Helmikuun höpinät
- Ketjun aloittaja +Mymmeli+
- Aloituspäivämäärä
Hyvää helmikuuta siis kaikille! Jännitys tiivistyy ja paniikki iskee pikkuhiljaa :D
Palaten muutamaan juttuun tammikuun turinoissa: meillä on kuulemma keskussairaalassa semmonen reipas virolainen anestesialääkäri joka ei oikein handlannut epiduraalin laittoa ja epäonninen synnyttäjä joutui 5 laittoyrityskerran jälkeen kärsiä toispuoleisista kivuista... Että kieltämättä pelottaa tuo epiduraali sitten jos sattuu tämä tapaus kohdalle.... Ja sitten! Kapakissa kerran yksi reippaasti myötälaitaisessa ollut rouvashenkilö vessassa kattelin minun tukkaa, huokas ja sano että on se komia mutta ootappa ko saat ekan lapses! Mie silmät pyöriään sitä kattoin ja mietin mitä se tarkotti :D sittemmin on minuakin valistettu tuosta hiusten lähdöstä. Voi pastilli! Itsekkin kuulun tuohon pitkätukkaisen kerhoon ja olen nyt niin onnellinen tästä paksusta ristiselkään yltävästä reuhkasta. tyttärille nauroin että jos jutut piettää paikkaansa niin mulla on imetyksen jälkeen varmaan tosin se kolme hiusta jäljellä ja niitä sitten surkeana letittelen :D auttaako se priorin ja saako sitä imetyksen aikana syödä?! Taijan kans sitä kokeilla ettei peli olis täysin menetetty.
Palaten muutamaan juttuun tammikuun turinoissa: meillä on kuulemma keskussairaalassa semmonen reipas virolainen anestesialääkäri joka ei oikein handlannut epiduraalin laittoa ja epäonninen synnyttäjä joutui 5 laittoyrityskerran jälkeen kärsiä toispuoleisista kivuista... Että kieltämättä pelottaa tuo epiduraali sitten jos sattuu tämä tapaus kohdalle.... Ja sitten! Kapakissa kerran yksi reippaasti myötälaitaisessa ollut rouvashenkilö vessassa kattelin minun tukkaa, huokas ja sano että on se komia mutta ootappa ko saat ekan lapses! Mie silmät pyöriään sitä kattoin ja mietin mitä se tarkotti :D sittemmin on minuakin valistettu tuosta hiusten lähdöstä. Voi pastilli! Itsekkin kuulun tuohon pitkätukkaisen kerhoon ja olen nyt niin onnellinen tästä paksusta ristiselkään yltävästä reuhkasta. tyttärille nauroin että jos jutut piettää paikkaansa niin mulla on imetyksen jälkeen varmaan tosin se kolme hiusta jäljellä ja niitä sitten surkeana letittelen :D auttaako se priorin ja saako sitä imetyksen aikana syödä?! Taijan kans sitä kokeilla ettei peli olis täysin menetetty.
Jatkan tänne samasta aiheesta, kuin jo tammikuun ketjussa keskusteltiin.
Mäkin olen jännännyt, miten kauan toisesta raskaudesta vatsa palautuu. Kyllä mä uskon, että paino tippuu entisiin lukemiin, jos ei muuten niin go fat go- dietillä
. Mutta esikoisesta tosiaan meni lähemmäs 6kk ennen, kuin mahtui farkut kunnolla kiristämättä kiinni ja painoa oli siinä vaiheessa jo vähemmän, kuin ennen raskautta. Imetys on tehokasta rasvanpolttoa 
. Mutta nyt olen varautunut palaamaan sairaalasta kotiin äitiyshousuissani, enkä pelästy "miksi tämä maha on tässä edelleen vaikka vauva on jo ulkona!"
Priorinia en ole itse vielä sen koommin perehtynyt, mutta ainakin tämä mainitsemani ihminen käytti sitä myös imetyksen aikana, joten eiköhän sitä ihan luvallisesti saisi käyttää. Mutta kannattanee vielä tarkistaa tämä. Itsekin aion. Maksaa kyllä ihan älyttömästi, mutta nyt en enää lyhyeksi halua hiuksia leikata edes otsatukkaa! Meillä, kun miehelläkin on pidempi tukka mitä mulla
Mulla on ollut veto ihan pois koko päivän. Onneksi sain pienet päiväunet otettua! Mieskin valittaa huonoa oloa, että toivon vaan todella, ettei meille ole mitään tautia tulossa! Painoa on tullut mulle jo lähes se 20kg ja olo on kuin valaalla, mutta ihan sama. Minä leivon huomenna laskiaispullia!!! Jos vaikka saisi sillä sokerienergialla vauvan huoneen järjesteltyä kuntoon.
