Helmikuun höpinät
- Ketjun aloittaja Minlex
- Aloituspäivämäärä
Meillä neiti tänään la 21.pv jo kokonaista 2kk! Hurja, miten nopeaa aika menee. Neiti sai torstai-aamuna ekan annoksen rotaa ja to-ilta ja pe meni kyllä vatsavaivoista kärsien 
Juuri kun D-tippojen aiheuttamasta ilmavaivasta alettu päästä eroon, piti pienen tuonkin kanssa kärvistellä. Kamalaa kun ei voinut mitään tehdä. Tuon rota-annoksen jälkeen ei isoa hätää näkynyt ennenkuin nyt aamuyöllä ja helpotus vauvalla ihan saman tien nähtävissä. Tyytyväisenä nukahti tissille 
Aloitin jumppailun salilla tällä viikolla ja kyllä kroppa tuli kipeäksi! Kävely vaivalloisempaa kuin loppuraskaudesta mutta se oli ns. nautinnollista kipua. Mahtava fiilis kun sai sen tunteen, että on tosiaan tullut jotakin tehtyä. Liikunta-alalla työskentelevänä tällaista puolta arjesta on kaivannut. Palautuminen synnytyksestä on mennyt hyvin, joten uskaltaa mennä ja tekee mielellekin hyvää saada hieman omaa aikaa. Kolmen viikon päästä aloitan yhden vakiotunnin pitämisen viikossa. En ollut suunnitellut milloin palaisin ohjaushommiin, mutta tilaisuus tarjoutui ja innolla otan sen vastaan. Nyt pääsen tunniksi viikossa tekemään jotain mistä nautin kovasti, ja tyttö saa viettää laatuaikaa isin kanssa sen aikaa.
Kyllä nautin kotonaolostakin, enkä todellakaan kaipaa kokopäivätöihin, vaikka ennalta ajattelin, että saattaisi tulla kovakin ikävä. Voisi sanoa, että oon jonkin sortin työholisti, ainakin olin. Nyt tuntuu kivalta ajatukselta, että sen tärkeimmän työn lisäksi saan päästää orjapiiskurin sisälläni luvan kanssa irti ja käydä komentamassa porukkaa! Kotonakin kiitetään kun en kohdista sitä siellä oleilijoihin
Kotiäitiys on kyllä kovaa hommaa. Joinakin päivinä tuntuu, ettei saa mitään tehtyä vaikka "on vaan kotona". Se on yllättänyt, sillä ajattelin, että vaikka vauvanhoito onkin ihan kokopäivätyötä, kyllä siinä sivussa hoituu koti tuosta vain. Varmaan aika tyypillinen lapsettoman ajatustapa. Eipä sitä todella ymmärrä ennenkuin itse kokee! Toki on vastaavasti päiviä, jolloin vauva päästää todella helpolla ja ehtii vaikka mitä. Kahvitella muiden mammojen kanssa, tehdä käsitöitä tai vaan töllöttää telkkaria. Tai imuroida myös sohvan alta ja takaa eikä vaan vierestä!
Eilen jätin miehen tytön kanssa 1,5tunniksi kun menin jumpalle. En kauhean montaa kertaa ole ollut yksin missään niin, että mies olisi kaksin vauvan kanssa. Tyttö oli itkeskellyt pahaa oloaan koko ajan, mies oli pullosta maitoa tarjonnut ja syömisen ajan ainoastaan ollut itkemättä. Kun pääsin kotiin, sain vauvan aika nopeasti rauhoitettua ja nukkumaan. Mies yrittää kyllä parhaansa, mutta hätääntyy/stressaantuu kun ei saa vauvaa hiljenemään ja on tietysti jännittynyt, joka näkyy ja varmaan vauva tuntee miehen käsitellessä häntä. Uskoisin, että juuri siksi vauva ei rauhoitukaan aina. Mun mies on sellainen perinteinen suomalainen mies, joka ei turhaan lässytä tai tunteistaan avaudu mutta nyt hän sitten sanoi ihan vilpittömästi, että nostaa hattua sille mitä teen kun hoidan vauvan hänen ollessa töissä. Ettei hän jaksaisi/pystyisi siihen joka päivä koko päivää. Tuntui todella hyvältä saada tällaista palautetta. Kyllä me naiset ollaankin aika supereita! Pitäis itsekin muistaa arvostaa itseään enemmän ja olla välillä välittämättä pyykkivuorista, villakoirista nurkissa tai likaisista astioista keittiön altaassa, jotka ei koneeseen tai kaappiin asti oo ehtiny. Mulla ainakin paha tapa sellaista stressata. Vauvan ehdoilla! Muu voi odottaa
