Huolet ja pelot
- Ketjun aloittaja karhunpentu
- Aloituspäivämäärä
Mulle tää raskaus tuli ihan odottamatta ja yllättäen. Tosiaan Nuvaring oli käytössä, mutta kun menkat alkoivat olemaan myöhässä ja sellaista menkkamaista vatsakipuilua oli niin, joten itselle tuli olo että hei nyt on jotain erilaista tekeillä. :) Tein ensimmäisen testin heti jokanäytti negaa, mutta nyt tein lauantaina cb digin päivällä ja näyttöön pamahti nopeasti, että raskaana! Tuijotin vain sitä pitkän aikaa sanattomana. Vaikka tää pienokainen on erittäin suuri yllätys, mutta ei mulla ollut mielessä edes muuta vaihtoehtoa kuin pitää ! (: Nuoresta iästäni huolimatta ja vaikka koulut vielä osittain kesken niin silti 
hya85
Vauhtiin päässyt keskustelija
Eka raskaus meni spontaanisti kesken n.rv8. Olin naiivi 17v, joka kielsi koko raskauden olemassa olon ja olin todella helpottunut, kun se meni kesken.
Kolme seuraavaa raskautta meni ilman suurempia pelkoja tai murheita.
Sen jälkeen onkin sitten ollut niitä, mitkä aiheuttaneet enemmän tai vähemmän pelkoja.
5. raskaus todettiin np-ultrassa keskeytyneeksi keskenmenoksi paria päivää ultraa edeltävästi. Olin ollut todella kipeä alkuraskauden ja olin jo tavallaan tietoinen, ettei sieltä elämää löytyisi. Silti se oli järkytys. Lääkkeellinen tyhjennys meni pieleen, vuosin paljon ja silti minut lähetettiin kotiin, koska osasto oli päiväkirurginen. Aamulla soitin osastolle, ettei tämä voi olla normaalia ja käskivät minut lähtemään päivystykseen. Pyörryin sitten päivystyksen ilmottautumisen aulassa ja hemoglobiini oli laskenut reippaasti, eli vuotoakin oli todellisuudessa ollut paljon. Vietin päivän ja yön osastolla, sain lisää tyhjentäviä lääkkeitä ja kun olo oli parempi ja vuoto vähentynyt laitettiin taas kotiin. Kotona nousi illalla kuume ja kovat vatsakivut lisääntyivät. Taas käymään naistentautien päivystyksessä. SIellä todettiin, että kohtu ei edelleenkään ollut kunnolla tyhjentynyt, vaan siellä oli vielä raskausmateriaalia jäljellä. Sovittiin, että seuraavana päivänä tehtäisiin kaavinta ja sain valita, lähdenkö kotiin yöksi vai jäänkö osastolle. Halusin kotiin. Se oli virhe. Yöllä vatsaturposi ja en pystynyt enää mitenkään päin olemaan. Aamuyöstä ambulanssilla sairaalaan ja kaikki laitettiin kaavintaa vaille valmiiksi, kunnes tulikin lääkärinvaihto joka määräsikin osastolle odottamaan, että kaavinta tehtäisiin sitten ku sille olisi aikaa, eikä aamulla sovittujen leikkauksien ohi.. Iltapäivällä klo 16 aikaan pääsin lopulta kaavintaan, sain antibiootit tulehdukseen suonensisäisesti ja kas kummaa kun olo helpotti toimenpiteen jälkeen.
6. raskaus alkoi 2kk tuosta tyhjennyksestä, ja päätyi spontaanisti keskenmenoon rv6.