Mäkin olen jännännyt, miten kauan toisesta raskaudesta vatsa palautuu. Kyllä mä uskon, että paino tippuu entisiin lukemiin, jos ei muuten niin go fat go- dietillä
. Mutta esikoisesta tosiaan meni lähemmäs 6kk ennen, kuin mahtui farkut kunnolla kiristämättä kiinni ja painoa oli siinä vaiheessa jo vähemmän, kuin ennen raskautta. Imetys on tehokasta rasvanpolttoa . Mutta nyt olen varautunut palaamaan sairaalasta kotiin äitiyshousuissani, enkä pelästy "miksi tämä maha on tässä edelleen vaikka vauva on jo ulkona!"Priorinia en ole itse vielä sen koommin perehtynyt, mutta ainakin tämä mainitsemani ihminen käytti sitä myös imetyksen aikana, joten eiköhän sitä ihan luvallisesti saisi käyttää. Mutta kannattanee vielä tarkistaa tämä. Itsekin aion. Maksaa kyllä ihan älyttömästi, mutta nyt en enää lyhyeksi halua hiuksia leikata edes otsatukkaa! Meillä, kun miehelläkin on pidempi tukka mitä mulla
Mulla on ollut veto ihan pois koko päivän. Onneksi sain pienet päiväunet otettua! Mieskin valittaa huonoa oloa, että toivon vaan todella, ettei meille ole mitään tautia tulossa! Painoa on tullut mulle jo lähes se 20kg ja olo on kuin valaalla, mutta ihan sama. Minä leivon huomenna laskiaispullia!!!
Jos vaikka saisi sillä sokerienergialla vauvan huoneen järjesteltyä kuntoon.huijui! kuukausi enää laskettuun aikaan (periaatteessa vähemmänkin kun tässä kuussa vähemmän päiviä 
) Jajajaja: uusi viikko siis alkakoon! 37. viikko lähtee käynnistelemään itseään 
Mulla on FLUNSSA
Eilen tuli iltapäivällä ihan rytinällä päälle ja empä oo ollukkaan ihan vähään aikaan NIIN voimaton kun eilisen iltapäivän... Mies oli tulollaan vasta kotiinpäin ku laitoin viestiä ettei jaksa mitään ja lopulta miehen äitee kävi hakemassa pojan hoitoon loppuillaksi (mahtava juttu että ovat ottaneet pojan niin hyvin huomaansa, vaikka eiväthän he mitään sukua ole, eikä ole minnkäänlaisia "velvollisuuksiakaan" näin ollen...) 
Viime yö meni vähän valvoskellen, kylkeä kääntäen ja käsiä jumpaten. Se on jännä kun puutuu nuo kädet sormista pahiten 
Tokihan mua piti kyllä hereillä tämä räkäkin. Piti aina odottaa että henki taas kulkee kun asentoa vaihtoi...
Kaveri totes ettei sillä imetykselläkään nyt kyllä pelkästään pääse laihtumaan normimittoihinsa takasin (imetti siis todella pitkään esikoistaan) kun puhuttiin raskauden jälkeisestä palautumisesta. Yhtenä keinona totesin esikoisen kohdalla itselleni ettei vaan kerennyt käymään jääkaapilla, ja jos kerkes, niin ruoat jäi pöydälle syömättä, kun oli muka niin kiire
mutta kyllä mun piti ihan sitten lopulta ihan ottaa vaan itseäni niskasta kiinni ja alkaa tekemään asian eteen jotain. Tässäkin asiassa on se, että ihmiset on NIIN yksilöllisiä ja joillakin se kaikki ylimääräinen, rasvakilotkin häipyy sitten kun aineenvaihdunta vaan toimii niin hyvin (niinkun mahatkin, toisilla vaan jää se pieni arvellinen röllykkä siihen laukuksi eteen ja toiset näyttää siltä ettei ikinä oiskaan synnyttäny). Mulla vei vuoden, että mahduin lantioltani entisiin farkkuihini ennen raskautta ja toisen vuoden että sain kaikki ylimääräset poies (mitä oli tullut jo ennen raskauttakin). Mutta siis juu, ensimmäisen lapsen synnytyksen jäliltä tosiaan lantio malliltaan leveni, vaikka paino olikin jo entisellään...
Tässä päälle kolmessa vuodessa olen oppinut hyväksymään sen että itte kuulun noihin "jälkien" jättämiin... ja no, sehän kertoo vaan eletystä elämästä
Tässä raskaudessa olen toki sitten tähän saakka välttynyt uusilta arvilta täysin... toivossa hyvä elää, ettei tulisikaan enää näin loppua kohden! noh, kattotaan.... varmaan nyt jos peilin eteen menen niin siellä möllöttää kasa uusia arpia
Nyt sitten tiistaita odotellessa, saa tietää onko toistaiseksi pysynyt oikein tuolla yksiössään kaveri.
