Huolet, murheet ja kaikki se epävarmuus...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimael
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vanilj: Suurimmat pahoittelut sinne ja paljon jaksamista.

Omat murheet tuntuu taas vähän pienemmiltä. Pahoinvoinnit ja muut...
 
Sayas: Kuulostaa ihan mun ensimmäiseltä vuodolta, mutta sulla jää toivottavasti myös viimeiseksi! Nyt vaan yrität rauhoittaa mielesi, vaikka tiedän että se on vaikeaa. Ei kuulosta enää munkaan lukeman perusteella vaaralliselta.

Vanilj: Olen todella pahoillani! Paljon voimia ja jaksamista asian käsittelyyn. <3
 
Ihanaa kuinka ihmiset tällä palstalla tukee ja tsemppaa muita! :)

Vanilj: Paljon jaksamisia sinulle <3

Itselläni vuoto alkoi taas, mutta on paljon niukempaa kuin eilen. Eikä edelleenkään minkäänlaisia kipuja. Ei auta kuin levätä ja uskotella vieläkin, että ei välttämättä tarkoita mitään negatiivista. Jos on mennyt kesken niin näkeekö esim. raskaustestin tekemällä?
 
Heippa kaikki.
Mä tänne uutena kirjottelen, enkä oo edes vielä tonne esittäytymis- tai muihin ryhmiin ilmottautunu/kirjottanu, koska jos/kun ei vaavi pysykkään mukana niin ei tarvi itteensä sitten poistella sieltä, näin kun on joutunut useamman kerran tekeen. Mulla siis laskettu aika on näillä näkymin 28.3. Ennestään yksi synnytys heinäkuussa 2010, raskauksia takana useampia. Keskenmenoja ollut ennen esikoista, sekä nyt esikoisen syntymän jälkeen. Toisesta alettiin haaveilla heti melkein synnytyksen jälkeen, eikä ehkäsyä mulla oo ollu sen jälkeen käytössä. Viimesin raskaus oli tasan vuosi sitten samaan aikaan, joka todettiin 12vk:lla tuulimunaksi. Syyksi näihin mun keskenmenoihin jne. on epäilty endoo, koska mitää muuta ei ole löytyny. Tuon endon pahenemista on nyt tutkittu ja kovastikkaan eivät pari kk sitten antaneet toivoa toisesta lapsesta enää,..

Nyt siis ihmetykseksi rt positiivinen ja pienessä toivossa eletään. Pelko on  niin kova, ettei ole vielä kenellekkään halunnut kertoa ja silti jossain pakko saada "puhua".. Tuulimunan jälkeen sanoin miehelle, että siihen loppu yrittäminen, mä en enää kestä keskenmenoja, oksentelua, raskautta tai mitään, kuitenkaan en pystyny alottaan ehkäsyä ja kuitenki me yritettiin, kuitenki vuoden raskauttomuus teki hyvää, mutta ei kuitenkaan vieny sitä keskenmenon pelkoa pois. Mulla siis nyt ton tuulimunan takia tarkemmat syynit, ens viikolla gyne ja sitä seuraavalla neuvola, sekä noiden välissä tai viim, seuraavalla viikolla Tayssissa ultra.. Parin viikon päästä siis ainakin viisampana siitä onko sikiö oikeassa paikassa vai onko sitä ollenkaan ja lyökö sydän, ehkä sitten uskaltaa jo kirjotella isommin ja kertoa perheelle, ehkä.. Kovasti on kipuja kokoajan, mutta niin on ollu jo vuoden, tuulimunan tyhjennyksestä saakka, alamahassa ja selässä. Päänsärkyä ja ihan vaan pientä pahaa oloa, ei  rajua oksentelua niinku on ollu ihan jokaisesta raskaudesta, sikskin epäilyttää onko sielä kuitenkaan mitään. Sitä koittaa elää päivä kerrallaan ja olla miettimättä koko asiaa, vaan ei pysty. Joka kerta vessaan mennessä, herätessä, tarkistaa onko tullu vuotoo. hmph.. eipä vaan auta kun odottaa ja seurailla tilannetta. Etukäteiskyselyt ja Neuvolan lähettämät laput täytän vasta osotusaulassa, ettei tarvi (taas) turhaan.