Juuri kun D-tippojen aiheuttamasta ilmavaivasta alettu päästä eroon, piti pienen tuonkin kanssa kärvistellä. Kamalaa kun ei voinut mitään tehdä. Tuon rota-annoksen jälkeen ei isoa hätää näkynyt ennenkuin nyt aamuyöllä ja helpotus vauvalla ihan saman tien nähtävissä. Tyytyväisenä nukahti tissille Aloitin jumppailun salilla tällä viikolla ja kyllä kroppa tuli kipeäksi! Kävely vaivalloisempaa kuin loppuraskaudesta mutta se oli ns. nautinnollista kipua. Mahtava fiilis kun sai sen tunteen, että on tosiaan tullut jotakin tehtyä. Liikunta-alalla työskentelevänä tällaista puolta arjesta on kaivannut. Palautuminen synnytyksestä on mennyt hyvin, joten uskaltaa mennä ja tekee mielellekin hyvää saada hieman omaa aikaa. Kolmen viikon päästä aloitan yhden vakiotunnin pitämisen viikossa. En ollut suunnitellut milloin palaisin ohjaushommiin, mutta tilaisuus tarjoutui ja innolla otan sen vastaan. Nyt pääsen tunniksi viikossa tekemään jotain mistä nautin kovasti, ja tyttö saa viettää laatuaikaa isin kanssa sen aikaa.
Kyllä nautin kotonaolostakin, enkä todellakaan kaipaa kokopäivätöihin, vaikka ennalta ajattelin, että saattaisi tulla kovakin ikävä. Voisi sanoa, että oon jonkin sortin työholisti, ainakin olin. Nyt tuntuu kivalta ajatukselta, että sen tärkeimmän työn lisäksi saan päästää orjapiiskurin sisälläni luvan kanssa irti ja käydä komentamassa porukkaa! Kotonakin kiitetään kun en kohdista sitä siellä oleilijoihin
Kotiäitiys on kyllä kovaa hommaa. Joinakin päivinä tuntuu, ettei saa mitään tehtyä vaikka "on vaan kotona". Se on yllättänyt, sillä ajattelin, että vaikka vauvanhoito onkin ihan kokopäivätyötä, kyllä siinä sivussa hoituu koti tuosta vain. Varmaan aika tyypillinen lapsettoman ajatustapa. Eipä sitä todella ymmärrä ennenkuin itse kokee! Toki on vastaavasti päiviä, jolloin vauva päästää todella helpolla ja ehtii vaikka mitä. Kahvitella muiden mammojen kanssa, tehdä käsitöitä tai vaan töllöttää telkkaria. Tai imuroida myös sohvan alta ja takaa eikä vaan vierestä!
Eilen jätin miehen tytön kanssa 1,5tunniksi kun menin jumpalle. En kauhean montaa kertaa ole ollut yksin missään niin, että mies olisi kaksin vauvan kanssa. Tyttö oli itkeskellyt pahaa oloaan koko ajan, mies oli pullosta maitoa tarjonnut ja syömisen ajan ainoastaan ollut itkemättä. Kun pääsin kotiin, sain vauvan aika nopeasti rauhoitettua ja nukkumaan. Mies yrittää kyllä parhaansa, mutta hätääntyy/stressaantuu kun ei saa vauvaa hiljenemään ja on tietysti jännittynyt, joka näkyy ja varmaan vauva tuntee miehen käsitellessä häntä. Uskoisin, että juuri siksi vauva ei rauhoitukaan aina. Mun mies on sellainen perinteinen suomalainen mies, joka ei turhaan lässytä tai tunteistaan avaudu mutta nyt hän sitten sanoi ihan vilpittömästi, että nostaa hattua sille mitä teen kun hoidan vauvan hänen ollessa töissä. Ettei hän jaksaisi/pystyisi siihen joka päivä koko päivää. Tuntui todella hyvältä saada tällaista palautetta. Kyllä me naiset ollaankin aika supereita! Pitäis itsekin muistaa arvostaa itseään enemmän ja olla välillä välittämättä pyykkivuorista, villakoirista nurkissa tai likaisista astioista keittiön altaassa, jotka ei koneeseen tai kaappiin asti oo ehtiny. Mulla ainakin paha tapa sellaista stressata. Vauvan ehdoilla! Muu voi odottaa
Mulla kanssa tekisi jo mieleni jumpalle :) käyn 2-3 n. 30min-tunnin vaunulenkkiä päivässä ja monesti oon ajatellut että mieleni tekisi jo juoksemaan ja salille. Mulla jälkitarkastus maaliskuun alussa niin jos siellä kaikki ok alan pikkuhiljaa kohentaa kuntoa. Kotona olen tehnyt pikkupainoilla käsilihaksia ja kyykkysarjoja ja se tuntunut jo hyvältä :) osaako nunnuliina tai joku jumppaosaaja kertoa koska vatsalihaksia uskaltaisi pikkuhiljaa harjoittaa?
