Huhtikuun hulinat

Neuvolan raskaustestit ei herkkyydeltään paljoa kotitesteistä poikkea ja niitä saa vaikka miten herkkiä nykyisin. Virallisin tie on varmistaa asia verikokeella ja katsoa onko raskaushormoni noussut, mutta kotitestit on nykyisin niin pro ja oireet kertoo puolestaan, ettei siihen nähdä järkeä.

Toinen juttu on se, että esimerkiksi tuulimunaraskaudessa hormonipitoisuudet kohoavat ja mitään alkiota ei kuitenkaan kasva, että voi niitä virheitäkin tulla ja vasta nt-ultrassa viikolla 12 huomataan, että täällä ei ollutkaan alkiota.

Keskenmenoja sattuu aluksi niin paljon, että jos kaikki testattaisiin verikokeella ja sitten päälle ultralla, voisin kuvitella, että kustannukset olisivat jo melkoisia.
 
Mäkin ihmettelin ettei tehdä virallista testiä, tosin viimeistään ultrassahan tilanne sitten selviää. En sinänsä epäile kotitestien toimivuutta mutta aattelin että tässä kohtaa halutaan varmistus ennen kuin otetaan neuvolan asiakkaaksi. Veriryhmämäärityskin tehtiin mulla 2 kertaa puolen vuoden sisään kun olin kesällä käynyt teettämässä sen endon tähystystä varten ja sitten syksyllä neuvolasta laittoivat uusiksi, ihan kuin veriryhmä välissä olisi muuttunut (ja yhtä hyvin olisi sitten voinut muuttua tässäkin välissä). Voi olla että siinä määrityksessä katsotaan sitten veriryhmän lisäksi jotain eri asioita odottavalta ja kuin leikkaukseen menijältä.
 
kun tuossa unista oli puhetta: yks yö näin unta että olin synnyttämässä, salissa sairaalapedillä ähertelin-ihan normaalia. sit synnytin-kätilöt totes "ei tää menny niin hyvin, otetaan uudestaan" ja ne tunki sen vauvan takasin :S noihin raskaustesteihin, miut laitto neuvola varhaisultraan että tarkistaavat viikot (siellä oli katkarapu ja sydämen syke) - tämä sen jälkeen ku soitin neuvolaan ja varhaisultraa seuraavana päivänä oli neuvola...
 
Mä kävin yksityisellä ultrassa viikoilla 8+3, koska halusin olla satavarma siitä, että sikiö on ja sykkii oikeassa paikassa. Soitin vasta sen jälkeen neuvolaan ja kerroin käyneeni ultrassa eikä mua sen enempää testailtu. Oisinkohan näyttänyt sen kuvankin terkkarille.

Gynen käyntitodistuksessa lukee mun elämäni parhaimmat sanat: vitaali raskaus. :Heartblue Ja muistan, miten hän sanoin niin varman oloisesti, että näin varhaisessa vaiheessa todettu hyvinvoiva alkio pysyy kyllä mukana. Tuolla se nyt runnoo kylkiluita.
 
Kröhm. Mulle ei oo koskaan tehty mitään "virallista" raskaustestiä neuvolassa..

:p aina ne on puhetta uskoneet. Tästä viimeisimmästä kävin neuvolan lähettämänä ultrassa tarkistamassa raskauden keston ja se näyttikin pari viikkoa eriä, kuin kuukautiset. Kuukautisten mukaan mun LA olis ollut 15.4, mut se ei mitenkään voinut omasta mielestäkään pitää paikkaansa. Jotenkin kornia, että tästä lapsesta tietää missä ja milloin se on alkunsa saanut (sen verran vähän vaihtoehtoja)..
 
Urakkapakkaamiseen oivallisia on isot jätesäkit:grin, niillä me kerran muutettiin kiireessä erittäin nopeasti-eri helppoa tyhjätä kaapit soraan säkkiin..karsintaa tehtiin vasta seuraavassa muutossa..

Mä kävin ekan raskauden aikanaan varmistamassa terveyskeskuksessa veritestillä- en edes muista oliko silloin kaupoissa liuskatestejä..vai olinko vaan niin asiaanvihkiymätön etten tajunnut niitä etsiä. ja tuolloin oli eka ultra rakenneultr rv18-19, oli varsin huijariolo ilman mitään oireita:rolleyes: siihen asti.
 
Mulla oli eka neuvola rv 7+1?! ja sillon terveydenhoitaja katto ultralla ku pieni sydän tykytti. Raahasin miehen matkaan koska pelkäsin niin paljon huonoja uutisia ja mies sanoi että sitä käyntiä ei voi unohtaa ikinä kun näki ruudulta että pieni valo välkkyi. Se oli miehellekki unohtumaton kokemus! Ja nyt tää kultapieni on jo niin iso ja pian pääsee äitin ja iskän hoidettavaksi! <3
 
^ ja ukkien ja mummujen lellittäväksi!