Niin ja pahoittelut kaikille niille joiden vaavit ei pysyneet mukana. Aina se tuntuu yhtä pahalta sen pikkuisen menettäminen, on se sitten 5vk:lla tai 20.. sen lapsen on jo niin nähnyt mielessä, salaa suunnitellu tulevaisuutta jne. Voimia ja jaksamisia myös uusin yrityksiin, koskaan ei sekään helpolta tunnu.

Ja sit vielä teille joiden kanssa tunnetaan ennestään, asiasta ei tiedä kun oma mies ja yksi sisko, joten älkää möläytelkö:) En vaan jaksanu alkaa vaihtaan nimimerkkiä sen takia, et voi johki kirjottaa, kun täältä ei kuitenkaan muut tunnista, kun ne joiden kansa ollaan nähty:) En jaska sit soittaa kaikkia läpi ja kertoo et nyt kävi näin ja sitä kyselyä, kun iloinnu liian aikasin.

Tulipas pitkä, mutta nyt voi taas kevyemmällä mielellä jatkaa yövuoroo, kun on saanut ajatukset tyhjennettyä, eikä tarvi vaan mielessä pyöritellä:)
 
pitkästä aikaa pääsen koneelle kirjoittelemaan, täältä kanssa voimia antava halirutistus niille jotka se kamalan pettymyksen ovat jo joutuneet kokemaan ja pienensä menettäneet, ja tarrasukkia meille muille näihin tärkeisiin viikkoihin!

itselläni pelko on kans huimaa, jos tästä viikon pääsemme eteenpäin, ollaan ennäytysviikoilla. tai jos toisin ajattelee, ensviikolla on keskenmeno - great! =(  olen ollut niiiiin monta kertaa tässä tilanteessa missä oireita on ja kaikki tuntuu menevän hyvin ja sitten yhtäkkiä kaikki loppuu. huomaan salaa ajattelevani kuitenkin että kyllä tällä kertaa mennään loppuun asti, ihan sellainen tunne. hassua, ihan kun itseään voisi huijata? =) järjellä kun ajattelee, se tunne on ollut iha´n jokaisessa näissä raskauksissa. mahtaneeko olla joku äidillinen suojeluvaisto mutta silti se pettymys on tullut, varoittamatta.

niille jotka keskenmenoon liittyviä faktoja katselevat vuodon tms takia, itselläni oireita ollut tosiaan ihan siihen vuotopäivään asti, siitä ruvennut miedontumaan. lääkärit sanovat raskaustestin voivan olla positiivinen pari viikkoa km jälkeen, itselläni itsestään tyhjentynyt ja viimeisetkin hcgt poistuneet viimeistään viikossa, yleensä alle. mulle on kerrottu että aina kmssa tarvitaan molemmat. vuoto ja kipu. toki tämä on se missä ei tarvita lääketieteellistä apua. se että vuotaa pelkästään, on pelkästään pelottavaa ja epäselvää kun voi olla kaikkea normaalista- siihen pahimpaan mahdolliseen.

viime yön mietin kihlattuni roolia tässä kaikessa. hänellä on tämän viimeisen vuoden ollut paljon kovempi vauvakuume kun minulla ja vaikka puhu´mme ja kommunikoimme avoimesti, mietin silti kuinka erillään ja pihalla mies on kaikesta siitä mitä me täällä vau.fi käydään yhdessä läpi. ajattelin kerran jopa jättää tämän saitin auki "ihan vanhingossa" että kävisi vähän lukemassa näitä juttuja.. =) 

että ei muuta kun pelonsekaisin tuntein ensiviikkoon. we will see mitä tapahtuu!

kovasti ihanaa odotusta kaikille ja yhteinen onnenpotku bebuille että pienet pysyy matkassa! 
 

Janzu, meillä ei oo tollasia murheita mukana, mut siltikään ei olla kovin monelle kerrottu. Ymmärrettävää siis tuollanen asenne asiaan.

