Huolet ja murheet
- Ketjun aloittaja Mima_
- Aloituspäivämäärä
Mulla kanssa kipeitä supisteluita jo. Vissiin aijemmin alkaa mitä useampi raskaus takana.
täälläki eka aika varmaks kipeempi supistus bongattu,iha istuessa alko alamahaa särkee ja maha kovettu?? :O on noita varmaa muutama ollu aiemminki mutten nii varma oo ollu mut ny tais olla... Vai mitä mieltä?
myös ihme"polttelua" on ny alamahalla :/
myös ihme"polttelua" on ny alamahalla :/
Rouvaskainen
Näppärä viestien naputtelija
Mullakin on ollut supistuksia jo monen monta viikkoa, ja nimenomaan kipeitä. Tulee levossa, siksi ei ole saikulle laitettu. Pari kertaa lääkäri on kattonut ettei ne ole tehnyt vielä tuhojaan, mutta kyllä kieltämättä mietityttää että voiko tää olla normaalia että monta kertaa päivässä koen kivuliaan supistuksen. Ne jopa herättää minut keskellä yötä. :/ nyt on 33. viikko.
Täälläkin on alkanu kipeemmät supistukset. Tulee vaan niin tyhmä olo kun ei tiedä mennäkkö näytille vai ei.. niitä tulee pari päivässä niin siks vaikee arvioida. Tokassa raskaudessa oli helppo lähtee kun alko tuleen jopa 5 minuutin välein suht säännöllisesti rv 30. Sillonkin oli kaikki ns hyvin mutta jouduin makaan pari päivää sairaalassa ja sain estopiikkejä. Noh tarvii nyt ainakin kattoo että tuleeko mitään säännöllisyyttä tähän touhuun.
•jasmina•
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä synnytysjutut mietityttää kovasti. Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia suunnitellusta sektiosta, jos joku on käynyt läpi ja haluaisi jakaa?
Itselläni kaksi ns. Normaali synnytystä takana, mutta viimeisin oli sellainen kokemus etten todellakaan välitä uudestaan sellaista kokea.. Suurin syy oli vauvan iso koko ja hartiat huonossa asennossa, joten jäi hetkeksi "jumiin".
Lähete on jo pelko polille kyllä.
Liekkö koko ajan lähenevä H-hetki vai mikä, mutta jostain syystä synnytys on alkanut pyöriä mielessä ihan tosissaan. Onko muilla havaittavissa samaa?
Itselläni kaksi ns. Normaali synnytystä takana, mutta viimeisin oli sellainen kokemus etten todellakaan välitä uudestaan sellaista kokea.. Suurin syy oli vauvan iso koko ja hartiat huonossa asennossa, joten jäi hetkeksi "jumiin".
Lähete on jo pelko polille kyllä.
Liekkö koko ajan lähenevä H-hetki vai mikä, mutta jostain syystä synnytys on alkanut pyöriä mielessä ihan tosissaan. Onko muilla havaittavissa samaa?
Kyfi5624240
Satasella mukana keskusteluissa
Täälläkin synnytystä mietitään. Vesisynnytys tälläkin kertaa "tilauksissa". Parempi ettei mieti juniorin syntymää :D Oli kovempi ku esikoisen, varmaan osittain koko eronkin vuoksi.
Mulla ei oikeastaan oo pelkoja mutta mietityttää kun todellakin 9,5vuotta tulee eroa edelliseen että mitenköhän käy??
Jos saan valita (ja ehdin) haluaisin myös päästä veteen, mutta en suunnittele sitä sen enempää.
Sairaalaan lähetetyssä esitietolapussa kohdassa "toiveet synnytystä koskien" kirjoitin kivuton ja nopea
Jos saan valita (ja ehdin) haluaisin myös päästä veteen, mutta en suunnittele sitä sen enempää.
Sairaalaan lähetetyssä esitietolapussa kohdassa "toiveet synnytystä koskien" kirjoitin kivuton ja nopea
Mulla oli esikoisesta sama tunne; raskausaika oli helppo ja ongelmaton niin olin ihan varma että synnytys on sitten vaikea ja jotain kamalaa tapahtuu..mutta se olikin huippuihana kokemus ja kaikki meni hienosti
Nyt taas kun tää raskaus on ollu suoraan sanottuna aika perseestä, niin pelkään että onkos se synnytyskin sit...toivon kuitenkin että olisi yhtä hyvä kokemus kun ekallakin kertaa :-)
Kyllähän se synnytys alkaa pyöriä jo mielessä..
