Hermoilut ja pelot
- Ketjun aloittaja M&S
- Aloituspäivämäärä
Kyllä mä mietin, että riskiä on koko ajan ja syntymän jälkeenkin. Oon yrittänyt olla onnellinen näistä päivistä kun olen raskaana, mutta jos nyt menisi kesken, olisi se tosi paha paikka. Ennemmin sitten ennen viikkoa 12...
Mulla on vähän helpottanut, kun kaksi ultraa on ollut ja liikkeitäkin tuntuu pienessä määrin joka päivä. Vähän alakerran kivut ihmetyttää, mutta johtunevat heikoista lantiopohjalihaksista ja ettei edellisestä raskaudesta ole niin kauaa. Ruokailu hermostuttaa ulkomailla, mutta olen aika hyvin oppinut, että jos jokin vähänkin epäilyttää, niin jätän väliin. Ei tule turhaa paniikkia. Yhden lasagnen söin, jossa isot jauhelihapalat näytti sisältä pinkeiltä. Tällaiset saa mut hermoamaan, mutta aika vähissä on paniikit näistäkin verrattuna ekaan raskauteen.
Et todellakaa oo ainut ressaaja ! Ressaan joka asiasta on sitte huono olo tai hyvä olo, aina löytyy syytä stressiin. Nyt jännittää reilu 2 viikon päästä oleva rakennu ultra mitä jos löytyykin jotain mitä ei pitäisi? Ressaan siitä miksei mahani vieläkään ole vauva vatsan näköinen vaan läskimakkaran ( ja kyllä tiedän se on ihan normaalia, ihmisillä tulee esille eri tavalla? Missä liikkeet viipyvät? En todellakaa ole usksltanut hommata vielä mitään tulevalle pienelle, en tiedä koska edes uskaltaudun? Välttelen koko lapsesta puhumista muiden kanssa, koska ei voi olla koskaan varmaa saanko pientä koskaan syliini asti? Sydän äänet onneksi voin kuunnella tarpeen tullen dopplerilla, mutta silti mietityttää vaikka sydämen sykkeet kuulen onko siellä kuitenkaan ketään? Huhhuh haluisin tavata edes yhden ihmisen kuka on nauttinut raskaus ajasta? Olen myös läpi käynyt asiaa mitä jos kuolen itse synnytyksessä ( hyvä etten ole kirjoittanut miehellr ohjeita kaiken varalle) Noh ehkä tässä taas ollaan parin viikon päästä hieman viisaampia :)
Kyllä minä stressaan ja mietin edelleen onko kaikki hyvin, liikkeitä en edelleenkään tunne kunnolla, sillointällöin jotain, mutta ei sellaista mistä voisi olla täysin varma että liikkeitä ne on..enkä oikein uskalla ajatella vielä sitä tunnetta, että saisin terveen oman lapseni syliin ja itse selviydyn synnytyksestä ja tästä raskaudesta ilman isompaa vahinkoa, reilu viikko vielä rakenneultraan, jospa sen jälkeen uskaltaisi nauttia, jos kaikki on hyvin, mutta pelko siitä että löytyy jotain poikkeavaa kasvaa päivä päivältä...
Mä olen hyvin rento! Ja nautin olostani :) vaikka on monta vaivaa ja lääkäriä pukkaa jatkuvasti eri ongelmista, mahakin on valtava, mutta ei valittamista. Enää puolet jäljellä ja sitten tätä ei enää koskaan koe. Ihana maata sohvalla ja tuntea kuinka kaveri potkii. Tällä hetkellä näin (en olis vähän aikaa sitten uskonut)
Minäki olen 90%sesti lopettanut stressaamisen ku pikkuinen elämöi vatsassa. Mientä huolen kaltaista aiheuttaa kylläki se ett syönkö mie tarpeeksi hyvin että pikkuinen kasvaa normaalisti. Vaikka olenkin suht pienikokoinen (pituus vain 161cm) ja olen jo puolessa välissä odotusta, nii mulla ei vieläkää ole ns yber vatsaa joka monilla tuntuu olevan tässä vaiheessa. Mutta ku tiedän että pikkuinen on oikean kokoinen nii sekin huoli hälvenee hieman.
Päivä kerrallaan menen eteenpäin ja koetan nauttia odotuksesta niin paljon ku vaan voin.
Päivä kerrallaan menen eteenpäin ja koetan nauttia odotuksesta niin paljon ku vaan voin.
Mulla tuli perjantaina just ennen nukkumaanmenoa vessassa käydessä vähän rusehtavaa veristä vuotoa paperiin... Lauantai-aamuna ei enää näkynyt mitään, mutta myöhään illalla oli taas enemmän kun edellisenä iltana. Tänä aamuna ei taas mitään. Kipuja ei ole, mutta kamalia ajatuksia pyörii päässä.
Soitin päivystykseen ja sanottiin ettei tarvitse tulla näytille kun ei niitä kipuja ole. Neuvolaan soitan huomenna, mutta nyt pähkäilen että lähtisinkö sittenkin sinne päivystykseen ja vaatisin että tutkisivat vaikka liiottelemalla kipuja.
Mä toivon että ylireagoin nyt, mutta huolestuttaa ihan helvetisti. Kaikki on mennyt niin hyvin tähän asti, eikä minkäänlaisia vuotoja oo ollut sitten viime kuukautisten joskus tammikuussa...
Soitin päivystykseen ja sanottiin ettei tarvitse tulla näytille kun ei niitä kipuja ole. Neuvolaan soitan huomenna, mutta nyt pähkäilen että lähtisinkö sittenkin sinne päivystykseen ja vaatisin että tutkisivat vaikka liiottelemalla kipuja.
