Huhtikuun kuulumiset

Meilläkin tosiaan kaksi koiraa. Itse joskus netistä lueskelin tällaisen vauvan tulosta koiraperheeseen. Meillä nuo koirat on nähneet kaverini vauvan kuukauden ikäisenä. Tuo toinen, joka ei niin lapsistakaan välitä, ei vauvastakaan ihmeemmin kiinnostunut. Kävi nuuskaisemassa ja siinä se. Toinen, joka pitää lapsista ihastui vauvaan aivan täysin ja tuijotti odottavana vieressä, jos ei yltänyt vauvaan ja jos ylsi niin nuoli hellästi.
Jännä nähdä, kuinka sitten aikanaan suhtautuvat oman lauman vauvaan.

Pahoinvointi on edelleen välillä karseaa. Tänäänkin oksensin autossa (mulla on autossa pusseja sitä varten) kotiin tullessa. Mies onneksi ajoi, kun laitan sen rattiin nykyään aina kun mahdollista, jos voin pahoin.


 
Heippa!

Täällä väsymys ja etova olotila alkaa helpottaa. Rinnatkaan ei enää ole ollenkaan kipeät. Sen sijaan turvotusta on riittämiin etenkin iltasella. Tuntuu ettei mene farkuista nappi enää kiinni. Painoa on tullut 2,5 kg. Tosin treenaan aika kovaa, joten osittain saattaa olla lisääntynyttä lihasmassaa (toivottavasti) :) Nyt olen joutunut rajoittamaan tiettyjä liikuntamuotoja, kun vaikuttaa siltä ettei hyppimiset ja vatsallaan olo tunnu enää kivalta. Lisäksi pohkeet kramppaa helposti raskaan treenin jälkeen. Vessassa saa myös juosta ahkerasti ja kumarassa istuminen alkaa pitkään jatkuneena tuntua pahalta alamahassa.
NP-ultra olis sitten kahden viikon päästä, jännittää ihan kamalasti! Mies ajatteli ottaa tyttärensä (4v) mukaan. Itse en oikein tiedä onko se hyvä idea. Jos kaikki ei olekaan hyvin, niin en tiedä miten asiaan sitten reagoisi. Ja muutenkin jos ultra tehdään alakautta niin pidän sitä vähän arveluttavana ajatuksena ottaa lasta sinne ihmettelemään.
 
Heippa kaikille!
Oon tässä jo jonkin aikaa seuraillut täällä juttelua. Ja nyt sain vihdoin itsekin aikaiseksi liittyä tänne.

Elikkäs toinen lapsi olis täällä tulossa ja laskettu olis 7.11, eka nauvola keskiviikkona ja viikkoja nyt 8+5. 

Jotenkin varovaisemmin ollu nyt tän toisen raskauden kanssa ja tuntuu että vaivatki kamalampia. Pahoinvointia on riittäny viikosta 5 asti ja edelleen jatkuu :/ Pari pvää oli tuossa ja suht hyvää. Mutta eipä ole enää. Juuri kävin tuossa iltapäivällä lääkärillä hakemassa sairaslomaa töistä. Oksennellu nyt koko vkln aamusta iltaan ja pää ihan pyörällä. Oli verenpaine taas ihan liian alhaalla. 

Me jo pariin otteeseen ollaan vauva ultrassa nähty, kun oli niin kauheita vaivoja tuossa viikolla 6, että lähettivät lääkäristä suoraan ultraan. Ku epäilivät keskenmenoa tai ulkopuolista raskautta. Mutta meidän iloksi ja onneksi, pieni voimakas sydän sykki kovaa tahtia ja oikeassa paikassa. Ja lääkäri totesi että kaikki hyvin :) <3 Nyt odottelen vaan jännityksellä ekaa neuvolaa, jotenki koko ajan miettii että onkohan siellä vielä kaikki hyvin.

Oho, tulipas pitkä... :)
 


Armi kirjoitti:
Heippa!

