Meillä ei luultavasti isoja muutoksia ole tähän saumaan tulossa, ellei se unelmatalo sitten kävele vastaan muutaman kuukauden sisällä. Ollaan kovasti katseltu omakotitaloja, mutta ihan viimeisilläni en halua enään muuttorumbaan ja uuden kodin sisustushommiin alkaa. Luultavasti päädytään siihen, että siirretään (tai paremminkin unohdetaan) koko talon ostoprojekti ja aletaan vuoden-kahden päästä rakentamaan omaa. Silloin ainakin saa juuri sellaisen, kun itse haluaa.
Täällä kans yks, jolle rakautuminen on ollut työn ja tuskan takana. Ehkäisy jätettiin pois jo elokuussa 2009 ja vihdoin 2010 lokakuussa tuli plussa. Se plussa päättyi kuitenkin pian keskenmenoon, joka oli valtaisa pettymys minulle. Esikoisesta plussasin aikalailla tasan puolivuotta keskenmenosta eli toukokuussa 2011. Tätä kakkosta on yritetty koko ajan esikoisen syntymän jälkeen. Lopetin imetyksen lapsen ollessa 5,5kk ja menkat alkoivat jo vähän ennen sitä. Reilu vuosi meni ja mitään ei kuulunut eikä tapahtunut. Mentiin julkiselle puolelle hoitoihin ja ekasta inssistä on nyt kyytiläinen matkassa rv 15+2.
Nyt on iskenyt kamala huoli.... liikkeitä ei vielä(kään) tunnu. Tunsin ekat esikoisesta 18-19 viikoilla, joten oletin tuntevani ne nyt pikkuisen aikaisemmin. Mutta ei mitään.... ja eilen töissä kahden kätilön kanssa yritettiin kuunnella sydänääniä eikä saatu oikein mitään kuulumaan. Ihan sekunnin ajan saattoi kuulua jotain todella heikkoa, jonka kaksi meistä oli kuulevinaan. Tietysti siitä kamala huoli nousi heti, kun ei ne äänet selkeästi kuuluneet. Vaikka tuolla synnyttäneiden osastolla ei ne välineet ehkä niin priimaa ole, mitä neuvolassa on ja kätilöt sanoivat jo heti alussa, ettei ääniä välttämättä kuulu, kun viikkoja kuitenkin on aika vähän vielä. Ehkä pitäisi vaan luottaa siihen, että kaikki on varmasti hyvin. Kaikki oli kuitenkin ihan kunnossa nt-ultrassa kolme viikkoa sitten ja mitään vuotoja ei ole ollut eikä kipujakaan, paitsi se yhden päivän viiltävä kipu, jolle syytä ei löytynyt. Niin ja silloinkin tosiaan ultrattiin ja kaikki oli kunnossa.
Huomenna on ehkä silti pakko soittaa neuvolaan, josko sinne pääsis käymään sen verran, että kuunneltais niitä sydänääniä. Sais mielenrauhan...