Helmikuu 2012

Lumisateista loppuiltaa.

Meilläkin sitten auringonpaiste vaihtui lumipyryksi. Koko päivän paistoi kyllä aurinko - täällä Itä-Suomessa. :-)

Pranametri, meillä ihan samanlaisia "oireita" tytöllä. Iskä kun on kotona, niin aina hänen pitäisi olla sanomassa se viimeinen sana. Keskenämme kun ollaan, niin tottelee kyllä minunkin sanomisia.

Tuiksin otteen höllentäminen kuulostaa kyllä tutulta. Itsellä oli aikaisemmin vähän sama ongelma, eli liian tarkka olin kaikesta. Nyt olen vähän löysännyt otetta, mutta kyllä se pinna välillä kiristyy. Varsinkin kun on tottunut siihen, että kotona on tavarat järjestyksessä ja suht siistiä. Nyt ei aina ole. Mutta sellaista se on lasten kanssa. ;-) Meidän neitokainen menee perjantaina mummolle yökylään ja lauantaina menevät uimahalliin. Höyrysauna on tytöstä uimahallissa parasta. :-)

Maarinen, perunarieskat oli ihan "omalla ohjeella" eli ilman ohjetta. :-) Leivon yleensäkin näppituntumalla. Teen perunamuusia joskus vähän reilummin ja paistan seuraavana päivänä rieskoja, kun mies ja tyttö tykkäävät. Liivarista voin laittaa kuvaa vaikka blogiini, jonne olen kasannut omaksi ilokseni mm. tekeleitäni. Löytyy osoitteesta kutomo.vuodatus.net...

Huh, onneksi Roosa ei satuttanut pahemmin jalkaansa. Meidän neidilläkin on ollut jo monta läheltä-piti-tilannetta. Ultrakäynnit ovat aina jännittäviä ja itselläni on ainakin ollut jokaisella kerralla maha sekaisin. Meinasitteko kysyä sukupuolta?
 
Huomenta vielä pimeässä uinuvasta Espoosta!

Aika kurjalta näyttää, kun ei täällä merellä vieläkään aurinko ole nostanut päätään, kello tulee kuitenkin jo seitsemän. Saisi se sieltä hiljaksiin nousta, jotta jaksaisin vielä tämän viimeisen pari tuntia töissä. Ja toki sen keväänkin jo ottaisin, ei täällä etelässäkään enää pääse rattailla liikkumaan, ja ois muutama tärkeä asia kaupungissa hoidettavana, mutta ilman Joonaa en reissun päälle pääse, ja rattailla en pääse juna-asemalle. Keskustaan en taida uskaltaa vielä lähteä ipanan kanssa ilman rattaita? Tosin se ois varmaan niin kauhusta jäykkänä, että ei suostuis kävelemäänkään, niin saisin vielä kanniskella sitäkin sitten :D

Eilen varmistui, että Joonalla on nyt mukavan kuuloinen hoitopaikka! Saatiin oikein valita, joko tarhan tai ryhmäperhepäivähoidon (vai mikäs hitto se nyt onkaan se oikea nimi?) väliltä. Tarha olisi ollut 200m oven päästä, alle 3-vuotiaiden ryhmästä olisi tänä vuonna 3v täyttävä (aivan hirveä ajatus, että nämä meidän joulu09-lahjat täyttää jo 3 tänä vuonna! :D) joutunut siirtymään toisaalle jo elokuussa, ja Joonalla olisi ollut vain 1 ikätoveri siellä, kaikki muut pienempiä. Lapsiryhmän kokoa en uskalla lähteä arvuuttelemaan, mutta väittäisin, että varmasti se suuri! Ryhmikseen matkaa ehkä 700m meiltä, siellä 12 lapsen ryhmässä 3 hoitajaa, toinen hyvin samanikäinen poika, sitten useampia kolme, neljä, ja viisivuotiaita. Ryhmiksessä Joona saisi jatkaa 5-vuotiaaksi tai sinne eskaritien alkuunkin, ellei meidän hoidontarve sitten tässä muutu 3-vuoropainotteiseksi...
Ei varmaan kuulosta kovinkaan vaikealta päätökseltä? :)
Eli ryhmikseen otettiin paikka, Joona pääsee oppimaan uusia taitoja isommilta, eikä tarvitse "pelätä" sen jäävän aivan huomiotta isossa vauva/taaperoryhmässä. Uskoisin, että tuolla ryhmiksessä se myös pääsee haastamaan itseään sitten vähän vaikeampien askarteluiden yms. muidenkin suhteen. Ipana ja iskä aloittaa treenaamisen ensi maanantaina ensin ryhmisläisten kanssa ulkoillen, ja siinä sitten sopivat muiden päivien kulun. Seuraavalla viikolla, eli 5.3. alkaakin sitten päivähoitomaksut juosta, ja jos Joona tuntuu valmiilta, niin saapi jäädä jo tekemään "täyttä päivää" sinne. Meillähän on tarkoitus, että iskä vie apinan aamupäivästä hoitoon, ja minä sen sieltä sitten käyn keräämässä kotiin töistä päästyäni, eli Joonan hoitopäivästä ei kuitenkaan tule kuin se 5-7h!

Itse olen töihin menossa aivan intoa puhkuen! Ootan niin kaikkea sitä verkostoitumista ja uusia haasteita, johan tässä on kotona lusittukin. Toki noiden opintojen suorittelu äitiysloman aikaan on antanut edes jotain purtavaa aivoille, mutta pääsääntöisesti päivän kuluessa pikkutyypin kanssa, niin jotain kummaa surkastumista sitä on alkanut aivoissaan huomata. Ei sillä, olen kyllä todella kiitollinen, että mulla on ollut mahdollisuus pitää Joona kotihoidossa tähän saakka, koska aiemmin se olisi ollut aivan liian pieni hoitoon vietäväksi! Nyt se on just täydellisessä iässä tähän uuteen elämään.

