Huhtikuun hulinat

Huh perkele.
Vaikka oon monta kertaa elämässäni käynyt magneettikuvassa niin tänään se oli ihan kamalaa. Kesti melkein 40min, selällään olo alkoi sattumaan 10min jälkeen ja siinä putkessa oli tällä kertaa poikkeuksellisen kuuma (+hormonit), naaman päällä joku sädeikkö niin kokemus oli tällä kertaa aivan kaamea. Paniikki meinas iskee, hiki valu, bebe mylläs mahassa niin et mietin tuleeko se läpi kattomaan et mistä se meteli tulee. Piti soittaa kelloakin jossain välissä mut urhollisesti kestin sit kituuttamalla loppuun asti... ikinä aiemmin mulla ilmennyt ahtaanpaikankammoa mut nyt tuli sellanen olo et tukehdun sinne.

Nyt en tiedä mistä mä saan tietää ja millon ne tulokset?! Hoitaja vaan sano et yleensä lähettävä taho huolehtii mut mulle ei oo sovittu mitn sinne? Toivottavasti soittavat sit äippäpolilta, epätietoisuus on kamalinta!

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Hyi halvattu nuo magneettikuvaukset on kauheita! Mä tunnustaudun ihan avoimesti ahtaanpaikankammoiseksi siinä määrin, että pelkästään tuo putken ajatteleminen nostaa sykettä. Muutaman kerran olen ollut kuvassa; viimeksi kun kalpeana selitin, että ei kuulkaa pää kestä tätä, niin jättivät mun jalat polvista alaspäin ulkopuolelle. Se helpotti jo paljon, kun näki, että edes koivet ovat vapaassa ilmatilassa.
 
Mä oon kerran nukahtanutkin magneettikuvaan ku aiemmin ollut aika rento sen kanssa :D
Tänään ei ois tullut mieleenkään...

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä vastaanotin viime viikolla miehen rengastilauksen, 4 auton rengasta. Pyysin kuljettajaa kantamaan ne takapihalle (25m) hänen nostaessaan niitä autosta. Oli asiakaspalvelukukkanen liikenteessä: 'ei mulla oo kuule aikaa rueta kantelemaan näitä renkaita jokapaikkaan minne aiakkaat haluaa.'

'Mä oon kuule raskaana ja mä en kanna niitä yhtään minnekään et jos kuitenkin yrittäisit'

'...jupijupi...ei nää ees paina paljoa...'

Kantoi lopulta ja tänään odotettavissa uusi tilauksen vastaanotto - get ready man, the woman is even more pregnant today than last week! :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mimii: näin alkuperäisenä savolaisena komppaan täysin sua. Helsingissäkin asuin 6 vuotta ja piru, että kaikilla oli kiire. Ja se perhanan kiire tarttui vaikkei itsellä olis ollu mihkään kiire.
Nyt on mukavan leppoisaa täällä keski-Suomessa asustella :)
 
Noi magneettikuvat on kyl perseestä.. Ne kuulosuojaimet on perseestä. Eihä ne suojaa ollenkaa!! Tuntuu et pää sekoo siihe meluun........
 
Ei meillä ole täällä etelässä kiire, vaan te pohjosemmassa asuvat teette asiat liian hitaasti :wink Mä tutustuin kerran Lapissa yhteen nuoreen mieheen (joka sanoi että mä oon sen joulutonttu :laughing002:Heartred). No anyway, se puhui niin hitaasti että mä katoin et onks tos jotain vikaa, kunnes tajusin et se on se tyyli siellä, ei siellä ole mihinkään kiirus. Ei mulla ois kestäny hermot tollasta vetkuttelua..(älköön kukaan ottako nokkiinsa tästä)
 
Vaikka en Helsingissä asukaan, mä saan kanssa hermoromahduksen hitaasti puhuvien ihmisten kanssa! Meillä on töissä yksi tietokoneheppu, joka silloin kun alotin siellä puhui todella hitaasti ja harkiten. Kunnes mä jossain vaiheessa ärähdin sille et "puhu mulle!", kun olin jotain kysynyt enkä heti saanut vastausta. Raukka vastas, että se miettii vielä :oops:. Nykyisin, noin 5 vuoden yhteistyön jälkeen me jo osataan kommunikoida keskenään ilman konflikteja :grin.
 
