Helmikuun helinät

En usko että enää kääntämistä yrittävät, ja vaikka haluaisivatkin koittaa niin en aio antaa. Ei ollut mikään mieluisa kokemus. Odotellaan josko omin päin kääntyisi mutta jos ei niin sektiolla mennään...

Jotenkin sitä on jo hyväksynyt sektion ja odottaa sitä että ois se outoa sitten jos pikkunen oiski kääntynyt ja lähettäisivät takaisin kotiin odottelemaan että päättä itse tulla ulos normaalia kautta. 

No, tässä on kaksi viikkoa aikaa odotella ja valmistautua molempiin vaihtoehtoihin. 

Mukavaa odotusta kaikille, aika lailla viimeisiä viedään. 
 
Kiitos kaikille onnitteluista :) On tää ihan huikeeta, en oikein aina vieläkään meinaa ymmärtää, että tosiaan tuo pikkanen on nyt tossa vieressä eikä masussa ole enää ketään... ;)

Laitanpa nyt sitten tänne helinöihin jotain tosta synnytyksestä:

8.2.2012
01:00 alko supistaa, selkeesti epämukavammin kuin ennen, vaikka kivuliaitakin suppareita mulla oli jo satunnaisesti ollut.
01:30 aloin ihmetellä, että kovin tasaisesti tuntuvat tulevan ja aloin ottaa aikaa.
02:30 herätin miehen ja sanoin, että on 1,5 tuntia supistellut ja 6 minuutin välein tulevat ja kestävät n. minuutin kerrallaan. Mies mumisi jotain ja käänsi kylkeä :D
04:00 soitin TYKSiin ja kysyin, että mitäs tehdään, kun on supistanut kolme tuntia tasan 6 minuutin välein. Sieltä neuvottiin ottamaan panadolia ja seuraamaan tilannetta vielä ainakin pari tuntia, kun viikotkin sen verran hyvät kuitenkin olivat (35+4), ettei synnytystä enää esteltäisi. Raportoin tilanteen miehelle, joka ei edelleenkään oikein tosissaan osannut asiaa ottaa; mutistuaan jotain nukahti taas alta viiden minuutin uudestaan x)
05:30 supistukset edelleen säännöllisiä, joten päätin pakata oman sairaalakassin varalta valmiiksi.
06:00 kassi pakattu, herätin miehen ja sanoin, että haluan lähteä käymään TYKSissä, kun miehen pitäis kuitenkin kohta lähteä töihin, enkä halunnut sitten yksin jäädä kotiin. Ajattelin, että mies ehtii sitten vielä kivasti tuoda mut takas kotiin, jos on väärä hälytys ja ehtii silti vielä töihin. Päätettiin syödä vielä aamupalaa, mies luki Turkkarin ja mä mietin, että kaikki mahdollisesti tarvittava on varmasti mukana.
07:00 istuin sohvalle ja aloin sovittaa kenkiä jalkaan, kun vesi meni. Sain hämmästykseltäni miehelle sanottua vaan yhden sanan: "NYT!" ja siitä mies jo tajusi, että oikeasti oli tosi kyseessä. Mies alko hiukan panikoida, mietti jo, että kummalla autolla uskaltaa ajaa kovempaa... x) Sanoin, ettei mitään hätää ole, tuskin se matkalla kuitenkaan syntyy :D Menin vessaan ja annoin veden lorista. Toppasin housut ja nappasin auton penkille vielä pari pyyhettä takamuksen alle. Automatkalla supistukset tuntuivat selvästi pahemmilta, kai tärinän takia ja se tunnin ajomatka tuntui melkoisen pitkältä!
08:00 päästiin synnärille sisään ja siellä ottivat tiedot, antoivat sairaalavaatetuksen ja ISON siteen housuihin ja ohjasivat verhojen taakse sänkyyn odottelemaan.
08:20 kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että kohdunkaulaa oli jäljellä 2cm ja kohdunsuu oli 1,5cm auki. Mahan päälle laitettiin anturit vauvan sydänkäyrää ja supistuksia varten.
09:20 kätilö tuli takas ja sanoi, että käyrä on "tylsän näköstä" (en sillon tajunnut yhtään, mitä meinasi, mut jälkeenpäin tajusin, että vauvan syke ei vaihdellut tarpeeksi), joten meidät siirrettiin synnytyssaliin jatkoseurantaan.
