Helmikuu 2012

prana ymmärrän sua täysin ettet vielä osaa oikein iloita vauvasta. mä ku kärsin tuosta jatkuvasta pahoinvoinnista ja oksensin välillä jopa 10 kertaa päivässä manasin itselleni että mitä tulikaan tehtyä, miksi hankkiutu raskaaksi vaikka tiedän että pahoinvointia tulee yms. piti välillä katsella sitt tyttöjen vauvakuvia, ihan muistutukseksi kuinka ihania vauvat on.

nyt sitten kun pahoinvointi hävinnyt lähes kokonaan kärsin sitten mahataudissa >:-( ihan niinku ei ois saanu jo tarpeeks oksentamisesta. aamupäivällä oksensin monta kertaa, maha on hirmu kipeä ja vähä sellane olo niinku kuume nousis. meillähän roosa oksenteli pe-la välisen yön ja la iltapalan mutta ihan normaali muuten oli. ainut vaan ett kakka on vetelää edelleen. miehellä oli lauantaina maha kipeä ja varmaa kuumettaki. ihme että esikoisella ei mitään tai sitten hänellä hyvin lievänä ku koko viime viikon söi tosi huonosti. Sain mä aamulla sentäs vietyä esikoisen kerhoon ja haettuakin mutta muskariin Roosa meni isänsä kanssa. oli muuten eka kerta kun oli hänen kanssa ja hyvin oli menny, muskari on kyllä Roosalle todella mieleinen juttu :) mä kyllä sitt jouduin tuomaan esikoisen seuraavaan ryhmään ja hain roosan samalla kotiin mutta onneksi mies jaksoi jäädä esikoisen muskarin odottamaan, mulla ku maha hirmu kipeä eikä viitsis tietty tartuttaakkaan muihin. toivottavasti tosiaan menis tauti pian ohi!
 
Kiitos Maarinen, ihanaa että teilläkin uhkaillaan. Kerran olen ihan itse lähtenyt kauppaan kun ei pikkuherralle napannut lähtö minun tahtiini ja muutaman kerran olen muutenkin pitänyt uhkaukseni ja yleensä hyvin tuloksin. Pettymyksellä on liikkeelle paneva voima. Äläkä niitä kiloja sure. Kunhan kevät ja aurinkoilmat koittavat ja pääset puutarhaasi virittelemään, karisee kilot kummasti. Ja vaikka ei karisisikaan, niin ei ne kepeitä askeleita paljon paina, kun kantaa ulos kahvit ja uunituoreet maistiaiset ;)
Tiedän ihan itsestäni, vaikka paljon ei kiloja olekaan, että ei se suun kiinni napsauttaminen niin vaan onnistu ja ne muutama löysä harmittaa tuossa vyötäröllä. Syksyn sairastelut pilasivat juoksuharrastuksen, jonka sain töin ja tuskin aloitettua edes. Nyt siirtyy muotojen muokkaaminen taas varmaan parilla vuodella eteenpäin... jos vanhat merkit paikkansa pitää ja ikää vaan karttuu. Mutta iloinen mieli taitaa olla silti arvokkaampi kuin painotuskailut silloin kun ei ole vielä kyse terveyttä haittaavasta olotilasta.

Venlan "haluan itkeä vielä vähän" kuulostaa hauskalta ainakin täältä käsin :D Ihanaa draamaa, voi vietävä mikä tyttö. Odotellaas teini-ikää ja murheiden laaksoa :D:D

Jaaha. Jatkakaamme iltaa tahoillamme.

Äsken iltapuurolla meinasi niin hirttää kiinni. Valo nätisti näytti kuinka osaa juoda vähän hörppiä ihan oikeasta mukista vettä. Kunnes TAAS kippasi mukin nurin yhtä iloinen hymy huulilla. prkl.

Taku olikin ehtinyt väliin. Voi kurjuus mahataudin kanssa! Toivottavasti on jo loppusuoralla, koitahan jaksella. Tuntuu että turhasta valitan, kun ei tarvi sentää nmontaa kertaa päivässä oksentaa max 2 eikä ihan joka päivä edes, vaikka huono olo onkin koko ajan.
 