Muutoinkin uusia tuulia Joonan elämässä on ollut, kun se on alkanut vetää illat ihan pelleilyksi. Normaalisti laitetaan klo 20 se unille, mutta viimeisen kuukauden päivät (ainakin) se on saattanut kirmata hereillä vielä klo 22-23 aikaan! Ja aamulla kuitenkin herää 6-8 väliin, eli välillä olen ollut aivan tosissani huolestunut myös sen unimäärän riittävyydestä. Mutta ehkäpä se itse tietää... nyt ei olla kovinkaan väkivalloin ees yritetty sorvata tota rytmiä, vaan on annettu aikaa ja ootellaan hoidon alkua, josko ne illat taas siitä sitten suttaantuisi. Yksi mahdollisuus toki on se, että sillä on taas tippunut pari tuntia sen unitarpeesta yhtäkkiä pois (hui, kesän jälkeen sen vuorokautinen unimäärä on melkein puolittunut! :O), jolloin ei kai auta muu, kuin aloittaa iltatoimetkin vasta myöhemmin ja laitta lapsi petiin myöhemmin... mutta se olisi kyllä sitten hyvästi aikuisten omalle ajalle arkisin!
Ja johtuen tästä iltapelleilystä, niin isi teki niinkin radikaalin vedon tuossa 16.2. että se nakkasi tutin roskikseen! Joona sitä itkeskeli, mutta nukahti ilman - itseasiassa edeltävän yön se oli nukkunut myös ilman tuttia, koska mä olin kanssa kiehahtanut ja tutin riekkuvalta ipanalta vienyt, ja tutti viettikin yön mun nyrkissä :D Itsellä oli ollut ajatus antaa tutin olla, jotta saadaan päivähoidossa päikkärit sujumaan edes jotenkin, mutta toisaalta Joona ei sitä tuttia ole niinkään nyt edes kysellyt sen jälkeen, kun se roskiin viskattiin, että ehkäpä aika tähänkin oli vaan kypsä! Tosin nukahtamisongelmaan tämä ei ole apua tuonut, ja olenkin luvannut, että Joona saa ison yllärilahjan, kun alkaa kiltisti menemään nukkumaan silloin, kun aikuiset käskee. Vielä ei ole sitä päivää näkynyt ;) Päikkäreille se on paristi käynyt ihan ok, ja niistä onkin "ylläriautopussista" uuden auton saanut, mutta mun alunperin tutista luopumislahjaksi ostettu iso paloasemasetti odottaa vielä meidän saunan lauteilla, että saisin jonkun tekosyyn sen pojalle antaa. Joona osaa odottaa tätä lahjaa, ja välillä arvuutteleekin, että onkohan se paloauto vai roska-auto vai mikähän kiva ja ihana, mutta riittävä motivaattori se ei kuitenkaan tunnu olevan, kun unille ei suostu käymään... Noh, ehkä se lelu voi sitten olla päivähoidonaloittamislahja isolle ja reippaalle pojalle! ;)
 
Jos mä nyt vielä ihan tällain teidänkin kuulumisia kommentoisin, ku hätäpäissäni tuon blogitekstiksi tarkoitetun tänne tyrkkäsin... mun blogissa oli joku hikka päällä, eikä suostunut tällä selaimella toimimaan ollenkaan, vaan ois vaatinut Chromea. Ja kun tänne töihin ei viittis mitään latailla, tuskinpa ois kovin sallittuakaan?

Ensinnäkin paljon voimia läheisen menettäneelle! Ystävän pienen vauvan kuolema itkettää edelleen, vaikka viikonloppuna heille käytiin koko ystäväporukalta kukat viemässä ja yhdessä istuttiin kahvipöytään ja juteltiin. Siitä sai vähän rauhaa, kun näki, että heillä on toinen toisensa tukena. Silti jotenkin ajatus yhtään kenenkään kuolemasta tuntuu just nyt todella pahalta ja ahdistavalta...

Takun ultrasta meinasin samaa kysyä minäkin, että meinaatteko tän yksilön merkkiä kysyä? Kysyinköhän mä tätä jo aiemmin? Ei enää aivot toimi sitten ollenkaan... Toivottavasti ei ultra aiheuttaisi ainakaan siellä päässä nyt minkäänlaisia murheita!
Ja pienen Roosa-ressukan jalkakin pahasti mennyt! Se on kyllä jo oikeesti aika paljon, jos näillä nappuloilla saa jalan venähtämään tai murtumaan, kun vielä ovat niin joustavia ja pehmoiosia näiden nivelet ja luut. Ymmärrän siis oikein hyvin, että on pelästyttänyt, jos ei lapsi seisomaankaan jalalleen suostu käymään! Mutta loppuhyvin kaikki hyvin vissiin sielläkin! :)

Pranametri, joo, asutaan espoon lapsirikkaimmassa kaupunginosassa. Ja kyllä se huomaa palveluista ja leikkipuistoista, mutta näemmä myös noista tarhojen määrästä ja tuosta, että se on neljään osaan alueena jaettu! Vaikka ei se pinta-alaltaan mikään järin suuri kaupunginosa ookaan, ihan sellanen tavallisen kokoinen!
Ja joo, meillä sama homma, että herra jääräpää saattaa vartin-puolen tunnin ulkoilun päätteeksi vaan ottaa jalat alleen ja huutaa Heippa! ja lähteä tallustelemaan kotiinpäin! :D Siinä tulee sitten äidille hoppu sanoa puistokaverille moikat ja lähteä lapsen perään... ja toisinaan sitten menee parikin tuntia ihan heittämällä vaan tallustellen ja välillä pysähtyen leikkimään - luonnollisesti yleensä just niinä kertoina, kun mulla ei oo seuraa pihalla, eli jos ollaan kaksistaan. Hmph.

Äiti vs. isi, ja kumpaa ipana kuuntelee... meillä oli tossa ennen joulua tuota samaa, että iskän sana oli sitten se painava ja sitä odotettiin ja toteltiin. Nyt taas ei oo kyllä iskä yhtään muodissa, eikä siitä tuu kuin pahempi mieli ja tappelu, jos isi kehtaa jotain tulla Joonalle komentamaan :D Eli älkää surko rakkaat äidit, ette te ihan nollia ja paskoja oo, vaan tää on just taas joku sellainen ihana vaihe. Huomaatteko, kahden vuoden kotiäitiys on opettanut minut perustelemaan kaikella "No tää nyt on tällanen vaihe" ;) Voi hyvillä mielin palata työelämään!

Amppukin siellä töissä siis, oi että, aika ihanaa. Mun tekis hirveesti mieli udella, että mitä hommaa sä sit pääsit tekee, jos et niitä omia hommia, mutta ehkä mun täytyy vaikka joku päivä koittaa ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soitella sulle udellakseni. Tänne ne kyselyt kuitenkin vaan hukkuu :)

Jokos se Maarinen päätti, että minkä alan hommia sitä sitten isona? Konditorioajuttuja, juhlien järkkäystä, pitopalvelumeininkiä? Majataloa? Vai oisko siellä sisustuspuolella vielä jotain nähtävää?

Huh, nyt alkaa olo kyllä olemaan aika ihrveä, ja haluisin vaan kotiin nukkuu... vielä tunti, en kestä! :O Onneks ei tarvii vielä itse hypätä auton rattiin ja ajaa, tää väsymystila ois kyllä taas sellasia promilleja vastaava, että saattais käydä köpelösti!
Ja kuinka mieltä ylentävää, että ulkona tulee räntää lähes vaakatasossa... jippii! NOT!

Mukavaa torstaipäivää kaikesta huolimatta! ;)
 
Heipat edelleen keväisestä keski-Suomesta! (kuuluuko keski kirjoittaa myös isolla?)

Olipa taas huojentavaa kuulla, etten ole ainoa, jonka lapsi temppuilee äidilleen. Voimme kuorossa todeta, että tämä on taas joku vaihe. Hyvä Sanna, onko se tosiaan siin ,että alkaisi olla valmis työelämään? Onneksi vasta marraskuussa, pehmeä lasku, kun alan totuttautua ajatukseen jo nyt. Ehkä jopa käyn työpaikalla kevään aikana.. En ole Valon syntymän jälkeen siellä naamaani näyttänyt, saati ollut aljon muutenkaan yhteydessä. Työpaikka oli edelliseltä asuinpaikkakunnalta aivan liian kaukana, nyt puolen tunnin bussimatka alkaisi ihan tältä kadulta.

