Huhtikuun hölinät

Kiitti tsempeistä!

Uskon kyllä, että äiti puhelimen avattuaan soittaa ensin mulle, kun kuitenkin tekstariin laitoin että tärkeää asiaa. Eikä oo pelkoa, et törmäis sukulaisiin kaupungilla, koska äiti ei juodessaan poistu kotoaan tietääkseni.

Mä sit kasasin sille postipaketin. Pakkasin sinne suklaata, pähkinöitä, juuressipsejä, päällimmäiseksi huivin ja topin ja keskelle paperiin ja kuplamuoviin käärityn isoäiti-mukin. Pohjalle laitoin sellasen ohuen kansion, jonka sisällä mummille-äitienpäiväkortti ja ultrakuvat kopioina (kirjastossa kopioin). Varmaan kiva yllätys :) jos äiti vasta paketista nyt saa selville, niin oisinpa kärpäsenä katossa näkemässä ilmeen.

Tässä on vaan enää se, että pitää sitten isäpuolta infota paketista, että käy sen noutamassa, koska ärräpaketeista menee käsittääkseni vaan tekstari-ilmoitus ja äitihän ei sitä nää jos puhelinta pitää kiinni.
 
Agnes mulla myös äiti käyttää reippaasti alkoholia. Välillä ollyt pitkiäkin selviä pätkiä, mutta aina sortuu uudestaan.
 
Agnes mulla myös äiti käyttää reippaasti alkoholia. Välillä ollyt pitkiäkin selviä pätkiä, mutta aina sortuu uudestaan.

Sama täällä. Äitillä pitkiä selviä kausia, jolloin kaikki hyvin. Äitin kumppani ei käytä alkoholia ollenkaan.

Sä tiiät, miltä musta tuntuu. Aina kun se juo, joutuu olemaan siitä huolissaan mut mitään ei oikein voi tehdä.

Mä niin tarttisin äitin tukea ja neuvoja tässä raskaudessa. Varmaan tulenkin niitä saamaan, mut en enää malttais odottaa (ja toivoo et se selvä kausi taas koittais ja mulla ois taas äiti).
 
Agnes, Sydäntä ihan riipaisee kun mietin kuinka kipeästi tarvitsisit varmasti äidin tukea tähän raskauteen! Ja onneksi siihen on olemassa mahdollisuus :Heartred Mun äiti on kuollut ja muistan miten rankkaa esikoisen odotusaikana oli kun sitä tukea olisi tarvinnut. Se oli ehkä elämässä niitä hetkiä kun olisin todella tarvinnut äitiä.
 
Täälläkään ei oman äitin tukea ole saatu missään kohti kun ei välit olleet kunnossa noin 10 vuoteen. Nyt vähän välit lämpenemään päin ja näkee jopa ehkä kerran 3 kuukauteen kun tulee yökylään pariki yöksi (asuu toisella paikkakunnalla). Ei hirveämmin tukea saa itselle, mutta osaa kertoa omista raskauksistaan. Mutta minä olen tottunut pärjäämään ilman vanhempien tukea kun ei kukaan mistään syvällisemmästä koskaan ole puhunut eikä puhu, joten itse en ole jotenkin edes osannut ajatella että tuesta olisi jotain hyötyä. Tukiverkkokin on niin minimaalinen ja hyvin on pärjätty. Esikko ollut näiden vuosien aikana varmaan yhteensä sen 10 kertaa yökylässä, muuten aina kotona ja on vain painettu menemään ja uskon, että hyvin tulen jaksamaan tän toisenkin kanssa. Olen itse itselleni tuki ja turva ja läpi pusketaan vaikka kiven jos tarvitsee :D
 
Pääasia varmasti että ois ees jotain vertaistukea ja kaveri tai sukulainen jonka puoleen voi kääntyä. Osaan kyllä arvostaa sitä, et mulla on äiti ja maailman paras sellainen, sillon kun ollaan yhteyksissä. Sen lisäks mulla on ystäviä. Ja tää foorumi. Oon kiitollinen.
 
Hmph.. ajattelin malttaa odottaa rakenneultraan asti leppoisasti, mutta nyt on taas sellainen tunne, että olis kiva päästä vilkaisemaan vauvaa tässä välissäkin vielä. Rakenneultraan on vielä kuukausi aikaa :/ Toisaalta pitäis yrittää säästää rahaa, ja toisaalta taas sais mielenrauhaa, jos kävis. Luulisin, ettei nyt mitään isompaa hätää vauvalla varmaankaan ole, sydänäänet tuntuu olevan kohdallaan, että elossa se nyt ainakin toistaiseksi on...
 
Kaari, onko teillä neuvolassa ultraa? Jos on niin voithan pyytää sinne ylimääräisen käynnin.
 
Ei ole meidän omassa neuvolassa ultraa, pitäis kysyä naapuripaikkakunnan neuvolasta, josko sinne pääsisi. Kunnat tekevät muutoinkin yhteistyötä, joten saattaisi olla mahdollisuus päästä neuvolan kautta, ettei tarvitsisi yksityiselle mennä.
 
Takaisin
Top