Täällä väsymys ja etova olotila alkaa helpottaa. Rinnatkaan ei enää ole ollenkaan kipeät. Sen sijaan turvotusta on riittämiin etenkin iltasella. Tuntuu ettei mene farkuista nappi enää kiinni. Painoa on tullut 2,5 kg. Tosin treenaan aika kovaa, joten osittain saattaa olla lisääntynyttä lihasmassaa (toivottavasti) :) Nyt olen joutunut rajoittamaan tiettyjä liikuntamuotoja, kun vaikuttaa siltä ettei hyppimiset ja vatsallaan olo tunnu enää kivalta. Lisäksi pohkeet kramppaa helposti raskaan treenin jälkeen. Vessassa saa myös juosta ahkerasti ja kumarassa istuminen alkaa pitkään jatkuneena tuntua pahalta alamahassa.
NP-ultra olis sitten kahden viikon päästä, jännittää ihan kamalasti! Mies ajatteli ottaa tyttärensä (4v) mukaan. Itse en oikein tiedä onko se hyvä idea. Jos kaikki ei olekaan hyvin, niin en tiedä miten asiaan sitten reagoisi. Ja muutenkin jos ultra tehdään alakautta niin pidän sitä vähän arveluttavana ajatuksena ottaa lasta sinne ihmettelemään.

mun mielestä ohjeissa lukikin että tohon ultraan ei saa ottaa lapsia tai ylimääräisiä mukaan miehen lisäksi.. ? itse vieroksun edes paikan päälle saapumista jos tehdään alakautta, niin tuntuu vähän hassulta ehkä tuo lapsen mukaan ottaminen.. mutta jokainen tallaa tavallaan ja jokuhan ei siitä hämmentyisi yhtään :)
 
Moi kaikille :) Jospa miekin liittyisin vihtoin mukaan kun salaa lukemassa olen ollut jo kuukauden ??en vain oikein vieläkä jaksa uskoa tätä todeksi vaikka oonkin ollut kahten kertan jo varhaisultrassa ja ??siellä sykkii :) Eli minun rivi: LA 9.11, 6 lapsi, EKKS, poikaolo ON: On ollut 3 viikko todella kuvottaava pahoinvointi ja loppua ei viellä näy :( Noh jospa se tästä, olis vaan kiva päästä jo töihin kun olen ollut nyt saikkulla (asiakaspalvelu työtä) kun on se vaikeita palvella asiakkaita ja aina välillä pää roskiksessa oksenta ja sit selittää asiakkalle että tämä ei ole vatsataudi vaan raskaus ?? Mereneid + Muksu 8+3
 
Moikka,

Huhtikuu ei täällä alkanut niin kovin kivoissa merkeissä. Eilen selvisi, että miehen äiti oli sitten mennyt kertomaan uutiset eteenpäin. Olisin osannut jopa odottaa, ellei olisi niin korrektisti kysynyt, että saako kertoa miehen siskolle. Lupa siihen annettiin, mutta nyt sitten eilen selvisi, että oli kertonut myös omalle siskolleen. Ottaa niin päähän, kun sain kuulla siis miehen tädiltä eikä anoppi itse myöntänyt, että ei ollut malttanut olla kertomatta. Ja kun en ole vielä päässyt kertomaan edes omille vanhemmilleni niin ei kovin kivalta tunnu.

Tänään aamulla sitten olin lähdössä töihin ja jouduin yllättäen juosta vessaan ja aamupala tuli ylös. Puolisen tuntia huilailin ja mies heitti mut sitten töihin. Onneksi on liukuma! Nyt sitten pari tuntia mennyt täällä vähän huterissa merkeissä. Kävin syömässä hedelmän ja sen jälkeen vatsassa vähän pyöri, nyt jännittää, miten käy lounaan kanssa. Nälkä kyllä on, mutta jos se sitten pyrkiikin heti samaa reittiä takas... Yöks!

Onko joku muu jo joutunut pettymään, kun lähimpien kielenkannat eivät olekaan pysyneet kiinni tästä ihanasta asiasta? Toisaalta ymmärrän, että iloisia uutisia ei aina malttaisi pitää itsellään, mutta silti harmittaa aika tavalla!
 
