Huhtikuun höpötykset

Mä en kans millään meinasi malttaa odottaa sinne varhais ultraan. Aikaistin sitä kans vähän, viikolle 7. Haluan käydä siellä ennen neuvolaa, minkä sain heti 8 viikolle. Viime tuulimuna raskaudessa oli niin ahdistavaa mennä sinne neuvolaan kun jo tiesi ettei kaikki ole hyvin, mut tää gynekologi oli sitä mieltä että mee vaan. Eihän ne siellä edes mitään tehny, halusivat vissiin antaa vaan vielä vähän toivoo. Tuntuu että tässä ryhmässä on paljon keskenmenoja kokeneita. Miten muut olette niistä toipuneet? Pelottaako tämä raskaus sen vuoksi vielä enemmän? Itse romahdan täysin lääkkeiden oton jälkeen, en nukkunut viikkoon, itkin kaikki yöt. Mutta nyt olen osannut olla kuitenkin ihmeen rauhassa tämän raskauden suhteen, pelkäsin että musta tulee ihan hysteerinen.
 
Jee, salainen ryhmä aukesi joten kirjoittelen siellä tuosta aiheesta lisää.
 
Aa eikä sinne vielä näköjään saakaan kirjoittaa.

No joo, kyllä on eri tunnelmat mennä nyt ultraan kuin viimeksi eli vuosi sitten. Silloin mentiin niin uteliaana ilman mitään pelkoja, ja näky olikin musertava. En tiedä olisiko kokemus ollut eri jos olisi osannut varautua paremmin. Tietysti keskenmenon riskin silloinkin tiesi ja niitä oli lähipiirissä ollutkin. Mun kohdalla keskeytynyt keskenmeno siis, ja sellaisesta ei ollut lähipiirissä ollut vaan keskenmenot olivat tulleet vuotona. Eli elin tyhmästi siinä luulossa että keskenmeno tulee aina vuotona.

Ja sekin oli ensikertalaisena jälkeen päin outoa, että ekalla neuvolakäynnillä ei mainittu ollenkaan mitään mahdollisista keskenmenoista jotka on alkuraskaudessa kuitenkin niin yleisiä.

Toivottavasti tämä avaukseni ei ole liian ahdistava muille :stop: minusta tässä ryhmässä on mukavan kannustava tunnelma enkä halua itsekään sitä pilata vaan päin vastoin :Heartred
 
Mulla oli myös ensimmäinen raskaus kun keskeytynyt km. Ja sain tietää vasta 11+6-12+0 aikoihin, vastasi kokoa 9+2 (noin). Olin myös siinä ajatuksessa että keskenmeno tulee vuotona ja tavoite oli saada vain ne 12 viikot täyteen, joten olin jo alkanut hengittää suht kevyesti kun matto vedettiin rytisten jalkojen alta. Keskeytyslääkkeet otin isänpäivänä ja samalla heitin isälle tekemäni isänpäiväkortin roskiin (hänellekin olisi ensimmäinen lapsenlapsi), tuolloin piti ”julkaista” uutiset.
Tällä kertaa olen skepstisempi, kyllä, enkä sitä häpeä tunnustaa. Nyt uutista ei ole kerrottu kenellekään eikä kerrota, ennen kuin julkisen uä rv 12-13 on käyty.

Jostain syystä olen silti paljon rauhallisempi nyt. :) Ehkä se on se, että jos uutiset on huonoja niin tiedänpä mitä on tulossa, ja että kestän sen kyllä! Ja keskeytyneen LA 22.5. on tämän raskauden 9+4 (jos sinne päästään niin voitto:blob7!) Varaan sinne toisen varhaisulta ajan, mikäli kaikki hyvin ensimmäisessä.
 
  • Tykkään
Reaktiot: SP
Tuon toisaalta rauhallisemmankin mielen tunnistan itsensäni myös. Tosin nyt nää järkyttävät olot on saaneet mieltä vähän levottomaksi aika ajoin. No, eteenpäin mennään :happy119 on kyllä hyvä kun saa jakaa näitä kokemuksia täällä!
 