Joonan hoitopaikka vaikuttaa kivalta. Olen sivusta seurannut parinkin ryhmiksen toimintaa ja on siinä enemmän etuja kuin vaikka yksin toimivan perhepäivähoitajan hoidossa. Saati jos vertaa isoon päiväkotiryhmään. Iloista alkua Joonan hoitopäiviin :) Ja hei, tuttihan lähti aika helposti, hienoa kuulla. Tuo illan villi meno meillä johtuu yleensä siitä, että Valo on yliväsynyt. Aina kun Ököä nukuttaa, se yrittää keksiä leikin toisen perään, ettei vaan uni tule. Sänkyyn asti kun päästään, ei unta tarvi kauaa hakea. Joonan viime vuotiset unet oli kyllä meikäläisen suunnasta katsottuna tosi mahtavat, nukkui tosi paljon enemmän kuin vaikka Valo. Luulen, että tuo hoitoon meno ja sen tuoma rytmi ja päivittäinen touhu varmasti laittaa yöunetkin paikalleen. Jos hei tämäkin on vaan joku vaihe ;)

Tuiks helpottaahan se, kun ei kaikkea koitakaan pitää entisellä mallilla. Sitten joskus, kun lapset on isompia, jookos. Kiitos kun kerroit, että sinäkin rähjäät. Ihan samanlaisen päätöksen olen tehnyt ja v älillä jopa pysynyt siinä. Onnea vaan uusille asuinkulmille, jos sinne menette. Aina voi tosiaan muuttaa sieltäkin pois. Me olemme nyt muuttaneet niin paljon, että päätimme, että asiaa tarkastellaan uudelleen sitten, kun Valo aloittaa eskarin ja sitten ei enää muutella. Olen itse elänyt lapsuuteni muuttaen jatkuvasti ja vaikka siinä tuli rohkeaksi etsimään kaverinsa jne, niin ei minulla ole kouluajoilta ystäviä, koska ei ole ehtinyt kasvaa yhdessä montaa vuotta. Mieheni taas on lapsuutensa asunut samoilla nurkilla ja vieläkin on yhteydessä samojen kulmien poikien kanssa. Siitä olen hieman kateellinen ;) Tämä ei tosiaankaan ollut mikään teidän perheelle suunnattu kommentti, vaan ihan tuli omat muistot mieleen. Tiedän, että te ette ole äitini kaltaisia vaeltajia :)

Eilen miehen kanssa tosiaan sovittiin, miten tästä lähin hoidetaan nämä taistelutilanteet ja heti aamulla päästiin kokeilemaan. Minä nukuin vähän pidempään kuin miehet ja heti kun tulin makuuhuoneesta, pyysi Valo jugurttia. Ei siinä mitään, mentiin pöytään ja kun purkki oli auki nenän edessä, alkoi hirveä vastarinta. Ihan tyhjästä. En saanut syöttää, ei halunnut itse syödä, ei halunnut pöydästä pois, ei halunnut olla pöydässä. Eli mikään ei käynyt. Sitten viskasi ruokalapun ja sylissä pitämänsä harson lattialle. Minä laitoin Valon perässä lattialle ja pyysin nostamaan heittämänsä jutut ylös. Ei nostanut, raivosi vaan ja vaati päästä pöytään. En päästänyt, enkä menettänyt hermojani, Kun reilu puoli tuntia oli väännetty, poistuin paikalta ja jätin Valon yksinään inisemään. Mies meni jonkun ajan päästä paikalle ja pisti Valon syömään, sen jälkeen nostamaan tavarat lattialta. Lopuksi tuli pyytämään minulta anteeksi. Näin meillä ainakin tänään. Tämä on jotain ihan vaan äitiin kohdistuvaa kokeilua, saas nähdä kauanko jatkuu näillä rutiineilla..

Takun iloisia ultrakuulumisia tässä odotellaan :) Tuo jalan venäytys on kyllä pelottava juttu, hui, onneksi silti vain venäytys. Miten näiden ikäisiä pitäisi hoidella, jos menisi vaikka kipsiin kinttu? Onneksemme ei kellään ainakaan näistä ipanoista ole siitä kokemusta.

Ihana kuulla, että monilla on mummulat ja muut mukavat ihmiset lähellä ja voivat ottaa ipanoita yökylään. Olisipa meilläkin.

Nyt pitää hoitaa asialliset hommat kuntoon, kun äijät ovat päiväunilla. Aamu meni avoimessa päiväkodissa ja Ökö nukahti tällä kertaa kun pää tyynyyn osui.
 
Hei vain pitkästä aikaa!
Mun piti jo tossa joku päivä sitten tulla kirjottelemaan mutta satuin sitten lukemaan surulliset kuulumiset niin Pranametrin kuin Sannakoon kaverin osalta.  Mykistyin.  En löytänyt sanoja.  Tuntui ihan toisarvoselta tulla lörpöttelemään kun kohtalo on riepotellut muita niin rankasti.

Pranametrille valtava halaus.  En osaa edelleenkään sanoa mitään lohduttavaa, maarisen kauniita sanoja ylistän.  Surutyössä on tekemistä mutta kun sen on saanut omalla tavallaan käsiteltyä niin ettei enää välittömästi itketä niin voi tosiaan ajatella sitä kaunista kuvaa enkelilapsesta.  "Sillä kaunis on kauniin kuoleman maa" J.Virtanen.  Ja enkelinne asuu aina teillä sydämessä.  Onneksi mukana pyörii myös Valo, lapsi auttaa surussa ja helpottaa näkemään niitä iloisia asioita <3

maarinen , sulla on kyllä sana oikeesti hallussa!  Ihana lukea lämpimiä sanojasi vaikeistakin asioista ja arjen ristiriidoista.  Huomaa kyllä että sinulla on sydän paikallaan!

Sannalla työrupeamat edessä.  Onneksi olkoon!  Uusia haasteita!  Ja hyvältä kuulostaa toi Joonan ryhmis.  Itsekin mielummin laittaisin lapset perhepäivähoitoon kuin päiväkotiin.  Katsoo nyt mihin päädytään sitten kun sen aika on tai lähinnä mistä saa paikan, ne on täällä Nurmijärvellä melko kivenalla.
Kuulin muuten työkaverilta että heillä on edellinen neuvola ollut 1,5-vuotiaana ja seuraava vasta 5-vuotiaana!!  Onko Espoossa ryhdytty näin isoihin leikkauksiin?  Kamalaa!  Eikö Joona kuitenkin käynyt 2-vuotisneuvolassa?

Isi vs. äiti...  Meillä tuntuu tällä hetkellä siltä että pojalla menee paremmin sana perille kun minä käsken.  Isälleen tuo enemmän kikkailee esim. ruokapöydässä kuin minulle, tiedä mistä sitten johtuu.  Ehkä se on joku mielenosoitus kun ukko on nyt viime aikoina ollut todella ahkerasti töissä.