laitoin muuten kameran toisen akunkin jo lataukseen, että on sitte mukana varmasti tuolla kassissa
Oikein hyvää helmikuuta teille kaikille :)
) Jajajaja: uusi viikko siis alkakoon! 37. viikko lähtee käynnistelemään itseään Mulla on FLUNSSA
Eilen tuli iltapäivällä ihan rytinällä päälle ja empä oo ollukkaan ihan vähään aikaan NIIN voimaton kun eilisen iltapäivän... Mies oli tulollaan vasta kotiinpäin ku laitoin viestiä ettei jaksa mitään ja lopulta miehen äitee kävi hakemassa pojan hoitoon loppuillaksi (mahtava juttu että ovat ottaneet pojan niin hyvin huomaansa, vaikka eiväthän he mitään sukua ole, eikä ole minnkäänlaisia "velvollisuuksiakaan" näin ollen...) Viime yö meni vähän valvoskellen, kylkeä kääntäen ja käsiä jumpaten. Se on jännä kun puutuu nuo kädet sormista pahiten Tokihan mua piti kyllä hereillä tämä räkäkin. Piti aina odottaa että henki taas kulkee kun asentoa vaihtoi...Kaveri totes ettei sillä imetykselläkään nyt kyllä pelkästään pääse laihtumaan normimittoihinsa takasin (imetti siis todella pitkään esikoistaan) kun puhuttiin raskauden jälkeisestä palautumisesta. Yhtenä keinona totesin esikoisen kohdalla itselleni ettei vaan kerennyt käymään jääkaapilla, ja jos kerkes, niin ruoat jäi pöydälle syömättä, kun oli muka niin kiire
mutta kyllä mun piti ihan sitten lopulta ihan ottaa vaan itseäni niskasta kiinni ja alkaa tekemään asian eteen jotain. Tässäkin asiassa on se, että ihmiset on NIIN yksilöllisiä ja joillakin se kaikki ylimääräinen, rasvakilotkin häipyy sitten kun aineenvaihdunta vaan toimii niin hyvin (niinkun mahatkin, toisilla vaan jää se pieni arvellinen röllykkä siihen laukuksi eteen ja toiset näyttää siltä ettei ikinä oiskaan synnyttäny). Mulla vei vuoden, että mahduin lantioltani entisiin farkkuihini ennen raskautta ja toisen vuoden että sain kaikki ylimääräset poies (mitä oli tullut jo ennen raskauttakin). Mutta siis juu, ensimmäisen lapsen synnytyksen jäliltä tosiaan lantio malliltaan leveni, vaikka paino olikin jo entisellään... Tässä päälle kolmessa vuodessa olen oppinut hyväksymään sen että itte kuulun noihin "jälkien" jättämiin... ja no, sehän kertoo vaan eletystä elämästä
Tässä raskaudessa olen toki sitten tähän saakka välttynyt uusilta arvilta täysin... toivossa hyvä elää, ettei tulisikaan enää näin loppua kohden! noh, kattotaan.... varmaan nyt jos peilin eteen menen niin siellä möllöttää kasa uusia arpia Nyt sitten tiistaita odotellessa, saa tietää onko toistaiseksi pysynyt oikein tuolla yksiössään kaveri.
laitoin muuten kameran toisen akunkin jo lataukseen, että on sitte mukana varmasti tuolla kassissa
Oikein hyvää helmikuuta teille kaikille :)
Hyvää helmikuuta vaan! :) Piialle ja Winksulle ja muille mahdollisesti flunssaisille myös paranemisia! Täällä ollaan terveenä pysytty ja pitääkin koputtaa puuta...
Kyllä tuo palautuminen mietityttää, tosin luultavasti en ole enää vauvan saavuttua näin huolissani tai kiinnostunut mahasta ja kiloista. Kieltämättä viimeisen viikon aikana on tullut asiaa pohdiskeltua ja kauhisteltua vähän liikaakin! Toivon, että ekat kilot häviäisi alkuun vähän niinkuin itsestään. Jos pääsisi vaikka kesään mennessä edes +4-5 kg lähtöpainosta eli 5:lla alkaviin lukemiin niin se olisi ihan ok! Ajattelin myös hommata jonkinlaisen keskivartaloa tukevan/muokkaavan korsettityyppisen ratkaisun. Kokemuksia? Ja staattisia vatsalihasliikkeitähän kai saa alkaa aika pian tekemään? Noh, näihin tulee varmaan palattua ihan omassa ketjussaan sitten joskus..
Priorinia varmaan täytyy kokeilla ja niiden sivuilla sanotaa, että saa käyttää imettäessä. Mulla ei ole mikään paksu letti muutenkaan. Pitää pitää siisti ja hyvin leikattu polkkamalli ja väri kunnossa, niin en ehkä näytä sitten ihan sairaalta Nythän tuo kuontalo olis muuten ihan ok, mutta kun tuota juurikasvua on kesästä asti niin se vähän latistaa olemusta. Ensi viikolla kyllä luovutan värjäyslakon suhteen ja menen ottamaan raitoja kun pitää näyttää ihmiseltä yhtä hyvin tärkeää iltaa varten...
