Huhtikuun jutut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Iines-19
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos vinkeistä. Täytyy kokeilla. Ainut että herään siihen pahaan oloon, etten ees kerkeä reagoida siihen mitenkään :dead: oon myös pitkin päivää napostellut pieniä määriä mikä on just sillä hetkellä maistunut.
Viikonloppu aika kriittinen, kaks menoa missä molemmissa pitää syödä. En tiedä miten selviän jäämättä kiinni tai keksittyä tarpeeksi hyvän valheen. Oon tosi huono syömään jos on huono olo.. sunnuntain syömiset on sopivasti vielä miehen vanhempien kanssa :meh::woot:
 
Hemuli4 sanoi:
Kiitos vinkeistä. Täytyy kokeilla. Ainut että herään siihen pahaan oloon, etten ees kerkeä reagoida siihen mitenkään :dead: oon myös pitkin päivää napostellut pieniä määriä mikä on just sillä hetkellä maistunut.
Viikonloppu aika kriittinen, kaks menoa missä molemmissa pitää syödä. En tiedä miten selviän jäämättä kiinni tai keksittyä tarpeeksi hyvän valheen. Oon tosi huono syömään jos on huono olo.. sunnuntain syömiset on sopivasti vielä miehen vanhempien kanssa :meh::woot:
Click to expand...
Mä vetosisin vatsatautiin ja jäisin kotiin
 
Mä aion huomenna kertoa omalle äidille raskaudesta, vaikka vasta 5+5. Jännittää! Ensin aioin kertoa vasta viikolla 12 ultran jälkeen, sitten ajattelin, että jos äitienpäivänä. Seuraavaksi mietin, että varhaisultran jälkeen (ensi ke), ja nyt päätin, että ei hitsi, pakko kertoa huomenna. :grin En haluaisi toisaalta kertoa liian aikaisin, koska äiti on odottanut jo pitkään uutisia lapsenlapsista ja pelkään, että se innostuu liikaa, kun kuitenkin niin alkuraskaus kyseessä. Mutta nyt olen alkanut miettiä, että haluaisin kuitenkin kertoa äidille myös mahdollisen keskenmenon jälkeen, että näin kävi, koska uskon saavani häneltä paljon tukea. Hän kun on itse kokenut niitä monia. Tämän johdosta ajattelin, että on kivempaa, että hän tietää raskaudesta jo alussa, eikä niin, että kuulee siitä vasta keskenmenon kohdalla. Silti mulla on vähän huono omatunto tästä kertomisesta, kun pelkään, että mahdollinen keskenmeno olisi sillekin tosi iso pettymys ja toisi varmaan omat vanhat tunteet pintaan. Tietenkin parasta ja onneksi myös mahdollista olisi, että terve vauva tästä syliin asti saataisiin.
 
Mrz, varmasti äitisi haluaa olla tukena sekä iloisissa että surullisissa asioissa. Uskon, et jos häneltä kysyttäisiin, hän haluaisi enemmän suojella kuin olla suojeltavana, mitä tähän asiaan tulee. :happy: Kuulostaa oikealta päätökseltä, älä pode huonoa omaatuntoa!

Minä ajattelen, että raskauteen on lupa suhtautua valoisin mielin, ellei tilanne toisin vaadi. Aina se ei tietenkään ole helppoa. Ja on varmaankin myös luonnekysymys.
 
Sointu-Helmiina sanoi:
Mrz, varmasti äitisi haluaa olla tukena sekä iloisissa että surullisissa asioissa. Uskon, et jos häneltä kysyttäisiin, hän haluaisi enemmän suojella kuin olla suojeltavana, mitä tähän asiaan tulee. :happy: Kuulostaa oikealta päätökseltä, älä pode huonoa omaatuntoa!

Minä ajattelen, että raskauteen on lupa suhtautua valoisin mielin, ellei tilanne toisin vaadi. Aina se ei tietenkään ole helppoa. Ja on varmaankin myös luonnekysymys.
Click to expand...

Tällä hetkellä mun suhtautuminen on hyvin neutraali. Kahen viikon päästä varhaisultran jälkeen, jos siellä tällä kertaa joku majailee, alan suhtautumaan enemmän iloisesti ja odottavasti. Vaikka senkin jälkeen voi tapahtua mitä vain.
 
Koirankorva sanoi:
Tällä hetkellä mun suhtautuminen on hyvin neutraali. Kahen viikon päästä varhaisultran jälkeen, jos siellä tällä kertaa joku majailee, alan suhtautumaan enemmän iloisesti ja odottavasti. Vaikka senkin jälkeen voi tapahtua mitä vain.
Click to expand...

Mä oon huomannut saman: suhtautuminen on hyvin neutraali. Viime viikolla mietin asiaa paljon enemmän, mutta nyt oon samanlaisessa neutraalissa olotilassa kuin esikoista odottaessa. Oon tavallisesti tosi kova ylianalysoimaan asioita, mutta toisaalta jos kyseessä on asia, johon en voi itse vaikuttaa, saavutan suht helposti tällaisen neutraaliuden :scratch
 
Mulla oli myös todella varovainen suhtautuminen, mutta nyt alkaa jostain syystä tuntua todellisemmalta. Viime yönäkin olin synnyttämässä. Harmi kun en nähnyt kumpi tuli. :laughing002
 
