Helmikuun helinät

Keskustelun 'Laskettu aika maaliskuussa 2012' aloitti Taatu, 29 tammi 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Taatu Tuttu foorumilla

    Hih, loinpas jo uuden kuukauden kunniaksi tämän. Nimim. hätähousuko?
    Helmikuun alkaessa ja kuluessa hormonit, tuleva synnytys ja häämöttävä vauva-arki pistää väkisinkin helisemään tavalla tai toisella :)
  2. Madie Ihastunut foorumiin

    Moikka!

    Nyt se on vihdoin helmikuu :) Ensi kuussa siis viimeistään suurin osa meistä saa vauvansa syliin! Vähän alkaa olla jo malttamattomuutta ja ihan pientä toiveiden elättelyä, että josko syntyisi tuolla helmikuun lopulla jo, mutta ei parane liikaa toivoa. Ja onhan se tietenkin hyvä, jos vauva viihtyy kauemmin mahassa. Äiti vaan ei jaksaisi odottaa :)

    Osalla onkin jo lomat alkaneet ja lopuilla sitten muutaman viikon kuluessa. Täällä alkaisi viikon päästä, mutta eipä tuo eroa tästä lapsen kanssa kotona olosta mitenkään. Paitsi jotenkin ajattelen, että siitä alkaa pikkuhiljaa sellainen omaan kuoreen vetäytyminen ja henkinen valmistautuminen synnytykseen.

    Mitäs Taatulle sanottiin eilen lääkärissä? Ja mitenkäs muiden voinnit? :)

    Mukavia pakkaspäiviä kaikille!
  3. Kaika Rakastunut foorumiin

    Moikka!

    Madie: Se on ihan mahdollista, että saatte vauvan jo tässä kuussa - onhan sulla noita viikkoja jo sen verran! Tää ei siiten ollut mikään lupaus ;) , että jos menee sinne 42+6, ei saa tulla mulle sanomaan, että "sähän sanoit!" heh heh...

    Täällä voidaan ihan ok - kovasti mua kummastuttaa tää mun väsymys ja voimaton olo. En ole lainkaan tottunut tähän, kun normaalisti mä lenkkeilen viime metreille saakka ja sitten synnyttämään..
    Olinkin eilen konrollikäynnillä äippäpolillä sokereiden ja olojen takia ja loppupeleissä kaikki hyvin. Ottivat kilpirauhastestit ja laajemman verenkuvan, että selittyiskö mun voimattomuus niillä. Ei ollut tulehduksia ja tänään saan kilpirauhastulokset. 
    Jotain positiivistakin - vauvelin kasvu on tasaantunut ja nyt mennee siinä keski- ja yläkäyrän puolessa välissä, kun aikaisemmin oli lähempänä yläkäyrää.

    Olen Madien kanssa samaa mieltä, että sitä enempi ja enempi kääntyy henkiseen synnytysvalmennukseen. Joogailen aamuöisin useammin ja aina siinä joogatessa ajatukset kääntyvät vauvaan, vointiin ja tulevaan synnytykseen. Asennotkin ovat enempi sellaisia, missä on sitten helppo rentoutua supistusten välissä.
    Omalla tavalla ihanaa aikaa tämäkin..(jos ei huomioida näitä loppuraskauden vaivoja :D)
    Uimassa käyn vielä säännöllisesti ja kävelyillä, jos ei ole muuta liikuntaa tiedossa sille päivälle ja joogassa ryhmän kanssa keta viikko.

    Mitenkäs te muut, öljyättekö välilihaa lainkaan? Itse olen edellisessä öljynnyt viikkoja ennen synnytystä ja tiedä vaikuttaako, mutta olen säästynyt tikeiltä ja repeämisiltä...

    Huomenna neuvolaan ja nyt potilasta hoitamaan (mun ekaluokkalaiselle puhkes vesirokko) ja pikkuriiviölle tarvis keksiä tekemistä, ettei ihan koko ajan riivaa veljeään.
    Ja olis tossa tuota pyykkiäkin kaappiin viikattavaksi...Ei ku lisää kahvia!
     
  4. Ksmirre Peruskäyttäjä

    Mä oon tässä viikon päivät sairastanut, eilen aamulla olin viel ihan varma että kuolen tähän tautiin. Vieläkin on vähän epätodellinen olo pään sisällä, mutta ilmeisesti olen selvinnyt hengissä. Kaiketi mulla on ollut joku virusinfektio kurkussa/nielussa, koska nimenomaan kurkku ja nielu on olleet kipeet ja turvoksissa. Toki myös räkää, päänsärkyä ja muita kolotuksia on riittänyt ihan kivasti. Kaupan päällisinä mulla on sairastanut myös lapset, molemmat vähän vuorotellen. Nyt toivon, että tää pikkuriiviö pysyis mahassa vielä ainakin viikon, että saisin levättyä taudin jälkiväsymyksen pois. Tosin en kyllä usko, että riskiä synnytyksen ennenaikaiselle käynnistymiselle oikeasti on.