Miten tuntuu että päivät ja viikot matelee vaikka jo kaksi lasta pitääs päivät kiireisinä.. Voitas olla jo siellä nt-uä nurkilla vaikka!
Ihan samaa mieltä, vaikkei pieniä lapsia ole niin aika matelee. Toisaalta nyt plussauksesta on jo kovin pitkä aika! Mutta niin malttamattomana odottaa kaikkea ihanaa tulevaa :love017
 
Täällä kans samanlaisia kokemuksia. Ensimmäinen raskaus oli tuulimuna ja tuli esille kun menin alkuraskauden ultraan. Siitä menin sitten naisten polille ja sain tyhjennyslääkkeet. Silloin ehtiin jo kertoa raskaudesta muutamille ja nyt olen ollut todella hiljaa. Jospa nyt menisi paremmin, ainakin oireita on nyt enemmän. Kahden viikon päästä vasta varhaisultra, kyllä tuntuu pitkältä odottaa. Tsemppiä meille kaikille! :Heartred
 
Täälläkin taustalla kkm, sen takia tämä odotus pistää miettimään monia asioita ja pelkäämäänkin Tulevaisuutta, onko kaikki oireet erilaisia kun viimeksi jne. Iireetkasn kun ei takaa sitä että kaikki on hyvin, niinkuin kävi 2015,oksentelin ja ravasin vessassa yms. Mutta nt-ultrassa paljastui totuus että tyyppi oli kuollut rv 7+3. :sad001

Tyhjennys olikin sitten kotona hoidettava ja voin sanoa että jokapaikka oli kuin teurastaman jäljiltä.
Toiste en sitä halua kokea. Meillä muut alussa olleet raskaudet ovat menneet aikaisilla viikoilla/päivillä kesken niin ne ei olleet edes pahat vaikka sydämeen ne sattuikin.
Yksi lapsi löytyy vm 2008 ❤️
Jonka jälkeen ollut vain menetyksiä.

Tuon 2015 jälkeen yksi kavereista sanoi että miksi suren kun mulla on jo lapsi, ja toisilla ei sitäkään vaikka haluaisi....

Joo tälle kaverille en ole kertonut nykyisestä odotuksesta mitään. Eikä nopeasti saakkaan tietää.

Vaikka olen hänen silmien alla oksentanutkin metsässä.
Tässä odotuksessa emme ole menossa au, on yhteinen päätös ja odottelemme taas nt asti..

Oloja,
Yökkäily jatkukoon, :x
Eilen oli mielialavaihtelut hmm. No räkähdin kun pääsin kotiin kaikki äraytti ja vtutti. Kaikki tippui käsistä kaadoin mehut päälle, Juuri olin ottanut puhtaat vaatteet ja rupesin syömään niin perhanan mehupurkki kaatoi tavarat päälle. Okei tossa ärtymyksessä oli enemmän nälkä varmaan syynä joka laulaisi kaiken. Lähdin kaverin kanssa kävelee tapahtuman jälkee sitten oli taas kaikki hyvin.
Kylmä tai kuuma aaltoja tulee, yöllä väh kerran pissalla ja uni ei meinaa enää tulla. Tänäänkin 2 aikaan vessaan jonka jälkeen pyörimistä kun ei ole hyvää asentoa on liian kuuma ja kun peitto pois niin on liian kylmä.. Ärgh.

Onneksi on viikonloppu ja löhöily päivät upload_2020-4-17_8-54-58.gif
 
Muokattu viimeksi:
Mä ekassa raskaudessa pelkäsin aivan hirveesti, ja kävin muistaakseni vklla 8-9 varhaisultrassa Ovumiassa. Siellä oli ihana lääkäri, joka rauhoitteli, kun tärisin siellä tuolissa. Nyt en oikein tiedä menenkö varhaisiltraan vai en.
 
  • Tykkään
Reaktiot: SP
Täällä kans hirvee jännitys, että meneekö taas kesken. Useasti päivässä lasken, montako päivää kasassa ja millon on 12vk, vaikka ei ne päivät laskemalla muutu :woot: tosin mun eka keskenmeno tuli viikolla 13 et tuskin sillonkaan vielä uskaltaa huojentua.
 
