Huhtikuiset

Alkaa minuakin tuskastuttaa, kun olo jo hieman hankalampi. Vaikea laittaa sukat jalkaan, kerätä lasten leluja lattialta kumartuneena jne. Maha on niiiin tiellä :hungover:
 
Mun oloa helpotti tuo äitiyspolikäynti. Tiedän nyt, mikä on tilanne ja että kaikki on hyvin. Tuskastun varmaan joskus viikon päästä. Ja kun eivät nämä meidän muksut ole ennenkään ennen laskettua aikaa tulleet... *nok nok* Koputan puuta.
 
Onko teillä mitään ennakkomerkkejä? Mulla irtosi limatulppa vajaa vko sitten, supistuksia ei tule edelleenkään paljoa eivätkä ole säännöllisiä mut voimakkaampia kuin ennen ja alavatsajomotusta ollut miltei koko ajan noin pari vko. Pitäis vaan yrittää lopettaa tää jatkuva toivominen ja odottaminen, sieltä se sitten tulla putkahtaisi kun sitä vähiten odottaa. :)
 
Eipä juuri. Vauvan pönkimistä alaspäin iltaisin. Ehkä joitain harvoja ja melko huomaamattomia supistuksia joskus. Noita jalkasätkyjä. Mielialavaihteluita. Hormonitoiminta varmasti on muuttumassa nyt loppua kohden. Herkkyyttä. Tänään mm. itkin, kun ambulanssi tuli hirveällä kiireellä, pillit päällä vastaan... Reaktioon vaikutti tosin meidän kk:n takainen liikenneonnettomuus, mutta silti...
 
Shayla, lohdutukseks voin kertoa, ettei mullakaan ollut oikein mitään selkeitä oireita (ei supistuksia tms, en edes limatulppaa nähnyt) kunnes kolme viikkoa sitten yhtäkkiä meni vedet ja 13,5h myöhemmin oli poika sylissä. :happy: Joitain pikkujuttuja pistin merkille, ja niistä kirjoittelinkin tuonne synnytystä ennakoiviin tuntemuksiin kirjasin silloin ennen synnärille lähtöä. :)
 
Kyllä tässä alkaa itsekin vähän ihmeissään olla, kun olin asennoitunut tämän tulevan yhtä ajoissa tai aiemmin kuin esikoinen, joka syntyi rv 39+0. No nyt on 39+1. Mulla samat oireet kuin Haavemaalla, eli ei mitään selkeää. Mutta kyllä se esikoisenkin synnytys käynnistyi ihan puskista, vedet vaan meni yhtäkkiä. Tosin supistukset eivät alkaneet voimistua, joten jouduttiin käynnistämään.
Mulla tänään äitipolikäynti, katsotaan vähän kasvua, kun sf-mitta pienenpuoleinen. Jospa tekisi sisätutkimuksen samalla ja saisin jotain tietoa tilanteesta.
 
Mulla, Pihla, sisätutkimus sai näköjään sen aikaan, että nyt ensimmäistä kertaa jomottelee maha. Kai tämä on sitä, mitä moni kuvaa menkkajomotukseksi. Hyvä yö takana. Rentoutumunen varmaan teki tehtävänsä.

Saa nähdä, onko tämä jonkin alkua vai jatkuuko tällaista viikon-pari. Seurailen. Aion kyllä miehelle laittaa varoitusviestin, jos vielä tunnin päästä särkee. Kiva olisi, jos ehtisi mukaan, jos alkaa tapahtua. On kuitenkin kolmen tunnin ajomatkan päässä.
 
Mullakin on ollut sf-mitta alakäyrällä ja pienempi kuin tytöistä (pari päivää sitten 32), mutta painoarvio nyt Taysin lääkärin tekemänä 3,5 kg eli ihan hyvänkokoinen.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla taas sf mitta yläkäyrällä, painoarvio oli jo rv 36+6 3260g (nyt rv 38+6). Mulla aika siis ma, milloin katsotaan kuinka jatkanut kasvuaan, ja sovitaan viim takarajaa jolloin käynnistetään. Senkin puolesta toivois, että alkaisi nyt se synnytys jos arvio tosiaan pitää paikkansa. Muutenkin jos synnytys vähän pelottaa, niin sekin vielä jos vauva ois reilusti yli 4kg, hui.

Mulla tuli sen lääkärin alatutkimuksen jälkeen jopa hieman kipeitä supistuksia reilun tunnin ajan. Ja sitä menkkajomotustakin ollu jo pari viikkoa, säryn voimakkuus vaan aina vaihtelee. Esim lenkkeilyn ja siivoamisen jälkeen sattuu jonkin aikaa lujempaa.
 