    Harmittaa, että tää tautiepidemiakin iski tähän väliin, kun olis vaikka mitä valmisteluja vielä tehtävänä. Nyt ne kaikki tuplaantui, kun haluan pestä kaikki tautiset peitot ja tyynyt yms. ennen vauvan syntymää... Tällä viikolla piti olla neuvolakin taas, mutta jouduin senkin perumaan tän sairastamisen takia. Katotaan, mitä sitten ensi viikolla siellä todetaan. Olis ollut kiva tietää jo, että miten mahassa voidaan, mut ymmärrän senkin, etten voi sairaana pölähtää samaan neuvolaan vastasyntyneiden kanssa.

    Mulla oli tässä sairastaessa pari sellasta kohtausta, joissa en meinannut saada henkeä ollenkaan (tosin iso osa oli sitäkin, että kun kurkku turposi ja hengitys vaikeutui, säikähdin ja pelkästään se jo hankaloitti hengittämistä), ja niiden jälkimainingeissa alkoi sitten mulla pyöriä myös synnytykseen liittyvät asiat mielessä enemmän. Sunnuntaiyönä, kun haukoin henkeä ja yritin saada kutsuttua miestä paikalle, hän nukkui toisessa huoneessa sairastavan lapsen kanssa, mietin, että mitä sitten jos en saa miestä heräämään ja tulemaan paikalle, eikä tää kohtaus mee ohi? No, se meni ohi, mut poiki sit sen pohdinnan, että mitä sitten synnytyssalissa, jossa oon yksin, ja kätilö juoksee ympäri sairaalaa, ja mä meen paniikkiin tai en muusta syystä tiedä mitä pitäis tehdä... En todellakaan haluais mennä yksin synnyttää, mut ei taida olla vaihtoehtoja, kun lastenhoitajaa ei ole. Miehelle yritin jo näistä pohdinnoista puhua, mut hän ohitti ne olkiaan kohauttamalla ja totesi, että "emmä sille mitään voi".

    Kaika, mä en oo yhessäkään raskaudessa öljynnyt välilihaa (ekassa mun piti, ja teinkin sitä pari päivää, mut se jäi sit muiden hommien jalkoihin, tokassa en muistanut edes koko asiaa, kuten en juuri muistanut edes raskaana oloani), ja yhtä lailla oon säästynyt tikeiltä ja repeämiltä. Tässä raskaudessakaan ei oo tullut mieleen koko asia, ja johan tässä on pari lasta pyöräytetty ilmankin.

    No, mä suuntaan nyt päikkäreille, ja yritän saada vielä tautia potevan esikoisenkin nukkumaan.
  5. Mykkyrä Aloittelija

    Kaika: Miulle ne neuvolassa suosittelivat öljyämistä Ceridalilla. Ostinkin ja kerran jo kokeilin, mutta se inha liukas tunne niin kuin olis tullu jotain ylimäärästä housuun, ei ollu kauheen mukava! =D Pitäis ilmeisesti yrittää laittaa vasta just ennen nukahtamista, niin välttyis siltä. Hmm...
  6. Inkivääri Tuttu foorumilla

    Mulla terkka epäili, että saattaisi olla kuivat limakalvot (tosin syy kutinaan taisikin olla hiiva) ja suositteli myös Ceridalia, ja oon sitä välillä käyttänytkin. En tiiä, onko mulla tosiaan kuivemmat paikat, niin että öljy imeytyy nopeesti, kun mulle ei oo jäänyt siitä ollenkaan inha olo, vaan ihan normaali. :) Iho on kuiva ainakin, jatkuvasti saa olla rasvaamassa. Eli voisin tota yrittää jatkossakin joskus käytellä, jos siitä saattaisi jotain hyötyä olla, tuskin haittaa ainakaan, mulla se on sellasessa suohkepullossa, josta on helppo suihkauttaa. :)
  7. milin Peruskäyttäjä

    Tosiaan, mä oon unohtanu koko öljyämisen ja otankin sen nyt joka iltaseksi asiaksi. Esikoiselta ei leikattu mut repeämiä tuli ja tikkejä aika mukavasti, tuskimpa tuosta öljyämisestä mitään haittaa olis :) Kiitti muistutuksesta Kaika!

    Meillä typykkä ei rauhotu nykyään unille ollenkaan. Eilen sit annoin päiväunet periksi ku toinen huuteli vain sängyssä, ilta kuuden maissa sit reppana nukahti kirjaimellisesti kesken sanan sanomisen.. Meidän kai pitäis ruveta heräilemään aikasemmin aamulla niin ehtis väsymyskin tulla ennen ku mennään nukkumaan mut ku sitä on niin aaamu-unista koko porukka :)

    Mä en jotenki oo edes aatellu koko synnytystä vielä, saati sitä et vauva on kohta tässä. Meillä kaikki laittaminen vielä kesken ja esikoisen opettaminen omaan huoneeseenkin odottaa vielä joten mulla ei sen suhteen mikään kiire olis saada vauvaa syliin. Toki olo on välillä melkosen tukala ja sen puolesta voisin jo haluta ponnistaa ja kovaa..