Omaa napaa...
Täällä on sairasteltu, taas.  Se ennen joulua alkanut räkätauti puhkesi jälleen pahemmaksi ja sitä edelsi myös epilepsiakohtaus.  Yleensä poika siis saanut noita kohtauksia vain kuumeessa, nyt sattui tulemaan muutama tunti ennen kuumeen nousua.  Lääkkeen annostusta lisättiin ja toivottavasti se homma on nyt balanssissa.  Mutta tuhannen yötä kanssasi valvon: Korvatulehdus saapui tähänkin pirttiin.  Ensiksi se löytyi pojalta ja seuraavana päivänä piti viedä tyttö lääkäriin samasta syystä.  Amorion-kuuri kummallekin ja kontrolli kuukauden päähän.
2v-neuvolassa käytiin eilen.  97,1cm ja 16kg oli pojalla strategiset mitat.  Eikö Joonalla ollut likimain samat?  Leikit on kuulemma hyvinkin kehittyneellä tasolla kun kerroin kuinka poika pupuansa hoivaa (nukuttaa, syöttää, lohduttaa, toruu jne).  Nyt se pupu on muuten keksinyt pahanteon: tänään se on mm. "syljeskellyt" paljon ja riipinyt huonekasveja - ja pojalla on ollut hauskaa :D
Huomenna olis hammaslääkäri edessä.  Saas nähä miten menee, avanneeko suutaan ollenkaan...  Taitaa olla viimeset poskihampaat tuloillaan, en uskalla enää sormiani pojan suuhun laittaa kun se puree ja lujaa!

Tyttökin täytti puolivuotta...  Ja mulla loppuu kohta vanhempainvapaa, iik!  Tuntuu oikeesti tosi kamalalta ajatus töihinmenosta tällä hetkellä!  Mulla olis huhtikuulle yksi työhaastattelu tiedossa, satunnaista työtä siis olen etsimässä että olisi hoitovapaaseen paremmin varaa.  Jotenkin vain tuntuu raskaalta kun ei ole enää paluuta "huolettomaan" kotiäitiyteen.  Alkaa enemmän ja enemmän näyttää siltä että meidän perheen lapsiluku on nyt tässä ja sekin on kova pala hyväksyttäväksi.  Pakko alkaa siis tosissaan suunnitella sitä aikuisten maailmaan palaamista.  Iso huokaus.

Tällasta tähän hätään.
 
Ai niin, unohtui ihan hehkuttaa että poika on nyt oivaltanut miten pissataan!  Ei se siis hätäänsä vielä ilmoita mutta osaa jo melko hyvin sinne pottaan istutuksen yhteydessä pissat tehdä.  Ja tänään oli mukavan omatoiminen kun istui aamupissalla.  Itse olin hakemassa vauvaa kun se sattui just sopivasti heräämään.  Poika sillä aikaa tiristi pissat pottaan ja kävi sitten tyhjentämässä vessaan pottansa, pöntön viereenhän tuo hulahti <:)  Ja sama sitten uusiksi ennen päikkäreitä, nosti niin riemukkaasti pottaa tuotoksestaan ilahtuneena että koko komeus heilahti lattialle.  Näitä sattuu :)
 
Vau, taputuksia Moonin reippaalle pojalle! Ohikaatoja sattuu, mutta mitäs niistä, kun se lapsen ilo tuosta uudesta oivalluksesta on niin suuri! Jee! :)
Ja komeat mitat! Samaa kokoluokkaa herra Apinan kanssa tosiaan, meillä oli kilo enempi ja sentti vähempi! Ja ei meillä ainakaan ole neuvoloita noin leikattu, hurjaa! 1.5v neuvola+lääkäri oli, sitten oli nyt 2v neuvola ja koska Joona ei vielä kovin montaa sanaa osannut tuottaa, niin neuvolantäti kirjoitti vihkoseen, että jos vanhemmilla herää huoli puheenkehityksestä, niin silloin saamme tulla jopa 2.5v neuvolaan, muutoin nähdään 3v neuvolassa! Ei kuulosta kyllä ollenkaan lakipykälien mukaan menolta, että 1,5v neuvolasta hyppäisi 5v neuvolaan! :O Joku espoolainenko tämä ystäväsi siis on? http://www.espoo.fi/fi-FI/Sosiaali_ja_terveyspalvelut/Perhe_ja_sosiaalipalvelut/Lapsiperheiden_palvelut/Neuvolat_ja_perhetyo/Lastenneuvolat/Lastenneuvolaseuranta  Tuon linkin takaa kyllä jo näkee ihan suoraan, että kyllä heilläkin tuohon väliin aikas "monta" neuvolakertaa pitäisi tulla!

Ja kiitokset työpaikkaonnitteluista. Oon aivan äärettömän haltioissani ja innokkaana tosiaan töihin menossa! Ja itse perhepäivähoitajalla lapsuuteni kuluttanut oon kyllä niin lämpimästi niiden puolesta puhuja. Ryhmikseen pääsy tuntuu siis taivaan lahjalta, siellä on se oma ihana hoitotäti, jolla on Joonan lisäksi 3 muuta "vastuulasta"; mutta sairastapauksien tai hänen työkuvioidensa muutosten jälkeenkään ei tarvii laittaa meillä kaikkea uusiks, vaan kuitenkin on se tietty pysyvyys paikassa ja kahdessa muussa tutussa tädissä. Ainakin nyt tämä vuos siis kuluu näin, voipi toki olla, että ensi vuonna mulla on sitten itselläni taas uudet työkuviot, ja ne vaatii enempi Joonankin hoitokuvioilta sitten. Mutta tällä starttaaminen rauhoittaa oman mielen!

Eiköhän tässä ollut taas tämän illan turinat. Nyt unille, huomenna saadaan yökylävieraaksi mun rakas ihana höpönöpö esikoiskummityttöni <3
 
No jos mä nyt vielä kerran tänään piipahdan! (Vaikka ollaankin kellon mukaan jo huomisen puolella...)

Mutta Maarinen! Sinä ainakin muistaakseni ilostut tästä! Vauvatehdas-blogaaja saa uuden vauvan, ja taas saadaan blogista lukea ihania juttuja! Miten sitä voikin olla näin riemuissaan jonkun täysin vieraan, tuntemattoman naisen raskaudesta?! :D
 
Huomenta naisväki, miehet ei taida enää olan takaa kurkkia..

Moon, kyllä tänne palstalle mahtuu kaikkien asiat, isot ja pienet, iloiset ja surulliset. Aika hienoa kun poikasi tajusi pissajutun! Se on tuon ikäisen elämässä iso askel. Meillä ei edelleenkään Valo ilmoita pissasta tai kakasta, mutta kun usein käyttää pöntöllä, tulee aina jotain. Olen ollut jopa huomaavinani, että Valo pidättäisi pissaa välillä, koska heti lorahtaa, kun pääsee pöntölle. Olisiko sittenkin vain sattumaa? Sitä päivää odotan, jolloin hän itse ilmoittaa ennen kuin pissa on vaipassa tai kakka. Eipä näillä vielä kiire ole :) Työelämään, tai sinne aikuisten maailmaan paluu ei ole kyllä helppoa. Tuossa aiemmin siitäkin jo kirjoitin, että kovasti täältä tsemppaan ja uskon, että kaikki menee sujuvasti, kynnys vaan on suuri ja mitä pienempi se nuorimmainen on, sitä nihkeämpää se meille äideille taitaa olla. Mutta tuollainen pehmeä lasku, kuten olit suunnitellut, voi olla kätevä tapa palata pikkuhiljaa.

Jaksamista myös sairastelun keskelle, huoltahan se tuottaa. Siitä huolimatta teillä on komean kokoinen pikkumies :) Kuinkas hammaslääkärissä kävi?

