Helmikuun helmet

Meemi:
Kun itse olet monta kertaa maininnut anoreksiataustasi, niin uskallan ottaa sen esille tässä yhteydessä. Olet varmasti käynyt kaikenlaiset terapiat tuon sairauden takia. Käytkö sellaisessa edelleen? Tuossa sua miettiessäni tuli nimittäin mieleen se, että onkohan tuolla anoreksialla tekemistä näiden tuntemuksiesi kanssa? Tarkoitan sitä kontrollipuolta.

Esimerkkejä siitä, mitä mulle tuli mieleen:
-Jos et pärjää yksin ja ottaisit apua vastaan vieraalta tarkoittaisi kontrollin heikentymistä oman elämän suhteen, kun anoreksia puhuu. Siitä taas seuraaa ahdistus, jota lisää vielä kysymys siitä, että "mitä muutkin minusta sitten ajattelevat?" (=anoreksia puhuu taas.)
-Oletko oikein hyväksynyt tuota masennustakaan, kun et huolisi siihenkään apua tarjotuista lääkkeistä? Masennuksen myöntäminen->anoreksia puhuu: "Jokin muu hallitsee mieltäni, kuin minä."
-Mielialalääkkeiden käyttö: ja taaskin joku olisi täyskontrollin tiellä<-anoreksia puhuu.
-Lisäksi voin kuvitella, kuinka pelottavalta raskaus on tuntunut noiden lasien läpi katsottuna, kun oma keho muuttuu, saati sitten synnytys, joka on yhtäkuin täydellinen kontrollin menetys.

En tarkoita näillä sitä, että ajattelen sulla olevan jotenkin heikentynyt kyky arvioida itseäsi ja elämääsi, vaan sitä, että vaikka kuinka asioita yrittää viisaasti ajatella järjellä, niin jokin alitajunnassa naputtaa muuta. Onko niin, että jos joku olisi samassa tilanteessa kuin sinä, osaisit hyvinkin nähdä hänen tilanteensa täysin erilaisena ja ehkä neuvoisit toimimaankin ihan muulla tavalla avun suhteen, kuin mitä itse teet?

Voit vapaasti teilata nämä kotipsykiatroinnit (ihan oikea sana juu. :D), kun enhän mä todellisuudessa tiedä niin sinusta kuin mistään psykiatriastakaan mitään, mutta kertomiesi asioiden perusteella tällainen vain tuli mieleeni. Onkohan neuvolassa esimerkiksi otettu tuollaista kantaa lainkaan huomioon.
 
Hmm... luulenpa, että saatat hyvinkin olla oikeilla jäljillä. Täytyy lukea tuo teksti uudestaan joskus kun olen enemmän hereillä.

Nyt hyvää yötä kaikille! Toivon, että meillä on parempi yö tiedossa kun neiti sai suolensa tyhjennettä 3 päivän jälkeen. Oli muuten sitten vaipan lisäksi kaikki vaatteet siinä itsessään. ;)
 
Kuulkaas äidit, mulla on kysymys koskien nyt sitten yöunia kun päiväunista on jo vähän puhuttu. Miten te laitatte vauvanne nukkumaan yöksi? Onko teillä jotain erityisiä nukuttamisoperaatioita, vai pistättekö vain sänkyyn (tai missä nyt nukkuukin) odottamaan unta vaiko miten?

Itse olen nimittäin tehnyt niin, että oman arvion mukaan hyvänä hetkenä vien hämärään makuuhuoneeseen sänkyyn makoilemaan ja menen itse viereen. Siinä hetki ihmetellään ja sitten tilanteesta riippuen syötän ja/tai annan vain olla, kunnes nukahtaa. Viime aikoina olen myös ottanut iltasadun mukaan kuvioihin, luetaan sellanen pehmeä kirja, jota Aleksi voi sitten vielä hiukan hypistellä ja maistella lopuksi. Mutta olisi kiva kuulla teiltä muilta vinkkejä. Tämä oma menetelmä ei ehkä tunnu ihan parhaalta, vaikka toimiikin. Ennen pitkää :D Etenkin toi rinnalle nukahtaminen hiukan häiritsee itseä, vaikka kai siitäkin sitten pääsisi aikanaan eroon. Toisaalta ehkä hyväkin pikkusen tankata juuri ennen nukahtamista, niin ei heti tule nälkä.

Viime yö oli kaamea täälläkin. N. puolen tunnin välein heräsin ähellykseen. Välillä syötinkin ihan sumussa, vaikka en uskonut nälkää ähisevän. Imettäminen kuitenkin rauhoittaa meitä molempia :) Kummasti silti olen nytkin pystyssä, illalla varmaan hieman väsyttää... En nimittäin uskalla nukkua itse silloin kun Aleksi on ulkona päikkäreillä. Call me neurotic, mutta mun pitää koko ajan "valvoa" ettei kukaan vie vaunuja tms. :)
 
Lueskelin viikonlopun tekstejä ja huomasin Meemille annetuista (HYVISTÄ) neuvoista, että sieltä puuttuu yksi tapa levätä, jonka huomasin viime viikolla itselleni "parhaaksi" tähän astisista. Toki täytyy sanoa, että siinä mielessä huono vertaus kun ei tuota valvomisen aiheuttamaa väsymystä ole ollut mutta kyllä tämä valppaana olo omalla tavallaan on voimia vievää =)

Eli onko sulla Meemi mahdollisuutta mennä nukkumaan vaikka ne päiväunet jonkun luo, niin että vauva pääsisi sillä aikaa vaunuttelemaan tms. koska todennäköisesti et pysty kotona niitä kunnolla nukkumaan kun siihen paikkaan kuuluu tuo "valppaanaolo". Eli vaikka et tietoisesti koko ajan kuuntele vauvan tuhinoita tai muuta niin ne ikään kuin jo kuuluvat niihin kodin ääniin. Vieraassa paikassa (siis muualla kuin kotona) tuo nukkuminen voisi olla syvempää. Mutta vauvan oltava sellaisen huomassa, ettei sitä tarvitse huolehtia =) 

