HUHTIKUUN hulinat

Joo, onhan noita... enää en onneks ole hetkeen kuullut näitä "odotatko kaksosia" -tiedusteluja. Ystävät kehuu, kuinka masuni on hieno. Se on kivaa. Ja mieheni kutsuu minua Möllykäksi sekä toteaa aina välillä minut nähdessään, että "Oho, onpas sulla iso maha!" :happy::Heartred Meillä on ihan oma huumori..
 
Meilläkin mies vitsailee mahan koosta usein, mutta se on kans ihan vaan meidän huumoria :) Ja että meidän pojusta tulee kaksmetrinen, kun mahakin on jo noin komee :joyful:
 
En kyllä kanssa suutu miehen kommenteista, todellakaan. :D Ensin tottakai kaikkien mielestä maha näyttää isolta, mutta nykyään mieskin sanoo että ompa pieni söpö massu :) Tosiaan "ulkopuolisten" eli ei niin tuttujen kommentointi ja kysely ahdistaa, haluaisin vaan olla rauhassa kotona kaikkien tuijotuksilta ja kyselyiltä. Ihmiset kenen kanssa oikeasti haluan jakaa näitä asioita on asia aivan erikseen.
 
Mulla on yleensä asia toisin päin.. "Mihin sä sen vauvan oot piilottanu? tai Et sä voi vielä olla äitiyslomalla!" Aina päivitellään kuinka pieni olen. Tulee välillä huono äiti-olo, ihan kuin olisin dieetillä tai muuten yrittäisin pysyä bikinikunnossa. Asia ei todellakaan näin ole :sad001 Mutta aina riittää ihmettelijöitä.. Oli pieni taikka iso.
 
En tiedä onko se hormoneista vai luonteesta vai mistä kiinni, mutta minua ei ole mahakommentit tai edes lässytykset ärsyttäneet. :) Tykkään normaalistikin huomiosta paljon, joten ei tämä mahan saama huomio häiritse. Ehkä ihmiset (mm. työkaverit) ovat minun positiivisen reaktion kannustamanakin jatkaneet mahan ihastelua! Kukaan ei onneksi ole luvatta tullut koskettelemaan, vaan aina ovat luvan kysyneet - ja saaneet. Jotenkin tämä maha tuntuu niin erilliseltä (ei juurikaan osalta minua) ja "esineeltä", että sitä itsekin mielellään tuo runsaammin esille. Enpä minä muusta osaisi tällä hetkellä juuri puhuakaan kun omasta mahastani ja raskausvaivoistani ja muiden raskauteen, synnytykseen ja pikkuvauvoihin liittyvistä asioista. :p
 
Ne kaksi ihmistä jotka on mun mahaani koskeneet eivät todellakaan ole lupaa kyselleet. On eri asia jos kysyy luvan (jota tuskin saavat) kuin se että tullaan läpertelemään ja taputtelemaan ja pällistelemään mun mahaa. Mä koen suurta ahdistusta siitä että ihmiset tuol esikoisen päiväkodillakin tuijottavat vain mun mahanseutua koko ajan et kuin se kasvaa ja noin, varsinkin kun mulla on semmoinen A-linjainen takki joka todellakin peittää koko mahan niin ettei sitä ees huomaa ellei tiiä. Valitettavasti villakangastakki alkaa oleen pikkuhiljaa liian kuuma ja mikään muu takki pinkkiä ulkoilutakkia lukuunottamatta ei mee ees kunnolla päälle enää :angry1 Noh, päiväkodilla eivät sentään tule taputtelemaan, kunhan töllistelevät.
 
Mulle oli järkätty eilen beibishauverit (ai miksi kirjoitin sen noin, jotta guuggelinhakukone ei heti löydä sitä :grin ) Ja voih kun mä en yhtään tykkää yllätyksistä, enkä juhlista :sad001 Oli tosi ikävää kun mä olin niin järkyttynyt kun löysin kaverit kotoani, siis ikävää mun ystäville kun ne oli kuitenkin nähnyt niin paljon vaivaa kaiken eteen ja mä olin varmaan maailman kiittämättöminen henkilö sillä hetkellä, harmittaa. Siis kivaa oli, kaiken sen alkujärkytyksen ja ahdistuksen jälkeen. Toivottavasti kovin moni ei suuttunut ainakaan, en yleensäkään oleta tai odota ihmisten tekevän asioita mulle tai mun puolesta, edes muistavan erityisemmin joten sitten onkin vaikeaa suhtautua kun niin tapahtuu, keskipisteenä oleminen on minulle todella ahdistavaa, hypettäminen ja sellainen korostaminen "kun nyt sinusta tulee äiti" ei ole ollenkaan minua, hrrrrrh :hungover: Ihania ystävät on silti :joyful:
No mutta selvisin ja nyt lähtee ensimmäinen täysi viikko äitiyslomaa käyntiin, edessä siivousta, siivousta, siivousta... Josko sitä alkaisi vauvan huonettakin laittamaan pikkuhiljaa, lähinnä siis peti valmiiksi. Sisustellaan sitä sitten ajan myötä kunhan vauveli kasvaa. Meillä on täällä kotona vähän tallaista "kunhan kaikki toimii" elämistä, en niinkään kiinnitä huomiota miltä näyttää, kunhan toimii.
 