Minä ole nnyt yskinyt parina yönä ja pahenee vaan. Räkä valuu ja yskä repii. Mies lähti Valon kanssa ystävällisesti kauppaan, ettei minun tarvitse. Taustalla myös se, että hän lupasi laittaa huomenna ruuat nimpparini kunniaksi. Ranskalaisia ja kasvispihvejä ala apetit ;D Huomiseksi on luvattu pyryä ja päätti hoitaa kaupan jo tänään.
Hassut asiat saavat nyt surulliseksi. Paino on tipahtanut pari-kolme kiloa, reiluun kuukauteen ensimmäisen kerran maistui kupillinen ruusunmarjateetä eikä enää okseta.
 
Hyvää uutta päivää ja perjantaita, jälleen kerran! Joka kotiin!

- jos alottaisin tuolla kommentti osuudella...

Moonin korvatauti hassäkät ja epilepsiakohtaukset harmittaa! Olisi se mukavaa jos nuo oliskin tälle keväälle viimeiset taudit. Pääsisitte nauttimaan kevään tulosta. Auringosta ja lumen sulamisesta. Siitä tavallisesta arjesta, mikä vuosien päästä on sitä muistojen kulttaamaa... Paitsi, että lasten sairastelutkin muuttuu vuosien saatossa "vaan" ohimeneviksi jutuiksi, joita nyt sattui olemaan tavallista enemmän! (usko vaan) Ja anteeksi, nyt kovasti... minulle tuli ihan pieni hymynen.. älä sure "täyttä" lapsilukua! Ole iloinen että teillä on juuri nuo kaksi kakkiaista... ja katsos, sitä kun ei oikeasti tiedä miten tämä elämä juoksuttaa. Minäkin luulin lapset tehneeni, mutta maailmankaikkeus oli sitämieltä, että tämän äidin syliin täytyy eräs pieni tyttö laskea kasvamaan.....

Taku. uuuuultraaaaa.. kuulumisia ootellen kaatelen lisää aamukahvia omaan kuppiini! ?!?
Ja toi teidän Roosan jalka! huh... kerkesitkä lukea sun tekstin yläpuolelta, että me oltiin tossa pulkkamäessä ja Venla rysäytti oman kinttunsa siinä. Ei menty lääkäriin kun se sitte jo illalla käveli. Ja ne päiväunet tuli panadoolin avulla. JA se ei huutanu (meidän mielestä) silleen kivuliaasti, vaan ärsyyntyneesti. Mites, pitääkö se tyttö siinä kintussa sitä sidettä vielä? Paljon nää ipanat kestää, mutta nuo venähdykset taitaa olla sellaisia että niitäkin nyt saa oppia odottamaan! Meiläkin tuommonen talitintti tuo tyttönen!

Tuiks.. jepulis. Omat hermot on karseaa paskaa kun ne alkaa menemään. Tuntuu kuin alamäki olisi julmetun pitkä ja jyrkkenee vauhdilla. Pelottavaakin, Ite viikoloppuna pääsin hetkeksi hengähtämään ja ihan itku tuli, kun pääsin valmiiseen aamiaispöytään. Tajusin, että kovasti sitä yrittää pitää lankoja käsissä. Ja sitten uupuu turhaan. Tänään osasin jo aamulla ehdottaa, että jospa mies tekisi sen aamiaisen.. Ja tekihän tuo! kiitos hänelle. Mä annan VÄLILLÄ tän kodin sekottua ja sitten on ihan peruspakko ryhtyä jyystämään. Komento säilyy hetken aikaa. Se olis niin kiva jos tavarat vaan menis itsestään paikoilleen. Esim. nyt en ole pariin iltaan saanu pyykkejä makkarista koneen viereen, niin johan hikoiluttaa se epämääräinen rättiläjä lattialla. hyi....

Sanna. Ryhmis on juuri sellaine hoitopaikka joka on ihan satavarmasti Joonalle oikea! Mahtavaa, että pääsitte sinne! Tänään just tuli aamulla radiosta juttu suomen päiväkotien hoitotasosta, kuvitelkaa... Tuli sellainen fiilis, että taidan perustaa ihan oman päivähoitofirman, vaikka vaan taatakseni Venlalle HYVÄN VARHAISKASVATUKSEN!!! (mä olen niin erinomainen..)(hahhahaaa)

vai, että VAUVATEHTAASSA tapahtuu! Täytyykin käydä vilaseen!

Hennas. Kurkkasin sinne sinunkin blogiisi! Soma mekko! Ihana kangas! Tuli itellekin semmonen olo, että kait sitä vois joskus ihan ostokankaasta jotain ommella! Mulle on jäänyt tavaksi ommella "vaan" noita uusio-juttuja! Jotenkin ne kiehtoo mua. Se kääntely ja vääntely ja uuden idean löytyminen....

DUUNIHOMMIA. joo, en tosiaan tiedä mitä näillä nurkilla vois tehdä. Praniksen ehdottama nettikauppa juttu vois toimia pikkurahan hakintaan. Mutta RIITTÄÄKÖ mulla oikeesti kärsivällisyys siihen? Mä olen semmonen projekti- ihminen. Suuresta suunnitelmasta, suuriin tekoihin, kautta pehmeiden arvojen, mahtavaan lopputulokseen ja rahat käteen ja äkkiä pois paikalta!
 
Voi tauti, mikä taistelujen päivä! Siis oikeasti, tänään olen laskenut varmaan tsiljoona kertaa kymmeneen. Tuo meidän pikku-neiti on ihan hiiiiiiiiukan koetellut hermoja. Tsiisus sentään! Mentiin päivällä varta vasten Prismaan ruokaostoksille, kun jääkaappi oli aivan tyhjä. Viisi minuuttia ehdittiin varmaan olla, kun neiti ensin nosti hirveän mekkalan ja sen jälkeen karkasti porttien välistä minua karkuun. Jouduin hylkäämään ostokset ja pikku-ukon rattaineen keskelle käytävää ja juoksemaan neidin perään. Reissu päättyi siihen, että taiteilin rattaat yhdellä kädellä pois ihmispaljoudesta, koska toisessa kainalossa kannoin kiljuvaa tyttöä. Ostokset jäivät keskelle kaupan käytävää. Huoh! Mutta nyt on neiti suunnitelmien mukaan mummolla yökylässä ja äsken käytiin Pietun kanssa ostamassa jääkaappiin täytettä. :-)  Ostin jopa itselleni pullon YKKÖSolutta saunan jälkeen juotavaksi.

Joonalle onnea uuteen hoitopaikkaan! Kuulostaa tosi kivalta paikalta ja uskon, että tulee viihtymään.

Moonilla onkin oikein jykevän kokoinen poju. Meidän neitiin verrattuna eroa on 10 cm ja 5 kg! :-) Joo, ja meillä on myös harjoiteltu potan itsenäistä tyhjentämistä. Pari kertaa on pissat olleet lattialla, mutta nykyään jättää tyhjentämisen minulle. On muuten helpottanut arkea tosi paljon, kun toinen näistä lapsukaisista ei ole enää vaipoissa. Pojallakaan ei ole enää kakkaa jokaisessa vaipassa. Nopeasti menee tämä aika. Kohta saa jo antaa kiinteitä ja herra harjoittelee jo kääntymistä. Uskomatonta!

