Huhtikuun juttelut!

[kaylies]

Kaveri joutu kans jäämää24 viikolla pois vuodeosastolta ku se kyykkiminen ja huonot asennot aiheutti supisteluja sille, toiset pystyy ihan hyvin olemaan töissä. Se on vähän omasta fysiikasta kiinni miten pystyy ja mitä pystyy. Jos ei työ aiheuta kipuja missää eikä supistelu tuntemuksia (eli jos joku ei tiedä nii masu menee älykovaksi tai osittain älykovaksi) niin kyllä voi olla äitiyslomaan asti töissä, mutta näissä paikoissa saa kyllä helposti ittensä kipeäksi.

Ite olisin voinu Pinjaa odottaessa tehä tota yöpartioo loppuu asti jos ei olis noita supisteluja tullut. Se mikä o varmaa nii mie en ainakaa raskaana ollessa mene vuodeosastolle, on nimittäi sellanen paikka minne mentyä töihin olen heti vallan vaikka missä kulkutaudissa vaikka olisi kuinka suljettu osasto.

Käyt olemassa siellä sen aikaa ku pystyt ja jäät sitten sairauslomalle se raha mitä kerkeet saamaan on kuitenkin tärkeää :)

 

[romppu88]

Huh täällä on niiin paljon asiaa etten tiedä mihin vastata! :)

Muutamat ovat täällä puhuneet unistaan ja miten villejä ne ovat. Sama täällä! Olen kyllä ymmärtänyt, että ne alkaisi hieman myöhemmin mut täällä taitaa kanssa pääkoppa jo nyt alkaa valmistautua tähän suureen muutokseen! :D Joka aamu tahdon nähdä sellaista unta, että olen pissalla (tänä aamuna entisen koulun jumppasalissa) ja pelkäänkin milloin käy vielä vahinko ja lorotan sänkyyn.... :D Sillon ei kyllä naurata.

Meriym: On varmaan todella kurjaa, kun hän on kuitenki lapsesi vaari ja hyväksyntää ei tahdo tulla. :/ Itseä taas hamittaa, että vanhemmat kyllä onnittelivat vauvasta ja oli iloisia...mut mut. Heillä on vain paljon omia ongelmia, jonka vuoksi en esim. hoitoon voi koskaan ajatella vieväni tulevaa pienokaista. TSEMPPIÄ SINULLE!

Piti johonki muuhunki kommentoida, mutta nyt en muista...

 

[Meriy]

romppu88: Kiitos.

Voi jösses, että mulla menee nyt hermot. Olen koko päivän nostellut kiviä, en mitään turhan raskaita tai kookkaita, mutta silti. Tänään siis alkoi työssäoppiminen ja sen huomaa. Nyt sattuu nivusiin niin, että voisin huutaa kuin teurastettava eläin jokainen kerta kun nousen tuolista ylös. Toivon todella, ettei tätä kestä muutamaa päivää pidempään, muuten on aivan turha kenenkään odottaa, että olen aurinkoinen oma itseni.

Nyt jos jaksaisi leipoa sämpylöitä, niin voisi hyvillä mielin lojua vain sohvalla loppu päivän ja tuijottaa jääkiekkoa.