Hellou!

Maarinen, kyllä se ukko-kulta oli tytön kanssa siellä kylpylässä ihan kahdestaan. Hyvin oli mennyt reissu. Ja tyttö tietysti ihan onnensa kukkuloilla. Ukonkin mielestä oli hyvä reissu. :-)

Meidän "pieni" herra tuli eilen kaksi kuukautta vanhaksi ja painaa jo 6,4 kg. Vaatteet on kokoa 68 cm. Taitaa tulla poika isäänsä. Tyttö taas on sellainen hentoinen 11-kiloinen.

Sain muuten nyt ihan "oman" netin, joten pääsen kurkkaamaan ulkomaailmaa nyt vähän helpommin. Pitääkin hetimmiten suunnata verkkokauppaan ostamaan kuminauhaa, kun olen ommellut neidille housuja ja kuminauha loppui kesken... Muuten, mites Pranametrin tilauskäsityöt on sujuneet?

Maariselle pitää kertoa, että kävin pitkästä aikaa kirppistelemässä. Tytölle löytyi sukkiksia ja pojalle parit housut. Itselleni löysin talvikengät ja lisäksi sain kasan kankaita. Ihan hyvä reissu siis. :-)

Sympatiahalit kaikille sairastupalaisille!
 
Huomenta, huomenta!

Minä se tuppaan nyt joka väliin ;D

Hennas, tilaustyöt on ollut sovitusvaiheessa jo kaksi kuukautta. Ensin se syyspoteminen ja nyt tämä huono olo on estänyt sen että kävisin hoitamassa homaa eteenpäin. Pahoittelin jo asiakkaalle, mutta oli ymmärtäväinen ja onneksi ei ole kiireellinen työ. Teillä onkin iso heppu kasvamassa! Jokainen tahtiinsa. Voi kun saisi vielä ompeluolon päälle, tekisi mieli ommella Valolle kivan värisiä collegehousuja ja paitojakin. Vähän ankeaa väriskaalaa osunut kauppojen hyllyltä silmiin. Tyttöjen vaatteissa olisi iloisiakin, mutta pojille sitä tummaa sinistä, mustaa, eri sinistä, sitä sinist, tätä sinistä..

Me menemme tänään vanhenemiseni kunniaksi lounaalle ulos syömään. Aamupäivä kun on parempi kuin myöhemmin, toivoa saada alas edes jotain. Paikkakunnalla on hyvä kasvislounaspaikka jonne suuntaamme.
 
Pranametrille synttärionnittelut!

Onneksi sinulle on sattunut ymmärtäväisiä asiakkaita. Eihän kukaan tahallaan sairastu tai voi pahoin. Minunkin mielestäni kauppojen tarjonnassa on aika tylsän värisiä vaatteita, joten tilasin jo jokunen aika sitten velouria ja froteeta nettikaupasta ja olen nyt niistä tehtaillut tytölle housuja. Meidän kangaskaupassakin on todella valjuja värejä collareissa. Kontista satuin löytämään kaksi palaa sellaisia raidallisia - punaista ja sinistä.

Pitänee lähteä valmistautumaan lähtöön, kun ollaan menossa kyläilemään...
 
Pranikselle myöhästyneet synttärionnet!

Ja sitten vielä sellanen pikatiedotus: mä aloitan työn 27.2. eli Joonan tarhaura urkenee 1.3.! Jaiks! Paljon ois järkättävää!
Enkä uskalla tänne nyt ees julkisesti kirjottaa, et mihin pääsin, koska haluan pitää tän palstapuolen sillain "piilossa", ettei kukaan googlettamalla tietoa työpaikasta päädy tänne... privana voin toki kyllä kertoa :) Haluan siis vaan pitää perheen ja noi työkuviot erillään.
(joskin tää paikka vielä on sellanen aika laimee, ettei nyt vielä tarvii muutella puhelinnumeroja salaiseks ja auton rekisteritietoja sillain, ettei sitä kautta saa osoitetta selville... mut pian sekin aika sit koittaa, joten parempi kai aloittaa tää himmailu ja nettielämän siivoaminen näin ajoissa!)