Joskos se minäki liittyisin jo tänne.
LA on nettilaskurin mukaan 29.11.2012, eli vasta 5+5 menossa.
Oon pian 27v ja tää on meille molemmille ensimmäinen. Aika outoa, ja jännääkin, toisaalta ei osaaa vielä sisäistääkään asiaa, koska on niin alussa ja mitään raskausoireita ei juurikaan ole. Mitä nyt mieletön turvotus ja ajoittainen etova olo.
Ensimmäisen neuvolan sain 24.4 eli kolmen viikon päähän.. olikin melkonen sumpliminen, kun alkuun sain sen 26.4, mutta jouduin perumaan sen työmatkan vuoksi. Tosin eipä se tuokaan ole mikään paras aika, kun on työkokous juuri sinä aamuna, mutta en enää kyllä mene siirtämään sitä ja kun tuntuu olevan niin vaikea saada neuvola-aikoja. Jos en olisi ottanut tuota 24.4 niin olis menny pari viikkoa myöhemmäksi, niin johan silloi on jo eka ultrakin kohta! Näin tuntuu miellyttävämmältä :)
Meilläkin on koira ja kolme kissaa, mutta en ole ajatellut vielä niin pitkälle että mitä ne tuumaavat vauvasta. Kunhan nyt selvitään sinne ekaan ultraan asti ja kuullaan et kaikki on ok :)
 


Lejon kirjoitti:
Moikka,

Huhtikuu ei täällä alkanut niin kovin kivoissa merkeissä. Eilen selvisi, että miehen äiti oli sitten mennyt kertomaan uutiset eteenpäin. Olisin osannut jopa odottaa, ellei olisi niin korrektisti kysynyt, että saako kertoa miehen siskolle. Lupa siihen annettiin, mutta nyt sitten eilen selvisi, että oli kertonut myös omalle siskolleen. Ottaa niin päähän, kun sain kuulla siis miehen tädiltä eikä anoppi itse myöntänyt, että ei ollut malttanut olla kertomatta. Ja kun en ole vielä päässyt kertomaan edes omille vanhemmilleni niin ei kovin kivalta tunnu.

Tänään aamulla sitten olin lähdössä töihin ja jouduin yllättäen juosta vessaan ja aamupala tuli ylös. Puolisen tuntia huilailin ja mies heitti mut sitten töihin. Onneksi on liukuma! Nyt sitten pari tuntia mennyt täällä vähän huterissa merkeissä. Kävin syömässä hedelmän ja sen jälkeen vatsassa vähän pyöri, nyt jännittää, miten käy lounaan kanssa. Nälkä kyllä on, mutta jos se sitten pyrkiikin heti samaa reittiä takas... Yöks!

Onko joku muu jo joutunut pettymään, kun lähimpien kielenkannat eivät olekaan pysyneet kiinni tästä ihanasta asiasta? Toisaalta ymmärrän, että iloisia uutisia ei aina malttaisi pitää itsellään, mutta silti harmittaa aika tavalla!


juu no mulla mies meni kertomaan ilman mua tai lupaa isälleen, joka meni tietty kertomaan "anopille" ja en tiedä kenelle hän on mahtanu juoruta sitten eteenpäin.. hiukan ärsyttää kun mielummin oltais ehkä yhdessä kerrottu tai jtn? todella ärsyttävää jos jtn sitten käykin niin kyläillä seuraavan kerran ja selittää että ei siellä ultrassa ketään ollutkaan kotona, että kivan keväinen ilma, oletteko jo kevät siivousta tehnyt? :D
 
mä oon pelännyt jo pikkutytöstä saakka että mitäs jos koirat ei tuu toimeen lapsen kanssa, tai lähinnä ajatellut muksusta saakka että koirat on mun vauvvova enkä ikinä ottais riskiä että  ne ei tulis toimeen ja hankkis lasta.. no nyt kuitenkin otettu se tietoinen riski :D
 