Toivotaan, et kaikki menis nyt hyvin ja saatais nää kakkosetkin suunnilleen samaan aikaan maailmaan =)

Tsemmpiä <3 <3 <3

Muoks. Niin ja tuosta endosta; lähipiirissäni on tapaus jossa endo leikattiin useampaan kertaan ja aina se uusi, kävivät rankoissa hoidoissa ja joutui synnyttämään sikiön, jolla ei ollut mahdollisuuksia kehittyä... He päättivät pitää taukoa hoidoista ja sillä aikaa raskaus alkoi luomusti. Uskokaamme siis ihmeisiin ja endon voittamiseen =)
 
janzu89 täysin ymmärrettävää tuo sinun asenteesi :) Paljon olette tekin joutuneet kokemaan :( Toivottavasti tämä raskaus etenisi nyt loppuun saakka ja saisitte pikkukakkosen maailmaan :)

Mimulie kumpa tämä nyt teillekin olisi vihdoin se raskaus, joka menisi loppuun saakka <3

 
mimulie mä oon kans pohtinu ton miehen roolia, kun se on paljon enemmän toivonut toista vielä kun minä ja ehkä vielä enemmän hänen ku itteni takia toivon et tää tosiaan pysyis masussa. Ajatellu niin omaa napaa noissa km:ssä ja porannu ku mies ei oo osannu tukee, muttei jotenki oo osannu ajatella miten hän sen asian kokee. 

Sartzuli  olis kyllä aika hauska sattuma... kaikilla muilla ku on jo noi toisetkin, ainaki pian tulossa:) tosin ooon kyllä tainnu olla melki kaikkien kans samaan aikaan raskaana, ainaki asalin ja madien muistaakseni, et ei vielä riemuita. (siis kun ovat odottannet toisia:))
Ja juu mulle sanottiin jo 15 vuotiaana et tuskin tuut ees raskaaks, saatikka saat lapsia ja raskauksia on ollu ja yks lapsiki, et vaikee uskoo mihkää ennusteisiin:)

vuononvaltiatar kiitos tsempistä ja niin sitä kovasti toivoo myös kaikkien muitten kohdalla, että pysyis mukana:) mekun ollaan kuitenki kaikista vastoinkäymisistä huolimatta niin onnekkaita et ollaan saatu jo se yks:)

 
Tiedän kyllä et ei pidä pelästyä mut eilen tuli koko päivän sellasta haaleen vaalenruskeeta tuhrua, sit illalla pupuiltiin ja nyt aamulla sellasta tummanruskeeta vähäistä vuotoa (vanhan veristä). vähän niinkun menkkojen lopussa....Sillain että pyyhittäessä tulee ja vähän pikkuhousunsuojaan. Mitään kipuja tms. ei oo ollu... ...tiedän et noita tulee mut kertokaa nyt viä mulle et ei tarvi hätäillä jookos :)Mut kyllä sitä vaan pelästyy kaikkea.....vaikka yrittääkin itselleen hokea että tuollaiset voivat kuulua asiaan...
 
jessica3: Mulla oli ekassa raskaudessa silloin, kun kuukautisten olis pitäny olla tuollaista vuotoa. Mulle sanoi lekuri, että on ihan normaalia. Ja ainakin kahdella kaverillani on ollu juurikin "niukat kuukautiset" vielä raskautumisen jälkeenkin. En huolestuisi, jossei kipuja ole ja vuoto lisäänny :) Vaikka pelästyttäähän tuollaiset aina.
 
Jessica3, tuon tyyppinen vuoto on käsittääkseni todella yleistä eikä noin pienestä verimäärästä tarvitse olla yhtään huolissaan. :)

Normaalin alkuraskauden huolen lisäksi mua mietityttää paljon toksoplasmoosi. Olin edellisessä raskaudessa ihan varma, että olen toksoplasmoosin jo lapsena sairastanut, sillä mulla on ollut lapsuudessa ulkokissoja ja tälläkin hetkelläkin meillä on kaksi kissaa. Toksoplasmoosi testattiin raskauden loppuvaiheessa ja yllätyksekseni en ollutkaan sitä sairastanut. Tietystikään en raskaana ollessa ilman hanskoja tyhjennä kissojen laatikkoa, mutta esikoisen kanssa leikitään ulkona hiekkalaatikolla ja kuten arvata saattaa siellä käyvät myös naapuruston ulkokissat... Oon kuullut kauhujuttuja toksoplasmoosilapsista, että tuon asian kanssa haluaisi olla todella varovainen.
 
