Huolet ja pelot

Mua ei esikoisen aikaan pelottanut niinkään. Nyt mielessä pyörii useinkin, että saako tämän syliin asti. Ehkä siksi, että tietää esikoisesta jo miten upeaa on saada lapsia, ja pelkää että jos sitä ei pääsekään kokemaan toista kertaa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin on varma olo, että tämä pysyy kyydissä :)
 
Miulla ihan sama, en esikoisen aikaan tiedostanu riskejä, enkä juurikaan perehtyny aiheeseen, olin vaan onnellisesti raskaana ja odotin vauvan syntymää. Näiden toisten kohdalla on tiedostanu riskit mitä voi sattua ja mikä kaikki voi mennä pieleen ja mitä siinä sitten menettää, jos jotain sattuukin...
 
Mie olin ekan raskauden aikana hyvinkin rento ja asennoitunut niin että on ne äidit ennen synnyttänyt heinäpelloillekin. Sattuneesta syystä kun aloin tyttöä kaksi vuotta myöhemmin odottamaan, en ollutkaan enää yhtään valmis heinäpeltosynnytykseen, hyvä etten muuttanut meidän synnytysosaston pihaan telttaan asumaan pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Sanalla sanoen ennen toista synnytystäni olin hysteerinen. Menettämisen pelkoni on kuitenkin lientynyt huomattavasti yhden onnistuneen raskauden jälkeen, se on kuitenkin positiivista.
 
Tykkäys ihan siis siksi kun oon samaa mieltä, vaikken oo menetystä kokenutkaan :)
 
Pelko kävi toteen. Itsekseen alkanut ja loppuun hoitunut keskenmeno. Onnea kaikille odottaville.
 
voimia Aada <3

itse pelkään tässäkin, esikoisesta pelkäsin koska sai alkunsa heti keskenmenon jälkeen. ei koskaan ajatellut että voisi tulla keskenmenoa ja kun se tuli ajatteli heti ettei lasta saakkaan. Nyt yritän olla pelkäämättä, mutta... :D :D
 
Paljon voimia Aadalle<3

2 lasta synnyttäneenä ja kaksi keskenmenoa kokeneena tiedostan riskit, toinen keskenmenoista oli spontaani ja toinen vuosi sitten tapahtunut oli keskeytynyt keskenmeno. Jotenkin nyt on aika rauhallinen olo vaikka toki välillä mietityttää että jos ensi viikon ultrassa ei elonmerkkejä löydykkään, että vuodentakainen toistuu. Mutta eipä näihin asioihin paljon itse pysty vaikuttamaan. Sekin tuli keskeytyneessä keskenmenossa todettua että vahvoista raskausoireistakaan ei pysty päättelemään mitään, sillä ne mulla jatkuivat aina sinne 10viikolle asti ja loppuivat vasta kun kohtu lääkkeellisesti tyhjennettiin, mutta jokin aavistus mulla kokoajan oli ja digi-testiin en ikinä saanut 3+ viikkoja.
Ei auta kuin toivoa ja katsoa mitä tuleman pitää...elämä kokonaisuudessaan on epävarmaa mutta sillon tuo hiukan lohtua kun alkaa miettimään todennäköisyyksiä.
 
Voimia Aadalle <3

Mua huoletti ekassa raskaudessa kovasti, enkä oikein uskaltanut miettiä vauvaa. Nyt yritän rentoutua ja iloita, mutta kyllä sitä kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Eniten kuitenkin pelottaa, että miten tätä arkea jaksaa näin huonoissa oloissa.
 
Tänään ilmestyi pyyhkiessä tummaa vuotoa.. Mitään kipuja ei ole mutta silti tässä nyt alkoi vähän jännittämään :/
 
Namskis sanoi:
Tänään ilmestyi pyyhkiessä tummaa vuotoa.. Mitään kipuja ei ole mutta silti tässä nyt alkoi vähän jännittämään :/
Click to expand...
Vertako? Voithan soittaa jonnekkin ja kysyä mitä kannsttais tehä?
 
Mami' sanoi:
Vertako? Voithan soittaa jonnekkin ja kysyä mitä kannsttais tehä?
Click to expand...
Joo nyt se ruskea vuoto muuttui nyt punaiseksi vereksi. Onneksi kuitenkin niukkaa vuotoa vielä. Alavatsaa kivistää vähän samalla tavalla kun menkkojen aikana,muttei tämä kunnon kipua vielä ainakaan ole. Toivon kovasti että selvitään vain säikähdyksellä :(
 
Toivotaan namskis, että olis vaaratonta <3
 
Namskis toivottavasti kaikki olis hyvin kuitenkin. Ilmoittele mihin suuntaan asiat menevät :/
 
Namskis mulla selvisi perjantaisessa ultrassa, että on jäänyt joku verinen kohta tonne kohdunsuulle. Kätilö sanoi, että voi sieltä vuotaa pois ja ettei sitä tarvii säikähtää, mutta tietenkin jos alkaa kovasti vuotaa niin sitten pitää mennä tilanne tarkistamaan.
Toivottavasti sullakin joku harmiton vuoto vaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top