Meilläkin on koira, joka ei kyllä ole hirveästi tottunut lapsiin mutta enemmän tuntuvat innostavan nuo pihalla kiljuvat ja juoksevat/pyöräilevät lapset. Eli sellaisen taaperon kanssa ei ole ollut ongelmia kun tuttava kävi lapsensa kanssa kyläilemässä :) Itse uskon, että koiran ja vauvan kanssa ei tule ongelmia jos koira on peruskoulutettu ja luottaa omistajaansa. Koiralle siis kannattaa opettaa ihan peruskäskyjä (jätä, irti, pois, odota) ja vaatia tottelemaan. Eli täytyy osoittaa koiralle, että omistajaa pitää totella, eikä se ole mitään raakuutta vaan ihan järkevää koirankin kannalta. En silti jättäis lasta ja koiraa keskenään samaan huoneeseen vaikka olis kuinka kiltti koira kyseessä. Yllättävän hyvin meidän riehakas terrierikin rauhoittui kun 1-vuotias halusi silitellä ja vedellä korvista jne... :) Tosin koirallakin tuntui olevan rajat, jossain vaiheessa meni toiseen huoneeseen kun taaperon jatkuvat "ahdistelut" alkoivat olemaan liikaa. Tämäkin taitaa olla hyvä muistaa koiran kanssa, eli antaa koiralle mahdollisuuden mennä jonnekin pois missä vauva/taapero ei ole koko ajan kiskomassa hännästä tms. 
 
...Mulla suurin pelko oli se että lapsi on allerginen ja ajattelin silloin raskausaikana et sit jos näin on niin mies ja vauva saa muuttaa toiseen osoitteeseen ja minä jään toiseen koirien kanssa, niin tärkeitä koirat on mulle...<3 ...No nyt on kyl pakko myöntää että en mä kyllä enää moiseen järjestelyyn suostuisi;) Mut kyllä meillä kokeiltais kaikki mahdolliset siedätyshoidot ja tropit ennen kun koirasta luopuisin!!!!
Toivon sydänmestäni et pelkosi helpottaa raskauden edetessä<3 Kyl ne koirat sopeutuu uuteen lauman jäseneen jos vaan sulla on laumanjohtajuus hallussa eli tottelevat sua=) Lapsiin totuttamisesta sen verran että itse en alkaisi kutsumaan ainakaan koiriin tottumattomia lapsia kylään totuttamismielessä... Saattavat saada mahdollisella riehumisellaan tai ehkä jopa pelkäämisellään koiralle vaan traumat aikaiseksi. Lapset jotka kasvavat koiran/ koirien kanssa oppivat käyttäytymään kuitenkin erilailla koirien seurassa kun sellaiset jotka eivät joka päivä koiria näe. Koirat kyllä tottuvat lapsen ääniin ja liikkeisiin sitä mukaa kun niitä tulee<3<3<3
 
Musta olis ihanaa jos meilläkin olisi koira ja lapset saisi kasvaa koiran kanssa ja oppisivat miten eläimiä kohdellaan. Mutta meillä isäntä on allerginen joten ei onnistu.. Joskus nuorempana uhosin että en ikinä ottais allergista miestä, olin niin eläinrakas. Kummasti sitä mieli muuttu kun oikee sattu kohdalle ;)
On meilläkin kuitekin lemmikkejä ollu mutta isommat karvaset kuten kissat ja koirat pitää unohtaa.

Mulla on tänään ollut ihan järkky päivä.. väsyttää, päätä särkee ja oksettaa ihan koko ajan. Ihan ku eläis jossain sumussa, väsymys ja pahoinvointi peittää kaiken muun. Onneks mulla on ihana mies, se on tänäänkin siivonnut ja hoitanut lapsia kun mä olen vaan nukkunut tai tuijottanu telkkua. Muuhun ei pysty, heti kun nousee ylös joutuu juoksee vessaan.. Mulla ollut nyt 5pvä vapaata töistä ja huomenna pitäis pystyä takaisin, ihan kauhulla odotan että mitä siitäkin tulee.
Tänään myös ollut tosi ilkeitä viiltelyjä alavatsalla, vähänkin jos tekee äkkinäisen liikkeen niin tuntuu ku joku puukolla viiltäis. Kyllähän nuo aina säikäyttää mutta toivotaan että olisivat kuitenkin ihan normaaleja kohdun kasvukipuja. Mitään vuotoja ei oo onneks ollut joten eiköhän nää tästä helpota ajan kanssa.