7. raskaus alkoi 1kk tuosta, ja np-ultraa jännitin ihan tajuttomasti. Siellä oli kaikki hyvin ja uskalsin hellittää pelkojeni kanssa.. Kotona mulla oli kotidoppleri, jolla kuuntelin aina sillon tällöin sykettä. Yhtenä iltana en niitä vaan löytänyt. Ajattelin kuitenkin, että oltaisiin jo turvallisimmilla vesillä viikkojen suhteen, etten panikoinut. Seuraavana päivänä soittelin kuitenkin neuvolaan ja sain ajan sinne dopplerilla kuuntelemista varten. Ei löytynyt. Ultrasivat jollan iänikuisuuden vanhalla laitteella ja totesi, että aika liikkumaton on, muttei voi sanoa mitään varmaksi. Sanoi laittavansa lähetteen ultraan. Kävin kuitenkin samana iltana yksityisellä, toteamassa keskeytyneen keskenmenon rv 16+4. Hoito tämän jälkeen oli asiallista ja meni hyvin.
Tuon raskauden jälkeen sovittiin jo miehen kanssa, että nämä kolme palleroa saa riittää, neljättä ei meille ole tarkoitettukaan. Nyt tuosta viimeisestä on vuosi, ja nyt on 8.raskaus ja rv7+2.
En tiedä, missä vaiheessa uskaltaisin luottaa raskauden jatkumiseen.. Missä vaiheessa uskallan tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Pelottaa, että saan taas voida pahoin monta kuukautta, nähdä pienen ihmisen heilumisen ultrassa ja taas pettyä, taas käydä läpi lääkkeellisen tyhjennyksen.
Anteeksi pitkä sepustus, mutta aattelinpa ny avautua kun tällainen huolet ja pelot-otsikkokin löytyi..
Kolme seuraavaa raskautta meni ilman suurempia pelkoja tai murheita.
Sen jälkeen onkin sitten ollut niitä, mitkä aiheuttaneet enemmän tai vähemmän pelkoja.
5. raskaus todettiin np-ultrassa keskeytyneeksi keskenmenoksi paria päivää ultraa edeltävästi. Olin ollut todella kipeä alkuraskauden ja olin jo tavallaan tietoinen, ettei sieltä elämää löytyisi. Silti se oli järkytys. Lääkkeellinen tyhjennys meni pieleen, vuosin paljon ja silti minut lähetettiin kotiin, koska osasto oli päiväkirurginen. Aamulla soitin osastolle, ettei tämä voi olla normaalia ja käskivät minut lähtemään päivystykseen. Pyörryin sitten päivystyksen ilmottautumisen aulassa ja hemoglobiini oli laskenut reippaasti, eli vuotoakin oli todellisuudessa ollut paljon. Vietin päivän ja yön osastolla, sain lisää tyhjentäviä lääkkeitä ja kun olo oli parempi ja vuoto vähentynyt laitettiin taas kotiin. Kotona nousi illalla kuume ja kovat vatsakivut lisääntyivät. Taas käymään naistentautien päivystyksessä. SIellä todettiin, että kohtu ei edelleenkään ollut kunnolla tyhjentynyt, vaan siellä oli vielä raskausmateriaalia jäljellä. Sovittiin, että seuraavana päivänä tehtäisiin kaavinta ja sain valita, lähdenkö kotiin yöksi vai jäänkö osastolle. Halusin kotiin. Se oli virhe. Yöllä vatsaturposi ja en pystynyt enää mitenkään päin olemaan. Aamuyöstä ambulanssilla sairaalaan ja kaikki laitettiin kaavintaa vaille valmiiksi, kunnes tulikin lääkärinvaihto joka määräsikin osastolle odottamaan, että kaavinta tehtäisiin sitten ku sille olisi aikaa, eikä aamulla sovittujen leikkauksien ohi.. Iltapäivällä klo 16 aikaan pääsin lopulta kaavintaan, sain antibiootit tulehdukseen suonensisäisesti ja kas kummaa kun olo helpotti toimenpiteen jälkeen.
6. raskaus alkoi 2kk tuosta tyhjennyksestä, ja päätyi spontaanisti keskenmenoon rv6.
