Mulla on kadonnut vallan häveliäisyys painon suhteen! Joskus aiemmin en oo ihan tykännyt lukuja miehelle sanoa, mut nykyään raportoin harva se aamu :D se painonnousu (joskin hyvin maltillinen vielä, voi olla et mieli muuttuu jos enemmän alkaa kertyä!) tuntuu jotenkin vähän "ulkopuoliselta" asialta, sekin enemmän meille molemmille kuuluvalta vauva-asialta kuin vaan mun kropan juttuna.
Minä en juuri kiukuttele, mutta sellainen vähän selittämätön alakulo iskee useammin kuin yleensä. Tämä tosin johtuu varmasti myös hyvin paljon iham väsymyksestä (vaikka kuinka paljon nukkuisi) ja liitoskipujen aiheuttamasta paikallaanolosta ja turhan suuresta kotona kykkimisestä. Tilanne olis varmana eri, jos pystyisin meneen ja liikkuun normaaliin tapaan! Sen sijaan tänään taas iski hysteerinen itkukohtaus hetkeksi, kun oikeastaan vaan nauroin miehelle aamun hajamielisyyttäni. Näitä en ymmärrä alkuunkaan!! Onneksi ei siis ole kuin muutaman kerran tapahtunut raskausaikana. On vaan niin höhlä olo, kun itsekin tietää itkevänsä turhasta ja tilanne oikeastaan naurattaa, ja silti hytkyy itkun voimasta eikä voi sille mitään. Huh huh..