Tervetuloa kaikille uusille :) Anteeksi tämän kertainen omanapaisuus ja valitusvirsi, onneksi on tämä palsta jonne voi tulla purkamaan ajatuksia <3
 
Heippa kaikille! Kylläpäs osasi tulla tänään paska fiilis! Ensimmäinen neuvola oli tänään ja näin ultrassa, että siellä se möykky pyörii ja sydän sykkii, joten pitäisi olla onnellinen ja iloinen, mutta pari pikkujuttua onnistui pilaamaan päivän aivan täydellisesti... Ensinnäkin meidän neuvolatäti (joka on varmaankin maailman ihanin neuvolatäti yleensä) ilmoitti mulle hyvin suorapuheisesti, että "nyt kun sä olet YLIPAINOINEN odottaja niin menet sitten siihen sokerirasitustestiin jossain vaiheessa"... Ai että miten voikin yks lause lytätä mielialan! Olin aivan järkyttynyt! kyllähän mä tiedän, että kolmen lapsen äitinä en ole enää missään missin mitoissa, mutta pitikö se nyt tuolla tavalla ilmaista kun muutenkin on itsetunto ihan nollassa jäätävän raskausaknen ja jatkuvan väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi. Seuraavaksi mun käteen iskettiin täytettäväksi paperit minulle ja miehelleni, enkä niitä siinä sen enempää tutkinut vaan vasta kotona katsoin mistä on kyse.... Noh, nehän oli sitten kaksipuoleiset kaavakkeet joissa kysellään alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä. Ihan kiva, että on tuollaisia nykyään, kun varmaankin on äitejä ja isiä joilla on ongelmia päihteiden käytön kanssa, mutta että neuvolatäti jonka asiakkaana perheemme on ollut kohta 10 vuotta työntää sellaiset mulle täytettäväksi.... Huh, huh. Meillä kun ei tupakoida, alkoholia käytetään jokunen annos ehkä kerran tai kaksi vuodessa ja huumeisiin en koskisi pitkällä tikullakaan (lähinnä pelkään niitä)! Mies ilmoitti heti, ettei aio koko kaavaketta täyttää ja että täti saa työntää lappunsa sinne minne aurinko ei paista ja hiljaisesti olen samaa mieltä vaikka varmaan kaavakkeet kiltisti täytänkin ja kiikutan neuvolaan. Että tällainen neuvolakäynti. Veikkaan, että jos olisin parikymppinen ensisynnyttäjä, olisi kokemus ollut melko järkyttävä. Tarkistin muuten sitten, että kuinkas pahasti mä nyt sitten olenkaan ylipainoinen.... Ihan 2,5kg on liikakiloja... Olis pitänyt käydä vessassa kakkosella ja riisua neuletakki ennen vaa´alle astumista niin olisin saattanut säästyä siltäkin kommentilta..... PRKL!
 
Pikkunelonen
ompa todella järkyttävää kuulla minkälainen neuvolatäti on ollut sua kohtaan! Saa nähä mitä tulee minulle sanomaan, kun oon aika ahkera salilla käymään ja pamahdin sitten paksuksi kesken massakauden :D :D Tosin ihan suunniteltu juttu tää raskaus, mut kuitenkin painoa on melkein kymppäkiloa enemmän kuin normaalisti :D Onki sitten kova homma dietata, kun se joskus hamassa tulevaisuudessa on mahollista. Mutta noooh, ei oteta turhan vakavasti :D
 