7. raskaus alkoi 1kk tuosta, ja np-ultraa jännitin ihan tajuttomasti. Siellä oli kaikki hyvin ja uskalsin hellittää pelkojeni kanssa.. Kotona mulla oli kotidoppleri, jolla kuuntelin aina sillon tällöin sykettä. Yhtenä iltana en niitä vaan löytänyt. Ajattelin kuitenkin, että oltaisiin jo turvallisimmilla vesillä viikkojen suhteen, etten panikoinut. Seuraavana päivänä soittelin kuitenkin neuvolaan ja sain ajan sinne dopplerilla kuuntelemista varten. Ei löytynyt. Ultrasivat jollan iänikuisuuden vanhalla laitteella ja totesi, että aika liikkumaton on, muttei voi sanoa mitään varmaksi. Sanoi laittavansa lähetteen ultraan. Kävin kuitenkin samana iltana yksityisellä, toteamassa keskeytyneen keskenmenon rv 16+4. Hoito tämän jälkeen oli asiallista ja meni hyvin.
Tuon raskauden jälkeen sovittiin jo miehen kanssa, että nämä kolme palleroa saa riittää, neljättä ei meille ole tarkoitettukaan. Nyt tuosta viimeisestä on vuosi, ja nyt on 8.raskaus ja rv7+2.
En tiedä, missä vaiheessa uskaltaisin luottaa raskauden jatkumiseen.. Missä vaiheessa uskallan tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Pelottaa, että saan taas voida pahoin monta kuukautta, nähdä pienen ihmisen heilumisen ultrassa ja taas pettyä, taas käydä läpi lääkkeellisen tyhjennyksen.
Anteeksi pitkä sepustus, mutta aattelinpa ny avautua kun tällainen huolet ja pelot-otsikkokin löytyi..
Hya85: sulla on takana todella rankkoja kokemuksia. 
vaikka itsellä vasta 1 keskeytynyt keskenmeno en tiedä milloin pystyn luottamaan omaan kehooni raskauden jatkumisen kannalta tässä raskaudessa. Ultrassakäynti helpottaa pelkoa yhdeksi päiväksi ja sitten taas hiipii pelko jospa onkin taas lakannut kasvamasta eikä tule ulos. Dopplerin ostin jo edellisessä raskaudessa 2 v sitten mutta en koskaan päässyt sillä mitään kuulemaan.
2 tunnin päästä ultra, ja jännittää ihan hirveästi vaikka kaikki oli ihan ok viikko sitten.
sulla on takana todella rankkoja kokemuksia. vaikka itsellä vasta 1 keskeytynyt keskenmeno en tiedä milloin pystyn luottamaan omaan kehooni raskauden jatkumisen kannalta tässä raskaudessa. Ultrassakäynti helpottaa pelkoa yhdeksi päiväksi ja sitten taas hiipii pelko jospa onkin taas lakannut kasvamasta eikä tule ulos. Dopplerin ostin jo edellisessä raskaudessa 2 v sitten mutta en koskaan päässyt sillä mitään kuulemaan. 2 tunnin päästä ultra, ja jännittää ihan hirveästi vaikka kaikki oli ihan ok viikko sitten.
Hirmu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Marttaa samoja ajatuksia olen käynyt läpi, kaksi kertaa tullut raskaaksi ehkäisyn läpi. Eka kerralla oli kuparikierukka ja toka kerralla minipillerit. Jotenkin ollut semmoset ajatukset että lapsen on silloin kyllä jo tarkoitus tulla maailmaan :)
Hya85, olet kyllä saanut kokea kovia.. Hirmuisesti toivon että kaikki menisi hyvin ja saisitte pienen syliin!
Mulla taas on pelkoja nyt siksi, että kaikki kolme raskautta on menneet hyvin ja raskaudet on alkaneet joko heti kun ehkäisy on jätetty tai ehkäisystä huolimatta. Tämä kerta on erilainen koska nyt on yritystä yli vuosi takana.. ajattelen myös että miten voisin saada taas lapsen syliin hyvin menneen raskauden päätteeksi hyvin menevällä synnytyksellä...
Hya85, olet kyllä saanut kokea kovia.. Hirmuisesti toivon että kaikki menisi hyvin ja saisitte pienen syliin!
