Mulla oli tosi huono imetyskokemus esikoisesta. Ensin maito ei noussut, sitten rinnat olivat rikki varmaan kolme viikkoa, rintatulehdus tuli tutuksi, rintaraivareita ja mitä vielä. En osanut imettää kuin makuulta. 4kk jatkoin osaimetystä (poika oli laitokselta asti osaimetyksessä). Tämän takia olin asennoitunut tällä kertaa siihen, että imetys ei tälläkään kertaa onnistu. Mutta hämmästys oli kyllä suuri, kun vauvan otti itse heti laitoksella hyvän imuotteen (toki rinnat menivät taas rikki ja imetys sattui ensimmäiset kaksi viikkoa) . Maito nousi nytkin hitaasti, mutta tällä kertaa se todellakin nousi! Samoin tuntui heti laitoksella jo luentevalta imettää sekä istuen että makuulta (en tiedä miksi). Tällä kertaa nautin imetyksestä ja kaikki sujuu. Jotenkin mulla on sellainen tunne, että vauvatkin ovat erilaisia imetyksen suhteen. Tuntuu, että esikoisen kanssa meillä ei mnnyt yhtään yksiin ja siitä alkoi kierre, jota en osannut katkoa. En kyllä tuntenut huonoa omaatuntoa korvikkeesta silloin enkä olisi tuntenut tästäkään jos olisin joutunut siirtymään heti pullolle. Oma jaksaminen on kuitenkin myös tärkeetä. Jos tuntuu, ettei jaksa taistella imetyksen kanssa, kannattaa siirtyä korvikkeeseen ja helpottaa omaa jaksamista.