10:00 käyrä näytti hyvältä, supistuksia ei missään vaiheessa saatu näkymään käyrällä. Meidät siirrettiin osastolle odottelemaan. Siellä kerran tunnissa puettiin anturit päälle ja seurailtiin supistuksia ja vauvan sykettä. Edelleenkään ei supistukset piirtyneet käyrälle, mutta joka mittauksessa vauvalla on kaikki hyvin.
11:00 kohdunkaula hävinnyt, kohdunsuu 2cm auki. Supistukset alkavat tuntua jo niin, että on oikeasti pakko keskittyä hengittämiseen, jotta niistä selviää. Ne tuli tässä vaiheessa jo 4 minuutin välein ja kestivät 1-1,5 min kerrallaan. Kätilö kyseli, haluanko kipulääkettä, mutta jotenkin olin sitä mieltä, ettei supparit kuitenkaan NIIN pahoja olleet vielä. Sain kehuja hyvästä hengityksestä ;) Käveltiin miehen kanssa ympäri osastoa ja käytiin kanttiinissa haukkaamassa voileivät. Käveleminen tuntui selvästi paremmalta kuin makaaminen tai istuminen.
16:00 kohdunsuu 3,5cm auki, supistukset selvästi voimakkaampia. Kätilö kyseli taas, haluanko kipulääkettä, mutta edelleen koin selviäväni ilman. Kätilö siirsi meidät takas synnytyssaliin, missä menin reiluksi puoleksi tunniksi suihkuun. Se auttoi melko paljon supistuksiin!
18:00 supistukset yltyivät niin, ettei enää edes käveleminen auttanut ja tuntui todella pahalta! Päädyin kokeilemaan ilokaasua, mikä auttoi hetkeksi.
19:00 supistukset tuntuvat ilokaasusta huolimatta todella kamalilta ja lähes sietämättömiltä SELÄSSÄ. Kätilö ehdotti akuneuloja ja niitä päätin kokeilla. Akuneulat auttoivat tosi paljon nimenomaan selkäpuolen kipuun, mutta silti supistukset olivat jo tosi kivuliaita. Tässä vaiheessa myös oksensin melkein jokasen supistuksen jälkeen...
20:00 supistukset SIETÄMÄTTÖMIÄ. Kätilö teki alatutkimuksen ja totesi, että kohdunsuu on 5cm auki. Tässä vaiheessa mä, joka alusta asti olin toivonut, ettei epiduraalia tarvitsisi ottaa, päätin, että jos todella vielä puolet on jäljellä ja kipu sellaista, haluan sen epiduraalin! Akuneulat siis pois ja anestesialääkäriä odottelemaan... Anestesiahoitaja tuli ennen lääkäriä laittamaan kanyylin...tai olisi laittanut, jos olisi löytänyt suonen.
20:20 anestesiahoitaja katsoi mun ilmettä supistusten aikana ja kysyi, että tekeekö mun mieli ponnistaa. Totesin, että "enhän mä tiedä, miltä se sitten tuntuu, kun en ole ennen täällä ollut, mutta niinkai" :D Hoitaja huikkasi oven takana odottelevalle kätilölle, että tulisi vielä katsomaan kohdunsuun tilanteen. 9,5cm ilmotti kätilö! Siinä vaiheessa mä tirautin jo pienen itkun; oli niin iso helpotus saada kuulla, että niillä kivuilla on sentään ollut joku vaikutus!
20:30 kätilö sanoi, että vauva on vielä melkoisen kaukana, mutta koska kohdunsuu oli täysin auki, saisin alkaa ponnistaa. Ponnistaessa kuulin vain kätilöiden ihmettelevän, että kylläpä alkoi tapahtua nopeasti ja jo muutaman ponnistuksen jälkeen sain ohjeen, että pitää muistaa kuunnella, jos he käskevät lopettaa ponnistamisen. Napanuora oli kerran vauvan kaulan ympäri, joten kätilöt löysäsivät sen.
21:11 poika syntyi ja parkaisi heti. Siinä tuli itku sekä äidiltä että isältä. Vauva nostettiin mun mahan päälle ja napanuoran katkaisun jälkeen mitattiin. 2520g ja 46 cm huikkas kätilö ja sitten mulle selitettiin, että vauva lähtisi nyt isän kanssa saturaatiomittauksiin ja happikaappiin, kun syntyi niin aikasin.