Minua kiukutti eilen yksi typerä, huonosti päättynyt puhelu äitini kanssa. Tuntuu, ettei olla tasan yhtään lähennytty tässä raskauden myötä, päin vastoin. Jos olen sanonut olevani väsynyt, hän sanoo, että jaksoi kyllä vielä kolmatta odottaessaankin näillä viikoilla raataa niska limassa töissä ja blaa blaa blaa.. (mainittakoon, että ehkä juuri siitä typerästä syystä siskoni meinasi syntyä joskus 7. kuulla?!). Mutta olkoon miten on, on muutenkin niin monia asioita, joita tulen tekemään aivan toisin (ja luultavasti myös asioita, joissa kauhistelen olevani sittenkin ihan kuin äitini!)... Marttyyrksi alkaminen vaan on niin kamalaa - kaikille. Luulen, että hän on onnesta soikeana kun vauva syntyy, mutta täällä voin anonyymisti tunnustaa, että minä olen silti salaa ihan vähän iloinen, että välimatkaa on nuo juuri meidän persoonille sopivat 100 km eikä yhtään vähempää
Kyllä tuo palautuminen mietityttää, tosin luultavasti en ole enää vauvan saavuttua näin huolissani tai kiinnostunut mahasta ja kiloista. Kieltämättä viimeisen viikon aikana on tullut asiaa pohdiskeltua ja kauhisteltua vähän liikaakin! Toivon, että ekat kilot häviäisi alkuun vähän niinkuin itsestään. Jos pääsisi vaikka kesään mennessä edes +4-5 kg lähtöpainosta eli 5:lla alkaviin lukemiin niin se olisi ihan ok! Ajattelin myös hommata jonkinlaisen keskivartaloa tukevan/muokkaavan korsettityyppisen ratkaisun. Kokemuksia? Ja staattisia vatsalihasliikkeitähän kai saa alkaa aika pian tekemään? Noh, näihin tulee varmaan palattua ihan omassa ketjussaan sitten joskus..
Priorinia varmaan täytyy kokeilla ja niiden sivuilla sanotaa, että saa käyttää imettäessä. Mulla ei ole mikään paksu letti muutenkaan. Pitää pitää siisti ja hyvin leikattu polkkamalli ja väri kunnossa, niin en ehkä näytä sitten ihan sairaalta
Nythän tuo kuontalo olis muuten ihan ok, mutta kun tuota juurikasvua on kesästä asti niin se vähän latistaa olemusta. Ensi viikolla kyllä luovutan värjäyslakon suhteen ja menen ottamaan raitoja kun pitää näyttää ihmiseltä yhtä hyvin tärkeää iltaa varten...Minua kiukutti eilen yksi typerä, huonosti päättynyt puhelu äitini kanssa. Tuntuu, ettei olla tasan yhtään lähennytty tässä raskauden myötä, päin vastoin. Jos olen sanonut olevani väsynyt, hän sanoo, että jaksoi kyllä vielä kolmatta odottaessaankin näillä viikoilla raataa niska limassa töissä ja blaa blaa blaa.. (mainittakoon, että ehkä juuri siitä typerästä syystä siskoni meinasi syntyä joskus 7. kuulla?!). Mutta olkoon miten on, on muutenkin niin monia asioita, joita tulen tekemään aivan toisin (ja luultavasti myös asioita, joissa kauhistelen olevani sittenkin ihan kuin äitini!)... Marttyyrksi alkaminen vaan on niin kamalaa - kaikille. Luulen, että hän on onnesta soikeana kun vauva syntyy, mutta täällä voin anonyymisti tunnustaa, että minä olen silti salaa ihan vähän iloinen, että välimatkaa on nuo juuri meidän persoonille sopivat 100 km eikä yhtään vähempää
Muokattu viimeksi:
Tässäpä teille kuva meijän mussukasta :) otettiin viime tiistaina siellä kääntöhommissa <3 <3 ja viikkoja tuolloin 35+2 Tuon kuvan ja sen 4D-ultraamisen jälkeen jotenkin asia muuttui kokonaisuudessaan 100% todellisemmaksi! :) onhan tämä maha ja liikkeet tässä nyt vierellä kulkeneet ja valmistauduttu on kyllä pikkuisen syntymään ja tuloon, mutta SILTI, tuolloin sitä tajusi että tosiaan, meillehän on tulossa uusi pikku-ihminen pian 
Liitteet
Ihana kuva piia84!