PikkuNelonen Kurjaa että pahoitit mielesi :/ Ei nuo neuvolatädit aina osaa ajatella ennenku sanoo ääneen.. Mäki jouduin kakkosen kanssa siihen sokerirasitukseen koska mun painoindeksi heilui juuri siinä rajalla, eli aika herkästi sinne vissiin joutuu. Joudun tässäkin raskaudessa koska kuulemma paras ottaa varman päälle, ei hirveesti innosta koska se litku on ihan kauheeta :(

Noista neuvolan päihdekyselyistä, me jouduttiin täyttää ne laput pari viikkoa ennen mun ekaa neuvolaa koska vanhemmat lapset kävi neuvolassa. Ja sitten kun ite menin ekaan neuvolaan tämän raskauden takia niin sain täyttää samat paperit uudestaan ja isännälle ne lähetettiin kotiin. Ihan ku me oltais tässä parin viikon sisällä ratkettu ryyppäämään ja huumeisiin :D Oli vielä sama neuvolatäti molemmilla lapsilla ja mulla, joten tunsi kyllä meidän perheen, mutta kaipa se on ihan rutiini juttu ja kaikille nuo paperit joutuvat antamaan. En usko että siitä kannattaa vetää hernettä nenään.
 
Pikkunelonen: ei tainnut th:lla olla ajatukset kasassa kun moisia suustaan päästää.

Minulle tuli eilen jännä olo ja sen myötä on nyt oireet kadonneet, ne vähäisetkin. Km kokeneena voin kyllä 95% varmasti sanoa, että tää oli tässä. Voinhan olla väärässäkin, mutta jotenkin mä tunnen, ettei tässä ole kaikki hyvin. Kipuja ei ole, mutta eipä ollut viimeksikään kuin vasta kaksi viikkoa oireiden lähdön jälkeen. Maanantaina pääsen onneksi ultraan, mutta sinne on pitkä aika. Huoh! Voi, kun voisi olla miettimättä tätä koko ajan. Suru olo :(
 


Koala76 kirjoitti:
...Mulla suurin pelko oli se että lapsi on allerginen ja ajattelin silloin raskausaikana et sit jos näin on niin mies ja vauva saa muuttaa toiseen osoitteeseen ja minä jään toiseen koirien kanssa, niin tärkeitä koirat on mulle...<3 ...No nyt on kyl pakko myöntää että en mä kyllä enää moiseen järjestelyyn suostuisi;) Mut kyllä meillä kokeiltais kaikki mahdolliset siedätyshoidot ja tropit ennen kun koirasta luopuisin!!!!
Toivon sydänmestäni et pelkosi helpottaa raskauden edetessä<3 Kyl ne koirat sopeutuu uuteen lauman jäseneen jos vaan sulla on laumanjohtajuus hallussa eli tottelevat sua=) Lapsiin totuttamisesta sen verran että itse en alkaisi kutsumaan ainakaan koiriin tottumattomia lapsia kylään totuttamismielessä... Saattavat saada mahdollisella riehumisellaan tai ehkä jopa pelkäämisellään koiralle vaan traumat aikaiseksi. Lapset jotka kasvavat koiran/ koirien kanssa oppivat käyttäytymään kuitenkin erilailla koirien seurassa kun sellaiset jotka eivät joka päivä koiria näe. Koirat kyllä tottuvat lapsen ääniin ja liikkeisiin sitä mukaa kun niitä tulee<3<3<3


heheh, mä oon tota samaa sanonu miehelle et hän muuttaa sit johki naapuriin muksun kanssa ja mä jään tähän koirien kanssa ja sit vaihellaan :DD noh ehkä helpompi ois kuitenki laittaa koirat törkeästi pihalle, 2 noista on asunut koko ikänsä tarhassa ennenkun meille tulivat ja kolmas on jo siinä iässä että pitäiskin alkaa kohta opettelemaan myös pihalla asumista.. ovat siis pakkassään kestäviä pihakoiria :) mutta ois se kyllä kamalaa jos he eivät saisi ollenkaan tulla enään sisälle ja pitäis olla erillinen auto sitten muksun kanssa liikkumiseen ja näyttelyihin ym koirapuistoihin.. ja miten niihinkään menis jos muksua ei vois ikinä ottaa mukaan? noh ehkä noita asioita pitäis tressata vasta sitten jos allergia todetaan pahana..