Minä "aprillasin" äitiäni, siskoani, veljeäni ja isän vaimoa vauvauutisilla. Äitini järkyttyi niin kovasti etten sitten hennonnut kertoa asian oikeaa laitaa, vaan kuittasin asian kun se soitti hädissään, et "tiedäthän mikä päivä tänään on?"... Joo. Ehkä odottelen et raskaus on varmasti pitkällä ja kunnossa, ennen kun järkytän äitiäni uutisella uudelleen. Jostain syystä hän pitää ikäeroa aivan liian pienenä. Eihän minulla ja siskollanikaan ole kuin 1,5v ikäeroa, niin mikäs sitten tässä sitten on vikana? Vai ajattelikohan hän tehneensä virheen.. No, pitää muistaa että äitini oli nippanappa 20v kun sai minut ja siskoni, kova pala niin nuorelle olla vain kotona pyörittämässä vaippaikäisiä. On ihan eriasia olla liki 40v, ja opinnot takana, materiapuoli kunnossa ja kaikki maailman kotkotukset kokeiltu ennen paikoilleen asettumista. Ei ole fiilistä että elämä tapauhtuisi jossain muualla ja että jostain jäisi paitsi.
 
Mä meinasin kanssa "aprillata" mutta en sitten viittiny aiheuttaa äitille sydäriä (vielä), se kun tulee suuttumaan ja paljon sitten kun kuulee raskaudesta.. Sisko taas on yrittäny lasta yli 2 vuotta, niin ei olisi ollut reilua "pilailla" tällaisella asialla.. Isälleni jos olisin kertonut "aprillipilana" niin olisi varmaan alkanut lapsirakkaana itkemään onnesta, niin kuin edellistenkin kohdalla..
Miehelle kerroin raskaudesta 2 päivää ennen aprillia ja tajusin jälkikäteen, että olisin voinut kertoa vasta 1.4 ja antanut miehen hetken pähkäillä onko totta vai ei. :hilarious::hilarious:
 
Hemuli4 sanoi:
Kiitos vinkeistä. Täytyy kokeilla. Ainut että herään siihen pahaan oloon, etten ees kerkeä reagoida siihen mitenkään :dead: oon myös pitkin päivää napostellut pieniä määriä mikä on just sillä hetkellä maistunut.
Viikonloppu aika kriittinen, kaks menoa missä molemmissa pitää syödä. En tiedä miten selviän jäämättä kiinni tai keksittyä tarpeeksi hyvän valheen. Oon tosi huono syömään jos on huono olo.. sunnuntain syömiset on sopivasti vielä miehen vanhempien kanssa :meh::woot:
Click to expand...
Mulla autto tänään pillimehu juominen, viikkoja tasan 6 ja eka kertaa oli todella paha olo.
 
Äidille kerrottu! Otti asian ihanasti ja liikuttui tietysti kyyneliin. :D Puhuttiin myös paljon aiheesta ja hänen omista raskauksistaan ja keskenmenoistaan. Äidillä oli jotenkin niin ihana asenne koko asiaan, miten hän on omiinkin raskauksiinsa suhtautunut. Että pitäähän siitä vähän nauttiakin, eikä saa liikaa murehtia ja jos menee kesken, niin se on elämää sekin ja sitten jatketaan eteenpäin. :Heartred Mutta sanoi kyllä myös, että ymmärtää hyvin mun pelot, mutta toivoo tietenkin, että pystyn päästämään niistä jossain kohtaa irti ja nauttimaan tästä ajasta. Hänellä on itsellään ollut peräkkäisissä raskauksissa ennen pikkuveljeäni keskenmenot viikoilla 14 ja 21, joten siinä mielessä ei pitäisi turhaa stressata, kun jos niin tapahtuu, niin tapahtuu - huonolla tuurilla myöhäisemmilläkin viikoilla.
 
Joulukuu ja itsenäisyyspäivä olisivat hienoja päiviä syntyä, mutta kaksi edellistäni on käynnistetty viikon ja toinen kaksi etuajassa verenpaineen nousun vuoksi. Olisi aika optimistista olettaa että tällä kertaa kävisi toisin... kun verenpaine ongelma on ehkä jopa pahentunut. Uskoisin siis että minun pikkuiseni olisi syntymässä marraskuun puolella. Minä täytän vuosia marraskuun lopussa, joten olisihan se ihana syntymäpäivälahja. :Heartpink
 
Täällä taas kaikki kolme syntyneet tarkalleen samoilla viikoilla 40+3 :)joten eiköhän tämä samalla kaavalla tule, eli 4.12... saa nähdä :p

Örkkäilyt vain jatkuu.. jokapäivä joutuu ainakin sen kerran oksentamaan. Hampaita ei voisi pestä ollenkaan.
Kyllä tää on ehdottomasti ollut omista raskauksista oksettavin! Ja mikä hajuaisti!
 
Mulla on alamaha kauhee pallo. Muuten normaali, mutta navan alapuolella on kunnon kumpu. Ihana turvotus. Ja tänään 4+6
 
Ai mitkä mielihalut? Just käytiin hakemas mulle pizza-linen salaatti 20 kilsan päästä.. :hilarious::hilarious:
 
Joo, minä laitan joka ostoslistaan "-suklaata (hyvää!)" ja mies tuo mukisematta. Normaalioloissa saattaisi tulla sanomista. :D
 
Haha, mulla on koko maha kauhea pallo, ihan kuin olisin jo vähintään kuudennella kuulla. Olenhan mä nyt pulska muutenkin, mutta ei maha yleensä ole tämmöinen pinkeä pallo. :grin
 
Mulla on kans ollut aina illalla ihan pinkeä pallo koko vatsa. Mut oon tottunut siihen jo ibs:n kanssa, jolloin ollaankin miehen kanssa vitsailtu, et siellä se meidän pieni on. :D

Ja mun tekee mieli valkosipulipatonkia! Vitsi ku ei jaksa lähteä kauppaan. :banghead:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top