Helmikuun höpötyksiä

Lilliputtis

Lilliputtis

Puuhakas puhuja
Vaihdetaas ny kuukautta :)

Vuos sitten helmikuun lopulla olin juhlimassa syntymäpäivääni, kun jo olin melko varma että olen raskaana (vaikka mitään kummempia oireita ei ollutkaan). Asia epäilytti lähinnä siksi, että söin e-pillereitä :) Mutta niin se vaan oli.

Päätin viime syksynä, että viimeistään synttäreitteni kunniaksi lähden ulos ja irtaudun vauvasta, varasin jo anopin silloin vauvavahdiksi ja hän on tulossa. Ja mua ei kiinnostais yhtään :D Täysin luotan mummon hoitotaitoihin ja tytön pärjäämiseen, mutta tosiaan; ei nappais juhlimiset! Mut ehkä se on mentävä vaan, Kai se voi olla ihan kivaakin.
 
Onnea etukäteen Lilliputtis :)

Miten muut, ootteko pystyneet tai edes kaivanneet vauvasta hetkellisesti irtautumista? Mulla kaverit jo houkuttelee tyttöjen iltaan, mutta tähän mennessä oon ollut ns erossa vauvasta vain pari kertaa puolisen tuntia, vauva on tuolloin aina nukkunut ja ollut isänsä kanssa, minä olen ulkoillut koiran kanssa. Lähes täysimetyksellä mennään, enkä siitä haluaisi vielä luopua, siksikin jännittää olla erossa vauvasta. Tämän kuun lopussa tulossa yhdet tosi tärkeät synttärit, joissa pitäis ainakin pistäytyä ja en ole ajattelutkaan esim juoda, mutta en osaa päättää otanko vauvan mukaan... Juhlat on melko myöhään. Toisaalta ois ihana saada välillä muutama tunti omaa aikaa, toisaalta varmaan ikävöisin ja murehtisin vauvaa. :D
 
Tosiaan aikalailla vuosi sitten oli kalenterissa merkintä kauan odotetusta YleX.sän ysäri risteilystä. Parasta musaa ja paras seura!! Kaksi päivää ennen risteilyä plussasin. Raskaustestin tein myöhässä olevien kuukautisten vuoksi. Ja sinä päivänä elämäni sai aivan uuden suunnan. Olinhan vasta 20v. Risteily siis meni nauttien muumipapan erikoisia :D ja tässä sitä ollaan!! Maailman onnellisempana omasta rakkaasta tyttärestä!! :Heartred :Heartred

Itsellä tiedossa tän kuun lopulla lähtö rakkaiden tyttöystävieni kanssa (suoraan sanottuna) bilettämään!! Ja minä kehtaan myöntää että odotan kuin kuuta nousevaa!! Vauva jää anoppilaan hyvään hoitoon ja äippä pääsee tuulettuu!! Me happy!! Enkä siis odota sitä että saa olla erossa vauvasta, en todellakaan ja saa nähdä pystynkö rentoutumaan, mutta ystävien seura, hyvä juoma ja ruoka... mmm ihanaa!! :)
 
Määhän olin toissa viikoloppuna viihteellä ja vauva kummitädillä yöhoidossa. Lopputulos oli tosiaan vauvasta murehtiminen ja kotona olin jo vähän ennen puoltayötä. Alko sänky houkuttamaan enemmän kun olut ! :P Olin myös odottanut iltaa kuin kuuta nousevaa, mutta loppujen lopuksi olikin aika tylsää eikä juomakaan oikein maistunut... Vauvakin oli hoidossa rauhoittunut huonosti yöunille ja kaiken lisäksi sai lenssun... :sad001 tuli niin huono-äiti fiilikset että päätin ettei vauva kyllä hetkeen yöhoitoihin mene :D
 
Meilläkin eka yökyläily varattu maaliskuulle, poju silloin vähän yli 3kk. Toisaalta odotan jo kovasti, toisaalta vähän jännittää :) Mummulle hoitoon, se sujuu kyllä varmasti. Ikävä kyllä tulee, se on varma. Nyt oon ollut poissa jo useampia tunteja, maksimissaan varmaan 5h. Isän kanssa vaavi ollut pääosin, kerran päästiin kaksin syömään ja mummu tuli tänne meille hoitaan. Lähinnä oon käynyt kaupassa tai jumpalla. Kerran jo iltaakin istumassa tyttöjen kanssa, mutta palailin kyllä iltaimetyksiin takasin. Se hyvä puoli tässä lisämaitoasiassa on, että pääsee ite välillä irrottautumaan. Hyvää on itelle tehnyt, ja aina on ollut ihanaa tulla kotiin takas pienen breikin jälkeen :)
 