Pitänee lähteä valmistelemaan ruokaa. Meillä on tänään intialaista - lammaskormaa. :-)
 
voihan väsymys tätä eloa, on se kumma kuinka aikuinen ihminen tottuu päiväuniin. eilenhän en ultran takia päässyt niitä nukkumaan ja yönki jostain syystä nukuin huonosti niin ollu ihan puoliunessa koko päivän. mutt nyt ku aikasemmi päikkärit ottanut ja ilta rupee oleen on jo pirteempi olo. hitsi ku ei ole sitä keskiraskauden energiakaan tullut ku kämppä on ku kaatopaikka. kyll me kerran viikossa siivotaan ja kerätään lelut mutt viikossa menee ihan sekasi ja taas meidän aikuisten jättämättä roinat lujuu pitkin pöytiä.. mutt jotenki sitä oppinu sietään ku jos väsyttää ei jaksa järjestää ja niinku lapsetki saa lelujaan viikon levitellä ennenku sitten kerätään ne imuroinnin tieltä pois.

Roosan jalka ei tosiaan pahasti mennyt, pieni venähdys vain. siteen sai ottaa jo seuraavana päivänä pois eli eilen. sekin oli vain sen takia ettei lähde jalka turpoamaan. ei onneks lapsille mitään murtumia helposti tule eikä onneks isompia venähdyksiäkään. Tänään on jo lähes normaalisti kävelly. roosa on muutenki niin sitkeä että väkisin vaan menee vaikka onki jalka kipeä. samahan oli tuon oksennustaudin kanssa, ei hän edes hätäänny oksentamisesta eikä itke. toisin ku isosiskolla oli laastari jalkapohjassa ontui sitä niin paljo ettei voinu enää pitää ja oksentaminen saa hänet ihan paniikkiin. mutta erilaisiahan ne lapsetkin on.

ja taistelua meidänki uhmaikäsen kanssa on ollut, ei ole kyllä mitään eroa uskooko paremmin äitiä vai isää. jos vaan päättää olla hankala ei usko ketään. mutta nyt kuitenki ollu vähän helpompaa, onneks. mutta se jos lohdutusta arvii Roosalle äiti on ykkönen. mä oon kyll ite väsymyksen ja raskauden kanssa ollu viime aikoina vähän lepsu. ainut mistä oikeesti hermostunu ku Roosa ku menny salaa piirtämään niin ei mene perille että vain paperiin, taas oli tussilla seinään piirretty. mutt onneks noi tussinjäljet lähtee seinästä helposti, lastenhuoneen matto saa olla kulma piirrettynä kesään asti... hitsi ku pitäs keksiä joku paikka noille piirtämisvehkeille ettei pääsis itse lapsi ottaan. no nyt meillä tuo Oona 4v ollu vähä uhmaikäne sekin, että ei tässä liian helpolla pääse...

ja sitten ne ultrakuulumiset joita oli jo kyseltykin :) kaikki oli kunnossa, istukkakin hyvin ylhäällä. mähän niin hermoilin tuota istukan paikkaa kun ensimmäisessä raskaudessa se jäi kohdunsuulle ja aiheutti ongelmia. se oli rv 21+0 mutta vauvan koko vastasi jo rv 21+5. sanoikin että varautuu siihen että syntyy luultavasti ennen laskettua aikaa mikä siis 5.7. ihan hyvä ettei tarvis helteitä kovasti kärsiä... Paino oli pienellä 460g, jännä ajatella että puolet kevyempi kuin maitotölkki. tosi mukava oli ultraajaki sanoi että olis vilauttanut 4d kuvaaki jos ei ipana olis pitäny kokoajan huolella kädet ja jalat naaman edessä, nuo 2d kuvatki oli aikas epäselviä, ei vaan vauveli halunnut esiintyä :D oli myös perätilassa, sanoi että ollut kauan kun senki näkee pään muodosta. toivottavasti ennen synnytystä kuitenki kääntyis. ja sitten se mitä aina kysytään, näyttää siltä että meille tulee kolmas tyttö:D jotenki arvaattin tämä vaikk poika oliski kiva saada, mutta pääasia että on terve lapsi :)
 
Hennasille sitä tuttua myötuntoa uhmaikäisen kanssa. Tosi ikävä tilanne, mutta teit niin kuin vain voi tehdä. Kauppareissun sait onneksi tehtyä vielä.

Taku olipa kiva kuulla että kaikki on kunnossa, voit huoletta odotella loppuun asti kolmatta tylleröä. Teillä on ainakin vaatteita tulokkaalle ;) Laskettu aikakin, vaikka aikaistuisi, just nappiin helteitä ajatellen. Toukokuun kuumat ei vielä ahdista ja kesäkuussa saa kuitenkin vielä hytistä, jos mikään ei radikaalisti ole muuttunut.

Mukuloiden kintut vaan on kestäviä. Onneksi Roosan ja Venlan pikkujalat ovat kunnossa jo.

Maarinen nettikaupalla meinasin, että teet myyntiin mitä haluat ja ostaa kuka ostaa. Esim taitomaa.fi on paikka, jonne voi laittaa myytäväksi käsintehtyjä ja sitä kautta mahdollinen asiakas myös voi löytää tekijän, jos jotain haluaa tilata. Minä sinne reksiteröidyin, mutta olen vain pari sorminukkea laittanut myyntiin, eikä kauppa ole käynyt. Tarkoituksena olisikin tutkia mikä menee kaupaksi ja tehdä sen mukaan. En vain ole saanut aikaiseksi. Esim villaksukkia siellä on myyty ja muuta arkitarpeellista. Sielä voi kurkata mitä viimeksi on myyty, niin pysyy kärryillä. Halvat pienet jutut, kuten neuvolakorttien kangaskannet on ollet yksi myyty artikkeli. Mutta vaikka yksärillä lisää, jos kiinnostut tai tutustu sivustoon. facebookissa on joku ryhmä myös, mutta en tiedä miten siellä tavara liikkuu.
Helposti näkisin sinut vaikka missä hommassa, pakko myöntää. Otat Venlan lisäksi pari hoitomukulaa, vai oletkos jo lapsiakin hoitanut tarpeeksi? ;)
 
Lauantai-iltaa mammat!

Takulle onnea kolmannen tytsyn odotukseen. Tosiaan, vaatteita ei varmaan tarvitse enää hankkia, kuten Pranametrikin jo tuolla mainitsi. ;-) Itseäni harmittaa juuri se, että poitsulla ei voi käyttää tytöltä jääneitä ihanuuksia, kuten mekkoja ja kenkiä. T'änään juuri anopille harmittelin, että poikia ei vauvoina oikein voi vielä "pukea". Isommille taaperoikäisille löytyy sitten jo kaikkea kivaa. Tytöille on ihan vauvasta asti kaikkea ihanan tyttömäistä. Voi laittaa tukkaan rusettia tms. :-) Itse säästin kyllä vielä kaikki mekot siltä varalta, että jos meille joskus vielä tuleekin pieni tyttö. ;-)

Pranametria komppaan siinä, että Maarinen, sinä sopisit varmasti monenlaiseen hommaan. Voithan surautella vaikka sellaisia ihania liivimekkoja kierrätyskankaista. Menevät varmasti kaupaksi, kun kierrätys on sellainen in-asia. Aiemmin mainitsit, että voisi kai niitä ompeluksia tehdä ostokankaistakin, mutta minun mielestäni kierrätyskankaasta tehty on paljon hienompi, koska silloin kankaalle on annettu aikaa. On hypistelty ja mitattu ja mietitty mihin se riittäisi, miten sen käyttäisi ja mikä kangas on "tarkoitettu" olemaan. Itselläni on varastossa mm. vanhoja verhoja, pöytäliinoja, pussilakanoita yms. Tein viime kesänä itselleni äitiyshameen, jonka kangas on Marimekon vanhasta verhosta. :-) Vanhoista farkuista olen esimerkiksi virkannut vessan maton, tehnyt kukkaroita ja erilaisia laukkuja. Farkkuja meillä ei oikeastaan edes laiteta kirpparille, koska kun ne on pidetty puhki, teen niistä jotakin "uutta".