Palaan myöhemmin juttelee enempi, nyt unille! Öitä!
 
Moi, muruset!

Täälläkin menossa syntymäpäivien järjestelyt. Meidän perheen isin sellaiset pienet perhejuhlat. Vain vissiin kakstoista henkee. Ja minä jo menin ja pilasin pari kakkupohjaa... itkettää ja vituttaa. Tein tohinoissani 2x kuuden munan kakkua. Ajattelin helpolla, että vatkaan ne pohjat samalla... Sitte KUOHKEAA taikinaa vuokiin lapatessa tajusin, että munia ei menny kun kuusi... Kaikkea muuta kyllä tuplaten! Pahuksen pahus! Mies tuolla keittää kinuskeja kakkuihin ja marinoi possua... Minä karkasin raukka koneelle... Toivon rankasti, että nuo kakut onnistuu jotenkuten...

Eli näillä saatesanoilla myös vanhalle Pranalle ONNEA! mUISTATKO... vuosi sitten sä olit just laihuttanu.. ostanu uuvet farkut ja jonkun seksikkään neuleen. Menitte silleen miehen kanssa syömään sun synttärilounasta..... (minä muistan.. koska mulle ei mitkään farkut menneet päälle ennen kesää.)

Sannalle kans vilkutus nopeasta etenemisestä! Toivottavasti teikäläistä näillä sivuilla vielä näkee vaikka susta nyt tuleekin semmonen kiireinen tössäkäyvä äiskä. Ja JOONALLE kanssa jänniä päiviä luvassa! Toivon kaikkea hyvää uuteen alkuun. (seuraavaa äitiyslomaa odotellessa??? : D) ... ja juu, musta alkaa tuntummaan kanssa (välillä) että onko tästä mun "avautumisesta" menossa viimeinekin intimiteetti suoja, että ymmärrän, ettet mainostle sun uutta duunipaikkaa.

Hennas!  Oh.. mä viimes kirppiksellä katselin  KAIHOISASTI pienten poikavauvojen vaatteita! Tuntui, että juuri niiitä suloisia savunsinisiä ja beesejä karhukuoseja oli kaikki hyllyt notkollaan. Venlalle löytyi (vaan) pari teepaitaa.. niin ja semmonen kauan kaivattu raidallinen pyrykauluri! Rukseilla raidoilla ..ja pinkeillä/vaaleanpunaisilla!

.mitäs muuta? Ompelin pitkästä aikaa. Mekon Venlalle. mimosan antamista kangassuikaleista. Pistin kuvaa tuonne blogin puolelle, kun en tänne viiti kaikkia tekeleitä lähetellä. Noniin.. sitte kurkistus keittiöön ja niihin onnettomiin kakkuihin. tuoksu on ihan normaali ainaskin...

 
Peukut pystyssä, että Maarisen kakkupohjat ovat onnistuneet. Harvoin niistä nyt ihan syömäkelvottomia tulee, vaikka vähän niissä aineiden suhteissa mokaisikin. ;-) Mulla ois pakastimessa vielä yksi kakkupohja, kun äitini paistoi niitä kaksin kappalein ristiäisiä varten, eikä tarvittukaan kuin yksi. Aamulla juuri ajattelin, että pitäisiköhän tehdä viikonlopuksi kakku ihan vaan kauniiden talvipäivien kunniaksi. :-) Tein muuten ristiäisiin porkkanakakkua, ensimmäistä kertaa, ja oli ihan älyttömän hyvää. Kannattaa testata! Korvasin piparkakkumausteen pelkällä kanelilla... Nyt kotona ollessa leipominen on oikea henkireikä, joten leipomuksia on piisannut. Leipääkään ei olla ostettu aikoihin, kun olen paistanut itse.

Maarinen, kävin kurkkaamassa blogistasi tekemäsi mekon ja oli todella kaunis. Minä siirsin eilen saumurin syrjään, kun sain vihdoin ja viimein valmiiksi tytön housut. Tai oikeastaan neljät. :-) Tuli ukolta hiukan sanomista, kun saumuri kökötti keittiön pöydän päässä parisen viikkoa, joten piti kiireesti tehdä keskeneräiset valmiiksi. ;-) Ja minusta kirppareilla ei ole mitään kivaa pienille pojille. Pienille tytöille kyllä. Meidän "isolle" neidille ei tunnu enää löytyvän oikein mitään. :-(

Sannalle onnea uuteen työhön!
 