Täällä olis myös tarkotus juhlistaa mun synttäreitä tämän kuun lopulla jollain lailla ja aikomus olis poju viiä mummulle ja papalle hoitoon, jännittää ajatus muualla yökylässä olosta, luotan kyllä että mun äiti pärjää kans mutta jännitän että miten poika suhtautuu kun ei äitiä ja isää näykkää.. Kerran oon viihteellä käyny ja kivaa oli, tietenki mietitytti että miten poika on alkanu nukkuu mutta kaikki oli isin kans menny hyvin. Toivon että menis kuun lopulla mummulassakin kaikki hyvin :)
 
Pitää kyl kommata väliin et minust se ei tee huonoa äitiä jos sanoo, että kaipaakin jo irtiottoa vauvasta - se on nimenomaan jokaisen äidin oikeus. Meillä tulee sillon mun synttärien aikaan mummo tänne meille lasta katsomaan, et ei sentään lähe kotoa pois, mut mä mietin, miten muka sitä enää jaksaa yli kahdentoista valvoa! Meil on mummulat tunnin ja puolentoista tunnin matkojen päässä, jotenki tuntuu hurjalta niin kauas lapsi päästää :D Vaik hyvähän siihenki ois totuttaa. Mut ei kyl pysty vielä, on se sit kuin säälittävää tahansa :D

Just kaverin kaa tehtiin tossa reilun tunnin lenkki pitkin mettiä, kaveri vei mun koiraa ja mulla vauva manducassa, mies harrastuksissaan... Niin pohdin sille et siks en varmaan baaria tai irtiottoa niin kaipaa, ku mein tyttö nyt on ollu kauheen kiltti ja helppo vauva... Et oisko sit menohaluja enempi jos kokis et on oikein tarve rentoutua ja irtautua? Mä vaan niin tykkään mein arjesta :) Mut juu. On äidinkin hyvä opetella irtautuun :) Hianoo se on ku on tommonen pieni jota niin kauheesti rakastaa :Heartred
 
Meillä on vanhin lapsi 7v... Eikä hän eikä muutkaan oo koskaan olleet yökylässä tai hoidossa...
Kerran ollaan miehen kans lasten aikana käyty yhdessä ulkona ja mummi oli meillä, tultiin puolenyön jälkeen kotiin ja herättiin aamulla reippaana poikien kans..
Mä en pääse käymään kavereiden kans lenkillä kun tyttö ei ala iskän kans millekään.. Ja korvikkeet ei tuu kyseeseen, joten näillä mennään enkä valita
Vinkutan illat sitte kuntopyörää ja heiluttelen kahvakuulaa...
 
Mä oon ystävänpäivänä lähdössä siskojen ja frendien kaa ulos syömään ja juhlistaa samal mun 28-synttäreitä. Tarkoitus ois myös lähtee laittaa ns. jalalla koreasti. Mua jännittää ihan hirveesti miten isimies pärjää vauvan kanssa. Mä oon hoitanu pääasiallisesti vauvaa ja ollut kotoota pois max. 3tuntia. Täysimetys täälläkin, mutta onneks on jäbä suostunut syömään pullosta korviketta kun oon ollut kirppiksel. Tota ystävänpäivää varten on tallessa äidinmaitoo, jolla pitäs ainaki jonnin aikaa pärjätä... mitenköhän se maistuu kun on alkumetreillä pumpattua :D Mahtaa olla rasvasempaa kun nykyinen maito :D
 