Sitä minäkin olen ihmetellyt, että mikä ihme vimma ihmisillä on arvioida toisten vauvamasuja. Että kuka sen osaa mitata ja arvioida, minkä kokoinen ja mallinen sen masun pitäisi olla..?! Mitä ihmettä se muille kuuluu? Ihan käsittämätöntä! Ei tullut kyllä ennen raskautta mieleenkään, että ihmiset voisivat tuollaisella tavalla käyttäytyä.

Mua on ahdistanut ne arviot "liian isosta masusta". Rauhallisesti olen selittänyt, että masu on mittauksessa ollut ihan normaalikokoinen, että minulla on vain tosi lyhyt selkä ja suhteellisen kapea lantiokin, että ei se vauva nyt mitenkään voi mahtua muuten minuun kuin näin. Tehnyt mieli sanoa kyllä vähän ilkeämmin, että etkö sinä pönttö tällaisia tajua. Onneksi olen kärsivällinen ja diplomaattinen ihminen.

Mukavaa, että on paljon näitä masun kehujia sekä sellaisia työkavereita, jotka osaavat lempeällä huumorilla ja sympatialla töissä lyllertämiseeni suhtautua :)
 
Mulla ei kyllä ole kurjia kokemuksia vatsakommentoijien kanssa, enemmän sitä et hyväntahtoisesti naureskellaan ja lopulta kommentoidaan, et "ei se kyllä oikeastaan kovin iso edes ole". Mut mulla ei oikeastaan ole ollut jälkeäkään hormonien aiheuttamasta äkkipikaisuudesta tai muusta, niin en ottais kommentteja varmaan muutenkaan kovin raskaasti.. Plus et naureskelen mä itsekin tälle pallolle koko ajan :D
 
Etsijä. Sä kuulostit ihan multa kun odotin esikoista niin mun työkaverit oli järjestäny mulle kyseiset kekkerit.. Mä en oo yhtään juhlaihminen tai ainakaan en tykkää olla juhlimesen kohde.. Mä olin kans aivan järkyttyny vaikka oli tosi ihananasti kaikkea järkätty ja sain kaikkea kivaa... Jälkeen päin mua on nolottanut ihan hirveesti kun en osannu järkytyksen seasta iloita heti asiaa et toivottavasti kukaan ei loukkaantunut mun reaktiosta..Olin vaan tosi vaivaantunu..
 
Mulla on kyllä taas semmone harkkasuppari aamu päällä et oksat pois. Siitä saakka kun nousin sängystä vessaan joskus 5 jälkeen niin maha ollut ihan pinkeenä vähän väliä. Ei onneks mitää kipuja tai ees sillee pahemmin tukalaa oloa, mut pinkee pallo toi on :D

Mulla alkoi tänään jo epävirallisesti äitiysloma. Koulukaverit suuntasivat työssäoppimaan ja meikäläinen vanuu kotosalla. Ei sillä, kyllä mulla hommaa riittää kun muutaman viikon päästä on seminaari ja tarttee siihen seminaariesitykseen keskittyä. Ens viikolla sitten virallisesti alan äitiysloman. Niin se aika kuulkaa vaan meni! Kun justhan vasta oli elo-syyskuu! Ö_Ö
 
loora. Niinpä, huh, onneksi en ole ollut ainoa! Tosi ikävää toisille, mä olisin ollut oikein tyytyväinen jos olisivat kukin kerrallaan käyneet vaikka kahvittelemassa mun kanssa :grin
Tää asia pyörii edelleen mun päässä ikävästi vaikka yritän jankuttaa itselleni etten voi sille mitään etten tykkää, noh, jospa se tästä ohi menee ajallaan taas :oops:

Ompa outoa tämä kotoilu, mitä täällä kuuluu tehdä? :grin Tän aamun olen jo aloittanut keittiön siivouksella ja lakanoiden vaihdolla, laitan myös vierashuoneeseen puhtaat odottamaan talovahtia kun lähtö synnärille tulee, täytyisi hänenkin kanssa järjestää treffit niin voidaan sopia kaikesta miten arki taas pyörikään täällä landella.

