi. Minä vaan olen niiiin tyytyväinen tuohon 300km välimatkaan! :D

Tulipas sekava avautuminen :/
 
Kerroimme tänään sukulaisille uudesta raskaudesta. Äitini ei ole vastannut viestiini mitenkään. Liekö sammunut jo ennen kello kuutta...
 
Annellii ja ReginaVeritas niinkuin omalta näppikseltä.

Alkkisäitee joka ei koskaan tee mitään väärin, hän on itse marttyyri. Me asutaan melkein naapureina, vaan ei hänellä ole aikaa puhua puhelimessa (raskaus on vimpalla kolmanneksella) eikä tulla käymään. Olen hänet nähnyt viimeksi vajaa kaksi vuotta sitten... Ne ihmiset jotka lähtevät elämästäsi tekevät sen jostain syystä, ja mä oon nyt päättänyt että menköön. Meille omille lapsille sillä ei ole aikaa (mullon monta sisarusta) eikä omille lapsenlapsille. Mutta aikaa löytyy muiden lapsille jne.

Ei jaksa enää loukkaantua edes. V*****aa välillä, mut sekin menee ohi. Tämä uusin tulokas ei tuu tätä henkilöä tapaamaan jos kysytään lapsen isältä ni koskaan.
 
Tsemppiä kaikille. :Heartred

Itselläniki äiti joka juo, mutta on nyt vähän tsempannut sen suhteen ja jutellut ammattihenkilön kanssa. Silti välillä ottaa ja yrittää salata sen monella eri tavalla. Ei se mua haittaa vaik ottaa, kun en mä voi puuttua aikuisen ihmisen elämään, mutta se valehteleminen ja salaaminen ottaa päähän. :confused:

Kerroinkin jo aikaisemmin tuolla anopistani ja sen ihanista tempauksista tätä tulokasta kohtaan. No sama meininki jatkuu.... mitään ei uskalla tulla sanomaan päin naamaa, vaan juoruaa seläntakana. Mun oli pakko varata ristiäiset nyt ennen tän tuloa, ku kummit opiskelemassa eripuolella suomea, ni pakko kuunnella millon olis täällä. Sit, ku haluttiin miehen kanssa vielä tietty pappi, ni ajateltiin yhdessä et olis hyvä varata jo nyt. Niin ja miehen veli ja sen vaimokin on saamassa lasta ja sen vaimo viimeisillään melkein meidän ristiäisissä. Et myöhäisemmäksi en olisi ees voinu antaa mennä. Anopin mielestä mun ei olis vissiin pitänyt kuunnella ketään vaan varata ja ilmoittaa millon on. Asenne taas sitä luokkaa, et oon ihan paska. En uskaltanut sit enää lisätä, et niitten ristiäispukua ei tule tän ylle, vaan se missä mut on kastettu. Niiltä tulisi se pöytä missä noi kaikki on kastettu ja sit tälle tulee oma malja, et se jää sit meidän omille lapsille. Eli kaikilta jotain, mut se varmaan suuttuu taas.. sit se ei oikeestaan pidä mitään yhteyttä ja se kantaa miehen veljelle ja sen vaimolle hirveesti vaatteita ja tälle se on ostanut 2 vaatetta. Välillä meinaa niin palaa kiinni..
 
Kirjotin aikasemmin vaikeasta tilanteesta isovanhempien kanssa, sen asian ratkaisin sillä että kerroin heille miltä musta tuntuu ja kuinka pahasti he loukkasivat ja sain naurut siitä, pistin sitten välit poikki. Nyt on tyytyväinen olo.

Nyt sitten äitini saa savun nousemaan päästä vaihteeksi. Äitini asuu tosiaan samassa talossa kanssani, meidän ja äitini välissä on yksi asunto jossa asuu ihana nuori pari jotka on meidän ystäviä nykyään. Jostain syystä äitini on tuominnut ja haukkunut tämän pariskunnan ennen kuin edes muutti tähän ja hän ei edes tunne heitä. Nyt tuntuu etten jaksa tätä paskaa enää. Äitini haukkuu naapureita koko ajan facebookissa kierosti, naapurin tyttö on hänen kaverinsa ja näkee kaiken. Nämä asiat joista äitini haukkuu, on sellaisia joita normaalit ihmiset ei edes huomaa, tämä viimeisin oli se että naapurin autossa vinkuu jarrut. Tänään tämä naapuri tuli meille poru kurkussa ja sanoi että heidän on kai muutettava pois kun he eivät jaksa enää tuollaista, ovat pahottaneet mielensä todella pahasti. He ovat oikeasti unelmanaapurit, kellään ei oikeasti voi olla valittamista heistä. Tuun oikeesti kohta hulluksi, en todella halua että ihanat naapurit muuttaa pois sen takia että äitini on kusipää. Ja mikä parasta, äitilleni on turha asiasta mitään sanoa, se vain lisäisi vettä myllyyn koska hän on täydellinen..

Olis ollu kiva nauttia raskaudesta, nyt rv 34+3 ja tähän mennessä on paskaa kaadettu niskaan enemmän kuin koskaan. Tämä avautuminen helpotti hiukan.
 