Helou!

TAAS kaikki koadonneet jonnekin! ?!?

Meijän juhlat meni mukavasti. Jälelle jäi miljoona lakanaa ja pyyheliinaa.... ja siivottavat nurkat! Eli juhlanjäljet! Pitkästä aikaa oli taas tupa täynnä elämää.Yötä päivää joku hiippaili hyräilemässä jääkaapilla.... "Afterskii" sterotkin jäi yöksi pihalle pauhaamaan. Isot tytöt oli yöllä käyny tupakilla ja ne sano, että stereoista oli kaikunut joku ooppera-esitys...Onneksi ollaan täällä metsäsän suojassa.

Ja VENLA sai vihdoin ne kummisedän hankkimat sukset! On kuulkaa hiihetty sisällä olohuoneessa, eteisessä, keittiössä.. ja PIHALLA. Kertakaikkisen mahtava lisä näihin talvileikkeihin. Tyttö seisoo topakasti siteissä ja huutaa, että tulkaa auttamaan! sitte sitä työnnetään olkapäistä pitkin hankea. Eilen tuo jo älysi, että jalkoja voi tosiaan itse liikutella. Ja pyllähtää nurin. Yhtä naurua ja mekastusta (ja hikeä aikuisen niskassa) tuo taaperon hiihtäminen!

no niin.. ja arki koittaa. Jääkaappi on omituisen tyhjä. Taloki hiljainen. Vatsa vaan murisee...Joten kauppaan menoksi.
 
joo minä ainaki oon täälä nyt =)

eli kyllä on meilläki uhkailtu, kiristetty, lahjottu ja vaikkasunmitä! tuntus nyt että kuitenkin pahin terä uhmasta ois häviämässä, tosin viimeks ku sanottii ääneen  että nyt vissii helppaa niin jumalattomat itkupotkuraivarit välittömästi kehiin. ja pakettiinha se neiti sit joutu, eli siis meillä ei lopu se jos sen antaa vaa rauhassa möykätä vaan se vaan jatkuu ja jatkuu ja nyt ku mullon iso maha jo niin yleensä se on sit iskä joka sen natiaisen pakettiin pistää, eli pitää siis niin kauan kiini et se rauhottuu ja kyllähän siinä monasti on aika kauan menny, sitte se raukka onki ihan poikki =) ja =/

noh nyt on käynynnä niin mein perheessä että oravavauvat tartti neitin tutit ja hakivat ne veks ja toivat neitille puuhakassin vastalahjaksi. puuhakassi oli varsin mieluisa kyniä, kaikkia hilpetöörejä ja tarroja. täälä on viimeaikoina liimailtu niin jumalattoman paljon tarroja että saa olla silmä kovana että mihin niitä ilmestyy. onneksi ollaan saatu terotettua että vain tarravihkoon vaikka pari hutiaki on tullu =).

no se tutittomuushan aiheutti sitten 3 todella rankkaa yötä ja päikkäritöntä päivää, sitten se talttui, eli kuitenkin suhteellisen helposti ja nyt on viime yöt menny mukavasti.  seuraavaksi tehostetaan potatusta tai ollaan jo tehostettu mutta kovin tuntuu vastahakoselta neiti, lahjoa pitää!

opparin tekohan se ei edelleenkään oikeen suju joten pitää olla ilonen tästä että tänänä olen saanu tekstiä sivullisen aikaseksi luoja sitten ties tullaaanko seki sivu joskus työstä poistamaan, kaikkea muuta haluttas tehdä tietenki, ois vaikak mitä nypertämistä ja näpertämistä tässä talossa, ikeassaki käytiin mutka ja  kyllä on huonehaluja kasailtu. mullahan ei oikeen hermot riitä niihin mutta ihan kunniakkaasti sain neitin pöydän ja tuolit kasattua ;) mikä vähänki menee monimutkasemmaksi niin sappi kiehuu, muutenhan mulla ei mitään varsinaisia mielialan vaihteluja ole tämänkän raskauden aikana ollu ja vointikin on hyvä, mitä nyt pikkuse närästää ja vasen jalka saattaa vähän kipuilla... hyvä näin.