Joo, minuu ärsyttää kans lypsää sanoja jonkun suusta! Se on niiiiiiiii hermoja raastavaa! Hemmetti :D
 
Mulla on meinannut mennä hermot muutamaan otteeseen erääseen kollegaan, joka on Kuopiosta. Ei perhana saa asiaansa sanottua, ei sitten millään. Pitkiä taukoja, täytesanoja, ARRGH! Ja hän on meidän firmassa eräänlaisessa asiantuntija-asemassa, joten olen häneen yhteydessä vain silloin, kun tarvin neuvoja tietyissä asioissa. Ja jumalauta kun sen yksinkertaisen asian sanominenkin kestää niin helvetin kauan. :mad:

Kun pk-seudulla asuin, niin huomasin kyllä, että se kiire tarttuu. Mulla tosin ei useinkaan ollut muuten kiire minnekään, kuin pois siitä ihmismassasta.
 
Miulla meinas mennä hermo kans yhteen kollegaan, mut se oli "Hesast".. Arvaa oliko tauolla kiva kuunnella sen juttuja..

"Arvatkaas mitä mä näin eilen ulkona? Mä näin eilen ulkona kissan. Arvatkaas mitä se kissa teki siel ulkona. Mä katoin sitä ja se kissa hyppäs aidalle ja rupes naukuu. Sit mä katoin uudestaa ja siel se edelleen nauku. Sitten siihen tuli iiiso paaaha koira, se muris niin kovaa, et mä olin ihan varma, et se syö sen kissan. Se kissa vieläkin nauku ja nauku, ei se mihinkää karannu. Sit mä seurasin ja seurasin. Olin iha varma, et se kissa kuolee. Mut ei se kuollukkaan, kun se kissa sit tajus lähtee pois."


Ja tämä selostus sana puolessa minuutissa.......................

Ei hermoja raastavaa, ei.:grin
 
Mulla on pari savolaista työkaveria ja ne on sellasia et, joo, tekstiä tulee mut juttu ei etene ollenkaan. Täytesanoja ja öööö-öööö-öööö-mutinaa ja lauseiden alkujen toistamista moneen kertaan ennen kuin pääsee loppuun. Ja kyllä noi hämäläiset harrastaa samaa. Sen päälle vielä se että sanoja tulee huomattavasti harvaksemmin.

Mä en oo onneks (kai) omaksunu lapsuuden kotiseutuni ekstiä-tuanoi-hokemista, sekin kyllä raivostuttaa kun joillain jää päälle pahemminkin vaikka sopivasti käytettynä kuulostaakin ihanan kotoiselta.
 
Mä saan työssäni kulkea pitkin poikin ja oon huomannut et jo Tampereella on paljon sellaista hitaammin toimivaa porukkaa, joka vois hyötyä tyroksiinilääkityksestä. Turun suunnalla taas täytetään puhetta ihan ihme sanoilla, jotka ei tarkoita (kai) mitään! On se vaan ihanaa, että meillä on näitä paikkakuntaeroja. Mitenköhän mä itse puhun???
 
Voi mutta mä tunnen yhen savolaisen maatilan emännän, se suoltaa aivan järjettömän paljon tekstiä todella nopeasti. Sen puheessa on kuiteski koko ajan järki mukana, vaikka aiheet vaan sinkoilee uuteen ilman et se hengittää välissä. Se on kyllä häkellyttävä tyyppi.
 
Turun murre kuullostaa jännältä, se on jo kuin ulkomailla ois, mut Tampereen murretta tulee väännettyy, kun vammattaa ko R-tulee melkei joka sanaan "Tahronn". :grin


Mut entäs sit P-K:n tää miun oma murre.. Mie rakastan sinnuu.. :grin
 
Mun mies on kyllä ehkä raivostuttavin tapaus kaikista ihmisistä ketä oon tavannu. Sillä on tapana liioitella tarinoissaan. Mua niin ärsyttää kuunnella sen juttuja, kun itse tiedän totuuden, ni sen tarinoissa kaikki on miljoona kertaa isompaa ja kamalampaa... Ärsyttää suunnattomasti.

En mäkään koe olevani hiljainen saatikka hidas savolainen puheissani. Tosin saattaapi olla, että osa jää sit kuulijan arvattavaks :wink
 
Joo, miu mies kans tykkää liiotella juttujaan! Mut en jaksa enää välittää. Siinäpä! Mut se on kai E-K:n tapa.. Kaks eri-Karjalan ihmistä ku laitettaa saman katon alle, niin sitä tarinan määrää ja laatua!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top