Huhtikuun hölinät

Imetysaikana mulle määrättiin tuota loratadiinia. Imetän tosin vieläkin että täytyy sekin tarkistaa, kumpi noista olisi parempi vaihtoehto.

Kiva kuulla kuitenkin että apuja on saatavilla! :)
 
Mulla on yhdessä raskaudes kukkinu naama ja hiukset ollu huonossa kunnossa, yhdessä iho hehkunut ja hiukset kiiltänyt, karvat kasvanut vauhdilla tai ei oo kasvanut juuri lainkaan.
Ja kaikki kolme on poikia :D eli mä en usko et mistää oireista voi päätellä yhtään mitään :D
 
mommyme, Kyllähän se vähän näin menee. :winkMutta kiva se on arvuutella kuitenkin.

Mulla oli esikoisesta niin vahva poika olo heti plussatessa, että mielenkiinnolla odotan pitääkö mun intuitio tytöstä paikkaansa tällä kertaa.
 
Tänään on se päivä. Mun nt-ultrapäivä. Vihdoin. Luulin ottavani tän coolisti ja panikoivani vasta jos aihetta tulee. Oon hermoraunio. Tätä ei yhtään auta se, et mulla on ensin koululla ruotsin sanallinen tehtävä.

Kaveri tulee tueksi kun mies ei koulutuksen takia pääse.
 
En kyllä osaa kielloista sanoa, itse ajattelin jättää yövuorot kesälomani jälkeen. Menen takaisin töihin kesälomalta juhannuksen jälkeen, jolloin viikkoja 24.
 
Mä ajattelin kertoa töissä rakenneultran jälkeen (jos saan asian salattua sinne asti). Siinä kohtaa jää multa sitten kaikki riskiasiakkaiden kohtaamiset (riskiasiakas=mahdollisesti agressiivinen asiakas).
 
Ei niistä yövuoroista tarvitse ollenkaan luopua ellei äiti itse koe niitä kovin raskaiksi itselleen. Näin ainakin minua ohjeistettiin esikoisen kohdalla.
 
Mä tein yövuoroja ihan loppuun saakka. Tosin mun esimies halusi mun jäävän saikulle muutamaa viikkoa ennen äitiyslomaa, koska se ei enää uskaltanut itse olla töissä jos mä olin siellä. Oli aika herttaista kun kävin työterveysasemalla hakemassa saikkulapun, niin esimies oli silmin nähden huojentunut kun tyhjäsin eväskaappia ja siivoilin pukuhuonessa. Joudui ihan kesken päivän lähtemään kotiin. Ihan kivaahan se lopulta oli kun pääsi vähän etukäteen huilimaan.

"Raskauden aikana ei voida velvoittaa tekemään yötyötä, jos se lääkärin arvion mukaan on terveydelle haitallista. Jollei siirtyminen yövuoroja sisältämättömään työrytmiin ole mahdollista, voi lääkäri todistuksellaan todeta, että yötyöstä luopuminen on tarpeellista asianomaisen työntekijän turvallisuuden tai terveyden takia ja suositella sairauslomaa."

Toi lainaus on terveyskirjaston sivuilta.
 
Täytyy sit varmaan olla lääkärintodistus kun yövuorot lopettaa? Aijemmissa raskauksissa ei oo töihin tarvinnut todistuksia toimittaa.
 
Ei mun tarvinnut esikoisen kanssa lääkärin todistusta toimittaa. Juttelin esimiehen kanssa ja pyysin lyhyempiä vuoroja ja päivävuoroihin siirtymistä. Tein siis 12-tuntisia yövuoroja ja 12-tuntisia päivävuoroja vuoroviikoin noin neljännelle/viidennelle kuulle saakka kunnes alkoi olla liian raskasta fyysisesti ja siirryin pelkkiin lyhkäisempiin päivävuoroihin
 
Mua ahdistaa, kun en oo saanut äitiini mitään yhteyttä. :sad001 Oon jättänyt soittopyyntöjä isäpuoleni kautta ja laittanut viestiä. Toissapäivän tekstariin lisäsin, et tärkeää asiaa. Kumma, ettei ees tekstaria oo laittanut. Äiti on kohta viimeinen joka tietää tällä menolla. Mun isä on menny kertomaan äitini siskolle, joka on päästään pöpi ihminen ja en oikeesti kestä, jos mun äiti saa kuulla mun raskaudesta sen sekopääsiskoltaan, eikä multa. Vittu, pitää kai laittaa äitille nyt ultrakuva viestillä. Eihän tässä mitään mut epäilen tän nyt tarkottavan sitä, et äiti juo taas (on alkkis). :sad010
 
Hui miten kurja tilanne Angés :sad001 Toivotaan nyt, että tieto kulkee ns. oikein päin kuitenkin. Toisaalta, minkä sinä sille voit, jos äitisi ei ole tavoitettavissa, eikä vastaa viesteihin tai soittoihin!
 
Yritin taas soittaa, sillä on puhelin kiinni. On voinut olla koko ajan. Että eipä siitä tekstaamisesta oo mitään hyötyä. Mietiskelin tässä, et meen ostaa sille suklaata ja vaikka jonkun mummi-mukin ja postitan ne ultrakuvan kera. Jos vaikka sais näistä uutisista motivaatiota laittaa korkin kiinni.
 
Agnes, Onpa kurja tilanne ja sulle varmasti rankkaa. :sad001 Appiukko myös alkoholisti ja toisinaan kunnon putki päällä. Miehen puolesta harmittaa, vaikka onkin tottunut.
Välillä ollaan niin että viinan pirusta nyt irti! Ja seuraavassa hetkessä taas hurutellaan. Eipä me oikein mitään häneltä enää odotetakaan. Koskaan ei onneksi näyttäydy päissään, enkä sitä hyväksyisikään lapsen nähden.

Ihana idea kyllä kertoa tulevalle isovanhemmalle! :) Toivottavasti tätisi ei ehdi ensin ja ettei mitään soppaa synny siitä syystä.
Hurjasti vielä tsemppiä!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top