jännä homma että sipsit ei oikeen maistu , ei  dipillä eikä ilman ja normisti vetäsin niitä kaksin käsin... karkki taas kyllä menee mutta kohtuuella, ainaki tähän mennessä on paino pysyny ihan mukavasti kohtuuden rajoissa siis painon nousu... tämmöstä täälä, tälläviikolla saan varmaan yhdet  pentikin kankaasta tehdyt kapat jo ikkunaan ompelimosta (laiskapaska ei jaksanu ite alkaa tekeen) ja makkariin joteksilta myös verhot mut ne mun pitää ite lyhentää... se mihin oon nyt ihan HURAHTANU on tuo fb:n kirppis, oon myyny sielä tosi paljon turhaa veks ja toki myös tehnyt muutamia hyviä löytöjä!!! <3 ja kauppa käy, tänäänki on 2 käyny hakemassa multa tavaraa, suosittelen =)
 
Minäkin tulin tänne pistäytymään. Hiljaista on. Meillä pieni ukko piti tuossa elämää ja nyt lopulta rauhoittui. On melkoisen seurankipeä tapaus. Tykkää "jutella" vaikka kuinka kauan. Ja aina jaksaa hymyillä. :-)

Eilen käytiin koko perheen voimin kirpparilla ja hampurilaisella. Ei huvittanut lähteä minnekään varsinaisiin kauppoihin kiertelemään, mutta kotonakaan ei ollut mitään tekemistä, joten päätin lähteä kirpparille. Mies sitten tuppautui mukaan tytön kanssa. ;-) Ajattelin, että hyvästi rauhallinen ja leppoisa kirppiskäynti, mutta sainkin loppujen lopuksi aika rauhassa katsella myyntipaikkoja. Tytölle löysin lopputalveksi kevyttoppatakin - sellaisen ihanan pussihelmaisen - ja ensi talveksi kaksiosaisen toppa-asun. Pojan kummi olikin passelisti löytänyt alesta tytölle ihanan pörröhatun, joka on sopiva ensi talvena ja käy hyvin toppa-asun kanssa. :-)

Rinkulle jaksamista kasvavan mahan kanssa. Vai olivat oravat teillä vierailleet... ;-)

 
Moikka!

Johan tuli viikon tauko vaikken sitä tarkoittanutkaan. Kiitos onnitteluista, koko aika lähempänä neljääkymppiä mennään.
Maarisen muistelemat uudet farkut ja pizzareissu ukon kanssa olivat kyllä jo kaksi vuotta sitten :D Niin se aika rientää! Lounas oli tällä kertaa muuten ok, mutta aivan liian suolainen. Piti ihan vieraskirjaan asiaa kommentoida. Valo enempi vain leikki ja mutusteli sämpylää, joka oli kyllä tavattoman hyvää, paikan päällä leivottua eikä mitään höttöä.

Tänään oltiin taas avoimessa päiväkodissa, josta on tullut meidän puheessa kerho. Valolla on siellä aina niin kivaa, että kotona tulee kaamea uupumusraivari. Täytynee olla yhtä viisas kuin muut äidit ja ruokkia tenava jo kerhossa, ettei kotona tarvi enää sen asian kanssa tapella. Aamupala kun on edelleen aivan onneton meidän pojalla.

Sannalle onnittelutuuletukset! Jännää! Niin ne asiat vaan rullaa joskus vauhdilla eteenpäin ja olen myös ihan samaa mieltä tuosta yksityisyydestä, pitäisi olla tarkempi. Ei sillä, että mitään erityistä salattavaa olisi, mutta tuo mieheni aina terottaa, että kaikki tieto ei tarvitse olla julkista ihan vaan periaatteesta. Ja koskeehan se tavallaan sitä omaa lähipiiriäkin, jos minut täältä helposti tunnistetaan, sillä kerronhan heistäkin silloin tällöin jotain.