Jos tuo nukkuminen ei kuitenkaan päivällä onnistu, niin onko mahdollista, että voisit mennä jonnekin rentoutumaan? Tämä oli siis se mitä itse sain nauttia viime torstaina. Olin kasvohoidossa, joka kesti puolitoista tuntia ja tunsin sen jälkeen itseni tosi levänneeksi kun tajusi että oli koko tuon ajan saanut vain olla, ilman että tarvitsee olla kuulolla. Tyttö oli isin kanssa kotona, joten sen puoleen oli turvallinen olo. =)
Mutta jos siis nautit ja rentoudut esim. jostain hoidosta, hieronnasta tms. niin suosittelen!!! Jo tunnin poissaolo kotoa rentoutuen voi tuntua monen tunnin levolta. Jos rahallinen puoli tihkaisee, niin yksi suht.edullinen vaihtoehto voisi olla ihan vaan kampaamossa jokin edullinen hoito kunnon päähieronnalla > takuuvarma tajunnan rauhoittaja jos hyvä hieroja (kannattaa mainita/varmistaa varauksen yhteydessä) ;)

Kaikki äidit tarvitsevat kuitenkin "omaa aikaa", ei vain itsensä vaan myös vauvan takia! =) Mutta toivottavasti voitat pian väsymyksen! Onneksi päivät vaan kokoajan pitenevät ja lämpenevät!! Hyvää KEVÄTTÄ kaikille! =D
 
Kiitos myös ennalle hyvistä vinkeistä! Tuo olikin tosi hyvä pointti. :)

Pääskysen aiheeseen...
Olin viime viikolla äiti-vauva-ryhmässä, jossa oli asiantuntija puhumassa vauvojen uniasioista. Siitä oppimaani on siis seuraava. Puolen vuoden korvilla vauvan uni muuttuu muun oppimisen myötä. Siitä lähtien on tärkeää, että vauva nukhtaa samaan paikkaan, josta herää. Eli järkytys on vauvalle yhtä iso kuin aikuiselle, jos paikka nukkuessa muuttuu. Jos itse menee sänkyynsä nukkumaan ja herää kellarista niin tuntuisiko turvalliselta nukahtaa uudelleen!? Mutta tämä siis vasta puolivuotiaalla. Tässä vaiheessa ei kuulemma vielä haittaa, jos nukahtaa muualle ja siirretään. Tosin vanhempien on hyvä oppia rutiini, jolla vauva nukahtaa omaan sänkyynsä/paikkaan jossa loppuyö vietetään mahdollisimman aikaisin. Tärkeä pointti, josta myös puhuttiin oli se, että yö alkaa aamulla. Eli illalla on myöhäistä luoda hyviä yöunia. On tärkeää, että päivä muodostuu turvallisista rutiineista ja päiväaikaan on aktiivista oleilua ja hyvät päiväunet, jottei ole yliväsynyt illalla. Seitsemän jälkeen illalla olisi touhu syytä rauhoittaa. Olisi hyvä luoda iltarutiini, jossa kaikki menee aina samassa järjestyksessä: syönnit, vaipat, pesut, iltasadut jne. Se sitten mitä ne iltarutiinit on täytyykin miettiä omaan perheeseen soveltuviksi. Ennen nukkumaan menoa olisi myös kuulemma hyvä viettää mielellään koko perheen "hellyyshetki". Eli hämärässä huoneessa rauhotutaan, jutellaan, hierotaan mitä se nyt sitten kelläkin tarkoittaa...Tämän jälkeen sänkyyn.

Joo, meillä ei todellakaan vielä kyetä nukuttamaan omaan sänkyyn ja yöunet ei tosiaan ole vielä hyviä, mutta toivonmukaa hiljalleen. Puolen vuoden iässä voi sitten tuon tassuhoitounikoulunkin aloittaa. :) Nykyään meillä hyvin usein koko ilta on huutoa ja nukahtaminen tapahtuu yleensä syliin sitten kun tyttö väsyy huutamaan...

Huolenaihe:

Pelkään, että multa on maito loppumassa! Mullahan on maitoa tullut kuin suihkulähteestä tähän asti. Ei todellakaan ole tarvinnut molemmista rinnoista antaa. Nyt tuntuu, että aina tarvitaan molemmat rinnat, enkä ole varma riittääkö sekään aina. Maidon tulo tuntuu takkuavan erityisesti jos olen todella väsynyt. Mistä tiedän, että vauva saa tarpeeksi maitoa?? Samaa mietin, että onko niin, ettei vauva saa yöllä tarpeeksi maitoa kerralla ja herää siksi niin usein syömään. (viime yönä min. tunnin välein). Yöllä tyttö nukahtaa rinnalle helposti ja pelkään, että se nukahtaa siinä vaiheessa kun maitoa ei enää helpolla tule, enkä ehdi siirtää toiselle rinnalle. Kerran yritin nostaa toiselle vielä, mutta tyttö oli niin unessa, ettei jaksanut syödä.

Viime yö nukuttiin siis melko hyvin, vaikkakin vajaan tunnin välein syötiin. Aamulla herättiin pinnasängystä kuuluvaan iloiseen jokelteluun ja hihkumiseen. Ihanaa! :)

En siis itse noita viisauksia ole vielä osannut ottaa käytäntöön, mutta kova pyrkimys on ja uskon, että asiaa meille puhuttiin.
 