Pääsin heti suihkuun ja sen jälkeen alettiin katsella alapään vaurioita. Välilihassa ei repeämiä, mut koska mun ihana pieni supermies syntyi nyrkki edellä, häpyhuulet edestä olivat melkoisen riekaleina ;) Tikit sinne ja sitten jo vauva tuotiinkin takas, koska hän ei tarvinnut mitään hapetuksia :) Vauvalle tissi suuhun ja imu lähti heti käyntiin :) Sitten meidät siirrettiin osastolle ja mies lähti kotiin yöksi. Vauva oli monta tuntia ihokontaktissa mun paidan sisällä ja mua pelotti, et mitä jos nukahdan ja tukehdutan sen! Kaikki suju kuitenkin hyvin.

Oltiin tosiaan tasan viikko sairaalassa lievän keltasuuden takia, mut sekin parani vaan yhden yön valohoidolla :) Nyt ollaan kotona ja pikkumies voi oikein hyvin. Syömisten kanssa on vielä hiukan kikkailua, kun ei toinen jaksa vielä tissistä imeä kaikkea, mitä tarvitsee. Niinpä imettelen muutamia kertoja päivässä ja annan päälle pullosta sen mikä menee ja sitten osan kerroista annan suoraan pullosta, jotta näen tarkkaan, kuinka paljon sinne oikeasti menee. N. 3-5 tunnin välein on nyt ruokailut, vauva on jo alkanut itsekseenkin heräillä syömään. Nukkuu ja syö lähinnä, mut joka päivä enemmän ja enemmän on silmät aukikin :) Maitoa multa tulee niin, että varmaan alan sitä jossain vaiheessa luovuttaakin, kun nyt jo on pakkasessa yli puol litraa ja jääkaapissa toinen samanmoinen...eipä tarvita tutteleita meidän taloudessa :D

Edelleen on toi alakerta sen verran hellänä, ettei tee mieli kauaa istua tai kävellä, kun alkaa särkeä, mut muuten haavat on parantuneet tosi hyvin.

Ja vaaka näyttää 11kg vähemmän kuin ennen raskautta. :) Seisoskelen peilin edessä tämän tästä ja ihmettelen uutta kroppaani... x)

Tsemppiä kaikille loppuodotukseen! On tämä kaiken sen kärsimyksen arvoista!! <3 <3
 
Täälläkin tosiaan lapsi perätilassa tulossa ulos. Kääntöä ei edes yritetty kun oli silloin jo liian alhaalla. Kovasti minäkin olin aluksi sektion kannalla mutta lääkärin ja kätilön kanssa juteltuani päädyin kuitenkin yrittämään alateitse. Lantio kuvattiin ja painoarvio tehtiin, hyvin pitäisi mahtua.

Tarkoitus oli että 39+1 asti yritetään alateitse ja sitten tehdään uusi arvio. Mutta nyt 37+1 menikin vedet ja huomenna käynnistetään.
 