Tosiaan välillä ehtii pikkuisen jumppailemaankin, eilen tosin oli huutoa koko ilta ja mies toki just eilen kaveriensa kanssa ulkona. Mut aikalailla komppaan nunnuliinaa, välillä ehtii kummasti siivoamaan koko asunnon, istumaan kahvikupposen kanssa pitkän aikaa ja toisena päivänä vauva vaatii niin paljon enemmän ja tuntuu ettei ehdi mitään. Se lohduttaa että vaikka joku päivä menis ihan penkin alle niin toinen päivä on jo parempi <3
Tosiaan välillä ehtii pikkuisen jumppailemaankin, eilen tosin oli huutoa koko ilta ja mies toki just eilen kaveriensa kanssa ulkona. Mut aikalailla komppaan nunnuliinaa, välillä ehtii kummasti siivoamaan koko asunnon, istumaan kahvikupposen kanssa pitkän aikaa ja toisena päivänä vauva vaatii niin paljon enemmän ja tuntuu ettei ehdi mitään. Se lohduttaa että vaikka joku päivä menis ihan penkin alle niin toinen päivä on jo parempi <3
Ja aika menee ihan tajuttoman nopeesti vauvan kans. Joskus oikein yllättyy, ku mies tulee jo töistä kotiin, koko päivä hurahtanu johonkin.
Vatsalihastreenin kanssa ei kannata pitää kiirettä. Lantionpohjaa kannattaa treenata joka pv, ja samalla aktivoituu syvä poikittainen vatsalihaskin. Lantionnostoja ym voi tehdä ja siinäkin nimenomaan ensin jännittää lantionpohjaa ja tehdä rauhassa ja hallitusti. Suoria vatsalihaksia eli niitä peruspuristuksia ei kannata tehdä ennenkuin vatsalihasten väli on palautunut. Eli selinmakuulla voi kokeilla nostaa päätä ja hartioita hieman irti alustasta ja kokeilla sormella rintojen alta missä vatsalihakset tuntuvat. Jos keskellä vatsalihasten väliin mahtuu sormet ja varsinkin jos siinä on enemmänkin tilaa, kannattaa suosiolla odottaa vielä. Minulla huomenna synnytyksestä 9vkoa ja vasta viime viikolla tein ensimmäisen kerran perinteisiä vatsalihasharjoiuksia. Palautuminen on tietty yksilöllistä ja voi viedä toisilla enemmän aikaa ja toisilla vähemmän. Itse ensikertalaisena en osaa sanoa muuta :)
Mulla on kanssa vielä vähän vatsalihasten välistä rakoa jäljellä (synnytyksestä kohta 7 vk) navan ylä- ja alapuolella, joten suorat saavat vielä odottaa. Synnärillä sanoivat, että vinoja vatsoja voi treenata, vaikka rakoa vielä olisikin, kunhan treeni on hallittua ja keskittyy nimenomaan niihin vinoihin.
Joo en kunnon puristuksia ajatellutkaan vaan kevyesti toki aloittaa :) ja vasta toki jälkitarkastuksen jälkeen. Lantiopohjia treenailtu kyllä :) Mutta ihanaa että alkaa palautumaan pikkuhiljaa. Se on jo terveen merkki että jotain tekee mieli harrastella kun synnytyksen jälkeen ajatteli vain herkkuja ja sohvaa :D
Olen Nunnuliina niin samaa mieltä, että kotonaolo ei oo ihan sellasta mitä ajatteli. Tai monellakaan tapaa, mutta juurikin tuo ajankäyttö ja kuinka päivät vaan menee! Ajattelin aluksi palata töihin pian, koska koen tai koin että se on osa minuutta ja niin tärkeä osa elämää.. Nyt olen hieman muuttanut ajatuksia :)Tai ajatusmaailmaa tai näkökulmaa, miksikä sitä voikaan sanoa. Edelleen kaipaan töihin ja olen kiinnostunut opiskelemaan ja toimimaan niissä jutuissa missä tähänkin asti, mutta ne eivät mikään mene lapsen edelle. (Olen myös käynyt ohjaamassa ja osallistumassa yhdistystoimintaan jo, sillä pysyy omakin mieli virkeänä.) Ja ajattelen, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Nyt eletään tätä hetkeä ja tätä elämää täydellä sydämellä 
Mä mietin onko mein vauvalla nuha. Röhissyt eilen ja tänään mielestäni enemmän ja aamusta yski imetyksen jälkeen (vai menikö maitoa taaas väärään henkeen) ja aivasteli, nenästä tuli räkäpalloja ja kun puklasi niin oli ilmaisen oloista nukkuu kuitenkin hyvin, nukkuessa ei röhise. Liekö taasen vaan kuvittelen. Kokemuksia vauvojen nuhasta muilla?