Minulla on iso ero näissä supistuksissa se, että ovat huom voimakkaampia jopa lähes kipeitä välillä kuin esikoisesta, ja tulevat näemmä heti rasituksesta. Tänään kokeiltiin taas edes pientä kävelyä kioskille ja takaisin, n 1km yht niin supistaa käytännössä lähes koko ajan kävellessä. Todella ärsyttävää! Samoin kun tuota tyttöä joutuu tietenkin nostelee päivittäin enempi ja vähempi niin niistä alkaa myös välillä supistaa. Etenkin jos huono asento, yöllä pinniksestä pois jne..
esikoisesta tulivat lähinnä levossa aina. Ja mulla noita suppareita tulee kyllä ihan toistakymmentä varmaan välillä per pvä, riippuen miten paljon liikutaan tai joutuu koiraa lenkittää.. on kyllä rasittavaa ja kiva olis lenkkeilläkin välillä vielä.
Minulla on iso ero näissä supistuksissa se, että ovat huom voimakkaampia jopa lähes kipeitä välillä kuin esikoisesta, ja tulevat näemmä heti rasituksesta. Tänään kokeiltiin taas edes pientä kävelyä kioskille ja takaisin, n 1km yht niin supistaa käytännössä lähes koko ajan kävellessä. Todella ärsyttävää! Samoin kun tuota tyttöä joutuu tietenkin nostelee päivittäin enempi ja vähempi niin niistä alkaa myös välillä supistaa. Etenkin jos huono asento, yöllä pinniksestä pois jne..
esikoisesta tulivat lähinnä levossa aina. Ja mulla noita suppareita tulee kyllä ihan toistakymmentä varmaan välillä per pvä, riippuen miten paljon liikutaan tai joutuu koiraa lenkittää.. on kyllä rasittavaa ja kiva olis lenkkeilläkin välillä vielä.
Mä olenkin jo aijemmin puhellut että elävä vauva on pää-asia ihan sama vaikka leikattaisiin.
Toki 38 viikolla spontaanisti käynnistyvää ja hienosti etenevää lääkkeetöntä synnytystä toivoisin polikliinisenä.
Paljon tässä raskaudessa on tullut koettua niin osaa arvostaa pelkkää vauvaa kun mutta toiveita olisi.
Toki 38 viikolla spontaanisti käynnistyvää ja hienosti etenevää lääkkeetöntä synnytystä toivoisin polikliinisenä.
Paljon tässä raskaudessa on tullut koettua niin osaa arvostaa pelkkää vauvaa kun mutta toiveita olisi.
Kyllähän se jo jännittää. Muistaa kyllä, miten se kipu oli niin lamaannuttavaa, että ei sitä edes pysty enää muistamaankaan miten paljon se sattui oikeasti. Mä niiin toivon, että saisin kokea normaalin ponnistusvaiheen tällä kertaa, mieluiten kivuttomana myös. Esikoisen tarjontavirheen vuoksi mulla ei ollut tarvetta ponnistaa ja näin ollen olin pelkästään kätilön neuvojen varassa, ilman kipulääkettä, mikä päätyi sitten imukuppivetoon ja erittäin hitaasti paranevaan epparihaavaan.
Olisi kiva myös, jos ei tarvitsisi roikkua antibioottitipassa ja vedet menisi vasta sairaalassa, niin olisi enemmän vaihtoehtoja missä ja miten ponnistaa.. Toiveitahan nämä vain on, aika vähän pystyy itse vaikutamaan mihinkään, joten aika sen sitten kohtapuoliin näyttää miten käy tällä kertaa. Jännitystä kyllä rupeaa olla jo ilmassa, mikä heijastuu jo ihan uniinkin.
Olisi kiva myös, jos ei tarvitsisi roikkua antibioottitipassa ja vedet menisi vasta sairaalassa, niin olisi enemmän vaihtoehtoja missä ja miten ponnistaa.. Toiveitahan nämä vain on, aika vähän pystyy itse vaikutamaan mihinkään, joten aika sen sitten kohtapuoliin näyttää miten käy tällä kertaa. Jännitystä kyllä rupeaa olla jo ilmassa, mikä heijastuu jo ihan uniinkin.