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Mullakin oli eka neuvola tosi aikaisin, rv 7+ jotain. Kun rv 5 soitin neuvolaan varatakseni tuon ajan, niin mulle ensimmäisenä sanottiin että tuo tänne pissanäyte pikimmiten/hyvissä ajoin ennen neuvola-aikaa. Eli meillä ilmeisesti kyllä varmistettiin raskaus vielä neuvolankin taholta. Ultria ei meidän neuvolassa ole.
 
Mulla taas oli sellanen tilanne et kaikki kotitestit näytti negaa vaikka oireet oli jokseenkin selkeät. Niin mä sain lähetteen labraan jossa asia varmistui, huolimatta siitä ettei niissä testeissä pitäs juurikaan sitä herkkyyseroa olla. Tiedä sitten oliko se niin hirmu alussa silloin vielä ettei ne kotitestit siksi napanneet.
Mulla on takana yks kohdunulkoinen raskaus ja keskenmeno ja kyllä niillä labratesteillä näkee just tollaset asiat kun ne hormonipitoisuudet vaihtelee jos tilanteessa on jotain poikkeavaa.
Mä olin toki tän raskauden myötä huolissani et onko mulla suorastaan taipumus kohdunulkoiseen raskauteen ja oisin halunnu sen jotenkin selvittää heti alkuunsa mutta lääkäri vaan totes että jollei mitään kipuja ja sen kummempia oireita ole, on sikiö ihan siellä mihin kuuluukin. Kyllä siinä oltiin monta viikkoa kusi sukassa mutta onneksi uutiset oli sitten hyviä.
Kyllä mä siinä monta kertaa mietin ekoilla neuvolakäynneillä et mitäs jos ei oliskaan raskaana...
 
Mä muistan kun ekassa neuvolassa, muistaakseni 10. viikolla, kuvailin vointiani. "Kyllä toi kuulostaa siltä, että raskaana oot." Olin tosi yllättynyt siitä, että tässäkö tää nyt oli – olin tehnyt kaksi kotitestiä, ja oireina oli vaan tissien kipeyttä ja hyvin lievää aamupahoinvointia. Tuntui tosi oudolta että neuvola luotti mun sanaan asiassa, jossa itsekin vähän epäilin järkeäni... nyt on vaikea enää muistaa, miten epätodelliselta raskaus silloin tuntui.
 
Epätodelliselta, hyvin utopistiselta! Mä tein raskaustestin kaverin vessassa - olin niillä koiravahtina ja mies ja esikoinen tulivat seuraksi illalla - ja ensimmäiset sanani olivat "voi paska". Ensimmäinen, jolle kerroin, oli kaverin koira: "Musta tulee äiti."

Siitä syyskuisesta perjantaista tuleekin juuri kuluneeksi 8 kuukautta.
 
Mulla oli alussa koko ajan sellainen olo, että oon ehkä vaan tulossa hulluksi ja kuvittelen koko asian. Että mitä mä sanon jos ultrassa ei näykään mitään? Jotenkin se omien olojen tarkkailu sai päässä viiraamaan... olin koko ajan kyselemässä itseltäni, että heikottaako oikeasti vai kuvittelenko, ovatko tissit kasvaneet vai lihonko vaan.

Kun multa ekassa ultrassa pääsi itku, siinä oli tosi monta tunnetta mukana. Tunsin onnea siitä, että vauvalla on kaikki hyvin... mutta myös helpotusta siitä, että ne pitkiltä tuntuneet alkuraskauden viikot olivat olleet totta eikä merkki mun sekoamisesta.
 
Mä heräsin yks aamu töihin ku oli iha törkeen huono olo. Heikotti, oksetti ja päätä särki ja silmissä vilisi pisteitä. Menin töihin mut jouduin puolen päivän aikaan lähtee kotio ku en yksinkertasesti meinannu pystyssä pysyä ja pomolle sanoin syyksi migreenin ja se yritti omia migreenilääkkeitään tyrkyttää mut en ottanu niitä koska sillon jo tiesin mistä olo johtu! :) oli tosi aikasta tehä testiä koska menkkojenkaan ei ois pitäny vielä useampaan päivään alkaa mut tein testin ja tuli hyvin hyvin haalea viiva. Niin että sen nippa nappa erotti. :) odotin ehkä vajaan viikon ku tein uuden testin ja plussa tuli! :) en muista yhtään ku tein sen viimesen testin et mikä aika vuorokaudesta oli tai mitä mies sano, se meni niin yhessä sumussa koska toivoin sitä niin kovasti!! :) soitin sit neuvolaan ja varattiin se aika ultraan hetimmiten että saisin mielenrauhan. Pelkäsin sillon niin paljon. Ja alkuraskaudessa kun oli pahoinvointia ja jos joku aamu oliki niin että ei ollukkaa huonoa oloa ni keitin ja join kahvit niin tulihan se oksennus sieltä! Mä siis kieroutuneesti nautin siitä pahoinvoinnista ;)
 