Moi
Ajattelin raapustella hiukan kans kuulumisia. Vauva-arki on sujunu ihan mukavasti ja ollaan ihan onnesta sekaisin tuosta pienestä ihanasta kääröstä :)
Hiukan on vuodenvaihteen jälkeen vaan ollu nuo taudit riesana meidän perheessä.Neidin nimiäisviikolla ensin minä ja ukko kultani sairastuttiin kovaan flunssaan ja hengityssuojaimet naamalla hoidettiin vauvaa ja yritettiin järjestää juhlia ,sit alkoi toiset lapset sairastella ja keskimmäisistä toinen sairastui vesirokkoon(onneksi kaksi vanhinta on sairastanu vesirokon jo ennemmin).
Nimiäiset saatiin pidettyä kun rokko oli jo kuivumisvaiheessa eikä enää tartuttanut ,mutta nyt sitten alkuviikosta pikku neidille ilmestyi ensimmäiset rakot ja ikää on kuitenkin nyt vasta 2kk. Aateltiin että no se menee helpolla ohi noin pienellä mutta toisin kävi :sad001.
Vesirokko tuli niin rajuna pikku neidille päälle että kun käytiin lääkärissä niin lastenlääkärikin tuli katsomaan ja ihmetteli miten noin pienelle voi tulla tauti noin rajuna ,kun itse olen kuitenkin sairastanu tuon taudin ja vasta-aineet pitäis siirtyä äidiltä vauvalle ja suojata vielä noin pientä.Rakkoja ja rupia on ihan joka paikassa ja niitä on tosi paljo,unet on jääneet tosi vähälle kun kutina pienellä on ollu niin kova ja kun kutinaan auttavaa lääkettä ei voi vielä noin pienelle antaa . Mutta onneksi koko ajan syöminen on sujunu hyvin ja kuume pysyny panadolilla aisoissa ja siksi on hyvin pärjätty kotona.Saatiin kyllä lupa mennä heti sairaalaan tartutunta tautien osastolle jos ei ala helpottaa tai jos kuume nousee vielä enemmän mutta onneksi tämä ilta on ollu jo hiukan parempi. Sääliksi vaan käy noin pikkusta tuollaisen taudin kourissa :sad001.
Elän toiveissa josko ens viikolla pääsis ulos nauttimaan pitkistä vaunulenkeistä ihanassa kevättalven auringossa :)
Mukavaa viikonloppua teille jokaiselle :)
 
Ollaan kans miehen kanssa lähdössä viettämään kahdestaan iltaa parin viikon päästä, vauva menee mummolaan hoitoon. Nyt vaan mietityttää, että olisiko vauva vain illan hoidossa, vai peräti koko yön. Tekisi niin mieli viettää miehen kanssa ilta rauhassa ja juoda jopa muutama siideri, ja sitten tulla kotiin kahdestaan ja nukkua pitkään. Mutta sitten taas, miten mä muka pystyn olemaan erossa vauvasta ja olla murehtimatta että mitä pienelle kuuluu! Tyttö on kyllä ollu jonkun verran mummolassa, mutta max 5h, kun oon ollu esim koulussa. On tää niin vaikeeta ja ristiriitaista! :D
 
Siis ihan oikeesti, paskanhajuisessa vessassako (lastenhoitohuoneessa) pitäisi lasta rueta syöttämään? Ihan järkyttävä oli cittarin lastenhoitohuone! Kyllä lähdettiin vaan reippaasti kotiin syömään, itkuahan se alkumatka oli mutta onneksi kotimatka ei oo pitkä ja typy nukahtaa aina autoon. Voi kun tää meidän neiti huolis sen pullon multa/minun läsnäollessa. Musta vaan ei oo julki imettämään. :/
 
Mie en oo vielä kaivannu irtiottoo vauvasta. Oon kokenu sen jo luksukseksi, jos isommat lapset on ollu yökylässä mummolla tai ukilla. Tyttö on ollu niin helppo, että pystyn helposti kulettammaan tyttöö mukana. Käyn monesti tekemässä viikonkin ruokaostokset tytön kanssa ja hyvin viihtyy kärryissä. Viihteelle en oo kaivannu. Kuhan tyttö kasvaa jonkin verran, mennään taas kälyn kanssa perinteisesti kuuntelemmaan jottain bändiä ja yövyttään hotellissa. Mutta sen aika on vasta, kun tyttö on lähempänä vuoden ikkää. Tiiän kokemuksesta, etten pysty rentoutummaan kunnolla aiemmin. Ainakin yösyöttöjen on pitäny jo jäähä pois.
 