Mä toivon että ylireagoin nyt, mutta huolestuttaa ihan helvetisti. Kaikki on mennyt niin hyvin tähän asti, eikä minkäänlaisia vuotoja oo ollut sitten viime kuukautisten joskus tammikuussa...
Muokattu viimeksi:
Mä en myöskään enää sillai stressaa kun liikkeitä tuntuu lähes jatkuvalla syötöllä. Nyt vaan seuraavat viikot hiukan stressaa se, että jos vauva nyt syntyisi niin ei vielä jäisi eloon. Se pelko helpottaa sitten viikon 27 paikkeilla eli on lähinnä tämän hetken juttuja.
Mua huolettaa niinkin typerä asia kuin se, että koirani hyppää toisinaan vatsani päälle, ponkaisee vatsalta vauhtiin, että voiko tuollainen koiran tassun äkillinen painuminen mahaan aiheuttaa vauvalle jotain, vaikka luunmurtumia tai epämuodostumia... Huhhuh.
Megara samantyyppistä asiaa olen miettinyt esikoisen antamista osumista. Kohtu ja lapsivesi kuitenkin on suunniteltu suojaamaan lasta ulkopuoliselta maailmalta. Ja vauvan kudokset on vielä niin joustavat (esim luut vielä oikeastaan ruston tyyppisiä). Vaikka kyllä jokainen osuma ns harmittaakin...
Rv 9 - 15 oli veristäkin vuotoa.. Hematooma se sielä vaan vuoteli pois, ja istukka oli alhaalla.. Koita olla ressaamatta, eise voi vakavaa olla ellei kipuile :) tsemppiä!
Kiitos tsempeistä. Soittelin neuvolaan josta kehottettiin seuraamaan tilannetta, mutta olemaan huoleti jos vuoto ei lisäänny. Heiluteltiin peittoa torstaina, ja terveydenhoitaja epäili että tää johtui herkistyneistä limakalvoista, suositteli ceridal-öljyä. Stressi helpottaa jo, kun ei eilen eikä tänäänkään ole vuotoa näkynyt :) Ehkä mä selvisin säikähdyksellä!
Mun hermoilut on jotenkin tässä muutamana viikkona helpottaneet, kun olo ollut muutoinkin parempi. Tai olen siis lähinnä hermoillut asunto, muutto ja toimeentuloasioita. Nyt niihin näyttäs tulevan vähä selkeyttä, joten muistui mieleen että tällä viikollahan on rakenneultra, joten hermoilua taas hivenen ilmassa.
Mä oon jostain syystä viikon hermoillut ihan kaameesti. Kun ei tunnu liikkeet,seuraavaan ultraan 3 vkoa niin mun päässä vaan on itsepintainen ajatus että sehän voi olla eloton koko sikiö ja minä vaan luulen olevani yhä raskaana. Viime viikolla oli jotain lieviä vihlaisumaisia kipuja sivuilla ja häpyluun tienoilla. Tällä viikolla ei mitää. Viime viikolla ne kivut huolestutti,nyt huolestuttaa kun niitä ei ole. Huoh! Tunnen kyllä itseni ja Tälläinen katastrofimainen ajattelu ei ole lainkaan vierasta,mutta joskus se käy liian raskaaksi. Ja vaikka tiedän että hermoilu ei auta mitään eikä muuta mitään,niin sitä on silti vaikea saada hallintaan. On sellanen fiilis että elellään tässä nyt jotenkin väkisin sinne ultraan asti!
Agape, tunnistan tuosta kuvauksesta itseni jokunen viikko takaperin. Ajatukset oli ihan samanlaisia. Enempää epäröimättä soittelin nlaan ja kysyin olisiko mahdollista päästä kuuntelemaan nopeasti sydänäänet oman mielen rauhoittamiseksi. Pääsin ja helpotuin, ja helpotti sen verran että ultraan asti pärjäsin.
Ei ole mitenkään väärin olla välillä huolissaan.:) ainakin musta on tuntunu sille että oon panikoinu montaakin asiaa ihan vaan sen takia ettei ole aitä aiempaa kokemusta johon pohjata. Ei tiedä pitäiskö olla oireita vai ei? Mikä on normaalia ja mikä ei? Ja tottakai sitä haluaa tietää ja toivoo vain parasta sille pienelle ihmeelle, joka lymyilee omassa kropassa.:)
Ei ole mitenkään väärin olla välillä huolissaan.:) ainakin musta on tuntunu sille että oon panikoinu montaakin asiaa ihan vaan sen takia ettei ole aitä aiempaa kokemusta johon pohjata. Ei tiedä pitäiskö olla oireita vai ei? Mikä on normaalia ja mikä ei? Ja tottakai sitä haluaa tietää ja toivoo vain parasta sille pienelle ihmeelle, joka lymyilee omassa kropassa.:)
Mä en odota suomessa niin ei ole täällä toi systeemi ihan sama. Neuvola on tarkoitettu synnytyksen jälkeiseen aikaan. Tänään oli eka tapaaminen kätilön kanssa joka ohjaa synnytysvalmennuksen. Siltä kysyin,että onkos tällästä mahdollisuutta että vois sydänäänet kuunnella jos kova paniikki iskee? Ja ei ole kuulemma mitenkään mahdollista kuunnella jokaisen odottavan pelkojen mukaan sydänääniä...että eiväthän he muuta ehtisi tekemäänkään. Eli luottaen sitten vaan että kaikki on ok.