    Sais jo pakkaset hellittää nii pääsis pihalle, me ollaan tytön kans semmosia vilukissoja ettei varmasti mennä ulos ellei ole ihan pakko, tollaseen pakkaseen meinaan..

    Onko teillä yöunet katkonaisia? Mä herään joka yö neljän maissa ja valvon tunnin kaks ja sen jälkeen nukun aamuun sellasia pieniä pätkiä.. Tänäänki seitsemän maissa olin jo valmis kahvin keittoon mut sit se uni kuitenki vielä tuli. Kai sitä valmistuu jo yöheräämisiin :)

    Vointeja!
  8. memi Aloittelija

    Mulla ei oo käynyt edes mielessä toi öljyäminen, mutta taidanpa kokeilla! Esikoisesta repesin kahden tikin verran, se ei haitannut kyllä ollenkaan, mutta jos selviäis tällä kertaa kokonaan ilman repeämiä niin en pistäisi vastaan!
    Milin, meillä vähän samat ongelmat... Esikoinen on ties kuinka pitkään nukkunut yöt ja käynyt nätisti nukkumaan, mutta tietysti nyt sitten kaikenmaailman ongelmia... Viime yönä tyttö heräsi ihan käsittämättömän monta kertaa, yleensä kävi kyllä nätisti takaisin nukkumaan, mutta kun mulla on ilmeisesti just raskauden myötä tullut sellainen ongelma, etten saakaan unen päästä helposti kiinni, niin tuntuu että aina kun olin juuri nukahtanut niin tyttö heräsi uudestaan. Muutenkin on omat yöunet katkonaisia, vaikka aina ennen oon ollut todella hyvä nukkuja. Aamusta hain tytön sitten vielä meidän väliin nukkumaan (sänky 120cm leveä:D) kun ei enää rauhoittunut omaan sänkyyn. Päiväunet on ainakin vielä nukkunut tosi hyvin, mutta sillä on monesti muutenkin mennyt niin että jos yö on hajanainen niin nukkuu pitkät päiväunet. Mutta tuntuu kyllä todella raskaalta, että osuu juuri tähän saumaan...Mietin vaan, että jos tää jatkuu sinne asti kun vauva syntyy ja sitten on samaan aikaan kaksi heräilevää lasta ja hormonit... Ei kuulosta kovin kivalta! Mutta "kiva" kuitenkin kuulla, että näitä nukkumisongelmia esiintyy muidenkin esikoisilla, muistaakseni meillä oli aika saman ikäiset esikoiset, joten ehkäpä tää on joku ikään kuuluva ohi menevä kausi? 
    Mä oon koko raskauden voinut tosi hyvin ja oon oikeasti säästynyt kaikilta vaivoilta, mutta raskaana tässä nyt ollaan kuitenkin ja huonot yöunet tekee kyllä tehtävänsä jaksamiselle. Ja sitten mua harmittaa kun hermostun paljon helpommin tytöllekin kaikista ihan tyhmistäkin jutuista. Tuntuu muutenkin, että alkaa olla aika herkillä. Viime päivien aikana oon itkenyt mm. kun lautanen meni rikki ja kun meijän neiti kiipesi sohvalle ja otti musta tukea ja onnistui samalla vähän nipistämään... Tosta lautasen rikkoutumisesta en meinannut toipua millään:D Meijän tyttö nukkuu omassa huoneessa mutta edessä olisi isojen sänkyyn opettaminen. Kyllä kauhistuttaa mitä siitäkin tulee!
    Mutta mitä itse raskauteen tulee niin voin kyllä ihan älyttömän hyvin! Vauva on tosi aktiivinen, ei oo käynyt mielessäkään tehdä mitään liikelaskentoja kun tuntuu että koko ajan on meininki päällä...Öisin en kyllä liikkeisiin herää. Ehkäpä tää sitten nukkuu yöt alusta asti kokonaan!:D:D Lievää närästystä on ollut parina iltana, mutta sitä mä osasinkin odottaa näille viikoille kun kohtu alkaa olla korkealla. Seuraava neuvolakäynti mulla on ensi viikolla, sitä ennen olin kolme viikkoa aikaisemmin ja terveydenhoitaja vähän puhui, että jos tästä seuraava käynti olisi sitten se lääkärineuvola eli noin kolmen viikon väli tulee siihenkin. Mun mielestä tosi kiva, ettei tarvii useammin käydä, koska luotan siihen että oma keho kertoo kyllä jos jotain olisi vialla. Ja ainahan voi soittaa jos siltä tuntuu:)
    Vauvan syntymä tuntuu vielä tosi kaukaiselta, mutta mä oonkin maaliskuisten ihan viimeisimpiä odottajia ja uskon myös että aika lähelle la:ta meen. Tuntuu niin hassulta, että alkukuun odottajilla alkaa olla viimeiset viikot käsillä! Ite en koe edes että olisi jo loppuraskaus alkanut:)
    Pari päivää sitten sain haettua pienimpiä vauvanvaatteita kellarista ja olin iloisesti yllättynyt, että niitä oli enemmän tallessa kuin muistin. Uskomatonta miten pieniä vastasyntyneet on! Ei sitä vaan muista! Mutta vaatteiden myötä alkoi vähän tuntua todellisemmalta, että uusi vauva on tähänkin taloon tulossa. Ihanaa:)
  9. milin Peruskäyttäjä