ja vaikka olisikin siis nuhaa niin ei onneksi pahalta vaikuta. Kumpikaan meistä vanhemmista ei ole kipeänä ollut.
nukkuu kuitenkin hyvin, nukkuessa ei röhise. Liekö taasen vaan kuvittelen. Kokemuksia vauvojen nuhasta muilla? ja vaikka olisikin siis nuhaa niin ei onneksi pahalta vaikuta. Kumpikaan meistä vanhemmista ei ole kipeänä ollut.
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Meilläkin vaave yski ja aivasteli yhtenä päivänä mutta ei muuta. Oliko sitten nuhaa..en tiedä? Onneksi oli kuitenkin siinä.
Meillä arki edelleen hirmu rauhallista. Vaave nukkuu edelleen yöt todella hyvin, samoin päikyt vaunuissa. Syö hyvin ja on hereillä ollessaan enimmäkseen tyytyväinen. Ei itke juuri ollenkaan, ainoastaan jos kova nälkä yllättää tai kakka on hetken tiukemmassa. Ollaan edelleen kuin puulla päähän lyöty tästä meidän viilipytystä :) mutta toki myös ikionnellisia rauhallisesta alusta tähän kahden lapsen arjen pyörittämiseen♡
Meillä arki edelleen hirmu rauhallista. Vaave nukkuu edelleen yöt todella hyvin, samoin päikyt vaunuissa. Syö hyvin ja on hereillä ollessaan enimmäkseen tyytyväinen. Ei itke juuri ollenkaan, ainoastaan jos kova nälkä yllättää tai kakka on hetken tiukemmassa. Ollaan edelleen kuin puulla päähän lyöty tästä meidän viilipytystä :) mutta toki myös ikionnellisia rauhallisesta alusta tähän kahden lapsen arjen pyörittämiseen♡
Nuhaiseen nenäänkin auttaa ämmä, myös äidillä! 
Oikeestaan sitä kannattaa kokeilla ensiavuksi ihan kaikkeen... Mä kuulkaa lypsin esikoisenkin haavaan suoraa tissistä pari pisaraa ja kyllä tuntui et auttoi!
Oikeestaan sitä kannattaa kokeilla ensiavuksi ihan kaikkeen... Mä kuulkaa lypsin esikoisenkin haavaan suoraa tissistä pari pisaraa ja kyllä tuntui et auttoi!
Meillä ollut iita kamalaa itkua ja raivoa nyt joka ilta n. Viikon ajan. Olisikohan joku vaihe tämäkin? Vai onko teillä ihan 24h pahaa mieltä pienellä Päivisin uni ei ole enää yhtä sikeää, herää herkemmin. Muuten tyytyväinen vauva :) yötkin menee edelleen hyvin
Päivisin uni ei ole enää yhtä sikeää, herää herkemmin. Muuten tyytyväinen vauva :) yötkin menee edelleen hyvin
Tää pieni rauhoittuu lähes 100% rinnalle, paitsi jos on nälkä eikä rinnasta saa otetta tai maito loppu. Ei välttämättä ime, eli silloin ei ole nälkä. Jos siirtää pois sylistä, saattaa alkaa heti itkeä.
Onneksi tätä on vain (?! Vain !?) yöllä. Kun tietää varautua, otan tarvittaessa illalla päikkärit ja sitten valvotaan. Sitovaa toi on, mutta ei raastavaa kun pojan saa rauhoittumaan.
Varmaan kamalaa, kun yhtäkkiä tulee itkua. Toivottavasti menee pian ohi.