Hui! Pinsku tsemppiä, mua kyllä kiinnostaa ihan hirveesti et miten se synnytys menee - tuu heti kertomaan ku jaksat!! :)

Azalea, "mukavalta" kuulosti tuo sun kertomus. Kaikki tais mennä niinku pitikin ja rivien välistä kyllä olin lukevinani et kammoa ei tainnu jäädä? Nauti pikkumiehestä :)

Ihanaa, mä en voi käsittää et minä ja kaikki muutki kohta synnytetään.. Mä en osaa valmistautua koko synnytykseen ku synnytystapa vielä auki ja muutenki mä oon ihan pihalla et kohta kaikki on ohi - niin nopeeta tää silti on menny! Vaikka vähän pitää valittaa, mulla sattuu tajuttomasti nuo vauvan liikkeet, alapäähän vihloo niin kovasti et välillä tulee aivan kyyneleet silmiin, öisin nykyään herään noihin kipeisiin liikkeisiin... ja mun mielikuvitus alkaa laukata. Onneks maanantaina on neuvola, saavat kyllä tarkistaa et vettä on tarpeeks ja vauva voi hyvin - ja se tarjonta!

Mukavaa viikonloppua! Saas nähdä mikä on maanantaina syntyneiden saldo..

 
Voi Azalea! Pikku itku tuli täällä, kun luin kertomuksesi..on se vaan tunteita pintaan nostattava kokemus tuo synnytys! Ja Pinsku!! Huh- tästä tää tahti vaan kiihtyy! Tulehan kertoilemaan, miten meni. Varmaan muita perätilallisia kiinnostaa erityisesti sun synnytys. Pitäiskö avata synnytyskertomusketju? Täällä levätään edelleen- tylsää! Mutta olo on parempi, päänsärky vähentynyt, mutta nokipilkut tulivat tilalle..mutta eiköhän tämä levolla taltuteta. Jos eimillalla/yöllä ja aamulla enää ole päänsärkyä, aion kyllä lähteä kyläilemään huomenissa! Huomenna taas tulen tarkastamaan syntyneiden tilanteen.
 
Voi Azalea, onnea kovasti pikku supermiehestä :) Kiva kun kerroit teidän synnytystarinan, itse sitä synnytystä on nyt alkanut myös kovasti jo miettimään, jännää!

Onnea Pinskulle myös tulevaan koitokseen!

Hyviä vointeja kaikille :)
 
Kaikalle tsemppiä! Toivottavasti ei myrkytysoireet pahene, ettei mene koko loppuraskaus pilalle.

Ihanaa oli lukea Azalean synnytystarina. Onnea vielä hirmuisesti! :) Vois tosiaan avata oman ketjun noille tarinoille, jos muutkin synnyttäneet intoutuisivat tarinoitaan kirjoittamaan.

Pinskulle onnea synnytykseen! :) Todella rohkea olet. En itse tiedä uskaltaisinko yrittää synnyttää perätilassa olevaa vauvaa alakautta. No ihanne on, ettei tarvitse koskaan ottaa selvää, että uskaltaisinko :)

Täällä supistaa todella useasti, mutta lieviä ovat. Mikä tahansa laukaisee supistuksen, esim. jos nousee istumasta ylös. Mutta ei tämä vielä tule, ei tunnu yhtään siltä.
 
Heippa kaikille!

Täällä on keskustelu taas käynyt vähän hiljaiseksi. Pinskun tilannetta oon jännitellyt sekä täällä että facebookissa, toivottavasti kaikki hyvin ja tuuhan kertomaan kuulumisia, kun jaksat ja ehdit!