Meemi: Kun lueskelin tuosta teidän tilanteesta, niin tuli mieleen vielä yksi juttu.. Ootko antanu Metelle koskaan maitoa tuttipullosta? Mulle oli aivan valtava helpotus ensimmäisinä viikkoina siitä, että mies otti joskus aamuisin tai iltaisin Kasperin toiseen huoneeseen ja huolehti muutaman syötön pullolla, vaikka Kasperi on muuten täysimetyksellä on ollutkin. Siinä ehdin ite nukkua useamman tunnin putkeen ja olo esimerkiksi neljän tunnin yhtenäisten unien jälkeen oli jo aivan toinen.. Alkuunhan Kasperikin heräili tunnin - puolen toista välein syömään ja minä aloin jo olla tosi väsynyt, vaikkei tilanne koskaan noin pahana oo ollutkaan kuin teillä. Siinäkin mielessä tilanne tosin oli eri, että mies oli silloin vielä isyyslomalla, mutta esim. viikonloppunahan tuo voisi onnistua. Voimia teille sinne. Mulla on monen muun tavoin käynyt monesti mielessä, että voi kun asuisi lähempänä, niin voisi auttaa.. :)

Pääskynen kyseli yöunille nukuttamisesta. Kasperi nukahtaa milloin mitenki, en oo sitä mitenkään erityisemmin nukuttanu. Tuolla ei oo minkäänlaista rytmiä, oonki ihmetelly, miten voitte laskea esim. monetko päiväunet teidän vauvat nukkuu. Kasperi nukahtelee päivisinkin mihin aikaan vaan ja useimmat unista on sellaisia 10-15 minuutin torkahduksia, joita ottaa sylissä, vaunuissa, turvaistuimessa, sitterissä, leikkimatolla.. :P Torkahdusten välillä valvoo sitten erilaisia pätkiä 10 minuutista kolmeen tuntiin.. Yleensä yhdet pitemmät päiväunet nukkuu, mutta koskaan ei tiedä, kun  nukahtaa, että nukkuuko nyt sen 15 minuuttia vai 3 tuntia. Pitäs varmaan munki kokeilla tuota ulos nukuttamista. Mutta meillä ei oo oikeen paikkaa mihin sen ulkona jättäis nukkumaan. Tai onhan tuossa etupihalla terassin tynkää, mutta se on ohikulkutien varressa, niin ajatus ei oikein kiehdo. Minä ku oon ihan neuroottinen sen suhteen, ettei vaan kukaan vie vaunuja tms. Mutta nyt eksyin kyllä ihan sivupoluille, yöunistahan mun piti..

Elikkä siitä yöunille nukuttamisesta.. Me mennään yleensä yhtäaikaa nukkumaan viimestään siinä kymmenen-yhdentoista aikaan. Oon huomannu, että mun on parasta mennä nukkumaan samaan aikaan pojan kanssa, jos haluan nukkua yhdenkään pitemmän pätkän yössä. Joskus poika on nukahtanu jo aiemmin vaunuihin, jolloin nostan sen sänkyyn siinä vaiheessa ku meen ite nukkumaan. Yleensä imetän pojan vielä kerran nukkumaan mennessä. Toisinaan nukahtaa rinnalle, mutta yhtä usein ei.. Siitä nostan sitten pojan omaan sänkyyn, ja ihan tyytyväisenä tuo yleensä siellä tuttia lutkuttaa kunnes nukahtaa. Jos ei suosiolla ala nukkumaan vaan alottaa hirveän ähinän ja huitomisen, otan pojan viereen nukkumaan, johon yleensä nukahtaaki melko nopeesti (ja herää yhtä nopeesti, jos yrittää siirtää omaan sänkyyn). Eli vaihtelevasti mennään.. Välillä poika nukkuu omassa sängyssä koko yön ja levottomampina öinä meidän vieressä. Yöunille tuo nukahtaa klo 19-01, nykyisin onneksi jo useimmiten siinä 21-23.. Meillä ois parantamisen varaa ainakin tuossa illan rauhoittamisessa.. En malta olla pojalle juttelematta vielä iltaisinkin ja valaistustakaan en oo hoksannu iltasin vähentää.. Sen voiski kyllä ottaa käyttöön heti tänään.. Muutenkin vois kyllä iltarutiineja alkaa kehittää, helpottais varmasti pojan nukahtamista sitten jatkossa.

Niin, munhan piti vielä kirjottaa tuosta hilpeyttä herättäneestä lastenvaate-kerhosta tai mikä nyt onkaan. Meillekin tuli se mainos ja huomasin sitä lukiessani, että meillähän on jo heidän vaatteitaan melko paljon. Ollaan siis saatu käytettynä.. Ja niistä oon kyllä tykänny tosi paljon, on ollu kovassa käytössä. Joten vaatteiden puolesta varmasti ihan hyvä kerho, joskin mainonnassa HIEMAN kehitettävää.. :)
 
Meemi: Voisko teidän tytöllä vaan olla tiheän imun kausi? Meillä oli suunnilleen tuossa iässä, kun teidän tyttö on nyt. Kesti sellaiset 2-3 vuorokautta, sitten Kasperi taas harvensi syöntivälit samaan kolmeen tuntiin kuin aiemmin.
 
Iltaunille menosta: Meillä neiti nukahtaa klo. 22-23 välillä. Ollaan ruettu nyt tekemään rutiineja joka ilta. Vaihdetaan yöpuku siinä klo 19 aikoihin ja sit aloitetaan takkaaminen yötä varten mitä kestää sinne klo.21 asti pitää välillä taukoja. Yleensä neiti vielä haluaa leikkiä lattialla hetken ja sit siinä 21.30 jälkeen syödään vielä vähän ja samalla siirrytään oman meidän makkariin ja syödään vielä jos maistuu tai tuttia syö. Nukahtaa minun syliin ja siitä nostan omaan sänkyyn. En tiedä onko ollut vaikutusta sillä kun mennään hämärään makkariin  huitoo ja ähisee vähemmän jos herää kesken sänkyyn laiton.
Iltasatua olen miettinyt missä vaiheessa rupeisin kokeilemaan,taidan aloitella pikkuhiljaa jo heti tänä iltana.
 