Fransesca
Vauhtiin päässyt keskustelija
Jasmina, mulla samanlainen kokemus edellisestä synnytyksestä (poika jäi jumiin hartioista, en saanut mitään kivunlievitystä kun oli niin ruuhka-aika, kätilö oli töykeä eikä kuunnellut minua yhtään jne...) Olen menossa pelkopolille 22.1. Hieman olen itseksenikin jo rauhoittunut kun olen asiaa vatvonut jo pari kuukautta ja yrittänyt valaa uskoa itseeni (ja luottaa siihen että osaan nyt vaatia ne asiat jotka ovat minulle tärkeitä). Valmistautuminen (psyykkinen, mielikuvaharjoittelu) on minulle ainakin tärkeää. Ja lisää luottamusta saan myös puolisostani jonka tiedän haluavan tukea minua (ex-miehestäni en voi sanoa samaa..). Mutta kyllähän se vauvan koko ehkä pelottaa eniten kun edellinen "jäi jumiin", ja se saanko kivunlievitystä (ponnistusvaihe pelottaa eniten!).
Kyllähän tuo synnytys mielessä pyörii ja niin sen kuuluukin tässä vaiheessa.. Eniten varmaan mietityttää, että miten päin tuo tyyppi on tulossa, koska viimeksi oli pt. Tosin niin oli näillä viikoilla esikoinenkin, kun hyvinhän tuolla vielä mahtuu pyörähtämään ympäri. Missään tapauksessa en sectioon haluaisi, ellei ole hengenhätä vauvalla tai mulla. On sitä nyt tullut luettua kirja jos toinenkin luonnollisesta synnyttämisestä, aina se rauhoittaa mieltä kun on enemmän tietoa, vaikka neljäs jo tulossa. Tuskin tälläkään kertaa ilman kivunlievitystä pystyn synnyttämään, mut edellisen synnytyksen helvetilliset avautumiskivut ajattelin välttää, joten eri asennoista lukenut siksi paljon ja nyt yrittänyt pitää tosissaan huolen kunnostani, kun tällä erää välttynyt liikunkiellolta. Eli ihan positiivisella mielellä synnytystä odotan, se on yleensä se paras kohta koko raskaudesta, vaikka sattuukin aivan helvetisti! Toiveisiin sairaala ajatellen laitan sit, että saan olla rauhassa vauvan kans, jatkuvasti vauva iholla. Imetän vauvan tahtiin ja lähdetään heti kotiin ku mahdollista, eli luultavasti seuraavana aamuna, kun eivät iltaisin kotiuta. Paras se ois siis synnyttää illalla myöhään, notkua siinä kapeassa sängyssä vauvan kans yö ja sit silmät ristissä kotiin syömään ja lepäämään :D
Mullon takana kaks kiireellistä sektioo joista toinen oli tarkotus olla suunniteltu sektio mutta neiti päätti haluta tulla päivää ennen. Kuitenkin samalla kaavalla mentiin paitsi tietenkin jäi esilääkitys ottamatta mikä olis pitäny ottaa ennen sitä. Nytkin mennään sektiolla tän tulevan kanssa. Jos haluut kysyä jotain niin voin vastailla. Toipuminen sektiosta mullon ollut ainakin ihan ok mutta en tietenkään osaa vertailla alatiesynnytyksen kanssa sitä. Diagnoosina meikällä on ahdas lantio jonka takia ollaan menty näin. Ekaahan yritin alakautta ihan viimeseen asti mutta ei imukupista yms huolimatta mahtunu tuleen.
PikkuTikku
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla takana hätäsektio. Nyt onkin sitten suuren pohdinnan alla mitä tulevan pitää. Ensimmäinen pelkopoliaika tän viikon torstaina.
Lähinnä en tiedä kestääkö henkinen kantti alatiesynnytystä. Esikko kun syntyi elottomana ja kukaan ei tiennyt mikä meni pieleen. Varttia aiemmin sanottiin ettei kestä kauaa.
Tyttö siis on ihan kunnossa, mutta ei ollut kaukana ettei olisi ollut.
Helpompi olisi käsitellä, jos tietäisi esim. että napanuora olisi ollut kaulan ympärillä tms. Mutta näillä eväillä mennään.
Itse toivuin nopeasti. Seuraavana aamuna pystyssä ja haava oli ummessa reilussa viikossa.
Ainut on etten haluaisi uudestaan tuota pystyarpea avata, mutta siitä ne kuulemma menee tälläkin kertaa jos sektioon päädytään.
Lähinnä en tiedä kestääkö henkinen kantti alatiesynnytystä. Esikko kun syntyi elottomana ja kukaan ei tiennyt mikä meni pieleen. Varttia aiemmin sanottiin ettei kestä kauaa.
Tyttö siis on ihan kunnossa, mutta ei ollut kaukana ettei olisi ollut.