Täällä on vihdoinkin äitiysloma käytännössä alkanut, kun vika tentti on ohi. Kaksi työpäivää on vielä jäljellä, mutta mulle tää tuntuu jo ihan vapaalta, kun ei tarvitse lukea koko ajan. :) Ja nyt oon vihdoin alkanut uskoa, että kyllä tää joskus syntyy, kun on jotain sen suuntaisia oireita lopulta ilmestynyt. Kävely on mennyt vähän hitaaksi, kun lantiota jomottaa ja joskus on tullut sellasia vihlasuja tonne ihan alas, en sitten tiiä onko ne supistuksia vai jotain muuta. Nyt siis vasta viikkoja 34+4 eli ei vielä tarvisikaan syntyä, mutta nyt alkaa tuntua, että olisi ihan kiva, jos ei pääsiäiseenkään asti tarvisi odotella. :) Vauvanvaatteita oon alkanut pestä ja kun se projekti on valmis, voisi vielä pakata sairaalakassin ja siivota tän kämpän, niin alkaisi kaikki olla valmiina Pientä varten. <3

Ja Madie: ihan pakko kommentoida, mun äiti oli kolmatta odottaessa ihan varma vielä pari tuntia ennen kun sisko oli sylissä, että ei se vielä mihinkään tule. Meinasi sairaalasta lähteä vielä pizzalle, mutta kätilöt eivät onneksi päästäneet. :D Eli katsotaan, pitääkö sun tunne paikkaansa, vai tuleeko lähtö yllättäen. Tsemppiä joka tapauksessa kaikkille loppurustistukseen, kauaa ei onneksi kenenkäänä tarvitse enää odotella! :)
 
Heipparallaa!

Tutulta kuulostaa tuo lantion jomotus ja vihlonta, mulla makuulta noustessa varsinkin vihloo aivan tajuttomasti lantiota, vauvan liikkeet tuntuu tosi ikävältä ja välillä tuntuu niinku nivusissa vetäis suonta. Meillä vielä on vähän vauvavalmistelut kesken mut mä voisin kyllä jo synnyttää, tulispahan hommattua ne viimesetkin ostokset mitä vielä puuttuu.

Täällä on muutamana päivänä ollu lievää pääkipua, mut tänään on käyty neuvolassa eikä syytä huoleen raskausmyrkytyksestä tai muusta. Meinasivat et olisko jonkinlaista nestehukkaa, turvotusta ku on tullu vähän enkä mä kyllä juo sitä määrää mitä pitäis.. Nyt sit on kannu pöydällä ja vesilasi kädessä lähes kokoajan, jospa se tästä helpottais :)

Kirjotinkin tonne neuvolakuulumisiin, täällä ei enää vauva majaile perätilassa ja arvatkaa mikä helpotus. Vielä ku laskeutuis alemmas niin ei enää olis vaaraa pyörähtää nurinkurin. Ei auta ku alkaa nyt valmistautumaan synnytykseen, hyih..

Mä kyllä oon jotenkin lähes täysin varma et mä täällä vielä kirjottelen 41+5 tuskissani kun ei ole vieläkään syntyny.. En uskalla edes ajatella et syntyis laskettuna aikanakaan ku esikoinenkaan ei syntynyt, lisäks omalla äidillä on menny kaikki yli ainakin muutaman päivän niin oletan et mullaki :) Sitähän ei tietenkää tiedä, mut mä oon varautunu et meillä on aprillivauva :D
 
Mulla on kans lantion kipuja, eikä mitään ihan pientä jomotusta, vaan oikeesti sellasta joka rajottaa liikkumista niin paljon, että joudun miettii päivän ohjelmaa sen perusteella. Mutta mulla on lantio löystynyt jo alkuvuodesta, ja koko ajan löystyy lisää.