Mun muut koirat kyllä tottelevat ja pitävät johtajana ym. mutta tuo kolmas kun on murkkuiässä oleva adhd pentu niin ei siihen voi kyllä luottaa.. vaikk akuinka harrastetaan tokoa ym. pitää kyllä lapsista eikä tarkoita pahaa, mutta saattaa kyllä kaataakkin pussaus yrityksissään..
 


PePa kirjoitti:
Musta olis ihanaa jos meilläkin olisi koira ja lapset saisi kasvaa koiran kanssa ja oppisivat miten eläimiä kohdellaan. Mutta meillä isäntä on allerginen joten ei onnistu.. Joskus nuorempana uhosin että en ikinä ottais allergista miestä, olin niin eläinrakas. Kummasti sitä mieli muuttu kun oikee sattu kohdalle ;)
On meilläkin kuitekin lemmikkejä ollu mutta isommat karvaset kuten kissat ja koirat pitää unohtaa.

Mulla on tänään ollut ihan järkky päivä.. väsyttää, päätä särkee ja oksettaa ihan koko ajan. Ihan ku eläis jossain sumussa, väsymys ja pahoinvointi peittää kaiken muun. Onneks mulla on ihana mies, se on tänäänkin siivonnut ja hoitanut lapsia kun mä olen vaan nukkunut tai tuijottanu telkkua. Muuhun ei pysty, heti kun nousee ylös joutuu juoksee vessaan.. Mulla ollut nyt 5pvä vapaata töistä ja huomenna pitäis pystyä takaisin, ihan kauhulla odotan että mitä siitäkin tulee.
Tänään myös ollut tosi ilkeitä viiltelyjä alavatsalla, vähänkin jos tekee äkkinäisen liikkeen niin tuntuu ku joku puukolla viiltäis. Kyllähän nuo aina säikäyttää mutta toivotaan että olisivat kuitenkin ihan normaaleja kohdun kasvukipuja. Mitään vuotoja ei oo onneks ollut joten eiköhän nää tästä helpota ajan kanssa.

Tervetuloa kaikille uusille :) Anteeksi tämän kertainen omanapaisuus ja valitusvirsi, onneksi on tämä palsta jonne voi tulla purkamaan ajatuksia <3

pitää tälleen lainailla teiän tkstejä muuten en pysy perässä kelle nyt sit kirjotan ku näin paljo tullu taas uusia viestejä :DD ihana mies sulla :) mulla ei ois toivoakaan että mies nostain persettänsä sohvalta töiden jälkeen, oli olo kuinka huono tahansa.. 3 koiraakin olen saanut ihan itse joka pv lenkittää sen ööh.. 6-12x oli olo sit mimmonen vaan ja häntäluupaskana.. tiskejä oon pyytänyt tiskaamaan jo yli kk ku se haju ällöttää.. siellä ne makaa homeessa eikä oo astioita yhtäkään..

mäkin tänään säikähdin noita mahakipuja mut kai ne on vielä tässäkin vaiheessa normaaleja? :O vessassa on kyl pitäny käydä tiuhaan tarkistamassa ettei tuu verta :D
 