Mulla viikkoja 33+1 ja tänään piti sitten lähteä synnärille, kun aamulla alkoi sännölliset tosin ei kovin kipeet supistukset ja vauveli liikkui paljon vähemmän mitä yleensä. Onneksi ei paikat ole auennut ja vauvelilla kaikki hyvin, mutta osastolle jouduttiin ja lääkettä sain supistuksia hillitsemään. Ne tuossa olikin jo rauhallisemmat, mutta taas on alkanut vähän napakammat. Täällä nyt sitten piuhoissa kökitään. Toivottavasti huomiseen rauhottuis ja pääsis kotiin. Kauhee ikävä esikoista, eka yö erossa. Saakohan sitä nukuttuakaan kun ei oo toinen tuhisemassa siinä viereisessä sängyssä. Onneks sentään sain 1 hengen huoneen, ehkä ton mun flunssan takia.
Mulla viikkoja 33+1 ja tänään piti sitten lähteä synnärille, kun aamulla alkoi sännölliset tosin ei kovin kipeet supistukset ja vauveli liikkui paljon vähemmän mitä yleensä. Onneksi ei paikat ole auennut ja vauvelilla kaikki hyvin, mutta osastolle jouduttiin ja lääkettä sain supistuksia hillitsemään. Ne tuossa olikin jo rauhallisemmat, mutta taas on alkanut vähän napakammat. Täällä nyt sitten piuhoissa kökitään. Toivottavasti huomiseen rauhottuis ja pääsis kotiin. Kauhee ikävä esikoista, eka yö erossa. Saakohan sitä nukuttuakaan kun ei oo toinen tuhisemassa siinä viereisessä sängyssä. Onneks sentään sain 1 hengen huoneen, ehkä ton mun flunssan takia.
Kiitos Winksu, onhan se :) Ja tosi harmillista että olet joutunut osastolle supistuksien myötä 
Mutta ihana edes se että olet saanut yhden hengen huoneen, saat omaa rauhaa :)Mites ne supparit, onko laantuneet olleskaan vai missä mennään? Hyvä jotta on paikat pysyneet kiinni! Ja varmasti tulee lasta ikävä... Mutta koita kestää siellä sen toisen lapsukaisen takia kuitenkin 
Mie se jo toivon että paikat vaan aukeis entisestään ja pääsis synnyttämään
Oon ihan kypsänä näihin oloihin. Vaikka toki mulla tällä hetkellä on sellanen flunssa päällänsä ja näyttää siltä että tuohon poikaanki se on tarttunu, että parempi kai jos kaikki oltas vaan terveitä ennenku tulokas päättää tulla ulos...Nojoo, tää nyt on vaan sitten tätä oottamista koko ajan! kyllähän ne kaikki aikanaan ulostautuu eikä kukaan oo jääny sisälle mutta silti,tulis vaan jo!
Mutta ihana edes se että olet saanut yhden hengen huoneen, saat omaa rauhaa :)Mites ne supparit, onko laantuneet olleskaan vai missä mennään? Hyvä jotta on paikat pysyneet kiinni! Ja varmasti tulee lasta ikävä... Mutta koita kestää siellä sen toisen lapsukaisen takia kuitenkin Mie se jo toivon että paikat vaan aukeis entisestään ja pääsis synnyttämään
Oon ihan kypsänä näihin oloihin. Vaikka toki mulla tällä hetkellä on sellanen flunssa päällänsä ja näyttää siltä että tuohon poikaanki se on tarttunu, että parempi kai jos kaikki oltas vaan terveitä ennenku tulokas päättää tulla ulos...Nojoo, tää nyt on vaan sitten tätä oottamista koko ajan! kyllähän ne kaikki aikanaan ulostautuu eikä kukaan oo jääny sisälle mutta silti,tulis vaan jo! piia84 kyllä ne supistukset laantui ensimmäisten lääkkeiden myötä, alkoi sitten taas uudelleen kun käpsöttelin tuonne hakemaan ruokaa. Sain Bricanylia (oli muuten kauhee lääke sydän alko hakkaamaan ja kädet tutisi monta tuntia...) sitten taas loppuivat. Katotaan kuis täs ny käy. Toivottavasti pääsee huomenna kotiin. Mäkin kyllä oon ihan kypsä näihin raskausvaivoihin lonkkaan sattuu niin kovaa että joinain päivinä ei meinaa päästä kävelemään, ärsyttää kun ei saa syödä mitä haluaa ettei verensokeri vaan nouse, pissalla saa rampata, olo on kuin valaalla, hyvä ku sukat saa jalkaansa jne... Tää pikkunen vois syntyä sitten parin viikon päästä kun ollaan jo paremmilla viikoilla, ihan vielä ei kuitenkaan tarttis tulla.
Toivottavasti Winksu on päässyt jo kotiin hyvävointisena lepäämään! 