Alapäässä tuntuu kans ajoittain vihlontaa, enkä mäkään tiedä mitä se on mutta muistan, että vastaavia tuntemuksia on ollut aiemmissakin raskauksissa loppuraskaudessa. Varsinaisia supistuksia ei oo mulle tullu kuin yksi sellainen, jonka tunnistin supistukseksi :D Mulla taas on itelläni tunne, että tää syntyy lähiaikoina (vai oliskohan vaan toive...), ja tänään neuvolan terkka sanoi, että maha näyttäisi jo siltä. Vauvan pää on painunut lantioon, muttei vielä kiinnittynyt, tosin uudelleen synnyttäjillähän pää saattaa kiinnittyä vasta kun synnytys on jo käynnissä. Edellisessä raskaudessa mulla taisi olla näin, kolme päivää ennen synnytyksen käynnistymistä vauvan pää oli jo lantiossa muttei vielä kiinnittynyt. Kaiken lisäksi tänään päivällä yhdellä niistä monista vessakäynneistä pyyhkäisin paperiin melkoisen limaklöntin, ja luulen että se oli limatulppa, tai osa siitä. Se ei ollut verinen, kuten esikoisen synnytyksessä, kun se irtosi kokonaisena kun synnytys oli jo käynnissä, mutten kyllä valkovuodoksikaan tuota usko. Toisessa raskaudessa kävi niin, että limatulpasta irtosi ensin osa, joka ei ollut verinen, ja loput tuli sitten lapsiveden mukana, kun ne meni.
 
Täällä kans vihloo alakertaa välillä hyvinkin ilkeästi, kuulemma tarkoittaa sitä että vauva porautuu alemmas ja tekee tilaa itselleen!?

Ja tota limatulppaa olen miettinyt minäkin.. Tai kun mulla tuli esikon synnytystä edeltävinä kahtena viikkona kellertäviä limaklönttejä tuon tuosta paperiin tai ph-suojaan ja limasverinen vuoto alkoi sitten kun synnytys oli jo käynnissä, niin oon lähes varma että sama toistuu nytkin.. Reilun viikon on paksua venyvää kellertävää (anteeks tuo tarkka kuvaus :D) tarttunu taas paperiin tai ph-suojiin, enkä mäkään sitä ihan valkovuodoks mieltäis.. Mutta tipantippaa ei taaskaan oo ollu verta tms.. Pitänee kysyä keskiviikkona neuvolasta!
 
Täällä kanssa meni sunnuntaina limatulppa (ainakin oletettavasti :D) ei tosin keltaista ollut nähnytkään vaan kirkasta limaa, jossa veriviiruja ja hyytymiä mukana. En nyt niin hirveän paksuksikaan sanoisi, jos johonkin verrata voisi niin ehkäpä kananmunan valkuainen :D

Eilen sitten alkoikin jo runsaat supistelut. Muutamaan kertaan päivän aikana kellottelinkin jo 4minuutin välejä, mutta aina loppuivat n. puolessa tunnissa. Ovat kyllä kipeitä, mutta niin lyhyitä, että ei ilmeisesti vielä varsinaisesti mitään kerro. Huoh...saisi tää jo tullakkin pikkuhiljaa. Ei sovi ollenkaan näin kontrollifriikille ihmiselle, ettei tiedä tai pysty lainkaan ennustamaan aikatauluja.

Muuten olot melko hyvät. Turvotusta vaan on kovasti ja nukkuminen on onnistunut jo jonkin aikaa vain Panadolin avuin, kun lonkat jyhmii ja vihloo niin vietävästi.

Nyt siis rv 38+1 ja jännitys senkun jatkuu
 
Ohhoh, teillähän alkaa olla kohta h-hetket käsillä! :) Mahtavaa! Minäki olen sitä limatulppaa koittanu metsästää mut vielä ei oo tainnu tulla, kovasti on valkovuotoa ja välillä kellertävän vihreää ja melko paksuakin mut mä luulen et se ei taida limatulppaa olla, ainakaan en uskalla niin ajatella :)

Tsemppiä - Hipsiäiselle tuplasti näin ens alkuun, kuulostaa jo synnytys olevan lähellä! :)
 