Ens viikolla pääsen piiitkästä aikaa kampaajalle ja vaavi menee kaverille hoitoon siksi aikaa. Ajattelin käyttää tilanteen hyödyksi ja käydä samalla avaamassa säästötilin lapselle pankissa :) mua ottaa päähän kun yritin ostaa IFiltä lapsivakuutusta ja tietenkin rehellisenä ihmisenä merkkasin kun kysyttiin että onko saanut affekti/kouristuskohtauksia että kyllä on. Noh, eihän ne sitten sitä vakuutusta myönnä. Tota affekti-asiaahan ei ole diagnosoitu eikä ole kertaakaan taju vielä lähtenyt. Olis pitänyt olla vaan merkkaamatta yhtään mitään. Täytyy tänään kyllä vielä soittaa sinne ja kysyä asiaa. Jos on tosiaan tosta kiinni etten sieltä vakuutusta saa, niin otan kyllä muutkin vakuutukset pois sieltä ja keskitän johonkin muualle ! :D meillähän pojan isä ei ole vielä koskaan poikaa nähnyt. Eikä tunnu kiinnostavankaan. Yhteyttä ei siis ole pitänyt. Muutamia kuvia olen hänelle lähettänyt ja viestiä laittanut. Vastausta ei vaan kuulu :sad001 harmittaa kyllä lapsen puolesta jos ei pääse omaan isäänsä tutustumaan. Olen kyllä sanonut tälle miehelle etten mitään rahoja tai muuta ole häneltä vaatimassa. Ainoa toive olis että tutustuis poikaansa ja silloin tällöin aikaa keskenään viettäisivät... Noh, täytyy yrittää olla stressaamatta asiasta. Toivottavasti jossain vaiheessa tulis järkiinsä. Kuhan ei liian myöhään. Tämän miehen isä on käynyt nyt kerran katsomassa poikaa ja oli kovasti innoissaan ja haluaa lapsen elämässä olla. Ihan kiva juttu että edes jotain isänpuolelta suvusta saa oppia tuntemaan. :) huh. Tulipa vuodatettua :D
 
Me puntaroitiin tuota vakuutusta pitkään, tultiin siihen tulokseen että otetasn vaan tapaturmavakuutus. Sairauskulu vakuutuksen se tulee niin kalliiksi, ettei meillä ole varaa :/ Ifiltä mekin siis katsottu kun kaikki vakuutukset sieltä. Eihän lapsen terveydelle voi hintaa määrittää mutta kun ei vaan jää vakuutusmaksujen jälkeen rahaa ruokaan. Eriasis jos palaisim älomalta töihin enkä takasin koulun penkille ja ei tartteis tuota turhaa täyskaskoa maksella.

Ronja89 ompa kurja ettei isä ole halukas tai kiinnostunut lapsesta :sad001 Toivottavasti hän ajan kanssa herää ja haluaa tavata poikansa. Ihana kuitenkin että ukki on kiinnostunut :)
 
En mäkään ollut ottamassa lapsivakuutusta. Ei oikeesti siihen varaa olis. Isäni kuitenkin halusi lahjaksi antaa muutaman vuoden ainakin. :) ja tttiuhti, sitä minäkin kovasti toivon että järkiinsä tulisi mies. Valitettavasti ketään ei voi pakottaa isä olemaan :sad001 kyllähän sitä jo nyt miettii että mitä lapselle vastaukseksi antaa kun alkaa kysellä missä hänen isänsä on kun kaikilla muillakin on ? :eek: lapselle kun ei oikein voi sanoa että "sulla ei ole isää kun se ei sua halunnut". No se on sen ajan murhe ja kuka tietää vaikka tilanne olisikin muuttunut siihen mennessä :)
 
Blaaaaahh,viikon olin taas kotipaikalla. Pappa saattohoijossa, eli mieli nyt ei oo mikään virkee ja jaksamista löytyy vain pojan hoitamiseen. Tulin eilen kotia, niin hirveä yksinäisyys valtas mun mielen, emmä voikkaa täälä puhua kaikesta mitä pystyin kotipaikalla tekemään.. Ja mitäs kotona, ei täälä oo taaskaa siivottu eikä yhtää mitään, jouvuin illalla pesemää pyykkiä ku pojalta loppuu vaatteet, tiskivuori oli, sitäkää ei saanu pois ennen ku tyhjäs tiskikoneen ja joo, riittäähän täällä... noh, tähän kait pittää tyytyä...
 
Toivottavasti Ronja89 isä jossain vaiheessa tulee järkiinsä ja ottaa yhteyttä. Ehkä sillä kestää vaan vielä tottua ajatukseen omasta lapsesta. Saa varmaan ainakin oman isänsä kautta asiasta kuulla, jospa se viimeistään tehoaa.

Idapalle jaksamista. Onneksi on pikkuinen josta huolehtia niin ei voi jäädä vain sängyn pohjalle makaamaan. Onneksi elämä jatkuu.

Mekin on tuota vakuutuksen ottamista mietitty, ajateltiin käydä ihan toimistolla niin sais muutenkin kaikki vakuutukset päivitettyä. If myös meillä käytössä. Ei ajoissa raskausaikana ehtinyt ottaa lapselle vakuutusta, toivotaan että on tyttö yhtä terve kuin veljensä on ollut..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top