    memi, se tosiaan taitaa kuulua ikään (tai ainakin mä niin kovasti toivon!!). Älkää pitäkö kiirettä isojen sänkyyn opettelussa, meillä se on ollu tähän asti aivan katasrofaalista. Monet itkut on ite itketty illalla sen jälkee ku on saanu rauhotettua neitokaisen omaan sänkyyn, aivan kauheeta säätämistä ja säntäämistä ees sun taas. Viikko on jaksettu taistella, eikä enää luovuteta - tänään nukahti päiväunille jopa YKSIN. Jippiajei! :) Ja mitä noita vinkkejä on lukenu muilta keskustelupalstoilta niin kaikilla kuulostaa menevän sormia napsauttamalla vaihto, ehkä se on luonnekysymyskin - meillä tyttö on tosi herkkä ja tunteellinen ja reagoi tosi voimakkaasti uusiin asioihin ja muihin.

    Sama myös täällä, vauva on kovin aktiivinen ja yöllä en herää minäkään liikkeisiin. Vessassa käynnin jälkeen ku yrittää alkaa nukkumaan niin se on oikeestaan aika turha toivo, armoton hyppely alkaa saman tien vatsassa.. :) Tottakai sitä välillä on stressannu et jos kaikki ei ookkaan hyvin, varsinkin ku meillä lähipiirissä on syntynyt pari sairasta lasta, nyt sitä ei toivo muuta ku et sais sen oman naperon syliin ja näkis et sillä on kaikki hyvin. Olo on kuitenki normaali ja stressikin on laantunu itellä ku asiat alkaa loksahdella omiin uomiin ja tunnelin päässä näkyy jo runsaasti valoa :) On kyl ollu ennennäkemättömän raskas syksy ja talvi meiän perheessä, onneks parisuhde on voinu kaikilta osin loistavasti.. Kevät ku koittaa nii se mieli on kummasti virkeempi..

    Kai se minunki täytyy kaivaa vauvanvaatteet esille (en vaan ymmärrä missä ne kaikki on, osan oon kyllä hävittänykki..) nii ei tuntuis enää nii kaukaiselta et meillä tosiaan on se pikku tuhisija kohta täällä :)
  10. Madie Ihastunut foorumiin

    Kaika, lupaan etten tuu sua syyttelemään vaikka meidän vauva ei tässä kuussa syntyiskään ;) Taitaa se vauva sen asian aikalailla kuitenkin päättää, jos ei nyt mitään ihmeitä tapahdu.

    memi ja milin, meiltäkin löytyy esikoinen, jolla on ollut varmaan kaikki mahdolliset uniongelmat ja on ehkä 2 yötä nukkunut elämänsä aikana heräämättä ja mistään yksin nukahtamisesta ei ole meillä puhettakaan. Silti tuo isojen lasten sänkyyn siirtyminen onnistu todella hyvin ja poika vaikuttaa olevan jopa innoissaan uudesta sängystään. Eli ei kaikilla uniongelmaisilla ole tämän suhteen ongelmaa :) Mutta huhhei, kun nyt on yritystä saada poika päiväunille sisälle -siitä ei tule yhtään mitään. Niinpä meillä nukutaan yli -20 asteen pakkasessa vaunuissa ulkona. Pakko alkaa taistella kunnolla tämän asian kanssa ensi viikolla, kun eihän siitä mitään tule, jos pitää lähteä esikoinen viemään ulos nukkumaan kun vauvaa ei saa vielä viedä ulos. Veikkaan, että pidemmänlainen operaatio tulee tästä...

    Välilihan öljyäminen jäi viimeksi ainakin kokonaan. Taisin kerran tai kaksi kokeilla, mutta olen niin laiska tekemään jotain mitä pitää säännöllisesti tehdä. Varsinkin raskaana ollessa. Taitaa jäädä tälläkin kertaa vaikka öljyäkin olisi kotona. No sittenhän se oma saamattomuus kostautuu, jos taas repee!