Maarisen perheen juhlat kuulostavat aina sellaisilta oikeilta juhlilta, joissa on säpinää ja populaa. Teidän näköisiltä juhlilta. Venlan suksimisille jeet! Aika likka on. Minä en vielä edes harkitse Valolle tänä talvena suksia. Menisi hermot kaikilta.

Onnistuneille ompeluksille ja ostoksille pitää aina myös heittää hymyt. Omaa vanhaa saumuriani tuossa pari päivää ystävä kävi käyttämässä ja saatiin otsa hiessä välillä säätää ja säätää. Sen sitä saa kun ostaa käytetyn, eikä ihan kaikkia konsteja osaa itse. Nyt on lämmitelty ja seuraavaksi mies saa pari trikoopaitaa, ohutta, toiveestaan. Se kun on niin pitkäkätinen, että kaupan paidoista aina ekan pesun jälkeen 10 cm hihoista ja helmasta. Jopa Novitan paita veti kasaan.

Rinkku eikös ole ihan hyvä ,ettei sipsit maistu ;) Minulla on monta mitä en vaan kykene syömään ja kaikki tuntuu kamalan suolaiselta. Mies jo vähän kommentoi ruokaa, kun olemme tottuneet mausteista syömään, että ei tässä paljon makua ole. Minulle on parempi mitä miedompaa kaikki on. Ahkerana teen lipittäjänä harmittelen, kun ei vaan mene sekään alas. Valkosipuli yököttää, vaikka se on ollut perusmausteena melkein. Aika korjaa Rinkku nämäkin viat. Sinulla nopeammin kuin minulla ja sitten maistuu kun alkaa imetys!

Uhmaisen rauhotteluun on välillä myös meillä käytettävä raakaa voimaa. Eli isin syliin ja tiukasti kiinni, siinä on turvallista riehua uupumukseen asti ja lopuksi suukko päälle <3

Housunnappi ei enää mene ahdistamatta kiinni, mutta en osaa äitiyshousuja vielä jalkaani laittaa. Mennään housut roikkuen vähän aikaa ja kotona saakin olla lököt jalassa. Huomenna on se jännä päivä, jolloin Valo jää hoitotädin kanssa ja me miehen kanssa menemme aamuvarhain ultraan. Kääk. Nytkö se odotus alkaa?  Huono olo tuntuu helpottaneen ja tänään ei tunnu edes siltä että tarvitsen päiväunia. Valoa tunnelin päässä?

See you.
 
Hei!

Tiiättekö mitä.... täällä tulee lunta ihan simona. Eipä näy peltoaukeeta navetan kulmalta, niinkuin tavallisena päivänä! Ja siitähän se pelko sitten tulee että varmasti saa varautua sähkökatkoon. Näitten 40 vuotta vahnat sähköpylväät napsuu tuolla niinkuin hammastikut. ... onnes me ihmiset samoissa ikäluokissa jotenkuten pysytään pystyssä... ( hymy Pranikselle)

Ja ystävänpäivää on nyt kaikki mediat öklötykseen asti tulvillaan. Minäkin blogiini avauduin hartailla mietteillä, jopa )

Kerroin tytölle siitä Rovaniemen ORAVASTA, joka vie tutteja pieniltä tytöiltä! jumatsuka mikä vipinä täällä syntyi. Vauvnukella on semmoinen pilipalitutti. tuolle tuli kauhee kiirus mennä tarkistamaan, että nukentutti on tallessa. Omalla paikallaan! oNNEA RINKKU!!!! Hyvinhän se sujui siellä! tutin luovutus! jee!

OMPELUKONE/SAUMURI joo, ei niitten mekaniikasta ota selvää. Mä olen aivan onneton säätäjä, vaikka muuten ihan suht nättiä jälkeä saankin aikaiseksi. Saumurissa on just se leikkaava terä tylsistyny ja joku "välilevy" liian kireellä. viimeksi koitin surauttaa. ja surautinkin kauheeta sotkua. Panin koneen takaisin hyllylle ja käyn sitä välillä sormella tökkimässä... Vois kai sen viedä huoltoonkin.. Täällä tuppukylässä on vaan yks korjaaja ja sillä kahen kuukauden jono! (oisko laiska?)