Ei multakaan oo asiaa varmisteltu. Tein yhden kotitestin ja tais päästä myös suusta "voi paska" :grin Mullahan oli tuo alku raskaus melkee oireeton ja laihduin 15 kg ja silti täti ei mitää varmisteluja kaivannut. :confused: Ja mun täytyy myöntää et mä en edes tienny et ihmiset käy varhais ultrassa yksityisellä :confused:
 
Mie tein ensin sen apteekin testin. Malttamaton kun oli ja siinä ei ensin näkyny mitään, jätin tikun lavuaarin reunalle ja olin tosi masentunu. Menin viel varmuuden vuoks kattomaan ja siinä oli kuin olikin tosi haalea viiva. Piti kattoo monessa valossa ja laittaa miehellekin viestiä. Seuraavana päivänä hain clearbluen digitaalisen ni ei tarvinnu arvailla. Siellä luki raskaana 1-2 viikkoa. Vitsi et tärisin sitä tehdessä! Toiveet oli korkealla ja Tonttu on niin haluttu! Mentiin kesällä naimisiin ja jätettiin ehkäisy niin ei kauaa menny. Mut ku luin kaikennäkösiä juttuja kuinka kauan voi mennä ja ylipäänsä et jos vuodessa ei tärppää ni sit lääkäriin yms. Ollaan tosi onnellisia kuinka nopeasti kaikki kävi!
 
Omaa taustaani vasten ihmettelin omaa reaktiotani, ihmettelen edelleen: olinhan mä epätoivoisesti halunnut ja tekemällä tehnyt lasta vuosikaudet ja rahaakin siihen hullunmyllyyn laitettiin uuden henkilöauton verran...

Kai sitä vain pelkäsi aivan vimmaisesti miehen vastausta, vaikka yhdessähän me oltiin päätetty olla ilman ehkäisyä ja antaa asian tapahtua, jos on tapahtuakseen. Koska esikoinen pyöri siinä seurana, päästiin juttelemaan asiasta vasta iltamyöhällä. Muistan miten multa pääsi itku, kun mies piti niin hellästi sylissä ja silitteli ja sanoi, että hän pitää huolen minusta ja vauvasta, ettei ole mitään syytä huoleen ja että kaikki järjestyy. Ja on pitänyt sanansa!

Kesälomalla paria kuukautta aiemmin istuin kerran esikoisen kanssa kahdestaan rantasaunassa. Oli lämmin päivä ja puljattiin siinä edestakaisin järven ja löylyn väliä. Hän kyseli, että miksi mulla ei ollut lasta ja olisiko eksäni jättänyt mua, jos me oltais saatu lapsi. Selitin asian niin totuudenmukaisesti kuin pienelle koululaiselle voi: että antaisin kaikkeni omasta lapsesta. Esikoinen poukkaisi lauteilta ja huikkasi ovenraosta takaisin järveen vilistäessään, että sä saat pikkuisen pojan.
 
Just miehen kanssa oli puhe et ku jotkut kuvittelee että lapsia TEHDÄÄN vaikka tosiasiassaha niitä SAADAAN. Miehen kaverit pitäny iha itestään selvyytenä että meki päätettiin TEHÄ lapsi, ei ne tiijä että ollaan kaks menetystä koettu ja mies on mettiny et pitäskö lähimmille kavereille sanoa että ei oo ollu helppo taival tää. Sillon ku sain toisen keskenmenon ja kävin lääkärissä ja lääkäri vaa tokas et :ainaki tuut helposti raskaasti, oo tyytyväinen. Kihisin niin kiukusta!! Mitä se hyvejää et tulee helposti raskaaksi ku yhtä helposti se näköjään menee kesken ja olin siinä vaiheessa valmis lopettaa yrittämisen, oli niin raskasta!! Mut lääkäri oli oikeassa, siitä pari kuukautta plussasin sit tämän ja oon nyt sitä mieltä että kyllä sen menetyksen kestää paremmin mitä sen vuosien kamppailun lapsettomuuden kanssa. Nytku muistelen niitä keskenmenoja ni joo, se oli raskasta aikaa mutta ainaki tietää et tulee raskaaksi ja et kyllä sen jossaki vaiheessa täytyy tärpätä oikeesti! Aika kultaa muistot.. oon joutunu ite seuraa kaveripiirissä näitä lapsettomuuden kanssa taistelevia joissa ei pitäisi ees mitää estettä raskautumiselle olla ja miten raskaita ne hoidotki on. Ja oon tullu siihen tulokseen että kyllä heidän koettelemukset on raskaampia mitä nää mun keskenmenot. On väärin että semmoset ihmiset jotka voisi antaa lapselle hyvän ja rakastavan kodin, eivät niitä lapsia saa mutta pirihuorat kyllä niitä saa vaikka ne ei ees kykene itsestään huolehtii! Elämä eijjoo aina ihan reilua.. poikkespa aiheesta mun enivei! :)
 
Aretha tuli ihan kylmät väreet kun luin tuon!

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top