    Meillä on nyt edessä vauvan tavaroiden loppuhankinnat ja muut valmistelut viikonloppuna, kun esikoinen lähtee mummolaan hoitoon. Saa nähdä kuinka ikävä tulee, kun ei olla kahta yötä putkeen erossa vielä oltu. Pojalla varmasti menee hyvin, koska ei mummolassa ollessa oikeastaan edes noteeraa vanhempiaan. Äiti ikävöi varmaan eniten :/ No pitäis silti yrittää hommia tehdä ja samalla juhlia miehen kanssa ensimmäistä hääpäivää :)

  11. Inkivääri Tuttu foorumilla

    Madie: Ihanaa hääpäivää teille! Muistakaa nauttia myös, ettei mene kaikki aika vauvahankintoihin! :) Akkujen lataaminen tässä kohtaa tulee kuitenkin varmaan aika tarpeeseen. Mä olin joskus pienenä menossa isovanhemmille hoitoon ja lähtiessä vanhemmat kysyi, että mitäköhän ne tekee kun mä oon poissa. Mun selkeä vastaus oli, että tietty istutte sohvalla ja itkette. :D Älä anna teille käydä näin, niin kuin sanoitkin, että poika pärjää varmasti. :)
  12. Azalea Ihastunut foorumiin

    Ei ole käynyt mielessäkään välilihan öljyäminen...mulla noi limakalvot taitaa olla jotenkin yliaktiivista sorttia, kun ihan luonnostaankin on lähes koko raskauden ajan ollut niin "trooppiset" oltavat, että on pakko pitää sidettä koko ajan, jos ei halua, et on päälishousutkin kosteat... Eli eipä tuolla mikään öljy varmasti pysyiskään :D

    Mulla oli edellisyönä aivan järkyttävä supistus! Siis onneksi tosiaan vaan se yks, mutta se tuntui kestävän ikuisuuden ja vei kyllä toimintakyvyn täysin. Kävin vessassa (kuten niin monta kertaa muutenkin öisin) ja ihmettelin vähän, että miten taas muka olikin niin kova pissahätä ja mitään oikeastaan ei pönttöön asti herunut kuitenkaan. Ja kun pääsin vessasta ulos, tuli tosiaan tuo supistus ja ennenkuin edes tajusin, olin polvillani eteisen lattialla. Hinauduin siitä sitten tuskalla rappusiin ja makoilin ensimmäisillä portailla jonkun aikaa toivoen että se siitä kohta loppuu. Ei loppunut. Sattui niin maan perusteellisesti, etten edes miehelle pystynyt huutamaan, että olis tullut mut siitä auttamaan ylös! Viiden minuutin päästä suunnilleen sitten sisulla kapusin portaat puolittain kontaten ja pääsin sänkyyn. Se kesti yhteensä varmaan 10 minuuttia, mutta tuntui ikuisuudelta! Ja sen jäljiltä on edelleen (nyt siis jo pitkälti yli vuorokausi kulunut siitä) koko alavatsa kosketusarka ja sattuu aina, kun vaihdan asentoa tai nousen ylös. Harjotussuppareita on ton jälkeen myös ollut melkein koko ajan ja kaiken kruunasi eilisiltainen perhevalmennus, missä saatiin reilu tunti istua kurjilla jakkaroilla :D

    Positiivista on se, että taas pari päivää hiljaisempaa eloa vietellyt pikkuinen on ton massiivisupistuksen jälkeen ollut hyvinkin eloisa... Tiedä sitten, että mitä siellä oikein sen supparin johdosta muka tapahtui, mutta ei ilmeisesti ainakaan mitään kovin kurjaa :)
  13. Ksmirre Peruskäyttäjä

    Mä sain tänään elämäni nopeimman lääkäriajan, ja oli muutenkin tosi poikkeuksellinen lääkärissä käynti mulle. Mä oon nuoruuteni rampannut niin paljon lääkärissä ja päivystyksissä ja kontrolleissa, ja nyt aikuisiällä joutunu sen verran usein toteamaan, että turhaan tulin, kun oon lääkäriin mennyt, etten ihan hirveen helpolla ees lähe lääkäriin. Niin on ollu nytkin, kun maanantaina kävin tän taudin takia, ja lääkäri käski vaan takas kotiin särkylääkettä syömään, joten päätin, etten enää toista kertaa tän taudin takia lääkäriin mee, vaan sinnittelen kunnes tauti on ohi. No, aamulla perhekahvilassa oli SPR:ltä vapaaehtoistyöntekijä kertomassa ensiavusta, ja satuin sit samaan pöytään kahvittelemaan hänen kanssaan. Siinä tuli puheeksi se, miten ihmiset tuppaa olemaan liiankin pitkään itsenäisiä eivätkä mee lääkäriin vaikka tarve olis, ja mä kerroin sit tosta edellisestä lääkärikäynnistäni. Hän totesi, että hassua, ettei lääkäri kuullut jo mun äänestä, että mullahan on poskiontelontulehdus. Ite tipahdin tässä kohtaa ihan täysin - en tiennyt, että sen voi kuulla äänestäkin ?! No, minäpä sit samantien soitin terveyskeskukseen ja pyysin lääkäriaikaa, (vaikken ikinä olis kuvitellut varaavani lääkäriaikaa täysin tuntemattoman ihmisen yhden ainoan lauseen vuoksi) ja ensimmäisen kerran elämässäni sain ajan tosi nopeesti. Useimmiten langan toisessa päässä alkaa venkoilu, että "onkohan nyt ihan pakko tänne tulla, etkö vois vaan pysyä kotona", mut nyt mulle tarjottiin heti aikaa. Antibiootit tuli samantien.

