Huolet ja murheet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mima_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja ensikertalaisille haluan vielä sanoa, ettei tuon ollut tarkoitus olla mikään pelottelu tarina!
Suurin osa synnytyksistä menee erittäin hienosti ja koskaan ei voi tietää miten itsellä menee edes tässä kolmannessa sitten loppupeleissä.
Minullakin ensimmäisestä synntyksestä on täysin kivuttomat ja erittäin kauniit muistot! Eikä tosiaan ole unohtuneet tuon edellisenkään jälkeen. :)
Ja kiitos kun sain kuulla kokemuksia!! Vertaistuki auttaa kovasti ja luotettavat kokemukset tietysti toisenlaisistakin tavoista synnyttää, kuin mitä itse on pelkästään kokenut!
 
Muokattu viimeksi:
Tuohan vaan antaa realistisen kuvan synnytyksestä kun ei kerrota vain niitä hyvin menneitä kokemuksia! Itse luin liikaa esikoista odottaessa vain niitä luonnollisuuden ylistyksiä, niin tuli todella yllärinä, että miten saatanan kipeää se synnytys oikeasti tekee ja miten kusipäinen kätilö tekee synnytyksestä vielä tuskaisempaa... Se nyt vaan on evoluution tulos, että ihmisen lantio on ahdas ja kaikki vauvat sieltä ei ulos mahdu. Nykyään myös ravintoa on tarjolla liikaa, joten vauvalla on mahdollisuus kasvaa liian isoksi, tuohan se ihan erilaisia riskejä synnytykseen. Mitä sectioon tulee, niin onhan siinä ihan helvetisti isommat riskit kuin normaalissa alatiesynnytyksessä, mutta jos joku menee pieleen tai vauva ei mahdu ulos niin pakkohan se on leikata... Omalle kohdalle en ikinä toivo moista isoa leikkausta, enkä niitä riskejä, mutta ei mua toisaalta kiinnosta tippaakaan millä tavalla toiset päättävät synnyttää ja ainahan se ei ole oma päätös.
 
Joo kokemuksia on monenlaisia, pääasia että vauva tulee ulos tavasta riippumatta. Yleisesti itse kannatan alatiesynnytystä, vaikka liittyyhän siihenkin omat riskit.naisen elämän isoimmat riskit liittyy yleensäki synnytykseen mutta, onneksi täällä Suomessa osataan nää hommat. henkilökohtaisesti mulle sektio oli turvallisempi ja helpompi vaihtoehto.helpommalla tarkoitan myös toipumista. Mutta toiselle se ei välttämättä oo niin. Yks mun työkaveri sanoi että synnyttäminen on mukavaa, hänelle kaikki synnytykset on ollu suht helppoja ja nopeita ilman pienen pientä repeämää.
Sitten on niitä jotka synnyttää useamman päivän, tai tulee pahat repeämä tms.Vuotaa, Istukka ei irtoa ja joutuu leikkaukseen tms.
Kyllä se synnytys alkaa olemaan mielen päällä.
 
Meillä ei ollut ruusuinen synnytys esikoisen kanssa ollenkaan, käynnistettiin lääkkeillä ja siitä mentiin sitten melkoista rytinää alusta loppuun saakka, olin kuumeessa loppusuoran, tytön sydänkäyrät alkoi olla katossa, istukka ei irronnut ja leikkuriin (mulle se ei ollut enää siinä vaiheessa kova paikka), kuumeessa ja antibioottitipassa vielä pari vrk synnytyksen jälkeen yms yms mutta selvittiin siitäkin. Toivon mukaan pääsis tällä kertaa edes vähän helpommalla [emoji16]
 
Jasmina, meillä oli pojulla murtunut solisluu synnytyksessä, ihmettelin kun oli niin itkuinen monta päivää. Asia ei suinkaan selvinnyt synnytys-sairaalassa, vaan vasta kun vauva jouduttiin viemään 2 viikon ikäisenä yksityiselle lääkärille korvatulehduksen vuoksi! Eli en kyllä mitenkäänpäin voi olla tyytyväinen viimekertaiseen synnärikokemukseen...
Nyt yritän vahvistaa uskoani asiantuntevaan, empaattiseen, kannustavaan ja synnyttäjän toiveita huomioivaan hoitohenkilökuntaan :)
 