Voi ei, on tää jännää!! Hipsiäistä jännätään nyt kans! Onpas tylsää olla loppukuun odottaja, VARSINKIN nyt, kun on viimeisiä raskaushetkiä niin monella;) Täällä oli ihan kummallinen viime yö- ihan superlevoton olin ja hikoilin ja pyörin. Siinä kolmen aikaan alkoi supistelemaan ja meinasinkin jo, että josko sitä lähtis lenkille...no onneksi oli järki päässä ja sain unen päästä kiinni puoli 5 aikoihin.. Tuosta limatulpasta..että mulla toinen synnytys käynnistyi niin, että aamupissan kans tuli tulppa ja sitten päiväunille mentäessä meni vedet ja vauva syntyi vesien menosta 8 tunnin päästä. Mä toivon, että tämäkin synnytys käynnistyisi päivällä, silloin kun on helpompi hoitaa noita hoitoasioita..., mutta jos ei muuta, menen yksin ambulanssilla synnyttämään. On tää omalla tavallaan todella mielenkiintoista aikaa! Tsemppiä meille kaikille!
 
Ksmirre: Miltäs se sun maha sitten näyttää? Ylhäällä, alhaalla, leveä, kapea vai millainen. Sitä on alkanu ite tuijotteleen tätä omaa mahaa et josko jotain muutosta olis näkyvissä niin kiinnostais et miltä se sit näyttää kun siitä alkaa huomata että kohta vois tapahtua jotain. Mulla esikoinen lähti haravoimalla syntymään niin nytten kävin parkkipaikalla lapioimassa hetken lunta että josko tämä nyt sitten sillä. Mutta alkaa tosiaan vauvoja tänne ilmaantua vauhdilla kohta!
 
Mulla meni esikoisesta limatulppa vähän sen jälkeen kun synnytyssupistukset oli alkaneet ja se oli juuri tuommoinen mitä Hipsiäinen kuvaili:) Eihän sitä tarkasti tiedä kauan menee limatulpan irtoamisesta, mutta jotain siellä kuitenkin tapahtuu! Tsemppiä siis kovasti:)
Mustakin tuntuu hassulta olla loppukuun odottaja kun toisilla synnytys ihan lähellä ja itsellä vielä monta viikkoa edessä! Toisaalta oon jaksellut äärimmäisen hyvin niin mikäs tässä odotellessa kun raskaus ei rajoita tekemisiä ja menemisiä mitenkään. Vessassa tosin tulee käytyä useammin:) Ja kokemuksesta tietää, että kun vauva on syntynyt niin tuntuu kuin raskausaika olisi mennyt hujauksessa, joten täytyy nauttia näistä viimeisistä hetkistä:)
Mä en oo hirveästi miettinyt synnytystä vielä, mutta siskoni olen kyllä varannut hälytysvalmiuteen esikoista hoitamaan. Vaikea jotenkin uskoa, että kohta sitä on taas synnytyssalissa vauvaa tekemässä! Mulla on esikoinen syntynyt alle 5h, joten se ehkä vähän jännittää että miten nopeasti tää toinen tulee. Toisaalta en halua aatella, että varmasti tulee tämäkin nopeasti.... Mulla käynnistyi esikoisen synnytys aamuyöstä ja jotenkin oon aatellut että yöllä tääkin alkaa syntyä, mutta mistäs sitäkään tietää:) Mutta pitää varautua siihenkin vaihtoehtoon, että joutuu lähtemään yksin sairaalaan jos sisko ei syystä tai toisesta pääse tarpeeksi nopeasti paikalle. Kovasti tietysti toivoisin, että mies ehtisi menoon mukaan. Mulle sanoi lääkäri esikoisen jälkitarkastuksessa, että jos vielä joskus synnytän niin pitää lähteä saman tien sairaalaan kun kivuliaat supistukset alkaa. Täytyy vaan toivoa, että on sitten selkeät merkit ja ettei käy niin että vauva syntyy eteiseen.... Voin vaan kuvitella miehen pakokauhua jos alkaisi näyttää siltä että on kätilönhommat edessä:D Mutta kuten sanottu, näistähän ei koskaan tiedä ja meillä onneksi kohtuullisen lyhyt matka sairaalaan.
Tsemppiä kaikille ja etenkin niille, keillä olo alkaa olla tukala! Pian on kaikilla vauvat kainalossa<3
 