    Madie, nauttikaa oikeesti siitä hääpäivästäkin, älkääkä vaan höösätkö vauvahankintoja :) Mä olisin ihan onnesta soikeena jos meijän lapset olis joskus jossain hoidossa, mut meil on se ainokainen mummokin sellanen, että tuo lapset lennossa takasin jos ne vähänkin erehtyy itkemään, mutristamaan huulia tai tekemään jotain vastaavaa, ja ite on suurin piirtein paniikissa ettei hän tiedä mitä näiden kanssa nyt pitäis tehdä... vaikea kuvitella, että ko. mummolla on itsellään 3 lasta, mitenkähän se on niiden itkuista ja huulten mutruista oikein selvinnyt? Ja sit se ihmetteli kovasti, kun hän kyseli että mitenkäs on ajateltu hoitaa tän kolmannen synnytys, ja kerrottiin että mies on jäämässä lasten kans kotia ja mä meen yksin, kun ei hoitajia oo, ja hän sitten tarjosi että mitäs jos hän tulee sitten lapsia katsomaan, mutta me kieltäydyttiin kunniasta. No, ensinnäkin hänen matkansa tänne kestää sen verran, että mä ehdin synnyttää eteiseen jos jäädään häntä odottamaan (plus että hällä on tapana muutenkin jäädä matkan varrelle hengailemaan, ja sillon kun hänen pitäisi alunperin olla jo perillä, hän soittaa että onkin vasta jossain parin tunnin ajomatkan päässä tulossa, kun jäi sinne ja sinne pyörimään), ja toisekseen en välttämättä oo kovin myöntyväinen ja iloinen, jos mies joutuu kesken synnytyksen lähtee takas kotiin, kun jompi kumpi isommista mutristelee huuliaan eikä mummo tiedä, mitä tekis.
  14. milin Peruskäyttäjä

    Hellurei, se olis taas uus viikko ja lähempänä synnytystä! :)

    Toivottavasti Madiella oli onnistunut ja rentouttava hääpäivä - onnea myöhässä! Olis ihana ittekkin saada viettää "vapaa-viikonloppu" tytöstä ja lähteä miehen kans vaikka kylpylään tai jonnekki reissuun ennenku vauva syntyy. Meillä vaan on vielä hankinnat niin pahasti kesken ja sisustus-remppahommat myös niin voi olla et se reissu jää haaveeks..

    Tosiaan, täällä on jopa saatu pestyä ja silitettyä vauvan vaatteet viikonloppuna. Vielä pitäis raivata jonnekkin tilaa ku meinaa kaapit olla kaikki kovassa käytössä. Mä tässä vielä pähkäilen laittasinko vaatteet kylppärin kaappiin ku sinne hankitaan hoitoalusta pöytätasolle. Olis nyytilläkin lämmin vaipan- ja vaatteidenvaidon yhteydessä ku meillä on aina monta astetta lämpimämpi siellä mitä muualla..

    Meidän typykästä on kertaheitolla kasvanu reipas tyttö! Kiukuttelut on ollu huomattavasti vähemmällä ja touhuaa itekseen lähes koko päivän. Kovasti siivoaa apuna ja auttaa ku pyydetään. Jotenki se näyttääkin yhtäkkiä nii paljon vanhemmalta mitä joku aika sitte :) Mä oon siitä lastensängystä täällä välillä avautunu, meillä sekin sujuu vallan mainiosti nykyään. Yksikseen nukahtaa päivä- ja yöunille ILMAN itkua, välillä saattaa huutaa laittamaan peittoa. (kolme onnistunutta päivää takana ja aina vain paranee) Ja yöunetkin on parantunu huomattavasti! Ihanaa. Tänäänki sammui ku saunalyhty päiväunille - ulkoilma tekee kyllä ihmeitä!

    Vointeja :)
  15. kaput Aloittelija

    tänään oli neuvola, kaikki sielä ihan hyvällä mallilla :) sf mitta on keskikäyrällä ja kaikki ok!
    neuvolatätikertoili juuri välilihahieronnasta. Onkohan mahdollista hieroa kookosöljyllä? Ei millään raaskisi ostaa uutta putiloa öljyä....
  16. Ksmirre Peruskäyttäjä

    kaput, eiköhän oo mahdollista millä hyvänsä öljyllä suurin piirtein :D mä ite käytän pääsääntöisesti rypsiöljyä tai oliiviöljyä ylipäänsä ihon kosteutukseen - ne putelit tulee huomattavan paljon halvemmaks kuin ostella kalliita kosteusvoiteita ja sen sellasia, ja ainakin mun käsityksen mukaan ajaa ihan saman asian.