Moikka, ekaa kertaa kirjottelen kun kaipaan neuvoja/kokemuksia tilanteesta, joka on mulle ihan täysin uusi. Eli sunnuntaina menin lääkäriin kuumeen noustessa, lääkärissä otettiin virtsanäyte ja todettiin jonkinlainen tulehdus, jota ei sen tarkemmin päivystyksessä selvinnyt.

Päivystävä lääkäri teki sisätutkimuksen ja määräsi vielä verikokeeseen, jonka tulosten tultua ilmoitti että olen raskaana. Epäili myös, että alavatsakipujen takia kyseessä voisi olla kohdunulkoinen raskaus, jonka takia olen juossut verikokeissa mutta terveyskeskus on onnistunut sotkemaan tietoni ja kokeeni, joten tuloksia en ole edelleenkään saanut. Maanantaina hcg oli 350 ja tosiaan keskiviikkona uudestaan otettu arvo katosi bittiavaruuteen.

Nyt siis järjetön paniikki siitä, onko kyseessä kohdunulkoinen? Alavatsakipuja on ollut, tuntuivat aluksi voimakkailta kuukautiskivuilta, nyt vain vähän "jomottaa" ja tuntuu niinkuin "painetta"? Epäilin siis itse aluksi vain hiivatulehdusta, kun oli kokkareista, kellertävää vuotoa ja alapää kipeä ja kosketusarka (joka parantunut siis antibiooteilla).

Raskauslaskurin mukaan rv 5+2 ja laskettu aika 30.3. eli melkeen huhtikuulle menis, mutta siellä osastolla ei ollut tällaista palstaa vielä :)
 
jessica3 käsittääkseni vähänkää rusehtava vuoto/tuhru on aina ihan ok, jollei määränä olen paljoa :) Itseäni ainakin pelotti tuo sekstailu jonkunkin verran, joten me harrastettiin ekan kerran vasta eilen... Painotin oikein miehelle, ettei sinne koiteta tehdä mitään uusia öljynporauslukemia nopeusennätyksellä :D Onneksi mitään ei tullut... Sinuna en huolestuisi.

Mty ovatko nuo alavatsakivut siis kuinka kipeitä? Miksei muuten lääkäri tehnyt ultraa? Siinäkin olisi voinut näkyä, onko kohtu tyhjä vai onko siellä joku :)
 
Vuononvaltiatar, eivät ole niin kovia että tarvitsisi edes lääkkeitä ottaa. Tosin yleensä mun kuukautiset on todella kivuliaat, nämä eivät siis ole kivuliaimmasta päästä...
 
ehkä nuo olisivat sitten vaan noita kohdun repimiskipuja :) Ja katselette ihan rauhassa, mitä mahdolliset uudet testit kertovat :) Jos noita hcg:tä on tarkoitus vielä otella :)
 
Mulla tuli lauantaina rv 9 ja eilen tuli jotenkin sellanen tunne että sikiö on lopettanut kehittymisen.. Oireetkin on hävinny. Soitin neuvolaan ja kerroin tästä niin sain huomiselle aamupäivälle ajan terkkarille kylläkin, mutta koitetaan kuulla sydänäänet ja vähän ultrata.. Voi voi, ei ne huolet lopu vaikka kuinka olisi sykkeet nähty varhaisultrassa. :( Ehkä sitä uskaltaa huokaista helpotuksesta vasta kun vauva on sylissä.
 
Mymmis kumpa siellä kaikki olisi hyvin <3

(.) Hieman alkaa jo jännittämään tuo tuleva ultra... On vasta kahden viikon päästä, mutta oon tällainen huolehtija :D Eniten kammottaa jos todetaan olevan jotain vialla, vaikka tuulimuna... Mitään vuotoa ei vielä ole eikä mitään kovempia kipuja, mutta olisi pitänyt pysyä poissa yhden sivuston tuulimunaraskaus ketjusta... luin sen läpi ja nyt alkoi pelko jotenkin hiipimään mieleen. Olen kyllä ollut luottavaisin mielin tähän raskauteen tähän asti :) Kyllä kai se tästä helpottaa, kun pysyn vaan poies tuosta ketjusta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top