Nyt lähden paketoimaan kummipojan lahjaa. Huomenna pitäisi suunnata synttäreille...
 
Mä tulin nyt ihan vaan pikapikaa huikkaamaan, että jos täällä oli muita T2H:n vaatteista tykkääviä, niin nyt ois alessa outletissa kaikkea ihanaa! Mä en uskaltanut lähteä kuin ulkovaatelinjalle, joten tilasin viime yönä Joonalle ens talveks coffee-värisen baggien ja nyt kevättä aatellen takin. Ja yhteishinta (kotiovelle UPS:n kuljettamana!) jäi alle sen, mitä pelkän haalarin ovh on! Kooksi arvoin 110, nää uudet mallit pitäs olla vähän maltillisempia kuin tuo meidän vanhaa mallistoa oleva baggie, joka on kokoa 92. Ja jos se onkin sitten superiso, niin saa sen varmasti myytyä ja saattaa vahingossa jäädä plussallekin ;)
Hassua oli, että sitten aamupäivästä anoppi soitti, ja kertoi käyneensä taas ostoksilla ja hups, ostaneensa Joonalle alesta myös haalarin! Se toi sen sitten kotimatkallaan meille, ja vertasin tuota Jonathan-merkkistä 104 kokoista tuohon Ticketin 92:n, niin ei oo oikeastaan kokoeroa näissä! :O Noh, se toinen 92-toppahaalari ei tuolle enää mahtuiskaan, joten jos tätä lunta ja pakkasta nyt jatkuu vielä pitkälle kevääseen, niin on ihan hyvä, että hoitoakin ajatellen on sitten toinen haalari, jos se onnistuu vaikka jotenkin sen hikoilemaan tai muuten saa sen kasteltua ihan läpi.
Ja heti aamupäivästä odotin hetkeä, että pääsen tästä Ampulle tekstaamaan shoppailuvinkkejä, kun en enää puolen yön jälkeen kehdannut alkaa viestiä laittamaan siihen suuntaan! :D Mutta josko tästä ois jollekin muullekin täällä iloa :)

Ja sitten ylpeän äidin hehkutusta: meillähän on asunut se pieni poika, joka ei vielä tuossa 2v synttäreidensä aikaan vuodenvaihteessa osannut sanoa kuin ehkä parikymmentä yksittäistä sanaa. Nyt on otettu ihan älyttömiä askeleita tässä eteenpäin, ja pari viikkoa Joona on yhdistellyt 2-3 sanaa jo. Tänään se sitten tohkeissaan kertoi mulle "Katto lamppu rikki isi korjaa!", kun isi oli eilen vaihtanut uuden lampun olkkarin kattolamppuun palaneen tilalle! Siis wau, sehän puhuu! <3

Muidenkin jutut nyökyttelin läpi, mutta alkaa silmiä jo painaa sen verran, etten nyt edes muista, mitä kaikkea piti sanoa... ainakin Takun ultrakuulumiset saivat mut ilostumaan! Mutta eipä se oo koskaan 100-varmaa. Tämän huomasi meidän naapurit, jotka saivat pari päivää sitten toisen vauvansa. Koko raskausajan olivat ultrien, vointien ja mahanmuotojen perusteella odottaneet tyttöä... vaan poikahan sieltä tuli! :) Mutta eipä tuolla kait lopulta oo merkitystä, vauva ku vauva, ihania yhtä kaikki! :D
 




.... tää tulee tänne taas piirun vajaa keskiyötä lesoilemaan.... Mies lähti pitkästä aikaa soittelemaan ja mulla on yksinäistä ja tylsää. Ajattelin ilahuttaa ja jakaa oman iloni teidän kanssanne: ompelin Venlalle tuon ylläolevan mekon! Kangas on oikeesti tuliterä keittiöpyyhe.. (tarina taas blogissa)!

 
Ja sitte tarinaa... Pakko laittaa tälleen kahessa osassa, kun täällä ei ikinä tiijä, millä´sekunnilla yhteys lakkaa!


ONNEA Sannan pikkupapupadalle! Sillätavalla se poika sitten puhuu! eikös ole ihan super super hienoa, kun voi toisen pienen kanssa "jutella"?!?!?
Ja hatun-nosto korkealle! Sinä se jaksat pitää silmällä noita ulkoilutamineita! mulla meni jotenkin koko ostosotuhun vieähätys ohi... Vaan onneksi tuolla kaapin peruilla näyttäs olevan justiin pari satasenttistä ulkoilu asua. Kevääksi ja toinen talveksi.. Ensi talveksi, huom! Tälle telvelle olinkin hamstrannut peräti kolme toppa-vaatetta. (ja pari takkia) Lukuisa määrä myssyjä ja hanskoja.. eikä mikään oikeen sopivan värinen todella. Hävettää! "Haittaakse?"

Ja sitten super iloine vilkutus Takun tulevalle tyttärelle! Viistoista vuotta eteen ja teillä kuulkaa hiuslakkaa kuluu.... Halvemmas tulee kuin kolmen pojan jatkuvat moponvirittelyt!!!!
Ja huomattavasti nätimpää.. ja siistimpää! ( nim. kolmenpojan äiti...)

Hennas. Oi voi...kauheen tuttua! Se mun yksi poika, keskimmäinen, oli erityisen haka järjestämään tuommosia kohtauksia kaupassa. Myyrmäen city-markettiin jätin parikin kertaa ostoskärryn infoon, täytenä. Pyysin henkilökunnalta anteeksi.. ja livistin kirkuvan kakaran kanssa kotiin. Kerran se vesseli kaatoi juuri ennen kassa täysinäisen ostoskärryn kumolleen. Sillon oli vitun-huuto mutsilla ihan liipasimella ja tukkapöllykäsi koitti päästä irti taskunpohjalta.... Kummasti vaan sekin vekara siitä aikuiseksi kasvoi! Tiukka mutru huuleen ja selkävastaluuleen....


Jaaha. Omaa napaa ei nyt enää jaksa tarkastella. ei kai se tässä ole miksikään muuttunu. Paitsi, että Venla vaan kiroilee nykyään. Kaikki on HITTO, Hitto ja vielä kerran hitto! Niin jopa ruokapöydässä. Maisteltiin eilen juustoja... Se tykkää Chevreestä (?) ja innolla veteli sitä. Sitte isi tarjoo tolle Corgonzolaa (?) tällä menee naama kankeaksi ja suusta pihahtaa yhtäaikaa limainen sinihomejuusto ja tuohtunut HITTO! .. oisko tääkin nyt joku  "sellainen vaihe"...