Yöunille menemisestä:
Meidän ilta on tällainen: Noin klo 21 aikaan käydään vaihtamassa yöpuku päälle. Tyttö syö samalla, kun katson telkkaria. Kun on syöty, vaihdan vielä vaipan ja vien makuuhuoneeseen. Kääräisen tytön kapaloon, koska kädet muuten häiritsevät nukkumista, kun saattavat milloin vain pamauttaa vauvaa naamaan tai kiskaista tutin suusta. Jos vauva on vaipanvaihdon aikana ehtinyt piristyä kujertelemaan, hän rauhoittuu jo tässä kapalointivaiheessa. Tiukassa kapalossa vauva selälleen sänkyyn, pään viereen barbapapa ja toiselle puolelle vartalon viereen nalle, peitto päälle, tutti suuhun. Laulan yhden unilaulun (vaihtelen lauluja) ja heiluttan kehtoa sen aikaa. Vauva on vielä hereillä, kun lähden makuuhuoneesta, katselee harittavin silmin kirjavia tapetteja, kunnes nukahtaa yleensä 5 minuutin sisällä noin klo 22.

Olen ihmetellyt noita tiheitä yösyöttöjä, niinkuin meeminkin Metellä. Tunnin välein? Hä? Oletko ihan varma, että vauva todella on nälkäinen noin usein? Tottakai hän varmaan syö, jos tissiä annetaan, mutta jos ei ole kunnon nälkä, niin syö varmasti vain vähän kerrallaan. Kyllä meidänkin ipana saattaa yöllä ähistä ja murista, mutta en minä nosta häntä sängystä ennen aamua, annan vain tutin suuhun ja joskus harvoin tarvittaessa keinutan hieman kehtoa, kunnes itse nukahdan. Jos olisi nälkä, niin ei varmaan rauhoittuisi. Me noustaan yhdessä yleensä klo 7 aamulla (joskus vasta kahdeksalta), mennään aamupuuhiin ja vasta sitten imetän n.klo 8. Ei tytöllä silloinkaan ole mikään kiire. Syömisille tulee siis väliä 10-11 tuntia.

Ei sun maito Meemi varmaan ole mihinkään loppumassa, mutta väsymys varmasti vaikuttaa herumiseen. Ja sitäpaitsi; vauvahan kasvaa! Tottakai myös masun tilavuus kasvaa ja hän pystyy syömään molemmista rinnoista kerralla.

Tollaisen koliikkivauvan kohdalla varmasti onkin vaikeampi arvioida, saako vauva tarpeeksi ruokaa, kun hän itkee jokatapauksessa, oli nälkä tai ei. Itse arvioin oman lapsen kohdalla, että tuo 4 krt/vrk syöminen riittää hänelle, koska hän on kokoajan tyytyväinen, vaipat ovat aina märkiä, kakkaa tulee säännöllisesti joka kolmas päivä ja tyttö kasvaa tasaisesti. Sinä voisit ehkä arvioida tilannetta vaippojen kastumisesta. Jos Metellä kuluu 6-8 vaippaa päivässä, niin eiköhän hän ihan tarpeeksi saa ruokaa. Minä imetän AINA molemmista rinnoista! Muuten tissit räjähtäisivät, kun tyhjennys tulisi vain kahdesti vuorokaudessa.

Jos epäilet, että vauva saa liian vähän ruokaa, koita mielenrauhasi vuoksi tarjota hänelle heti imetyksen jälkeen maitoa vielä pullosta. Jos hän juo sen hanakasti, niin nälkä oli, mutta jos ei juurikaan maistu, niin masu on täynnä.

Itse myös olen ystävälleni murehtinut, että mitä näin harva imettäminen vaikuttaa maidontuotantoon ja voiko maito loppua sen takia. Mietin jo, että pitäisikö mun alkaa väkisin vääntämään rytmiä sellaiseksi, että tyttö nukkuisi päivällä yksien maratonunien (nykyään vähintään 6h) sijaan kahdet unet, jotta saisin edes tasoitettua syöntivälejä. Nyt nuo neljä syöttöä jakaantuvat vuorokaudelle niin epätasaisesti: aamulla, kun on herätty n. klo8, ennen päiväunia klo11, päiväunien jälkeen klo 6 ja ennen yöunia klo 21.

Ystäväni sanoi viisaasti, että hänen mielestään on aivan turha alkaa vaikeuttaa elämäänsä, kun vauvalle kerran ihan itsestään on muodostunut noin hyvä rytmi. Hän ihmetteli, miksi edes murehdin, kun vauva kerran on noin ylityytyväinen. Ja mitä sitten, jos maidontulo heikkenisikin? Ei kai se nyt mikään kamala juttu olisi, kun ainakin 3kk hän olisi ihan täysimetyksellä. Niinpä heräsin itsekin siihen, että ihan turhaan sitä murehtii asioista, jotka todennäköisesti ovat vallan mainiosti ja vaikka eivät olisikaan, niin ratkaisu niihin on ihan toimiva. Korvikkeet eivät kai ole ketään tappaneet.

Tähän kohtaan voi sitten taas itkeä "huono äiti" -itkua. Mutta samalla kannattaa miettiä, onko esimerkiksi oma äiti ollut huono äiti. 70- ja 80-luvuilla varmaan aniharva täysimetti enempää kuin pari kuukautta! Ei tän äitiyden tarvitse olla niin kamalaa suorittamista. Ihan tarpeeksi meillä on tekemistä ja olemista ilman täydellinen-äiti-fundamentalismiakin.