Helmikuisista änkesin tänne. Jasmin ja Fransesca, onko teille ehdotettu käynnistystä ennen LA: ta ? Minulla pelkopoli takana, ja lääkärin ja kätilön kanssa sovittu käynnistys noin kk:n päähän tasan 38. viikolle. Minulla myös esikoinen jumitti hartioista ja teholla (jonne joutui happivajeen takia)pari päivää myöhemmin huomattiin erbin pareesi. Esikoinen oli 4,2kg, syntyi käynnistyksellä 42+1 ja toipui kyllä noista hyvin....mutta tosi helpottunut olen nyt, kun tiedän ettei tämän vaavin " anneta" kasvaa yhtä isoksi. Kuitenkin pelkoni liittyy lapseen kohdistuviin komplikaatioihin, vaikka tosin en kyllä käynnistystä toivoisi. Mutta sikäli kun sillä voi välttää vastaavanlaista tapahtumasta uudelleen, niin mielelläni menen. Ballongilla käynnistystä ehdottivat polilla ja hyvät suunnitelmat saatiin tehtyä kivunlievityksen suhteen ( sain esikoisen synnytyksessä epiduraalin, joka ei tehonnut lainkaan...lantioista alaspäin olinkin sit ihan vetelä vielä seuraavaan aamuun....)
 
Katsotaanpa nyt kuinka tämä kasvaa (yritän ajatella että kun on tyttö niin ei ois niin leveät hartiat ;) Ja että kuinka se pelkopoli käynti menee. Ja näyttääkö siltä että syntyis mielellään ennen laskettua aikaa :) Yritän tsempata itteäni josko sais kaiken tälläkertaa sujumaan...
 
Kyllä sitä itsekin on alkanut miettiä, että voiko kolmaskin synnytys mennä putkeen... mutta itsellä ei onneksi ole mitään syytä olla huolissaan. Nuo lähes nelikiloiset pojat on tulleet ulos helposti, joten en aio vauvan kokoa pelätä. Avautumiskivut ovat olleet ihan helvetilliset, mutta niistä ei onneksi ole vaaraa... kunhan pysyy tajuissaan.

Tsemppiä kaikille huonojen kokemusten omaaville. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, kunhan vauva ja äiti saadaan turvallisesti koko kokemuksen läpi :)
 
Kiitos Tuike kommentista!! :)
Minulle neuvolatäti jotain vastaavaa mainitsi. Tai itseasiassa oli jo puhetta juurikin tuosta vaihtoehdosta! Odotan pelkopoli aikaa ja yritän kyllä sitä kautta runnoa läpi tuon, että vaikka käynnistettäisiin varmasti vaikka jo heti laskettuna aikana. Olen kuitenkin saanut sellaisen käsityksen aiemmassa raskaudessa, että meidän sairaalassa ei alta 4,5 kg syntyviin suhtauduta omalta kannaltani vielä "vakavasti".. Saa nähdä miten käy sitten, kun on jo tuollainen kokemus takana..
Mutta erittäin hienoa kuulla että sinä ja vauva toivuitte kuitenkin hyvin!
Tulevan vauvan ja itsenikin takia kyllä todellakin ottaisin käynnistyksen. Toivottavasti minullekkin tarjotaan sitä.:)
Kyllä mielummin synnyttäisin alakautta, jos vain tietäisin varmemmaksi vauvan koon. Lasketun ajan jälkeen monesti kokoarviot heittää. Juuri niin meillekkin kävi viimeksi.:grin
 
Nyt seuraa ehkä hölmön kuulonen kysymys mutta onko kellään alkanu supistus ns reidestä? Mulla siis tänään alko reiden tai oikeestaan melki nivusten kohdalla kipu joka levis mahaan ja teki hetken todella kipeetä. Mielestäni oli kyllä semmosta supistuksen olosta polttavaa kipua joka kesti pari minuuttia pahimmillaan ja sit alko laantuun. Ei tullut kuitenkaan uudestaan mutta se kipu oli kyllä aika paha jo.
 
Toki, varsinkin sitten kun oli tosi kyseessä niin reidet oli polviin asti tulessa. Muutama reisisupistus on tullut nyt jo, mutta laantuneet vielä onneksi. Mulla siis ainakin supistukset on voimakkaita siinä vaiheessa, kun tuntuu reidessä asti.
 