Onneksi tätä on vain (?! Vain !?) yöllä. Kun tietää varautua, otan tarvittaessa illalla päikkärit ja sitten valvotaan. Sitovaa toi on, mutta ei raastavaa kun pojan saa rauhoittumaan.
Varmaan kamalaa, kun yhtäkkiä tulee itkua. Toivottavasti menee pian ohi.
Ai niin, oliko se tässä ketjussa missä oli puhe vatsalihasten raosta?
Itse olen kokeillut niin kuin Nunnuliina neuvoi; selällään jalat koukussa ja nostan päätä/hartioita.
Rintalastan alapuolella väliä en oikeastaan tunne, mutta navan yläpuolella saan sormella tuntumaan välin.
Lopputarkastus on kahden viikon päästä. Sitten on synnytyksestä 7 viikkoa. Saa nähdä, saanko luvan mennä uimahalliin.josko vuotokin olisi siihen mennessä kokonaan loppunut. Mietin myös, kannattaako kysyä vatsalihaksista, kun ne saa kokeiltua itsekin...
Itse olen kokeillut niin kuin Nunnuliina neuvoi; selällään jalat koukussa ja nostan päätä/hartioita.
Rintalastan alapuolella väliä en oikeastaan tunne, mutta navan yläpuolella saan sormella tuntumaan välin.
Lopputarkastus on kahden viikon päästä. Sitten on synnytyksestä 7 viikkoa. Saa nähdä, saanko luvan mennä uimahalliin.josko vuotokin olisi siihen mennessä kokonaan loppunut. Mietin myös, kannattaako kysyä vatsalihaksista, kun ne saa kokeiltua itsekin...
Minkä ikäisiä vauvat? Parin viikon iässä alkaa yleensä mahavaivat, mutta jos vanhempi niin on jännä. Syökö tissiä, jos tarjoaa? Meillä jossain vaiheessa oli koko ajan rinnalla eli oisko ollu tehoimukausi. Nyt valvoo jo syönnin päälle ja nukahtaa sitten tai ottaa pikku tirsat ja sitten taas valvotaan eli seurustellaan. Viihtyy hetkittäin matollakin ja harjoitellaan masullaan pään kannattelua pikku hetkiä.
KoBe aina voi kysyä. :) Jos sulla nyt on vasta 5 viikkoa synnytyksestä niin hyvin on palautunut jo siihen nähden. Ei voi suositella kuitenkaan treenaamaan suoria vatsoja jos väliä vielä jäljellä, sillä se ei sillon välttämättä palaudu lainkaan ja tyrän riski kasvaa.
Meillä neiti huuti toissa illasta eiliseen iltaan. Eilinen päivä oli jotain ihan kamalaa... huuti niin sydäntä raastavasti lähes koko ajan, vaikka mitä yritin. 
sitten yöllä viimein nukahti/ rauhoittui mun syliin mistä sen varovasti sain siirrettyä omaan sänkyyn. Nukku sit pirpana ees 3h putkeen. 
taisi itku viiä voimia. Neiti on nyt 3v 4pv vanha. Tänään on taas ollu ihan erilainen.... jaksanut hymyillä ja seurustellakkin, ku mummo kävi kylässä. en tosiaan tiiä mikä hiisi sillä oli. 
sitten yöllä viimein nukahti/ rauhoittui mun syliin mistä sen varovasti sain siirrettyä omaan sänkyyn. Nukku sit pirpana ees 3h putkeen. taisi itku viiä voimia. Neiti on nyt 3v 4pv vanha. Tänään on taas ollu ihan erilainen.... jaksanut hymyillä ja seurustellakkin, ku mummo kävi kylässä. en tosiaan tiiä mikä hiisi sillä oli.
Ai niin ja meillä lähes korvikkeilla mennään, ku ei meinaa mulla enää maitoa tulla. sain niin kovat antibiootit kotiuduttua, etten voinut imettää. Oon kyllä pumpannut, mut ei vaan meinaa enää tulla maitoa. Saa kyllä sen maidon mitä tulee, mut muuten korvikkeella mennään. Yks ainut korvike tähän saakka vasta käynyt meidän pirpanalle, muut tekee ihottumaa neidille.
sain niin kovat antibiootit kotiuduttua, etten voinut imettää. Oon kyllä pumpannut, mut ei vaan meinaa enää tulla maitoa. Saa kyllä sen maidon mitä tulee, mut muuten korvikkeella mennään. Yks ainut korvike tähän saakka vasta käynyt meidän pirpanalle, muut tekee ihottumaa neidille.