Mun piti vielä johonkin soppaan tunkea lusikkani, mutta en nyt muista mihin. Eiköhän tääkin riitä.
 
Oho, joo kiva, millainen jättiviesti tosta tuli. Silti pakko jatkaa, kun muistin tän:

Tuli mieleen tosta "tiheän imemisen kaudesta" ja "maidon lisätilauksista", että onko täällä muitakin, joilla sellaista ei ole ollut? Meillä on nimittäin ollut tuo kuvailemanni rytmi kolmeviikkoisesta lähtien, eikä tyttö ole enempää tilaillut. Tyytyväinen on ollut siihen mitä on saanut.
 
Kyllä se meidän neiti ihan oikeasti viime yönä oli nälkäinen tunnin välein. Itsekin sitä alkuun epäilin, mutta mikään muu tyynnyttely ei auttanut - tyttö selkeästi halusi ruokaa ja itki nälkäitkua. Nuo itkuthan varmaankin joka äiti erottaa oman lapsensa kohdalla... Koliikki-itkukin on omanlaistaan, hieman kipuitkun kaltaista, mutta kuitenkin erilainen.

Tämän takia siis iski epäilys, että onko maidontulo ehtymässä. Tiheän imun kausi voisi tosiaan olla selitys, mutta mua ihmetyttää se, että sitä maitoa oikeasti on paljon vähemmän kuin ennen. Rinnat ei enää ole ollenkaan pinkeät maidosta ja sitä ei valu ympäriinsä. Ennen sitä tuli suihkuten ja nyt todellakin tyhjiltä tuntuu rinnat...ero on iso...

Päivällä ei tosiaan ole ongelma syöttää molemmista rinnoista, mutta yöllä se on ongelma kun vauva nukahtaa kesken. En haluaisi millään korvikkeille siirtyä, mutta en kyllä halua lapsen nälissäänkään olevan. Ei tuo munkaan mielestä normaalia ole, että tunnin välein on tarpeen syödä...
 
Epäilin itsekin tuota maidon vähenemistä kun ennen oli kanssa rinnat aaivan täynnä, valui ja suihkusi vaikka kuinka.. Nyt tuntuvat tyhjiltä koko ajan.. Olen koittanut pumpata pulloonkin, päivisin tulee ihan hyvin mutta iltaa kohti en aina saa pumpattua pulloon kun n40ml. Koita meemi vaikka pumpata niin näet miten paljon tulee. Koko ajanhan maitoa muodstuu lisää ja tähän asti Venla saa syötyä masunsa täyteen ja kasvaa mukavasti, mutta varuiksi on muutama korvike odottamassa. En haluaisi myöskään siirtyä korvikkeille, mutta jos jossain vaiheessa näyttää siltä että nälkä on syömisestä huolimatta niin pakkohan sitä on antaa. Se ei kuitenkaan tee mesitä huonoa äitiä (vaikka siltä kyllä tuntuu välillä kun oma maito ei ainakaan omasta mielestä riitä). Ja kyllä meilläkin joskus syödään tunninkin välein..Varsinkin kun yleensä Venla syö vain alle 10min kerrallaan (yleensä n5min) niin saattaa syödä tunnin päästä uudestaan.

Pajunkissa, meilläkään ei varsinaista tiheän imun kautta ole ollut, samanlaisena tuo syöminen ollut koko ajan.. Tai sitten tiheän imun kausi on ollut koko aika :) En tiedä..

Yöunille menosta.. Meillä rutiinia on jonkun verran, yöpuku vaihdetaan klo 19 aikoihin ja muutenkin ilta rauhoiteaan siihen aikaan.. Jonkun verran iltasatujakin olen jo lukenut ja jos vain Venla on hyvällä tuulella niin jaksaa kuunnella ja keskittyä katsomaan kuvaa.. Syödään siinä illan aikana muutamia kertoja ja sitten joskus 23-01 mennään meidän sänkyyn ja lasken tytön siihen, saatetaan syödä vielä ja sitten tutti suuhun ja siinä hetken tapittelee ja saattaa välillä jutellakin, mutta nukahtaa tunnin sisään kyllä.
Itkuahan meillä lähes kaikki päivät on.. sitä koliikkia varmasti kun muuta syytä lääkäri ei löytänyt.. Eli ilta (ja päivä) menee lähinnä muuten sitten kantaessa tyttöä pitkin kämppää kun paikallaan olo harvoin on hyvä..

Eilinen ilta vierähti TAYSin lasten polilla kun Venla oli niin tukkoinen ja itkuinen eikä mikään auttanut. Silmäluomet oli jo eilen aamulla jo turvoksissa mutta niihin ei lääkäri osannut mitään sanoa.Lämpöä ei ollut ja tulehdusarvot ihan normaalit..  6tuntia vierähti siellä ja koko aika oli itkua ja verikokeita kun ottiin itkettiin jo molemmat. Venla huusi niin lohduttomasti kun kantapäästä verta otettiin etten itse pystynyt olemaan itkemättä. Rankaa tuommoinen. Puoli kolme päästiin kotiin ja nukkumaan, ja tänään tyttö nukkui isänsä kanssa yhteen saakka, reilun tunnin oli hereillä ja nyt ulkona päikkäreillä, kuumetta kun ei kuitenkaan ole.. Ihana ilma siellä on :)

Nyt on meilläkin nenäfriida :)

