Hermoilut ja pelot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kaks viikkoa sitten sunnuntaina, viikot 5+5, iski täällä sama paniikki. Oireet hävis, jopa tissien kipu. Olin ihan hysteerinen sen päivän. Siitä sitten ma-ti alko oireet palata. Nyt taas oli loppuviikosta olo, ettei oo oikein oireita. Kuvotus lieveni myös. Kuitenki ke ultrassa syke löytyi :) oli tosin 3pv pienempi kun piti olla, mutta kuulemma normaalia. Tosin viime vkl oli semmoset olot etten vastaavaa kaipaakaan :D
 
Mää taas olen miettinyt että onko normaalia jos on oireena lähinnä rintojen arkuus, väsymys ja lämmön nousu. Pahoinvointia ei vieläkään ja nyt 6+3. Mutta ei kai sitä pahoinvointia kaikille tule..
 
Jardere kuulostaa tutulta. Musta tuntuu myös että oireet aaltoilee ihan huolella ja ovat monta päivääkin pois ja sitten taas takaisin.
Tosin nyt vkolla 8+2 tuntuu että oireet on helpottanut yleisestiottaenkin. Jaksaa jopa valvoa iltaisin yli kymppiin eikä öllöttele enää aivan kaikki ruoat. Mut en silti suostu uskomaan että joku olisi huonosti..
 
Samoja asiota minäkin käyn läpi, nyt 6+2 eikä pahoinvointia, rinnat on arat, mutta ei niin arat kuin vaikka viikko sitten, alavatsan menkkamaista kipuilua ajoittain ja väsymystä, siinä kaikki.. väkisinkin tulee mieleen onko kaikki hyvin, ensi viikolla varailen ultraa, sittenhän sen näkee, jotenkin toivoisin, että se pahoinvointi vaan alkaisi :D
 
Mä olen tässä raskaudessa ollu elämäni kunnossa! Ei mitään muuta "vaivaa" kun väsymys. Hassua kun ei ole raskaana oleva olo... ei sitten yhtään.
 
Mulla on vain väsy, jatkuva nälkä ja sitten se että jos tulee liian kova nälkä tai syö liian paljon alkaa vähän etoa.. jotenkin tuntuu et sitten varmaan vasta kun on käynyt ultrassa niin sisäistää kunnolla sen että todella kin on raskaana.. tuntuu vieläkin niin epätodelliselta kun on niin lievät oireetkin...
 
Voikohan aamupahoinvointi ilmetä siten ettei tee mieli syödä aamuisin mitään? En halaile pönttöä, ei vaan tee mieli ruokaa aamusta. Vanha tuttu päänsärky on tullut taas kuvioihin, eilenkin särki koko päivän.
 
^Nyt tuli viesti väärään ketjuun, piti mennä oireisiin, mutta olkoon.
 
Mulla sama, että oireet alkoi lieventyä n. 4+5, sitten 5+1 tuli eka vuoto, samoin seuraavana päivänä ja tänään aamulla 5+3 vielä enemmän. Kaikki oireet lämpöä lukuunottamatta on hävinneet. Vuoto aina alkaa ja sitten loppuu. Toivon jo heitin menemään. Silti ihmetyttää että miksei tyhjene kokonaan kun kerran alkaa vuoto. TOSIN, kohdunsuu on kiinteä ja kiinni. Outoa. Ei vaan millään viittis vielä mennä kalliisiin ultriinkaan kun ei sykettä vielä näkyis muutenkaan. Yritän varmaan neuvolan kautta päästä polille tarkistuttamaan tilannetta, mutta kun oma neuvolantätikin on lomalla vielä ens viikon, ARGH!. Ajatukset on kokoajan vaan tässä yhdessä asiassa kiinni. Täytyis vaan yrittää ottaa rauhassa ja hetki ja päivä kerrallaan.
 
Vuotamisesta... Mulla se kesti 3-4 päivää, oli niukkaa ja on jo loppunut. Uskon edelleen sen olleen kiinnittymisvuotoa ja muistan että esikoista odottaessa tuli myös vuotoa. Silloin se säikäytti ja otin jopa vapaata töistä tämän takia. Olen useasta lähteestä lukenut vuodon olevan normaalia alkuraskaudessa ja minulla sitä tuli silloin kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. En aio mennä varhaisultraan, koska eihän sekään takaa onnellista loppua. Edelleen uskon nyytin saavani syliin lokakuussa!
 
Onko muilla ollut sellaista että kun puuhailee jotain esim. Kotihommia tai tekee äkillisen liikkeen niin yhtäkkiä tulee pistävä kipu alavatsaan ja kestää noin 1-3 sek.
Onko normaalia?
 