Helpompi olisi käsitellä, jos tietäisi esim. että napanuora olisi ollut kaulan ympärillä tms. Mutta näillä eväillä mennään.
Itse toivuin nopeasti. Seuraavana aamuna pystyssä ja haava oli ummessa reilussa viikossa.
Ainut on etten haluaisi uudestaan tuota pystyarpea avata, mutta siitä ne kuulemma menee tälläkin kertaa jos sektioon päädytään.
Mulla on takana kolme sektiota ja sektio edessä myös nyt. Sektiosta kuulee aina kauhutarinoita ja jopa "säälitään" kun ei voi synnyttää luonnollisesti. Itse oon toipunut kaikista sektioista nopeasti eikä mitään ongelmia ole ollut jälkeenpäinkään joten kun en luonnollisesta synnytyksestä mitään tiedä niin sektio on mulle se ainut luonnollinen synnytys.[emoji4]
•jasmina•
Satasella mukana keskusteluissa
Fransesca, kuulostaa huolestuttavan samalta sinun kokemus kuin minun!!
Vauva jumissa hartioista, kaikilla yhtäkkiä hätä, viisi ihmistä painamassa ja repimässä lasta ulos, ei kipulääkitystä ja luonnottoman kipeät supistukset ponnistusvaiheessa ilmeisesti tuon hartiajumin takia... Ja takana jo hyvin pitkä ponnistusvaihe eikä itsellä yhtään enää voimia enenpään... Eivätkä ne kivut ja se polte tosiaankaan helpottaneet kun viimein saatiin neiti ulos! Ne repeämät ja haavat vielä.
:
Ainut hyvä asia oli, ettei vauvalle käynyt kuinkaan, ei katkenneita solisluita eikä missään vaiheessa happivajausta. Mutta ei takuulla ollut kaukana.
Uskon todella kun osa sektion kokeneet sanovat että se haava on jotain järkyn kipeää ja pitkään.
Samoin oli tuon synnytyksen jälkeen itsellä kokoon kursittu alakerta. Maidonnousu oli tosi hidasta myös. Johtuen siitä että olin niin jumalattoman kipeä takamuksesta ja sitäkin vielä monta viikkoa synnytyksen jälkeen..
Niin että olenkin tässä alkanut miettimään, että onko se minun kohdallani sama, onko se jäätävä kipu haavassa vatsalla vaiko alakerrassa monta viikkoa. Tärkein on todella se vauva!! Niinkuin Pullahiiri sanoi. Meillä lapset on isoja olleet, tämänkin kokoa seurataan. Neiti oli 4,4 kg ja nyt tulossa poika, joka näyttää kasvavan samalla kaavalla. Lisäyksenä, että tämä on sitten meidän viimeinen vielä.
Tulipas pitkä sepostus! :)
Vauva jumissa hartioista, kaikilla yhtäkkiä hätä, viisi ihmistä painamassa ja repimässä lasta ulos, ei kipulääkitystä ja luonnottoman kipeät supistukset ponnistusvaiheessa ilmeisesti tuon hartiajumin takia... Ja takana jo hyvin pitkä ponnistusvaihe eikä itsellä yhtään enää voimia enenpään... Eivätkä ne kivut ja se polte tosiaankaan helpottaneet kun viimein saatiin neiti ulos! Ne repeämät ja haavat vielä.
:Ainut hyvä asia oli, ettei vauvalle käynyt kuinkaan, ei katkenneita solisluita eikä missään vaiheessa happivajausta. Mutta ei takuulla ollut kaukana.
Uskon todella kun osa sektion kokeneet sanovat että se haava on jotain järkyn kipeää ja pitkään.
Samoin oli tuon synnytyksen jälkeen itsellä kokoon kursittu alakerta. Maidonnousu oli tosi hidasta myös. Johtuen siitä että olin niin jumalattoman kipeä takamuksesta ja sitäkin vielä monta viikkoa synnytyksen jälkeen..
Niin että olenkin tässä alkanut miettimään, että onko se minun kohdallani sama, onko se jäätävä kipu haavassa vatsalla vaiko alakerrassa monta viikkoa. Tärkein on todella se vauva!! Niinkuin Pullahiiri sanoi. Meillä lapset on isoja olleet, tämänkin kokoa seurataan. Neiti oli 4,4 kg ja nyt tulossa poika, joka näyttää kasvavan samalla kaavalla. Lisäyksenä, että tämä on sitten meidän viimeinen vielä.
Tulipas pitkä sepostus! :)