Jaksamista meemille ja kaikille muillekin<3
 
Me aloitamme iltatoimet kahdeksan maissa, jolloin himmennämme valot sekä makuu- että olohuoneesta. Olohuoneen ja makuuhuoneen välinen ovi on osittain lasia, joten olkkarin valo paistaisi pinnasänkyyn. Tämän jälkeen typsylle vaihdetaan vaippa ja unipuku päälle. Iltamaidon typsy imaisee kahdeksan molemmin puolin. Neidillä on myös tapana raivota kahdeksan aikaan hetken verran. Syytä tähän emme tiedä, on ollut tapana lähes syntymästä asti. Todennäköisin syy on väsymys, sillä neiti saattaa nukkua 5-15 minuuttia ja syödä vielä rintaa hetken verran. Puolen yhdeksän jälkeen laitamme tytön omaan sänkyynsä, ja mikäli neiti viihtyy hyvin, jätämme hänet sinne. Mikäli sänkyyn laittaminen aiheuttaa itkua, silittelemme otsaa tai otamme tarvittaessa hetkeksi syliin rauhoittumaan. Tyttö nukahtaa yleensä itsekseen yhdeksän aikaan. Tutti pitää käydä laittamassa pari kertaa uudelleen suuhun, koska neidin uni on alkuun kevyttä ja hän herää, mikäli tutti tippuu suusta. 
Ensimmäisen kerran tyttö syö yleensä 4-6 tunnin päästä nukahtamisestaan ja seuraavan kerran 2-4 tunnin kuluttua. Puolen kahdeksan maissa aamulla otan tytön syötön yhteydessä viereeni, ja jos uni tulee, nukumme vielä hetken, muutoin seurustelemme vajaan tunnin, jonka jälkeen tyttö nukahtaa ekoille "päikkäreille". 

Aiemmin oli puhetta tutin syömisestä. Me pyysimme tuttia jo laitoksella apuun, koska neidin oli vaikea nukahtaa iltaunille. Alkuun käytimme silikonisia tutteja, mutta nyt käytössä on luonnonkumitutit, koska silikoninen ei tuntunut pysyvän tytön suussa, vaikka imuhalua olikin. Kokeilin muutama päivä sitte, joko silikonin kelpaisi, kun niitä tuli ennen tytön syntymää ostettua, mutta tutti lensi samantien suusta irsityksen kera. :) Luonnonkumituttia käytimme myös pullossa, silloin kun toinen rintani oli haavojen takia imetyskiellossa.
 
MAIDONTUOTANNOSTA: Imettäminen toimii kysynnän ja tarjonnan mekanismilla, eli kun alkuun vastasyntynyt on koko ajan rinnalla, rinnat aktivoituvat ja alkavat tuottaa runsaasti maitoa ja useimmilla äideillä alkuun maitoa tuleekin tulvimalla. Koska vauva ei kuitenkaan tarvitse niin paljon maitoa, hän pikku hiljaa alkaa olla harvemmin rinnalla ja maidontulo useimmilla naisilla alkaa vastata vauvan tarvetta. Itsellänikään ei enää kovinkaan usein täyty rinnat pinkeiksi ja olen miettinyt, onko siellä mitään. Mutta kyllä siellä on. Sitten tulee vauvan kasvupyrähdyksiä ja vauva alkaa tilata lisää maitoa. Ja taas jossain vaiheessa tarjonta vastaa kysyntää jne. Karkea yleistys, kuten täälläkin, poikkeuksia on aina.

Meillä on juuri ilmeisesti mennyt ohi tiheän imun kausi ja olen huomannut, että maitoa on selvästi enemmän. Ja kyllä Aleksi halusi ihan koko ajan rinnalle ne pari päivää. Taisin täälläkin mainita, että yöllä syötiin tunnin välein.

NUKKUMISESTA: Kiitos kaikille vastauksista! Kiinnitän tänään enemmän huomiota tuohon nukkumaan menemiseen, aika samalla tavalla meilläkin noita iltoja mennään kuin teillä muillakin. Mutta tänään voisin tosiaan ihan oikein tarkkailla, miten nuo rutiinit menevät. Ja kiitos MEEMI, juuri tuota olen myös miettinyt, että minkä ikäinen vauva ei huomaa heräävänsä eri paikasta.

MEEMI: vielä tuosta teidän yöhommasta, voi olla tiheän imun kausi tai sitten yksinkertasesti kaipaa vaan rintaa. Musta ainakin välillä tuntuu, että Aleksilla ei ole nälkä, mutta haluaa hengailla tissi suussa, ainakin siihen rauhoittuu vaikka ei kunnolla syökään. Mutta kokeile ihmeessä pulloa, sillähän ainakin sitten selviää onko nälkää jne. Tsemppiä!!
 
Lukekaapa tuolta, jos mietityttää maidon riittävyys.

  http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=section&id=9&Itemid=165

Ei niiden tissien tarvi koko ajan suihkuttaa sitä maitoo ja olla pinkeenä..sillon on liikatuotantoa. Nyt teillä kai kysyntä ja tarjonta vastaa toisiaan, jos rinnat ei pingota ja vuoda koko aikaa. Mulla ei ole vuotanu ikinä..eikä se,et rinnat tuntuu tyhjiltä kerro mitään, et maitoo ei tulis tarpeeksi. Paras merkki on vauvan kasvu. Ja tosiaan jotku vauvat syö useammin ja väliin tilataan lisää maitoa ku kasvetaan ja siksikin viihdytään rinnalla enemmän. Korvikkeet ei aina auta asiaa; vauva syö, jos sille vaan sitä tarjotaan, olipa nälkä tai ei. Tuostakin asiasta lukee nuilla imetyssivuilla. Korvike voi pidentää yöunia, kun se sulaa hitaammin ku rintamaito. Mut ei välttämättä, vauva voi silti heräillä yhtä tiheään ku ennenki. No, mut tosiaan kannattaa käydä lukee nuilta imetystukilistan sivuilta enempi ja tarkemmin.
 