Ihan normaalia. Mulla ainakin on ollut noita sekä esikoisen kohdalla että nyt. Oletan niiden olevan kohdun kasvukipuja tai kun paikat venyvät ja paukkuvat kohdun kasvaessa (tämä ei ole tieto vaan mun oma oletus). Eka kerralla kans niitä ihmettelin, mutta tuntuvat kuuluvan asiaan.
 
Jep, mulla myös ihan samaa. Ekan raskauden jälkeen yksikään vatsakipu ei kyllä hermostuta, niitä oli riittämiin. Tietty sitten jos tulisi jotain pidempiaikaista tosi häiritsevää, niin menisin tutkimaan..mutta ohimeneviä kipuja voi riittää ihan hyvin etenevässä raskaudessa.
 
Mullakin on niitä kipuja :) inhottavilta tuntuu mut ei taida olla mikääb huono merkki. Oon tässä yrittänyt välttää seksiä koska viimeksi alkoi vuotaa sen jälkeen.. miehen paksuun kalloon ei vaan uppoa ettei ole kyse siitä etten halua seksiä :D en vaan uskalla mahdollisten tulehdusten sun muiden kauhu skenaarioiden takia harrastella mitään.
 
Edelleen oireettomana kummailen tilannetta.

Hieman historiastani, kaikissa aikaisemmissa raskauksissani olen ollut erittäin pajoinvoiva aina viikolle 16 saakka. Sitä hieman pelkäsinkin vauvakuumeen kourissa, että tuleeko se olo taas ja joudunko kenties taas sairaalaan tippaan sen takia.

Nyt mulla on viikon verran ollut lievää aamupahoinvointia, laitoin aamulla aina pahoinvointirannekkeet ja olo koheni päivän mittaan. Lisäksi rinnat on aristaneet päiväpäivältä enemmän ja väsy on tullut nopeasti... Niin ja hajut, hyi hitto ku maailmassa on lemua...

Kunnes koitti lauantai aamu. Ei mitään tuntemusta pahoinvoinnista. Kahvi oli taas ihan kahvin makuista. Hieman maistu kitkerälle, mutta niin maistu miehestäki... Jääkaappi ei haissu enää miltään, kuka pesi sen perjantaiaamun jälkeen..? Mihin kaupasta hävis kaikki vastenmielisen hajuset ihmiset? Ja tänään kahvi tuoksui hyvälle ja maistui myös ja vaikken oo nukkunu päikkäreitä nii ei vieläkään väsytä. No rinnat on vielä arat, mutta onkohan neki vähemmän arat, en tiiä.

Viime yönä oli tosiaan noita aaltomaisia kipuja selässä ja mahassa , mutta nyt päivällä on ollut vain pientä menkkakipuilua, joka raskaanakin normaalia. Vain pientä valkovuotoa, verisestä ei tietoakaan.

Sainko nyt rukoilemani helpon raskauden vai onko tapahtunut se mitä pelkään ja mun keho ei vaan tajua alkaa hylkimään sitä?

Ja kun en keksi mitään muuta kuin odottaa, joko vuotoa tai pari viikkoa eteenpäin missä näkyis onko minulla enää pientä ihmettä... parin viikon päästä siis kaheksan viikkoa häämöttäs ja jos sillon ei näy elämää, niin sit sen varmaksi tietäis vasta, kai, tälleen ajattelen.

Mieski suhtautu tähän hermoiluuni sillä mallilla etten sillekkään viiti enää puhua. Omalla tavallaan hän kannusti kai. En ny jaksa sitä miettiä. Lähti onneksi töihin, aikaisintaan tiistaina nähdään.

Syö naista tämä epätietoisuus. Tänään oli onneksi ohjelmaa, joten aika kului nopeasti, eikä joutanut kaikkea miettiä. No jos yrittäis nukkumaan mennä jotta jaksaa uuden viikon aloittaa. Kiitoksia jos joku jaksoi tämän tilityksen loppuun asti lukea.

Ja kohtalotoverit, ei menetetä ny hermoja tässä epätietoisuuden suossa. ♡
 
Josko ois Jardere tosiaan vaan niin, että kaikki on tosiaan hyvin, mutta oireet tuli tiehensä päähän joko hetkellisesti tai pysyvästi?! Jaksamista! :)
 
Nannapricis, juu toivotaan että näin on. Epätietoisena odottavan aika tuntuu vaan niin pitkältä.