Ootko niistä käyny näytillä? Koko ajan on meinaa semmonen outo olo ja vatta kovettuu herkemmin ja useemmin. Aamulla autolle kävellessä oli myös pientä epämukavuutta..
 
Multa on kolmasti katottu pissanäyte supistusten vuoksi ja näytille olisin varmaan päässyt jos niin olisin vaatinut, mutta katsotaan nyt kun 1,5 viikon päästä on lääkärineuvola, että onko tehny mitään. :) Aika yksittäisiä supistuksia on ollut ne, ehkä jos tulisi kellotettavia supistuksia niin pyytäisin lääkäriaikaa herkemmin.

Mutta jos itseä yhtään edes mietityttää, niin kannattaa soittaa ja kysyä!
 
Niin ajattelin rimpauttaa joo svolle jos tää olo nyt ei tästä parane. Jokku kivut on kait niitä arven kiinnikekipuja mutta ne erotan viiltävinä mutta tää on ihan polttavaa kipua. Just niinko supistuksissa. Hämäs vaan se reidestä lähtö.. mutta mahassa se pahin oli. Sillon toki lähden heti jos jotain säännönmukasuutta tulee sekaan.
 
Mulla supistellut (kipeästi) päivittäin 1-4x ainakin kuukauden päivät, mutta ei oo ollut mitään vaikutusta kohdunsuuhun tms. Eli enää en stressaa niistä kun on tarkistettu pariin kertaan tilanne, niitä tulee ja menee :)
 
Niinno on mullakin kokemusta supistuksista viime raskaudessa. Säännöllisiä alko tuleen mutta sitten eipä nekään avannu paikkoja yms. Sain kuitenkin kortisonit kypsyttään vauvan keuhkoja kun supistuksista ei meinannu tulla loppua. Söin myös estolääkettä 35 viikolle asti ja muhun tykitettiin ainakin 7 estopiikkiä sillon. Lääkäri sillon sano että syynä supistuksille voi olla lyhyt väli raskauksien välissä. No nyt ei lyhyttä väliä ainakaan oo kun on jo 7 vuotta viimesestä.
 
Kyllä se tosta oikeasta reidestä lähtee ja vyöryy läpi mahan kuumana/tulisena/polttavaa aaltona.

Myös se möyriminen mitä tyyppi pitää ja pukee itseään nahan läpi saa aikaan supistuksia.
 
Täällä oli sype-käynti tänään. Vielä ei päätetty mitään, mutta lääkärin tämän hetkinen suositus oli että synnytys käynnistetään viimeistään tasan viikolla 40.
Alatiesynnytyksen kohdalla myöskin vauvaa seurattaisiin normia tarkemmin ja kohtuun laitettaisiin samantien anturi. Mikäli yhtään lapsen vointiin liittyvää ongelmaa havaittaisiin, siirryttäisiin suoraan sektioon.

Itselle oli jo nyt helpotus käydä asiaa läpi. Katsotaan mihin tässä päädytään. Oli mielenkiintoista nähdä esikoisen sydänkäyrät synnytyksen ajalta.
 
No niin, minäkin sain ajan äippäpolin lääkärille painoarvion ja sype keskustelun merkeissä, tosin vasta raskausviikolle 37, mutta kuitenkin.
Jotenkin on sellainen olo, ettei minua meinata ottaa tosissaan asian kanssa. Mutta kunhan pääsen tuon lääkärin juttusille, niin pidän huolen että tulen täysin ymmärrettyksi!
Kävin siis oman neuvolatädin luona tänään juttelemassa asiasta.. Ja minusta oli jopa hassua, miten se puheli mm. Käynnistyksestä. Ilmeisesti omakohtainen(ko?) Huono kokemus takana ja jos en olisi itse koskaan kokenut käynnistettyä synnytystä, voisin kuvitella että se nyt olisi se vihoviimeisin vaihtoehto hänen puheisiinsa nojaten.:eek:
Vähän pelottelun makua oli siis ilmassa.
On se kumma miten tuntuu, että osalle (onneksi) järjestyy helpostikin vaihtoehtoisia synnytystapoja ja itse saan suurin piirtein kerjätä että pelkoni otettaisiin edes tosissaan. o_O Anteeksi valitus, pakko olu purkautua!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top