PikkuNelonen<3 kirjoitti:
Heippa kaikille! Kylläpäs osasi tulla tänään paska fiilis! Ensimmäinen neuvola oli tänään ja näin ultrassa, että siellä se möykky pyörii ja sydän sykkii, joten pitäisi olla onnellinen ja iloinen, mutta pari pikkujuttua onnistui pilaamaan päivän aivan täydellisesti... Ensinnäkin meidän neuvolatäti (joka on varmaankin maailman ihanin neuvolatäti yleensä) ilmoitti mulle hyvin suorapuheisesti, että "nyt kun sä olet YLIPAINOINEN odottaja niin menet sitten siihen sokerirasitustestiin jossain vaiheessa"... Ai että miten voikin yks lause lytätä mielialan! Olin aivan järkyttynyt! kyllähän mä tiedän, että kolmen lapsen äitinä en ole enää missään missin mitoissa, mutta pitikö se nyt tuolla tavalla ilmaista kun muutenkin on itsetunto ihan nollassa jäätävän raskausaknen ja jatkuvan väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi. Seuraavaksi mun käteen iskettiin täytettäväksi paperit minulle ja miehelleni, enkä niitä siinä sen enempää tutkinut vaan vasta kotona katsoin mistä on kyse.... Noh, nehän oli sitten kaksipuoleiset kaavakkeet joissa kysellään alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä. Ihan kiva, että on tuollaisia nykyään, kun varmaankin on äitejä ja isiä joilla on ongelmia päihteiden käytön kanssa, mutta että neuvolatäti jonka asiakkaana perheemme on ollut kohta 10 vuotta työntää sellaiset mulle täytettäväksi.... Huh, huh. Meillä kun ei tupakoida, alkoholia käytetään jokunen annos ehkä kerran tai kaksi vuodessa ja huumeisiin en koskisi pitkällä tikullakaan (lähinnä pelkään niitä)! Mies ilmoitti heti, ettei aio koko kaavaketta täyttää ja että täti saa työntää lappunsa sinne minne aurinko ei paista ja hiljaisesti olen samaa mieltä vaikka varmaan kaavakkeet kiltisti täytänkin ja kiikutan neuvolaan. Että tällainen neuvolakäynti. Veikkaan, että jos olisin parikymppinen ensisynnyttäjä, olisi kokemus ollut melko järkyttävä. Tarkistin muuten sitten, että kuinkas pahasti mä nyt sitten olenkaan ylipainoinen.... Ihan 2,5kg on liikakiloja... Olis pitänyt käydä vessassa kakkosella ja riisua neuletakki ennen vaa´alle astumista niin olisin saattanut säästyä siltäkin kommentilta..... PRKL!


varmasti ollut ärsyttävää! mulla kävi ihan toisin päin kylläkin.. en ois halunnut mennä puntarille iltapäivällä, kaikki vaatteet päällä ja kauhean turvotuksen kanssa ja vieläpä kertoa sitten paljonko painan.. ja mulla oli tuo samanen pari kiloa ylipainoa tullut, mutta neuvola täti tuumaskin että hyvä sun painoindeksihän on 24 että saat lihota semmonen 15kg ja hymyili.. en sanonut mtn, vaikka tiesin että paino indeksi oli kylläkin 25,2 eli lievästi ylipainoinen, olin hiljaa kerta oli kiva täti :D pelkään kuitenkin taas seuraavaa kertaa että paljonkohan on tullut lisää.. muistan ainakin laittaa kevyet vaatteet päälle ja yrittää olla syömättä päivällä, en halua että alettaisiin valittamaan ylipainosta.. Mutta hienoa että kaikki oli ultrassa hyvin, yritä iloita siitä ja unohtaa tollaset tyhmät kommentit! :) ainiin ja outoa, mä taidan olla ainoa kuka ei ole saanut mtn papereita täytettäväksi, ei kotona eikä neuvolassakaan..
 
voi ei :/ toivottavasti kaikki ois hyvin ultrassa! ite pelkään vähän samaa.. eilen oli eka pv ku oli suht hyvä olo koko päivän ja tänään aamulla viilteli mahassa ja nyt tuntuu että oireet ois hävinny tääläkin :O just söin aamupalaa ja kupin kahvia hyvällä ruokahalulla ja kun aloin sitä ihmettelemään niin piti kokeilla tissejä, eikä niihin enään satu jos koskee.. viikolla 10 pitäis kyllä olo tulla normaaliksi kuulemma mutta voiko näin normaaliksi kuitenkaan? :/ mä oon vasta tänään varailemassa ultraakin joten siihen saattaa mennä muutama vk ennenkun pääsen..
 
Takaisin
Top