Keskenmenonpelko on itsellekin tuttua.
Pari edellistä raskautta onkin mennyt kesken. En siitä jännittämisestä pääse lopullisesti eroon vasta kun vauva on sylissä. Mutta kyllä hyvät ultrakuulumiset aina tuovat mielenrauhaa.
Tällä kertaa mulla on tosi outo alkuraskaus. Varhaisultrassa oli 2 vauvaa ja kontrollissa enää yksi, mutta mitään merkkejä km ei näkynyt. Np-ultraa odotellessa "vähän" hermostuttaa... Mitta onnellista oli nähdä yksi oikein hyvinvoiva vauvanalku monitorissa.
Tällä kertaa mulla on tosi outo alkuraskaus. Varhaisultrassa oli 2 vauvaa ja kontrollissa enää yksi, mutta mitään merkkejä km ei näkynyt. Np-ultraa odotellessa "vähän" hermostuttaa... Mitta onnellista oli nähdä yksi oikein hyvinvoiva vauvanalku monitorissa.

Eka neuvola oli viime viikolla ja Np-ultra 23.5...ainoa raskausoire on arat rinnat. Ja se huolenaihe on se ettei mulla ole vielä tässäkään vaiheessa varsinaista todistusaineistoa siitä että olisin raskaana
tai no 10 positiivista raskaustestiä...
mutta tarkoitin sitä kun muilla on jo ultrattu sun muuta...tämä mamma vielä joutuu jännittään monta viikkoa että onko tuolla ketään
Laskeskelin, että mulle osuu ultra varmaan toukokuun loppuun tai kesäkuun alkuun. Toki ymmärrän, että on kenties vielä jännittävämpää, kun on esikoisesta kyse.

Mulla on aikalailla edelleen oireeton olo (todella lievää pahoinvointia) paitsi että tunnen jotain alavatsassa olevan (jännä fiilis siis).