Kiitos kommentista ReginaVeritas :) en olekkaan asiaa ajatellu tolta kantilta ollenkaan. Kyllähän tuo käytös periaatteessa on häirintää. Äitini mielestä tuosta naapurista ei saisi kuulua mitään elämisen ääniä, autoja ei saisi ajaa oman rapun eteen vaikka se on täysin sallittu tässä talossa, naapuri ei saisi hänen mielestään käyttää webastoa autossaan, kissaa ei saisi pitää pihalla ja kaiken hyvän lisäksi viime kesänä äiti laittoi naapurille todella ruman haukkumaviestin metelöintiä koskien. Metelöintisyytökset ei pidä paikkaansa, meille ei ole kuulunut inahdustakaan ja äitini on väittänyt että siellä huudetaan jopa sellaisina aikoina etteivät ole kotona, kerrankin olivat 600km päässä lomalla ja ainoa avain sinne oli minulla. Täytyy kyllä jutella naapurin kanssa ja ottaa järeemmät keinot käyttöön, ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista varsinkin kun viattomia ovat.
 
Maatunen sanoi:
Martza_91, aika inhottava tilanne :( En yhtään ihmettele, että vähän meinaa pää hajota... Ehkä olisi syytä keskustella isovanhempiesi kanssa, että miksi ne asiat pitää huudella pitkin kyliä? Jos saisit iskostettua heidän päähänsä, kuinka paljon he loukkasivat sinua kertomalla asiat eteenpäin.
Click to expand...

Keskustelin eilen mamman kanssa koska tiedän että pappa ei suostuisi edes kuuntelemaan. Kysyin että miksi sitä että oon raskaana on huudeltu pitkin kyliä vaikka lupasivat olla hiljaa, vastaus oli että kyllä ihmiset sen nyt näkeekin, yritin selittää että kyse ei nyt ole siitä mitä ihmiset näkee ja tietää vaan siitä mitä he lupasivat mulle, no mamma alko väittää vastaan että he ei oo huudellu sitä, ilmotin sitten että en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä ennen kuin ovat pyytäneet anteeksi ja ymmärtäneet mitä ovat väärin tehneet, se keskustelu oli siinä.

No tänään sitten soittivat ja puhuin molempien kanssa, tekivät sitten musta sen kusipään. Myönsivät kyllä huudelleensa että olen raskaana, paasasivat vain että kyllä ihmiset sen saa muutenkin tietää ja nähdä eikä suostuneet kuuntelemaan edes mun pointtia, mielestään heillä on täysi oikeus pettää mun luottamus koska tää raskaus on niin pitkällä että ihmiset voi sen muutenkin tietää ja että miksi he ei saisi siitä puhua kun itekki oon asiaa ihmisille kertonu.. mun hajoo oikeesti pää, ei jaksa enää, ei voi tajuta miten voi ihmiset olla noin täynnä itteään. Mun pointti oli se että haluan kertoa ite niille kenen haluan tietävän ja loput näkee sit aikanaan jos näkee mut ei sitäkään toivetta sit voitu kunnioittaa ja sitä ei tajuta että mulle on ihan sama mitä ihmiset kylillä tietää kunhan se tieto ei oo menny näiltä ketä oon pyytäny olee hiljaa, he käänsivät asian niin että mun mielestä ihmiset ei saisi saada tietää mitään, huoh.. se kun sanoin heille että ovat loukanneet pahimmalla mahdollisella tavalla eli pettäneet luottamukseni, se on kuulemma hyvä niin ja se oli heistä hauskaa.. eipä tarvi heidän tulla sitten vauvaa kattoon tai ristiäisiin tai mitään.. mun puolesta tää asia olis anteekspyynnöllä ollu selvä mutta sitä ei taida tapahtua, ne todennäkösesti odottaa että annan periks ja unohdan niinkun aina mutta tällä kertaa en siihen alennu..

Sori toi sekava teksti, oon koko päivän itkeny tätä asiaa nii ei välttämättä tuu ihan selkeetä tuotosta mutta pakottava tarve avautua kumminkin :)
 
Martza_91: Vaikuttaa todella kurjalta elää noin itsekeskeisten sukulaisten kanssa. Raskausuutisen levittäminen on tosin voi olla aika viatonta vielä, mutta ikävä, että ovat noin tylysti sinulle silti sanoneet. Tuli myös mieleeni, että liekö äitisi ehkä mustasukkainen ystävyydestäsi naapurin kanssa, koska kiusaa heitä noin kovasti.