LilJo, kuinka sun tilanne? Onko selkeä vuoto alkanut vai loppunut kokonaan? *tsemppihali*
 
Mä voisin kertoa vähän toisenlaisista hermoiluista ja peloista...

Pari päivää sitten plussasin ja tunteet on menny aika vuoristorataa sen jälkeen. Mulla on 7kk vanha poika joka ei ole koko elämänsä aikana nukkunut edes 4h yhtenäistä pätkää - univajeinen, uupunut pikkuvauvan äiti siis täällä. Ja nyt tulee toinen?! Ihanaa - mutta miten mun pää kestää? Miten mun FYSIIKKA kestää, kun mä vasta toivuin edellisestä synnytyksestä? Miten mä selviän arjesta kahden alle 2-vuotiaan kanssa? Mitä jos sieltä tulee kaksoset, sukurasite kun on vahva?

Ja toisaalta - pitääkö lopettaa heti imetys etten vaan rasita kroppaa liikaa ja aiheuta hallaa uudelle tulokkaalle? Onkohan sille tosi pahasta että oon koko ajan ihan stressaantunut univajeesta ja vauva-arjesta? En halua uittaa raukkaa stressihormoneissa alusta asti! Mitä jos meneekin kesken - milloin ehdin käsitellä surun kun toi 7kk tarvitsee huomiota 24/7?

Oon ihan palasina. Nytkin hereillä vaikka vauva nukkuu, kun pää on vaan liian täynnä ajatuksia. (+ siksi että näitten hormonien takia on niin pirun KUUMA ettei pysty olemaan paikallaan...)

Oisko täällä ihan sattumalta ketään muita pikkulasten äitejä ja vastaavan pienen ikäeron kokeneita? Vertaistuki ois ihanaa.
 
Täällä onkin ollut vilkasta sillä välin, kun olen itse viettänyt hiljaiseloa kuolettavan väsymyksen parissa. Nyt alkaa väsymys helpottaa! Löysin netistä osuvan kuvailun sille: väsytti kuin olisi käyttänyt rauhoittavia (tai miltä kuvittelen niiden tuntuvan) :)

Tänään rv 8+4 ja eka neuvolakäynti, jolta en odota oikein mitään. Siellä ei ultrata, joten np-ultraan asti ootellaan epätietoisuudessa.. Onkohan siellä vatsassa ketään?!

Oireista: vaihtelevat päivittäin, mutta tissikipu on ja pysyy - tosin eri asteina eri päivinä...

nupu: meille ei ole tulossa noin pientä ikäeroa, mutta nyt 2v poika on aina ollut yöheräilijä... Alkutilanne taisi olla puolen tunnin unipätkät, sitten 1,5h:n jne. Tiedän siis, millaisesta väsymyksestä puhut. Siksi vauvakuume iskikin uusiksi "vasta" kun poika täytti 1v, sillä siitä alkaen yöt ovat parantuneet. Nyt nukutaan 12-13h yössä ja herätään kerran-kaksi (peittoa päälle). Onpa pari yötä mennyt kokonaan ilman heräilyäkin. Toivoa siis on! Tilanne voi muuttua hetkessä parempaan! :)
 
Voi vitsi nupu, sympatiaa. Meidän poika on jo 1v2kk, mutta on ollut todella huono nukkuja myös. Vielä 11kk kohdalla olimme aivan epätoivoisia, mutta nyt on kyllä valoa tunnelin päässä. Useimmiten nukkumisongelmat helpottuu viimeistään yhden vuoden kohdilla ja säkin ehdit sitten nukkua joitain kuukausia ennen uutta vauvaa. Univelassa on se huono tai hyvä puoli, että nukkua kun ei voi varastoon. Olemme kaikki yhtä väsyneitä ensi syksynä, jos uusi vauva valvottaa..olimme sitten saaneet nukkua edellisen vuoden aikana paljon tai vähän. Tiedän kyllä tunteen, että "apua, uusi vauva tulee ennen kuin ehdin yhtään nukkua välissä" mutta päivä kerrallaan vaan. Meillä tuli todella heikon nukkumisen jälkeen (heräilyjä 4-8 yössä) 9kk kohdalla kolmen viikon nukkumisjakso..yhtäkkiä kaveri löysi tutin itse yöllä ja nukkui läpi yön. Heräilyt jatkuivat flunssien myötä, mutta älä menetä toivoa esikoisen nopeastakaan nukkumismuutoksesta! Laita privaa, jos kaipaat lisää tukea heräilevän vauvan kanssa. Tiedän ja muistan vielä erinomaisen hyvin jatkuvan heräilyn aiheuttaman epätoivon ja väsymyksen!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top