    Ja kun ihoasiaan päästiin, jatketaan sitten. Viime yönä alkoi mulla kutinat, jotka siis viittaa raskaushepatoosiin. Mä kun luulin jo, että päästiin ilman sitä tällä kertaa... Soitin neuvolaan ja kysyin, mitäs tehään, ja ohjeeksi tuli käydä heti tänään verikokeissa, vaikka paasto onkin pitämättä (normaalisti nää verikokeet otetaan 12 tunnin paaston jälkeen), ja huomen aamulla uudestaan samat verikokeet mutta paaston kera. Verikokeissa otetaan kaksi eri arvoa, ALAT- ja sappihappo-arvot, joista ensimmäiset tuli ihan muutamassa tunnissa, ja ne oli normaalin rajoissa, joskin nousseet selkeästi parin viikon takaisesta arvosta. Jälkimmäiset arvot, jotka on ne paljon tärkeämmät, tulee vasta kahden päivän kuluttua, eli keskiviikkona kai. No, silloin on onneksi neuvola muutenkin, ja silloin kai selviää sitten jatkotoimet. Edellisestä raskaudesta tiedän, että edessä on käynti äippäpolilla lääkärin pakeilla, joka määrää lääkityksen joka puolestaan pitää sappihappo-arvon matalana (toivottavasti). Loppuraskauden ajan jatketaan äippäpolilla käyntiä kerran viikossa ja verikokeissa käydään myös viikottain, nykyisen kahden viikon syklin sijaan. Ja jännitetään, pysyykö vauva mahassa sinne rv 38 asti, ja sitten sitä, tuleeko ulos, jos ja kun käynnistykseen mennään.
  17. Madie Ihastunut foorumiin

    Kiitoksia hääpäivätoivotuksista, kyllä sitä tuli jonkin verran rentouduttuakin :) Vaikka melkein koko viikonloppu menikin erilaisia hommia tehdessä. Tajusin, että koko asunnon suursiivous ei ehkä ole sellainen homma, joka näillä viikoilla kannattaa tehdä yksin. sen verran kipeästi supisteli perjantai-iltana. Onneksi ei kauaa kuitenkaan supistukset kestäneet.

    Toivottavasti antibiootit on alkaneet purra ja Ksmirren vointi on paranemaan päin! Ei todellakaan ole kiva sairastaa näin pitkällä raskautta, kun pitäisi vaan keräillä voimia synnytykseen ja samalla hoitaa erinäisiä askareita. Mullakin jo eilen kroppa pelotteli, kun lämmöt kohosi. En haluaisi uutta tulehdusta tähän perään ja mahdollisesti toista sairaalareissua. Pitää nyt tarkkailla vointia ja viedä hyvissä ajoin pissanäytettä labraan, jos alkaa siltä tuntua.

    milin, tuo kuulostaa aika hyvältä idealta, että laittaisit vaatteet kylppärin kaappiin. Ehdottomasti laittaisin itsekin, jos olisi tilaa :) Se on tosi kätevää, jos vaatteet on lähellä hoitoalustaa eikä tarvitse lähteä niitä erikseen jostain muusta huoneesta hakemaan. Harmi, kun meidän kylppärin kaappi on niin pieni. Tai no meille tulee kyllä erikseen hoitopöytä esikoisen huoneeseen ja ne vaatteet on sitten siellä. Ei vaan auta silloin, kun esikoinen nukkuu. Kiva myös kuulla, että teillä esikoisesta on tullut noin reipas tyttö :)
  18. Inkivääri Tuttu foorumilla

    Heippa!

    Täällähän on hiljaista, taitaa toi facebook olla houkuttavampi yhteisö kuin tämä! Mutta mä nyt ajattelin, että voisin tänne kirjoitella vaihteeksi kuulumisia, kun kaikki ei kuitenkaan ole facessa ja siellä keskustelu on niin hajallaan eri kommenteissa. Mä alan olla pikkuhiljaa erittäin kateellinen teille, jotka ootte jo kotona. Itellä vielä viikko tenttiin lukemista ja kaksi viikkoa töitä, mutta lasken kyllä äitiysloman käytännössä alkavaksi tentin jälkeen, kun sen jälkeen on enää kaksi työpäivää. Eli ei paljon siis jäljellä täälläkään! :) Tänään kävi ekan kerran ikinä niin, että aloin luettelemaan työnumeroa, kun oma oli tarkoitus antaa. Tajusin, että nyt meni pieleen ja menin niin jumiin, että kesti kaivaa mielestä se oikea, vaikka sama numero on ollut käytössä 13 vuotta. :D Olisko tääkin vihje jo siitä, että olisi aika jäädä kotiin.. 