Että.. hyväää yötä kaikille!

 
Valloittavan mekon Venla on jälleen saanut! Minä se vaan tuumaan ja tuumaan Valolle vaatteita, mutta en saa itsestäni sen vertaa irti että kaavat katsoisin miljoonan käsityölehden valikoimasta. Mekon pyöräyttäisi ilman kaavaakin... Onnea vaan tyttöjen ompeleville äideille :) Yksi oma liian pieni ja hihansuista kulahtanut vihreävelourhuppari odottaa uudelleen käsittelyä Valon tarpeisiin. Täytyisi ottaa ja lähteä pitkälle kirppiskierrokselle ihan yksin hankintamielessä.
Miehelle olen nyt saumuroinut trikoopaidan lähes valmiiksi ja toinen tulossa. Pitäisi keksiä jokin neule käsiin myös, niitä tv-hetkiä ja päiväuniaikoja ajatellen. Mitään vinkkiä kellään? Jotain hihatinta itselle ajattelin, tosin yksi neuletakki odottaa purkamista ja uudelleen neulomista osin, koska kaarevat etureunat eivät istu. On jo vuoden odottanut...

Vaatteita minä vaan en osaa hamstrata, enkä katsella aleja. Edes paikallisia alennusmyyntejä en osaa ptiää silmällä, koska olemme kieltäneet mainosten jakamisen meidän luukusta. Siinä samalla on jäänyt hyvä ilmainen kaupunkilehti saamatta monta kertaa, kun jakaja on hämillään kiellosta. Katsoo vaan, että lappu mikä lappu.

Hitto, Corgonzolaa! :DKiva kun muksu alkaa matkia aikuisten manaukset ja muut maneerit. Valo on nyt monta eri juttua näyttänyt miten teen tai miten sanon ja sama isästään. Eilen alkoi minulle näyttämään alahampaitaan siten että melkein irvistää. Kysyin mitäs tämä nyt on ja Valo alkoi selittämään kukkakaupan tädistä. Mies nauroi ja kertoi tädillä olleen erityisen huonot ja vinksinvonksin alahampaat. Onneksi alkoi vasta kotona pohtimaan asiaa... Joku päivä se kaikki tulee siinä samassa paikassa tai juuri kun ovi takana ei ihan ole vielä mennyt kiinni.

Naurattaa nyt kuunnella noista kaupparaivareista, mutta ei naurattaisi paikanpäällä.

Meillä on yhdessä ulkoiltu aamulla auringonvalossa, kivaa!
 
Hejppa ihanaiset,

Sannalle vielä kiitos tekstiviestivinkistä, vaatehamsteriäiti toisen tuntee ;P Onko Sanna Molon haalarit millaista mitoitusta?? Ajattelin ensi talveksi sellaista.....

Tuiks (tai Tuik, kyllä voi olla tomppeli kun aina menee sekaisin), laita yksäriä tai tekstaria jos muutatte tänne ep:lle, käydään kahvilla niin "tunnet" edes yhden ihmisen :)

Päiväunet. Meillä nukutaan n. kahdesti viikossa enää. Poika jää sänkyyn jos haluaa nukkua ja tulee pois ja monesti sanookin "ei nukkua" jos ei halua. Ei enää sodita siitä, iltapäivällä on väsynyt poika, mutta monesti väsy talttuu kun lähdetään raittiiseen ilmaan. Ja sitten poika sänkyyn 19.30 illalla ja kertaakaan ei tule rättinsä kanssa ovelle huhuilemaan vaan käy heti maata. Mukavaa sekin kun käy ajoissa nukkumaan. Aamuisin herää 8-10 maissa keskimäärin, oli päikkärit ollu edellisenä päivänä tai ei.

Likka sen sijaan herää tällä hetkellä useimmiten jo vähän ennen seiskaa.... yöööök :) Pari kertaa olen lähtenyt töihin niin että olen aamulla ehtinyt takki päällä viisi minuttiia leikkiä, kun ei malta vain mennä. Lähden 7 ajamaan työmaalle..... Mutta tosi hyvin on mennyt, lapset on kotona isänsä kanssa ja ei niillä hätää ole. Itse taas päivittelen töissä vieläkin 2,5 vuoden kuulumisia kaikkien kanssa ja työtkin alkaa pikkuhiljaa sujua. Istun tiskillä asiakaspalvelussa poikkeuksellisesti. Ihan jees. 6 viikkoa nyt vaikka päällään seisoo aulassa :) Täytyy sitten kattoa tarkemmin mitä alkaa tehdä kun joskus oikeesti palaa töihin. Joskus, saa nähdä koska. On nimittäin niin pitkiä vuoroja että en hetkeen voi täyspäiväisesti palata töihin, tulis liian pitkät päivät lapsille hoidossa. Eikö asioilla ole tapana järjestyä.
Vähän tänään ottanut kaaliin kun poika huutaa mua koko ajan isi! Huomautin sille jo ulkona närkästyneenä olevani äiti :--) ...siis huomaa ketä täällä on nyt päivät huudettu. Ja joskus miehen kanssa huvittaa kun poika kuulee meidän käyttävän toisistamme etunimiä ja huutaa sitten perässä niitä :)

Potta. Oon aina vain varmempi että se alkaa sujua sitten kun lapsi on siihen valmis. Joskus 0-5 vuotiaana :) Meillä tulee nyt n. kolmet pissat pottaan, aika paljon ollaan ilman vaippaa kotosalla. Jos poika lirauttaa niin se tulee sanomaan ja sitten mennään potalle. Siitä se meillä lähti alunperin ja sama linja jatkuu. Tai suoraan potalle. Kakat vaippaan täysin ja ei vielä edes puhuta. Ehkä kesällä? Kakka tulee välillä lattialle mutta poika saa valtaisat kehut kun tulee siitä sanomaan. Aika paljon kivee löytää se ennen vauvaa ;)

Tulipa taas asiaa kun piipahtaa. Kaikille heipat, Maarisen ja Hennasin käsityötaidot ärsyttää ;;;) Meidän mekot tulee kaupasta. Valitettavasti.
Vieruskaveri on saanut sämpylänsä hangattua tuohon pöydänkanteen kiinni joten alan sitä raaputtelemaan. Kiitos hei. Aurinkoa jokaisen päiviin, nyt sitä tulee!!



 
Sunnuntaita!

Ihanan mekon oli Maarinen taas tehnyt. Kyllä tuollaiset mekot menisivät varmasti kaupaksi, jos päättäisit niitä myydä. :-)

Sanna, minäkin "pyörähdin" siellä T2H:n alessa, mutta ei oikein löytynyt mitään kiinnostavaa. Meidän neidille varsinkin baggiet on liian leveitä. Amppu, ne Molon haalarit on kapeampaa mallia. Sellaisia melko suoran mallisia. Tosi moni on kehunut niitä kestäviksi. PoP:n haalareiden kanssa samaa tasoa. Meillä on ollut muutama Jonathanin haalari ja ovat olleet tosi kestäviä, kuten myös Remut.

Meillä neiti kutsuu myös meitä vanhempia välillä nimeltä. Kuulostaa tosi hassulta, kun on tottunut siihen "äitiin" ja isiin". :-)
 
Takaisin
Top