Mulla taas on pelkoja nyt siksi, että kaikki kolme raskautta on menneet hyvin ja raskaudet on alkaneet joko heti kun ehkäisy on jätetty tai ehkäisystä huolimatta. Tämä kerta on erilainen koska nyt on yritystä yli vuosi takana.. ajattelen myös että miten voisin saada taas lapsen syliin hyvin menneen raskauden päätteeksi hyvin menevällä synnytyksellä...
Ultrasta selvitty, mutta.. Alkio hyvän kokoinen ja syke vahva, mutta gyne sanoi että sikiöpussi on todella pieni verrattuna siihen millainen kuuluisi olla. Jäi todella paha mieli, koska lääkärillä oli kiire ettei edes antanut kuvaa mukaan, ei mittoja eikä mitään muutakaan tietoa paitsi "käydä voi miten vain eikä me siihen voida vaikuttaa". Eipä huoli ainakaan poistunut. Onko kellään muulla ollut koskaan sikiöpussi/raskausontelo pieni verrattuna viikkoihin?
Edelliskerralla kun meni kesken alkio ei kasvanut, mutta nyt kun kasvaa niin pussi on liian pieni((
Edelliskerralla kun meni kesken alkio ei kasvanut, mutta nyt kun kasvaa niin pussi on liian pieni
((
Juu vastasi viikkoja ja syke vahva. En sitten tiedä kuinka harvinaista tämä on. Suomenkielisiltä sivuilta en löydä asiasta mitään, mutta englanninkielisiltä kyllä, joten täytyy jatkaa lukemista. Voi näemmä olla vaarallista, jos sikiöltä ns. loppuu tila. Tuntuu vaan ihan älyttömältä, että mistä tollanen voi johtua. Ymmärrän mistä sikiön kehitysongelmat voivat johtua, mutta mikä sitten vaikuttaa tohon pussin kasvuun. 
Omppunen23
Satasella mukana keskusteluissa
En osaa kirppunen vastata kysymykseen, mutta onko teillä käytössä jo omakanta järjestelmä mistä voit lukea potilastietosi mitä lääkäri on kirjoittanut käynnistä. Toivottavasti kaikki jatkuu hyvin
Menin heti katsomaan kun pääsin vastaanotolta, mutta sielläkin oli vain suppeasti "elävä sikiö, viikkoja 7+0, raskausontelo pieni. Kysta vasemmalla." Eli ei mitään mittoja mistään! Olen niin pettynyt palveluun.
Omppunen23
Satasella mukana keskusteluissa
Menin heti katsomaan kun pääsin vastaanotolta, mutta sielläkin oli vain suppeasti "elävä sikiö, viikkoja 7+0, raskausontelo pieni. Kysta vasemmalla." Eli ei mitään mittoja mistään! Olen niin pettynyt palveluun.
Kaatu vissiin tää sivu tai jtn ku en päässy jatkamaan että soita neuvolaan ja juttele sun neuvolatädin kanssa jos se tietäis mitä tuo meinaa :) lääkärit osaa olla välillä aika töksäytteleviä vaikka huolta ei olis!
Juu laitoin neuvolaan nyt sähköpostia olen jotenkin rauhallisemmalla mielellä nyt verrattuna aamuun, koska vaikka tämä on todella harvinaista, löysin silti hyviäkin tarinoita netistä enkä vain huonoja (huonothan usein kirjotetaan nettiin eikä niitä hyviä). :)
Itse sain nyt ekan ultra ajan ensiviikolle. Kyllä jännätään että miten tässä käy. Mielessä pyörii vaan kun edellisellä kerralla ei näkynytkään sykettä. Kyllä tulee pitkä odotus ensiviikon keskiviikkoon asti. Itsellä on nyt se ns värjäytynyt valkovuoto loppunu ( koputtaa puuta) uskaltaa vähän hengittääkin *ehkä*
Oon töissä ottanut tosi rauhassa kun kävin jo yhden viikon vuodelevossa. Eipä tuo pomo oikein välitä että on tämmöstä mutta kyllä oma terveys ja lapsen terveys menee edelle.