Helvi: ERITTÄIN alhaalla, näyttää suurin piirtein siltä että roikkuu just ja just tossa mukana ja tipahtaa koko maha milloin tahansa :D Ja näyttää isolta, vaikka todellisuudessa sf-mitta on jopa alkanut käyrällä laskemaan. Senteissä siis kasvaa vielä, mutta niin vähän, että käyrä alkaa kääntyä alaspäin. Mutta ilmeisesti ja käsittääkseni tämmöinen "roikkuva" maha kertoo siitä, että vauva on laskeutunut lantioon, mikä osaltaan kertoo synnytyksen lähestymisestä.

Mä luin jostain, että limatulpan irtoamisesta menis 1-10 päivää yleensä siihen, että vauva syntyis. Ite laskeskelin, että jos näin on, ensi viikon lopulla olis jo vauva viimeistään syntynyt - ja mä puhuin jo tammikuussa, että tää tulee taatusti hiihtolomaviikon aikana, kun kaikki tutut ja kaverit on kuitenkin jossain reissussa, eikä järjesty hoitajaa isommille :) hiihtolomaviikko tosiaan on täällä ensi viikolla, mut näyttäis kyllä siltä, että tässä kaupungissa on edes joku tuttu, joka pääsis noita lapsia hoitamaan. Ja eilen anoppi ilmotti tulevansa ensi viikon keskiviikkona ja viipyvänsä meillä loppuviikon, ja mies sanoikin jo että pitää yrittää mun pidätellä tätä vielä :) Tällä hetkellä meil on poikakin kipeenä, ja mullakin nenä vuotaa taas ihan solkenaan, joten sais nää taudit vähän väistyä ennen vauvan tuloa myös.
 
Nyt alkaa ilmeisesti pikkuhiljaa nuppi sekoaan, vai voiskohan tästäkin syyttää hormoneja... :D
Tää ja eilinen ollut niin hiljasta taas supistusten suhteen, että alan epäileen, että onko mulla mitää supistuksia ollukkaan ja lieko edes limatulpasta ollut kyse sunnuntaina.

Kyllä tää vaan on mahottoman stressaavaa ensiodottajalla, kun ei mitään käsitystä miltä minkäkin pitäis tuntua. Vaikka oikeestihan ei olis mikään kiire, laskettuaikahan on vasta 5.3. ja olokaan ei mikään mahottoman epämukava ole. On vaan niin mahottoman suuri halu tietää missä mennään, mitä tapahtuu ja milloin.

Täällä on foorumi hiljentynyt tosi radikaalisti facebookin myötä, koitetaanhan jaksaa tätäkin ylläpitää, koska kaikki eivät varmaan tuonne faceenkaan ole liittynyt :)

Kaikille vaan kovasti jaksamisia loppumetreille, pitää vaan ittekkin koittaa pitää pää kylmänä.
 
Mukava lukea, että muillakin alkaa h-hetki olemaan käsillä :) Tsemppiä vaan kaikille, kun tositoimiin päästään. Tällä hetkellä 38+6, eli onhan tässä vielä pikkuinen hetki.. ainakin tuntuu siltä. Varmaan olen vielä kahden viikon päästä täällä kyttäämässä syntyneitä, malttamattomana :) Ei ole mitään merkkejä limatulpastakaan, tosin sanoivat neuvolassa, että on aika yleistä sen irtoovan vasta kun ollaan sairaalassa ^^. Edes kivuliaita supistuksia ei ole ilmaantunut.. turhauttavaa, kun mitään ei tapahdu.. samaten jännittää :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top