Eilen mies totesi illalla sängyssä, että huomaa ettei mene enää kauaa vauvan syntymään. Ihmettelin sitten tietysti mitenkä niin? No kuulemma siitä, että sänkyyn on tullut yksi asentotyyny lisää. Siinä sitten aloin kunnolla pohtimaan, että niin....eihän tässä tosiaan enää mitään kauhean kauan mene, kun vauva syntyy! Myönnän, että siinä iski kyllä jopa pieni pakokauhu, kun oli niin väsynyt rankan päivän päätteeksi. Ja päätinkin vaan nyt nauttia tästä loppuajasta ja yritän olla turhia murehtimatta mistään :)
Perjantaina onkin piiiiitkästä aikaa mulla ja vain mulla vapaailta! Mennään tyttöporukalla syömään ravintolaan ja saunomaan! Ja mä en aio kyllä pitää mitään kiirettä kotiin ja muutenkin pyyhin kotiasiat täysin mielestäni! Olen sen niin ansainnut! :)
Eilen mies totesi illalla sängyssä, että huomaa ettei mene enää kauaa vauvan syntymään. Ihmettelin sitten tietysti mitenkä niin? No kuulemma siitä, että sänkyyn on tullut yksi asentotyyny lisää. Siinä sitten aloin kunnolla pohtimaan, että niin....eihän tässä tosiaan enää mitään kauhean kauan mene, kun vauva syntyy! Myönnän, että siinä iski kyllä jopa pieni pakokauhu, kun oli niin väsynyt rankan päivän päätteeksi. Ja päätinkin vaan nyt nauttia tästä loppuajasta ja yritän olla turhia murehtimatta mistään :)
Perjantaina onkin piiiiitkästä aikaa mulla ja vain mulla vapaailta!
Mennään tyttöporukalla syömään ravintolaan ja saunomaan! Ja mä en aio kyllä pitää mitään kiirettä kotiin ja muutenkin pyyhin kotiasiat täysin mielestäni! Olen sen niin ansainnut! :)Mymmeli täällä sairaalassa vielä kökitään. Supistukset alkaa heti ku nousen tästä sängystä ylös. En saa enää käydä ku vessas ja suihkus, onneks sentään saa käydä ihan ite! Adalat, pitkävaikutteinen supistuksia hillitsevä on käytössä ja silti piti tuikata vielä sitä bricanyliä lisäks tuossa aamupäivällä. Sen jälkeen on onneks ollu rauhallisempaa. Ultralla tsekkailivat kohdunkaulan tilannetta ja ei onneks ollut edistystä tapahtunut. Lääkäri ei vittiny sisätutkimusta tehä ku eilen tehtiin, ettei ärsytä lisää supistelemaan.
Nyt tuli mies ja esioinen <3
Nyt tuli mies ja esioinen <3
Winksu, mitä se bricanyl oikein tekee noille supistuksille ? siis mie oon tottunu sillä lääkitsemään "yläpään" vaivoja
Voi harmi, kun joutuu nyt makaamaan siellä... mutta no, eikai ne siellä turhaan pitäisi... koita jaksaa <3 onneksi sinne saa ne rakkaimmat tulla sua katsomaan!
rinkeli, juu. Ensin tieten ultrasivat ja katsoivat että vauva on niinkuin pitää ja kääntöä voidaan yrittää. Sen jälkeen mut laitettiin makaamaan pikkasen pää alaspäin ja lääkäri koppasi vauvan pyllystä kiinni toisella kädellä ja lähti kääntämään ja ohjaamaan vauvaa kääntymään toista kättä vieden pitkin vauvan selkää ja päätä pitkin. Epämiellyttävältähän se vähän tuntui, mutta sitten kun vauva lähti kunnolla kääntymään, ei siihen kyllä voimaa tarvittu hirveästi. Pari kertaa se sattui vähän ikävämmin mutta lääkäri lopetti aina silloin. Hoitaja siinä sitten ultralla valvoi sydänääniä koko ajan ja tarkasteli että vauvalla on kaikki hyvin. Vauvan pylly ei tosiaan ollut laskeutunut vielä lantioon liikaa vaan vauva oli pysytellyt aika ylhäällä. Mitäs muuta.... sen jälkeen oltiin käyrillä puolituntia ja kun käyrät näytti siltä ku pitääkin, päästiin kotiin :) Kuulema oli ollut kolme käänytöyritystä lääkäriilä sinä päivänä ja mun oli ainoa joka suostui kääntymään
Voi harmi, kun joutuu nyt makaamaan siellä... mutta no, eikai ne siellä turhaan pitäisi... koita jaksaa <3 onneksi sinne saa ne rakkaimmat tulla sua katsomaan!