Voimia kaikille!
Oon töissä ottanut tosi rauhassa kun kävin jo yhden viikon vuodelevossa. Eipä tuo pomo oikein välitä että on tämmöstä mutta kyllä oma terveys ja lapsen terveys menee edelle.
Voimia kaikille!
Nemira
Näppärä viestien naputtelija
Sitä pyöritteleen mielessään kaikkea pölhöä aina näin iltaisin. Aina miettii, että onko siellä ketään oikeesti kun ainoa todiste on kaksi viivaa tikussa ja kuukautisten pois jäänti. Valitettavasti ultraan ei oo varaa, joten ei auta kuin odotella. 
Toinen mikä pelottaa ja pistää miettimään paljon on se et mitä jos syystä tai toisesta joudutaan sektioon synnytyksessä.
Se on se mun peikkoni, enkä tiedä miten tätä tunnetta lähtis työstään ja pelkoa purkaan.
Toinen mikä pelottaa ja pistää miettimään paljon on se et mitä jos syystä tai toisesta joudutaan sektioon synnytyksessä.
Se on se mun peikkoni, enkä tiedä miten tätä tunnetta lähtis työstään ja pelkoa purkaan.Sitä pyöritteleen mielessään kaikkea pölhöä aina näin iltaisin. Aina miettii, että onko siellä ketään oikeesti kun ainoa todiste on kaksi viivaa tikussa ja kuukautisten pois jäänti. Valitettavasti ultraan ei oo varaa, joten ei auta kuin odotella.
Toinen mikä pelottaa ja pistää miettimään paljon on se et mitä jos syystä tai toisesta joudutaan sektioon synnytyksessä.
Mulla vähän kanssa samat fiilikset. Ultraa odottelen, mut se on vasta 30.pv. Tuntuu kovin pitkältä.. Niin pitkältä.
Mä just neuvolassa sanoin, kun TH kyseli toiveista synnytyksen suhteen (jos kaikki sujuu sinne asti hyvin), niin kerroin toivovani ensisijaisesti alatiesynnytystä. Meidän esikoinen synty sektiolla (supistukset hiipu, lapsi oli arvioitu yli 4,5kiloseks ja mun voimat yksinkertasesti vaan loppu - synnytys oli kestäny liki 24h). Vaikkei mulle siitä kokemuksesta mitään mörköö jäänytkään (lääkäri kävi osastolla vielä mun kanssa puhumassa ja käytiin synnytys uudelleen läpi), niin välillä miettii, et "hitto, kun en ees synnyttään pystyny". Alatiesynnytys olis ihana kokea, mutta lapsen ja oman terveyden puolesta hyväksyisin myös sektion.
Itsellä myöskään ei olisi ollut varaa ar-ultraan, koska täällä Tampereen seudulla hinnat on alkaen 160€ :D ! Oon iloinen, että sain neuvolan kautta lähetteen nyt ar-ultraan ja tiistaina vähän selviää viikotkin, koska mitään varmuutta ei ole ehkäisyn takia :)
Nemira
Näppärä viestien naputtelija
Olisin ollut ihmeissäni jos teidän tarinalla ei oltais ar-ultraan tullut lähetettä.
Awsedr, tuo "hitto kun en edes synnyttämään pystynyt" tuntuu käyvän monen sektio-äidin ajatuksissa. Itsellä ei kans mitään kauhutarinoita tämän pelon takana ole, molemmat lapset syntyneet normaalisti alatiesynnytyksellä. Oon varmaan vain väärässä iässä katsonut jonkun lääkäriohjelman, koska ajatus vatsanpeitteiden leikkaamisesta saa mut hyvinkin huonovointiseksi.
Mulla ei oo ongelma katsoa sellaisia ohjelmia missä leikataan tai muuta, mutta ajatus sen osumisesta omalle kohdalle on jotain mitä en pysty käsittelemään.