Eikö olekin jännää miten tuo LA- byrokratia päivämäärä vaikuttaa psykologisesti? Siis jos kaikki ok, niin kuin enimmäkseen on, niin vauva syntyy kun on valmis. Mutta äidin pää sanoo että LA on silloin ja vauvan pitäisi tiedostaa asia :)
 
Mä oon yrittäny kans palauttaa itteni maanpinnalle aina tolla ajtuksella, et "tulee sit ku on valmis" ...mut selvästi nykyihminen haluais ennemmin että ois kalenterissa se kellonaika mihin asti pitää odottaa :D Onhan tää nyt turhauttavaa! Mulla ois kans LA ens maanantaina, mutta oon voinu koko raskauden ajan superhyvin, eikä mitään ylimääräisiä oireita tai tuntemuksia oo ilmaantunut vieläkään, vaikka miten oon kuulostellut. Sinänsä positiivista, että monilla muillakin synnytys on alkanut sit ihan puskista kun sen hetki on ollut. Niin ja ku ekaa odotan, ni ei oo edes mitään muuta vertailukohtaa ku ne iän ikuiset toivotukset että "ensimmäinen tulee aina 2 viikkoo myöhässä"...
 
Tuo byrokratiapäivä on kyllä hyvin sanottu. Ja ajatella ennen, kun raskauskin selvisi vasta lähempänä puolta väliä tai jopa myöhemmin ja vauvan syntymäajankohtaa saattoi vaan arvailla ehkä kuukauden-parin tarkkuudella.
 
Jotenkin sai tää turhautuminen uudet mittasuhteet, kun paras ystäväni soitti juuri synnytyssalista että vauva on syntynyt hieman ennen klo 20 tänään. Meillä lasketuilla ajoilta siis vkon ero, hänellä viikkoa aiemmin. Sieltä kuului pienen ääntely puhelimessa. ♡♡

Kävin tänään pisimmälle lenkillä kuukausiin ja vaikka viim kilometrin ajan suunnilleen itkin joka askeleella kun sattui niin paljon selkään ja liitoksi, niin nyt ei edes supistele. Kiitos ja anteeksi valitukseni, mutta voi perkule sentään.
 
Tässä kun on lukenut millä tavoin yritetään saada synnytys käyntiin, niin kaikki yrittävät touhuta ja saavat vain aikaiseksi kivuliaan olotilan. Miksei kukaan yritä saada synnytystä aikaiseksi käpertymällä sohvalle, syömään herkkuja ja lukemaan kirja/katsomaan hyvää leffa ja vähän jalka/selkähierontaa mieheltä? Ja jos molempia haluttaa, vähän seksuaalista hyväilyä (huom, molempia, jos on ns pakko kokeilla kolmatta S:ää se menettää nyt tässä asiassa pointin).
 
Mä siivoan siksi, että on ihan supersotkuista ja pakko. Olisitte nähneet meidän sohvan alustan eilen... En siis siivoa siksi, että synnytys alkaisi. Tänään pitää imuroida tyttöjen huone vielä, mutta muuten menee eilisen rupeamasta toipuessa, eli aion lepäillä. Mies on satojen kilometrien päässä eikä siihen yhteen ässään suostuisikaan. Elokuvat, kirja ym. löhöily käyvät mulle kyllä yhtä hyvin.
 
winks sanoi:
Tässä kun on lukenut millä tavoin yritetään saada synnytys käyntiin, niin kaikki yrittävät touhuta ja saavat vain aikaiseksi kivuliaan olotilan. Miksei kukaan yritä saada synnytystä aikaiseksi käpertymällä sohvalle, syömään herkkuja ja lukemaan kirja/katsomaan hyvää leffa ja vähän jalka/selkähierontaa mieheltä? Ja jos molempia haluttaa, vähän seksuaalista hyväilyä (huom, molempia, jos on ns pakko kokeilla kolmatta S:ää se menettää nyt tässä asiassa pointin).
Click to expand...
Mä käyn kävelyillä jotta painovoima tekis tehtäviään, ulkoilma piristää ja ihan vaan liikkeessä pysymisen vuoksi.
Siivota koitan siinä määrin että ei kertyisi kauheaa sotkua ennen vauvan syntymää, sen jälkeen se kertyy kuitenkin.
Niinä päivinä kun kroppa on ihan puhki niin lepään kyllä hyvällä omalla tunnolla, en väkisin touhua.

Ymmärrän kyllä sen että turhautuminen saa ottamaan kaikki konstit käyttöön. Joillain voi toimia, joillain ei.
 
Mulla on toi touhuaminen osittain sitä, että en kestä sotkua ja liikkuminen piristää. Ja päivisin jos yritän sohvalla maata, toi vajaa 2 v tulee heti päälle pomppimaan... Mutta, myönnän kuvittelevani myös hieman jouduttavani synnytystä touhuamalla, koska edellinenkin käynnistyi seksin ja jumpan jälkeen. Seksi on kyllä ollut tauolla hetken ihan vaan siksi, että kumpikin ollaan oltu ihan poikki iltaisin, kun molemmilla tahoillaan takana pitkä työntäyteinen päivä. Mutta juuri mies eilen puhui, että jos tänään sitten kun hän vihdoin saa työurakkansa valmiiksi. Sitten saisi vauvakin tulla kuulemma. Itseä kiinnostaisi ehkä nimenomaan tuossa väärässä mielessä kokeilla, eli synnytyksen käynnistymisen toivossa. Tiedän ettei se kuitenkaan tässä olotilassa ole ihan sitä mitä se parhaimmillaan voisi olla, niin ei meinaisi viitsiä...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top