Onko se nyt ihan tosi että tässä ei oo enää montaa viikkoa :joyful:
 
Mulla on nyt jotenki hirvee saamattomuus. Koko eilisen suunnittelin et mitä tänään teen, eli mm. pesen pyykkiä, imuroin, siivoon keittiön ja jopa ompelen! Mut ei.. siitä saakka kun vein lapsen vajaa tunti sitten päiväkotiin oon istunut koneella tekemässä en mitään.. oon turhautunut.
 
Heh, mulla ei ole ongelmaa tekemisen puutteesta! Virallisesta äitiyslomasta huolimatta on vielä yliopistohommia paketoitavana, oon melko aktiivisesti mukana tutun eduskuntavaalikampanjassa, oon yrittänyt saada melki joka päivälle sovittua lounastreffejä kun on vielä helppo nähdä kavereita (ei sillä et olisin aikeissa lopettaa vauvan synnyttyä, mut kuiteski), ja nyt tuli vielä yksi pieni etätyökeikkakin. Ja koti on kaaoksessa, puuhaa olisi täälläkin vaikka kuinka, mutta en oikein ole huushollaavaa tyyppiä :D Ja oikeastaan olo on aina välillä niin kehno, et voisin oikein hyvin vain maata sohvalla päivät..
 
nennaemilia, mulle käy ihan samalla tavalla jos erehdyn avaamaan tietokoneen! Siihen vaan jää jotenkin mystisesti kiinni, vaikka selattava loppuisikin jo ekan 15 min selailun jälkeen. :grin

Mulla on jotenkin helpompi olla kotona yksin, koska silloin tulee tehtyä kaikkea järkevää mutta auta armias kun miehen lapset ja mies tulee kotiin niin yhtäkkiä en osaakaan enää tehdä mitään.

Oon oppinut uuden taidon tässä raskauden vikalla kolmanneksella, nimittäin hitailun! Oon tosi nopsa ja säväkkä luonteeltani mutta nyt on ollut pakko hidastaa tahtia, kun maha heti ilmoittaa supistelulla ja kivulla jos on liikaa vauhtia. Tämänkin aamun olen pakannut vieraiden jäljiltä patjoja ja petivaatteita varastoon ja pyykännyt lakanoita ja silittänyt puhtaita pyykkejä, ja normaalisti olisin tehnyt kaiken tämän vähintäänkin tuplasti nopeammin. Ei vaan pysty kovin vauhdikkaaseen menoon, kun heti alkaa supistella ja jos en ymmärrä heti rauhoittua niin supistukset alkaa muuttua kipeiksikin.

Nyt lähden neuvolaan, ja ensi viikolla on vuorossa synnytystapa-arvio! :)
 
Koko aamupäivän on supistanut. Ei ole hyvä mitenkään päin olla, etenkään pitkällään. En ole kipeä, vain epämukavan levoton. Vauva liikkuu tavalliseen tapaan.

Sain sairaalakassin itselleni melko valmiiksi ja vauvan kotiutumiskamat on katsottuna. Mitään raskaampaa en aio tehdä tänään, ei huvita lähteä uloskaan kävelylle.
 
Mä sain imuroitua! Kahdessä erässä tosin kun selkä ei oikein tykänny imuroimisesta. Ja pessy koneellisen pyykkiä ja ottanu yhet minipäikkärit :D Äsken söin lounasta (vähän venähti).

Mä oon taas luonteeltani semmonen et kaikki pitäis olla mieluiten omalla paikallaan ja ahdistun kun on kaaosta.. tai ei se kaaoskaan, mut jos on sotkua niin mulla palaa käämi. Sit asun viel kahden sottapossun kanssa :D Mies on kyl pahempi, tytär tullu onneks enemmän meikäläiseen :wink

Pari tuntia tässä vielä tehokasta aikaa olla tekemättä mitään (vaatteet odottaa kaappiin pääsyä ja pesukone toista koneellista)..
 
Buaaahh, ihan hirviä työpäivä... vielä kahdeksan edessä :inpain: Kaikki pitäis saada järjestykseen ens viikon perjantaihin mennessä, ihan hirveesti tekemistä. Emmääjaksa. Onks pakko jos ei taho..?

Ja sitten kun se äippäloma vihdoin alkaa, olen todennäköisesti ihan pihalla siitä, mitä nyt pitäis tehdä. Ajattelin, että jos kävisin vanhempien luona siinä heti. Sais ehkä rauhoituttua.
 
Mä oon ollu tänään ihan naatti :| aamulla heräsin puol 8 ja sit 9 jälkee lähin kummitytön ja toukan kummitädin kans kävelylle ja käytiin aamuteellä ja sit tulin kotiin ja linnottauduin sohvalle katteleen telkkua ja nukahin pariks tunniks ja äsken tein ruuan :) nyt oottelen et mies tulee kotiin:Heartred puutuuko teillä muilla kädet ranteesta alaspäin ? Mulla on ihan puutuneet aina nukkumisen jäljiltä :|
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top