    Sitten alkaa armoton kaiken valmiiksi laittaminen, kun en oo mitään ehtinyt vielä tekemään. Kaikki ihan välttämättömimmät jutut, kuten turvakaukalo ja hoitopöytä, äitiyspakkaus (varmaan myös nukkuu aluksi laatikossa) ja muitakin vaatteita on, mutta vielä olisi paljon hankittavaakin. Ainakin imetysliivit, pinnasänky ja lipasto vauvan vaatteille on vielä listalla ja sitten kaikkea mitä pitää kaupasta ostaa, vaippoja, liivinsuojia ja muuta sellaista. Ajattelin alkuun mennä noilla kertakäyttöisillä vaipoilla ja liivinsuojuksilla, mutta tarkoitus on siirtyä kestoihin mahdollisimman pian, ainakin vaippojen kohdalla. Niin ja vauvanvaatteiden pesu on ensimmäinen operaatio, kun loma alkaa ja sitten voisi pakata sairaalakassinkin valmiiksi, kun on puhtaita vaatteita laittaa sinne vauvallekin mukaan. :) Mitään herkkuja en varmaan pysty sinne vielä ostamaan, koska tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän, ettei niistä olisi kuitenkaan mitään jäljellä, kun lähtö koittaa. :D

    Olo on edelleen hyvä, mutta nyt oon saanut jo vähän välähdyksiä siitä, mitä teillä monilla on ollut jo monta viikkoa. Eli joskus istuminen tuntuu pahalta ja välillä vihloo alavatsaa, tai painaa ylävatsaa kylkiluiden kohdalta. Mutta hyvin oon siis vielä jaksanut töissä ja maatessa on onneksi vielä aina hyvä, eli nukkuminen ei tuota ongelmia, vaikka unet onkin välillä tosi villejä. :) 

    Mutta mahdollisimman hyviä oloja kaikille! Ja erityistsempit Ksmirrelle, toivottavasti kaikki menee lopulta hyvin, vaikka tylsää onkin tollainen! Monella alkaa olla jo hyvinkin jännät ajat käsillä, voimia kaikille loppurutistukseen ja kärsivällisyyttä meille, joilla on vielä monta viikkoa jäljellä (itellä rv 33+0)! 
  19. Ksmirre Peruskäyttäjä

    Juu, päivitetään tännekin, eli mulle tosiaan tuli se raskaushepatoosi-diagnoosi, mikä kyllä on hyväkin. Kutinat oli sellasia, että nilkat on ihan ruvella ja toisessa reidessä on parikymmentä senttiä pitkiä raapimisjälkiä niiden parin kutisevan yön jäljiltä. Vieläkin on lievää kutinaa, mut niin vähän ettei tunnu juuri missään enää :) Lääkitys auttaa, sen takia on hyvä toi diagnoosi. Vaikka onhan tässä tietenkin omat puolensa, miksi olisi ollut kiva päästä ilman tätä diagnoosia, mut näillä nyt mennään. Toivon vaan, ettei enää enempää diagnooseja ja/tai ongelmia tulis tähän taloon :)

    Meijän 2v poika on alkanut kyselemään joka välissä, että "äiti, haluuksä sen vauvan syliin?" En tiedä, mistähän tää kysely on saanut alkunsa :)
  20. milin Peruskäyttäjä

    Mä oon ihmetellykki et miten täällä on nii hiljasta, mä ku en tosta facebookista oikein ole innostunut nii en tiedä mitä siellä jutellaan :) Päivittäkäähän tännekkin aina ku muistatte nii pysyy foorumi vähäsen aktiivisena.

    Täällä tosiaan viime yönä supisteli aika kipeästikkin ja nyt koko päivän ollu alavatsa varsinkin kosketusarkana ja muutenkin tosi altis supisteluille, kyljen kääntäminenkin päikkäreillä aiheutti vatsan kovettumisen. Viikkoja siis vasta 34+5 (en osaa laittaa tota juttua tonne alas mistä näkee missä vaiheessa mennään :D ) ja todella sais vielä parisen viikkoa ainakin pysytellä sisällä, ja ku meille on vielä kaiken lisäks pientä vauvaa veikattu.. Tosin nuo ei kyllä aina pidä paikkaansa, esikoisella heitti +700g painoarvio.

    Huomenna tai viimestään lauantaina on kyllä nyt mentävä vauvanvaateostoksille, haalaria ja muuta vielä puuttuu.. Ja pitäsköhän se "kevätsiivouskin" tehdä tänne huusholliin vielä ku jaksaa :) Viikonloppuna aateltiin kokeilla tytön siirtämistä omaan huoneeseen. Jännittää!

    Tsemppiä kaikille!

Jaa tämä sivu