Oma anoppini on myös erittäin tyly ja ilkeä ihminen. Suureksi järkytyksekseni sanoo myös ilkeästi ihan pienillekin, jos pikkuinen yhtään temppuilee. Omia lapsia sillä on viisi ja niissä yli 25-vuotiaissa sillä riittää passattavaa, koska ovat kaikki viisi paitsi uusavuttomia, myös pelokkaita ja saamattomia. Toisaalta, jos lapsuudenkodissa ei ole osallistuttu kotitöihin ja vastuun kantoon, mutta on kasvatettu ironialla, nälvinnällä ja ilkeilyllä, ei liene ihme, että aikuisena ei saada mitään aikaiseksi. ..
 
polkulainen: Asiana joo on tosi viaton tuo että isovanhempani ovat sitä levitelleet ja eivät he mitään pahaa ole sanoneet ainakaan tietääkseni. Ei mua haittaisi yhtään vaikka olisivat lehteen laittaneet ilmoituksen että näin on, mutta kun ovat luvanneet ja vannoneet että eivät kenellekkään kerro niin se on heti toinen juttu. Kyse ei lainkaan ole siitä asiasta vaan oikeestaan periaatteesta, että lupaukset pidetään. Ihan yhtä paljon suuttuisin ihan minkä tahansa muun asian levittämisestä jos siitä on sovittu ettei puhuta. No jossei muuta niin olen ainakin ottanut opikseni ettei heille voi yhtään mitään kertoa. Tuo äitini mahdollinen mustasukkaisuus on kyllä hyvä pointti, hän on aina tähänkin asti haukkunut jokaisen kaverini ja kotona asuessa jopa heitti kavereitani ulos että saattaa olla jostain samantapaisesta kyse.

Tuo sinun anopin touhu kuulostaa myös aika kurjalta. En voi käsittää että miksi pikkuisille pitää sanoa ilkeästi ja siinä samalla vielä viitsii passata iältään aikuisia lapsia. Ei todella ole ihme että noilla kasvatustavoilla lapsista on tullut tuollaisia.
 
Martza_91, mun äiti on kans aina ollut mustasukkainen sekä mun kavereille että miehille, ketä mulla on ollut tai ketä mun siskolla on ollut. teininä oltiin kaverin kanssa kuin paita ja peppu ja tiiviisti liikuttiin yhdessä, niin äiti kommentoi, että me ollaan liian paljon yhdessä ja että meidät pitäisi erottaa. puheeksi jäi, mutta loukkaannuttiin molemmat kaverini kans tuosta kommentista. mitä miehiin tulee, äiti inhosi mun exää ja on myös ilmoittanut, ettei pidä mun aviomiehestäkään. syy ei ole tiedossa, mutta jos ollaan oltu äidin luona, äiti on juonut ja sitten pyrkinyt kehittämään riidan jostain ja jos mieheni (tai exä aikoinaan) on puolustanut mua, äiti on tullut siihen tulokseen, että miehessä on joku vika, esimerkkinä narsismi, mitä kylläkin ilmenee lähinnä äidissä itsessään. äitini on myös mustasukkainen isälleni, jos olemme vierailumme aikana olleet kylässä isän ja hänen vaimonsa luona ja koira on jätetty sovitusti äidin luokse, äiti on saattanut pommittaa koko vierailun ajan puheluilla ja tekstiviesteillä aiheena "milloin tulette?" tai "en ala enää olemaan tuon koiran kanssa, tulette heti takaisin hoitamaan sitä".

no, minä olen katkaissut välit äitiini, joten en enää joudu kärsimään noista mustasukkaisuuksista ja pompotteluista. harmi vaan, ettei äiti vieläkään tajua, että syy välien katkaisuun on hänessä itsessään, vaan syyttää minua, isääni ja miestäni kaikesta.
 
della_79: Täytyy sanoa että tekstisi on kuin suoraan omalta näppikseltä. Oma äitini on ihan samanlainen. Hän oli mestari haukkumaan kaikki kaverini ketä minulla oli asuessani toisella paikkakunnalla vaikka ainoa tieto hänellä heistä oli ehkä etunimi. Ja monta vuotta yritti erottaa minut miehestäni, nyt jo luovuttanut kun ei onnistunut millään keinolla. Myös isän uusi naisystävä on leimattu hulluksi tuntematta tai tietämättä kuka ja millainen hän on.

Luulen kanssa että tämä tilanne menee siihen että joudun välit laittamaan poikki, ei tällaista edes viitsi kärsiä. Nyt pitäisi vaan keksiä miten menetellä ettei tässä kukaan joutuisi muuttamaan. En todella kestä sitä jos naapurit joutuvat lähtemään tästä äitini ongelmien takia ja siinä kohtaa lähdemme kyllä mekin.
 
Miehen puolelta ukki tokas mulle kun mummo kysyi miten jaksan ja voin. Nii tämä ukki sit tokas et pitää sitä jaksaa kun kerran lapsen halua. Hyvä etten sanonu et kyllä siihen kaks ihmistä vaaditaan, etten kyl ole yksin tätä tehnyt ja päätettiinkin miehen kanssa yhdessä että tehdään lapsi. Kyllä näin punaista... Varmaa viel vaikutti hormoonitkin siinä kun synnytyksestä ei ollut pitkä aika kulunut. Sit se mummo on ollu huolissaan et jaksanko minä ja miksei minun vanhemmat auta enempää hoidossa. Se ei oo oikee käsittänyt että pärjään lapsen kanssa ja jos tarvitsen apua niin saan sitä kylläkin. Ja mikä parasta että jaksan vallanmainiosti hoitaa lastamme ja uupumusta ei oo kyl tulluna.
 
Takaisin
Top