Tässä jotai noilta sivuilta:

Voiko maito loppua kesken?
Tulosta
Kun rintarauhaset kerran ovat alkaneet tuottaa maitoa, tuotanto EI lopu niin kauan, kuin lapsi jatkaa rinnalla ruokailua eikä imetyskertoja vähennetä merkittävästi.

Imetysajan pituushan riippuu kulttuurista, mutta ihmiselle nisäkkäänä on aivan luonnollista 3 - 7 vuoden imetys lasta kohden. Kulttuureissa, joissa tämä on käytäntö (ja onhan pitkä imetys yleistymään päin Suomessakin) ei ole tapana kysellä "riittääkö maito". Maito nimittäin melkein aina riittää, kun tuotanto on kerran lähtenyt vauhdilla käyntiin.

..."MUTTA SERKKUNI/YSTÄVÄTTÄRENI/ÄITINI OLI PAKKO SIIRTYÄ KORVIKKEEN KÄYTTÄJÄKSI, KUN MAIDON TULEMINEN LOPPUI KERTA KAIKKIAAN"

Tämä on valitettavan yleinen tarina, eivätkä nämä äidit varmasti ole valehtelijoita, eivätkä ihan väärässäkään... Maidon tuotanto EI lopu yhtäkkiä, mutta joskus imetyksen jatkaminen vaatii vähän tietoa ja tiedon tuomaa luottamusta.

Kun imettävästä äidistä alkaa näyttää, että nyt maito on loppumassa, hän tietysti alkaa antaa lapselle lisäravintoa (korviketta tai kiinteitä ruokia) tai kasvattaa lisäravinnon määrää entisestään. Tästä seuraa, että lapsi imee entistä vähemmän. No, äidinpä rinta on siitä ihmeellinen kapistus, että se osaa säädellä tuotantoaan tilauksen mukaan. Kun lapsi imee vähemmän maitoa erittyy yhä vähemmän. Jolloin äiti antaa taas enemmän korviketta tai perunamössöä. Jolloin lapsi imee vähemmän...

Tällainen kierre saattaa aivan muutamassa päivässä todellakin saada maidontuotannon vähenemään huomattavasti! Jopa täysimetys saattaa loppua "kuin seinään". Tai osittain imetetty lapsi vieroittuu yhtäkkiä kokonaan.

Tällöin äidin näkökulmasta näyttää, että "maito loppui yhtäkkiä". Niin se tavallaan tekikin, mutta niin ei olisi tarvinnut käydä, jos serkulla/ystävättärellä/omalla äidillä olisi ollut enemmän tietoa imettämisen mekanismeista.

Olennainen kysymys ei nimittäin olekaan "onko maitoni loppumassa" (koska se ei ole) vaan "mitä tehdä, kun näyttää, että maitoni on loppumassa".

NÄYTTÄÄKÖ SILTÄ, ETTÄ MAITO ON LOPPUMASSA TAI EI RIITÄ?

Tiheän imemisen kaudet

Varmaan yleisin syy luulla, että maito ei riitä, on lapsen yhtäkkiä tihentyvä rinnan tarve. Aiemmin lapsi tahtoi maitoa ehkä kahden tai kolmen tunnin välein, imi vaikkapa kymmenen minuuttia kerrallaan, heräsi yöllä syömään kolme kertaa. Yhtäkkiä syöttöväli vähenee tunniksi, ja lapsi viipyy rinnalla puoli tuntia kerrallaan, saattaa varsinkin iltaisin haluta olla rinnalla koko ajan, ja imee yölläkin tunnin välein!

Nyt tarvitaan äidiltä sitä luottamusta! Tämä ei tarkoita, että maito ei enää riittäisi, vaan päinvastoin: lapsi aikoo piakkoin käyttää entistä enemmän ravintoa kasvamiseen ja oppimiseen ja TILAA LISÄÄ maitoa. Rintahan oli siitä ihmeellinen, että se tuottaa maitoa tilauksen mukaisen määrän. Tiheän imemisen kausina lapsi imemällä kasvattaa maidon tuotantoa vastaamaan isomman lapsen tarpeita. Imuttelu on usein erityisen intensiivistä iltaisin, jolloin "tilataan seuraavan päivän maitoja".

Tällaisia tiheän imemisen kausia tulee kaikille lapsille silloin tällöin. Jostain syystä niitä on odotettavissa varsinkin kuuden viikon, kolmen kuukauden ja viiden-kuuden kuukauden ikäisillä lapsilla.

Tiheää, joskus melkeinpä jatkuvaa :-) imuttelua kestää ehkä kaksi päivää, voi mennä kokonainen viikkokin, mutta pian huomaat, että syöttövälit ovat taas pidentyneet, imusessiot lyhentyneet ja maito riittää mainiosti.

Jotkut lapset viettävät myös elämänsä ensimmäiset kaksi tai kolme viikkoa melkein koko ajan rinnalla. Emme tiedä, miksi jotkut lapset tahtovat tehdä näin, kun taas toiset nukkuvat melkein koko ajan ja toiset taas ovat valveilla mutta seurustelevat mielummin kuin syövät... maidon riittävyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Koska kuitenkin ON mahdollista, vaikka harvinaista, että maitoa ei todellakaan tule alunperinkään tarpeeksi, esimerkiksi äidin hormonaalisista syistä tai rinnan rakennevian vuoksi, täytyy aivan pientä lasta luonnollisesti tarkkailla: kasteleeko vauva vähintään neljä-viisi pissavaippaa päivässä (ei siis ole "kuivunut"), voiko vauva hyvin, nouseeko paino (jos epäilyttää, että ei nouse, kannattaa käydä vaikka päivittäin punnitsemassa neuvolassa).