Ymmärrän @Miljamilja ihan liian hyvin. Miksi sen ajan pitää liikkua niin hitaasti! :mad:

Mää helpotin elämää ja tein itselleni välitavotteita:
  • Ensimmäinen piti olla nyt tuleva maanantai (5+0) ja soittaa neuvolaan + varata varhaisultra.
No tunnustan, LINTSASIN! Varhaisultran varasin eilen ja neuvolaan soitin tänään. :grin:grin
  • Seuraavaan onki sitte vielä 2,5vko, eli 5.5. varhaisultra (7+1), sitä ei pysty luisteleen etukäteen vaan pakko odottaa! :wtf:
Onneksi neuvolasta antoivat "kotitehtäviä", niin on jotain tekemistä tässä odotellessa.
  • 19.5. ensimmäinen aika neuvolaan.
Sain onneksi paikan päälle ajan, koska en varmasti etäajassa tajua kysyä kaikkia mieltä painavia kysymyksiä. Ja kyllähän kaikki konkretisoituu paremmin kun saa henkilökohtaisesti keskustella ammattilaisen kanssa. :happy: Harmi kun mies ei pääse neuvolaan, mutta onneksi varhaisultraan pääsee mukaan. Toivottavasti tilanteet ehtii muuttumaan tässä matkan varrella joulua kohti. :)
 
Mäki oon kauhulla miettinyt mitä tapahtuu ja onko kaikki kunnossa mut yritän vaan olla ajattelematta asiaa koska ei sille mitään voi jos se menisi kesken :banghead:
Tämä, yritän olla ajattelematta kaikkia kauhuskenaarioita, varsinkin kun 2 onnistunutta raskautta takana ja tietää jo kaikenlaista.. Pitää yrittää pysyä vaan positiivisena tän odotuksen suhteen.
 
Mä olin niin naiivi kun aloin odottaa syyskuussa. Menin jo viikolla 5 ihan liikaa asioiden edelle. 7+0 oli varattu varhaisultra, oli niin karmee radiologi sitä tekemässä että hirvittää vieläkin. Alkio tosiaan vastasi 5+4 ja syke 70. "Tämä on ihan normaalia, tule viikon päästä takaisin". Kyllä mä tiesin ettei ole normaalia. Menin sitten toiseen paikkaan ultrattavaksi ja siellä ultraaja oli niin sydämellinen ja piti mua kädestä kiinni kun kertoi, ettei löydä sykettä.
Siinä oli sitten kaikkea ihmeellistä toiveen elättelyä, alkio 5+4 voi olla että 70 syke oli minun ja vauvalla kaikki hyvin. No meni ehkä reilu viikko ja alkoi vuoto, joka muistutti synnytystä. Tai siis ne supistukset. Ja arvatkaa missä oltiin silloin! Ehdittiin lähteä lomalle. Oli mun syntymäpäivä Rarotongalla Oli ainakin superkaunis paikka vetää alkio vessasta alas

Nyt on ollut olot ihan selvästi erilaisia, paljon voimakkaampia ja helpotusta tuo tuo hyvä hcg-arvo. Mutta tänään ollut selkeesti helpompi päivä oireissa, ja sehän nyt sitten tietenkin pelottaa vietävästi.
 
Mua ihan ärsyttää itseäkin kun oon niin herkillä ja kireenä koko ajan. Miehen kanssa tuli ihan tyhmästä asiasta riita, molemmat ollaan väsyneitä raskaan työviikon jäljiltä ja se lähti ovet paukkuen pois. Suututtaa ja surettaa samaan aikaan :hilarious:
 
Jos yhtään lohduttaa niin mä en kykene oikeen nyt riitelyyn kun on niin älkö ja voimaton olo, ja täytyy pitää välit hyvänä että tuo mies jaksaa passata mua :sorry: tosin samaan aikaan en myöskään ole viehättävimmilläni kun haisee oksennus ympärilläni :wtf: joten täytyy todella palkita parisuhdekin kunhan tässä jossain kohtaa vähän voimia tulee takas!
 
Takaisin
Top