rinkeli, juu. Ensin tieten ultrasivat ja katsoivat että vauva on niinkuin pitää ja kääntöä voidaan yrittää. Sen jälkeen mut laitettiin makaamaan pikkasen pää alaspäin ja lääkäri koppasi vauvan pyllystä kiinni toisella kädellä ja lähti kääntämään ja ohjaamaan vauvaa kääntymään toista kättä vieden pitkin vauvan selkää ja päätä pitkin. Epämiellyttävältähän se vähän tuntui, mutta sitten kun vauva lähti kunnolla kääntymään, ei siihen kyllä voimaa tarvittu hirveästi. Pari kertaa se sattui vähän ikävämmin mutta lääkäri lopetti aina silloin. Hoitaja siinä sitten ultralla valvoi sydänääniä koko ajan ja tarkasteli että vauvalla on kaikki hyvin. Vauvan pylly ei tosiaan ollut laskeutunut vielä lantioon liikaa vaan vauva oli pysytellyt aika ylhäällä. Mitäs muuta.... sen jälkeen oltiin käyrillä puolituntia ja kun käyrät näytti siltä ku pitääkin, päästiin kotiin :) Kuulema oli ollut kolme käänytöyritystä lääkäriilä sinä päivänä ja mun oli ainoa joka suostui kääntymään
piia84 se bricanyl rauhottaa supistuksia kans. Ilmeisesti siis rentouttaa sileitä lihaksia kohdussa ja keuhkoissa :) Täs alkaa oleen aika toiveikas olo kun ei oo aamupäivän jälkeen supistellut kuin muutaman kerran ihan pikkusen! Jospa sitä kotiin pääsis pian :) Tai no edes sunnuntaina niin oon tyytyväinen. Onneks tosiaan mies ja tyttö saa tulla käymään. Mä oon täällä vierihoito-osastolla ni ei tänne sitten muut saakaan tulla.
Aamulla tuikkasivat kortisonipiikinkin ja verensokerit onkin sitten "taivaissa", mutta se nyt onneksi johtuu vaan tosta kortisonipiiikistä.
Saiskohan sitä jo tänä yönä nukuttua. Oon nukkunu 2 viimestä yötä tosi huonosti. Kurkku niin kipee, nenä vuotaa ja yskittää ja sit viime yö täs kauhees sairaalansängys.
Aamulla tuikkasivat kortisonipiikinkin ja verensokerit onkin sitten "taivaissa", mutta se nyt onneksi johtuu vaan tosta kortisonipiiikistä.
Saiskohan sitä jo tänä yönä nukuttua. Oon nukkunu 2 viimestä yötä tosi huonosti. Kurkku niin kipee, nenä vuotaa ja yskittää ja sit viime yö täs kauhees sairaalansängys.
En tiiä kuuluuko tämä tänne vai mihinkä kuuluu, mutta nyt ottaa päähän. Todellakin ärsyttää. Olin tähän mennessä ottanut masusta kuvan aina uuden viikon pyörähtäessä käyntiin. Jostain 15 viikolta saakka, niin nytpä puhelimeni saapui huollosta ja kappas, ei mitään missään, kaikki kuvat ja numerot ja ihan kaikki. Voi itkujen parku sentään. Kyllähän maailmassa pahempaakin tapahtuu, tiiän sen mutta harmittaa niin maan hirrrrrveesti!
Nannai1
Satasella mukana keskusteluissa
Ann tiedän tunteen kun kaikki tiedot häviää, vähän niinku pieni pala elämää vietäisiin. Multa varastettiin viime vuonna puhelin ja kyllähän se suoraan sanottuna vitutti. Mua harmitti se useemman viikkon ja harmittaa edelleen koska joudun maksamaan puhelinta vielä vuoden dna:lle. Nyt siirrän ahkerasti kuvia koneelle ja sieltä vielä ulkoselle kovalevylle. En luota enää tietokoneisiinkaan, meidän alle pari vuotta vanha kannettava vaan simahti tossa vuoden lopulla. Onneksi kuvia tai muita tärkeitä tietoja ei siinä juuri ollut kun olin just siirtänyt ulkoselle kovalevylle.
Varmasti Ann ottaa aivoon! Itselläni silloin opiskeluaikoina kovalevy tilttasi ja siellä mulla KAIKKI tiedot. Onneks mies sai sen purettua ja taiottua tiedot talteen, mutta kyllä se kova homma oli. Tästä syystä olen oppinut tekemään varmuuskopiot. Kännykän tiedot (kiitos älypuhelimien hienouden) kaikki tiedot ja kuvat siirtyvät automaattisesti tietokoneelle, joten nekin on turvattu :) Varkauden kohteeksi joutuminen itsessään taas ottaisi kyllä todella paljon päähän! Mä en ole ikinä uskaltanut viedä puhelinta huoltoon, että siellä olis kuvia tai muita henk.koht.tietoja. Aina sen kuitenkin saa uudelleen päivitettynä eli tiedot nollattuna, sekä ajatus jonkun katselemassa mun kuvia....
Mites Winksu jakselee? Ovatko yhtään sanoneet mikäs nämä ennenaikaiset supistelut aiheuttaa näin voimakkaina? Selvästi pelkäävät, että tulee ennen aikojaan, kun kortisonia antavat. Miten ja millä viikoilla sun esikoinen syntyi? :)
Mä en myöskään saa sairaalassa nukutuksi. Varsinkaan, jos olis vielä joku toinen samassa huoneessa! Onneksi itsekin sain omalla sairaalareissullani jouluna oman huoneen, missä oli oma wc ja telkkarikin! Eli sen puolesta oli hyvät oltavat. Sairaalasängyssä kyllä saa paikat kipeäksi... Sitten ne on niin muovitettuja, että patjaan osuva alue on ihan hikinen ja kuumottaa, mutta muuten on ilmastoinnin takia mielettömän kylmä. (mutta hyvä, että on ilmastointi, koska hoitajilla on taas mielettömän kuuma!!)