On harvinaista, että maito ei riittäisi - ja jos se aluksi on riittänyt, se siis EI enää vähene itsestään. Mutta varsinkin ensikertalaisen imettäjän on vaikea välttää huolehtimasta, kun rinta valitettavasti ei ole läpinäkyvä, jotta näkisi miten maitoa menee, eikä mitään virtausmittariakaan ole keksitty. :-)

Lapsen yhtäkkiä kasvavalle tissi-innolle voi muuten olla toinenkin selitys: lapsi on ehkä altistunut jollekin "pöpölle" ja taistelee sairastumista vastaan tilaamalla äidin maidon mukana vasta-aineita.

"MAITOA EI TULE LYPSÄMÄLLÄ PISARAAKAAN!"

...tai tulee ehkä kymmenen-kaksikymmentä millilitraa! Eihän lapsi tuollaisilla määrillä voi elää!

Ei voikaan, mutta se, kuinka paljon maitoa äiti onnistuu lypsämään (käsin tai pumpulla) ei todellakaan ole luotettava mitta sille, kuinka paljon lapsi paljon tehokkaammalla tekniikallaan saa maitoa. Tämän kirjoittaja täysimetti vielä kymmenkiloista poikaansa, jonka on täytynyt saada maitoa melkein kaksi litraa päivässä, siis kaksi-kolme desilitraa syöttökertaa kohden. Silti vain äärimmäisen harvoin onnistuin lypsämään edes puolta desilitraa. Joskus ei irronnut mitään......jatkuu..

 

IMETTÄMINEN AIKATAULUJEN MUKAAN VOI TODELLA VÄHENTÄÄ MAIDON MÄÄRÄÄ

Meidän äitiemme aikoina äitejä neuvottiin imettämään neljän tunnin välein. Näistä nyt mummi-ikäisistä saattaakin tuntua hyvin oudolta, että nykyisin kehoitetaan imettämään "lapsentahtisesti" eli aina kun lapsi haluaa.

Lapsentahtisuuden takana on kuitenkin vankat perusteet, arvaattekin jo: rinta tuottaa maitoa sen mukaan, miten paljon rintaa käytetään. Lapsi säätelee maidon tuloa omalla imemisellään. Jos lapsi ei pääse rinnalle silloin kun tahtoo tai ei saa olla rinnalla niin pitkään kuin tuntee tarvitsevansa, saattaa maidon riittävyyden kanssa tulla ongelmia hyvinkin nopeasti.

Tärkeintä tämä tietysti on silloin, kun lapsi ei vielä saa muuta ravintoa. Isomman kanssa voi imetyksen ajankohdista jo vähän neuvotellakin. "Maito nukkuu nyt", on todistettavasti mennyt läpi monelle öisiä imutteluja kaipaavalle taaperolle.

ÄIDIN KUIVUMINEN VOI TILAPÄISESTI VÄHENTÄÄ MAIDON MÄÄRÄÄ

Lainaan suoraan viestistä imetystukilistalta: "Itse olen vatsaongelmien takia kolmesti ollut tilanteessa, jossa maidon tulo loppui kuivumisen seurauksena. Uudelleen herumisen käyntiinlähteminen oli parin päivän kivuliaskin juttu (aivan kuten silloin kun maito synnytyksen jälkeen nousi ensimmäistä kertaa rintoihin), mutta onnistui, kun olin vain sitkeä ja imetin tiheästi ja noudatin juuri niitä maidon lisäämisen konsteja. Pelkkä juominen ei auttanut".

KUINKA MAIDON MÄÄRÄÄ VOI LISÄTÄ?

Jos nyt on päässyt käymään niin, että maidon tuotanto syystä tai toisesta on vähentynyt, tai jos haluaa vain varmistaa, että maitoa tulee lapsen tarpeisiin VARMASTI tarpeeksi ;-) on tärkeintä muistaa taas, että äidin rinnat tuottavat maitoa sitä enemmän mitä enemmän niitä käytetään.

Tärkeintä on siis imettää, imettää ja imettää. Tarjoa lapsen jokaiseen inahdukseen rintaa. Yritä varata pari päivää aikaa viettääksesi oikein tehoimetyskauden, ole lapsen lähellä niin paljon kuin voit. Värvää apureita hoitamaan vanhempia lapsia tai taloutta sillä aikaa.

Syö ja juo itse hyvin ja runsaasti. Monen mielestä imetys sujuu parhaiten heti kohta runsaan aterian jälkeen. Apteekeista ja luontaistuotekaupoista saa erilaisia "mammatee" -tuotteita. Niiden ja erilaisten yrttien teho on ehkä enemmän uskon asia, mutta uskollahan siirretään vuoriakin, miksei sitten lisätä maidontuotantoa :-)

Lepää, älä stressaa, ja jos kuitenkin stressaat, yritä päästä purkamaan huoliasi imetystukiystävälle.


No nii, tulipa kopsattua vähän liikaakin vaikka linkinkin jo laitoin noille sivuille..sori :)


 
Kiitos henny ja muut. :)

Olen kyllä noita sivuja lueskellut. Pelkäänkin vain, että väsymys saa mulla aikaan maitotuotannon ehtymisen kun on tässä mittakaavassa...
 
Meemi, voi hyvinki olla niin. Muistan ihan alkuun, ku tuli valvottua enemmän, niin neuvolantäti sano et nyt mies antamaan korviketta, et saan nukkua pari kolme tuntia. Tai siis mies oli sillo kotona, niin jätin yhen syöttövälin väliin, mies anto korviketta vauvalle ja mää nukuin. Taisin ottaa iltanokoset siinä. Sano vaan, et hyvinki vaikuttaa maidontuotantoon jos liikaa ressiä tai väsyny, et kannattaa katkasta kierre ajoissa ja koittaa nukkua. Se imetys ei heti tyrehdy, vaikka korviketta antaskin vaikka yhen syöttövälin verran joskus. Sekavaa tekstiä..vaavi itkee..
 
Takaisin
Top