Mites Winksu jakselee? Ovatko yhtään sanoneet mikäs nämä ennenaikaiset supistelut aiheuttaa näin voimakkaina? Selvästi pelkäävät, että tulee ennen aikojaan, kun kortisonia antavat. Miten ja millä viikoilla sun esikoinen syntyi? :)
Mä en myöskään saa sairaalassa nukutuksi. Varsinkaan, jos olis vielä joku toinen samassa huoneessa! Onneksi itsekin sain omalla sairaalareissullani jouluna oman huoneen, missä oli oma wc ja telkkarikin! Eli sen puolesta oli hyvät oltavat. Sairaalasängyssä kyllä saa paikat kipeäksi... Sitten ne on niin muovitettuja, että patjaan osuva alue on ihan hikinen ja kuumottaa, mutta muuten on ilmastoinnin takia mielettömän kylmä. (mutta hyvä, että on ilmastointi, koska hoitajilla on taas mielettömän kuuma!!)
Mymmeli mä pääsin kotiin! 
Eilisen aamupäivän bricanyl annoksen jälkeen ei oo tullu ku noin 7 supistusta! Niin ihanaa olla kotona. Mies on hieman ylihuolehtivainen... Kahvia sain keittää, muuten en sitten saakaan tehdä mitään :) Toisaalta kyllä ihan kiva Kotona nukuinkin heti 1,5h päikkärit. Ei ne puhunu mitään mikä noi supistukset aiheutti, itse epäilen liian rasituksen ja flunssan yhdistelmää. Oli miehen pojan 7-v juhlat sunnuntaina ja niitä varten piti rampata kaupassa ja leipoo ja siivota jne. Lääkäri päätti ne kortisonit antaa, kun vielä tiistai aamuna alkoi tulla 3min välein säännöllisiä supistuksia, siitä huolimatta että oli se pitkävaikutteinen supistuksia hillitsevä päällä (Adalat). Onneksi kohdunkaulalla/suulla ei tullut muutoksia ja tänään vauvelin pääkin oli noussut hieman takaisin ylöspäin, ei painanut lääkärin mukaan enää niin kovaa alas kuin maanantaina. Ja kyllä sen itekin huomaa, ei tarvi rampata 5min välein vessassa enää :)
Joo se sairaalasängyn muovi on kyllä karsee, olinkin sen jo ihan unohtanut kuinka se hikoiluttaa. Tällä kertaa oli ihanan paksu täkki! Viiime reissulta muistan sen kaameen lutrun, joka ei kyllä lämmittänyt tarpeeksi.
Eilisen aamupäivän bricanyl annoksen jälkeen ei oo tullu ku noin 7 supistusta! Niin ihanaa olla kotona. Mies on hieman ylihuolehtivainen... Kahvia sain keittää, muuten en sitten saakaan tehdä mitään :) Toisaalta kyllä ihan kiva Kotona nukuinkin heti 1,5h päikkärit. Ei ne puhunu mitään mikä noi supistukset aiheutti, itse epäilen liian rasituksen ja flunssan yhdistelmää. Oli miehen pojan 7-v juhlat sunnuntaina ja niitä varten piti rampata kaupassa ja leipoo ja siivota jne. Lääkäri päätti ne kortisonit antaa, kun vielä tiistai aamuna alkoi tulla 3min välein säännöllisiä supistuksia, siitä huolimatta että oli se pitkävaikutteinen supistuksia hillitsevä päällä (Adalat). Onneksi kohdunkaulalla/suulla ei tullut muutoksia ja tänään vauvelin pääkin oli noussut hieman takaisin ylöspäin, ei painanut lääkärin mukaan enää niin kovaa alas kuin maanantaina. Ja kyllä sen itekin huomaa, ei tarvi rampata 5min välein vessassa enää :) Joo se sairaalasängyn muovi on kyllä karsee, olinkin sen jo ihan unohtanut kuinka se hikoiluttaa. Tällä kertaa oli ihanan paksu täkki! Viiime reissulta muistan sen kaameen lutrun, joka ei kyllä lämmittänyt tarpeeksi.
Ai niin ja esikoinen syntyi 39+5, alkuun korkea lapsivedenmeno ja ei päästetty enää kotiin ootteleen, kun tytöllä epäsäännöllinen sydämen syke ja täten olin riskisynnyttäjä. Aamusta meni tuo vesi ja sitten 4 maissa päivällä alkoi supistukset ja puoli 11 illalla oli tyttö syntynyt alateitse :)