MIEHEN PAIKKA ei ihan justiinsa ole sen naisensa kanssa kirpputorilla.... Onhan se kivaa jos isi menee tytön kanssa kärryillä jossain pois mua häiritsemästä. Mutta silti siinä on jotain.... hm... outoa!  Sitä eufoorista yksinshoppaluiun riemua ei voi kokea toisen (kenenkään) aikuisen kanssa! Eikä voi niitä rättejä räpeltää eestaas ja tuumailla, kun on kaiken aikaa semmonen olo, että se toinen haluaa kohta kuitenkin lähteä pois... you know!

LÄSKIT voi hyvin! (näillä keleillä) Nostin VOITA ja sokeria ja munia pöydälle lämpenemään... Kohta meidän perhe saa muffinsseja ja suklaakeksejä. Tän kyseisen Valentinon kunniaksi! hahahha

 
Maarinen vastaan hymyyn hymyllä. Jotenkuten pystyssä, siltä toisinaan tuntuu.
Voi tuota leipomisen intoa, taitaa tarttua. Sämpylää jos laittaisi tulemaan loppuviikosta.

Mistä nettikaupoista saa edullisia froteita ja veluureja? Trikoota katselin joskus ja aivan ylihinnoiteltua oli mielestäni. Minä kun koitan laskeskella, ettei nyt ainakaan kauppahintoja kalliimmaksi tulisi ja sitten alan mielessäni vertaamaan kirpparihintoihin näitä lastenvaatteita... Kaikkea ei rahassa voi laskea, mutta säästäväisenä ja pienituloisena sitä miettii kuitenkin. Pitäähän siitä ompelusta olla muutakin iloa kuin tekemisen ilo, vaikka se paras ilo onkin.

Kirppiksillä on alkanut harmittamaan "retrohinnoittelu". Kaikki on olevinaan retroa ja hinnat sen mukaiset. Kyllä te tiedätte. Kaipaan vanhanajan kirppiksiä, joissa myyjät ovat paikalla eivätkä kehtaa hunajaa pyytää. Tuttu kertoi näiden kirppismarkettien vitsauksena olevan se, että vaikka joku maijameikäläinen myisikin halvalla, käy ammattimyyjä nappaamassa omalle pöydälleen ja nostaa hintaa, tietenkin. Niin harmillista.

Ai, tosiaan, hyvää ystävän päivää vaan, vaikka ei tuo Suomessa taida olla ihan sellainen, kuin tuolla suuressa maailmassa (thank god). Ystävät ovat joka päivä, kuten te täällä :)

Yksin shoppailun ymmärrän täysin, ei malta hypistellä seurassa tarpeeksi.

heipat ja huomiseen, toivottavasti hyvin ultrauutisin.
 
Joskohan nää munkin kirjaimet tänne jäis? Yrittänyt oon, mutta hiton huonolla menestyksellä!

Tosiaan, kiitosta vaan tsempeistä! Vähän puntti tutajaa, kun ei oo Joonan hoitopaikasta tietoa, ja 2vkon päästä mä oon jo töissä! Jaiks! Noh, kai ne asiat lutviutuu. :)

Pallomahaisiahan tosiaan nyt on täällä taas enempi ja vähempi, ihanaa, näin oireettoman sivustaseuraajan silmissä! ;) Voikaahan hyvin! Erityisen lämpöisiä ajatuksia Pranametrin suuntaan, kun siellä se ultrakin nyt sitten on! Ja mitenhän se Valon ja hoitotädin aika sitten sujuu? Tuuhan kertoo!

Uhmailijan uhkailut, voi kyllä! Täällä myös! Ja hitto kun välillä sitä meinaa hävettää niin pirusti... tosin tää paskamutsi myös pyrkii pitämään kiinni siitä, että uhkailut myös toteutuu. Ja niin jää herra Apina kotiin isin kanssa tai ei saa jotain muuta haluamaansa.

Tuttitarinaa hymyillen luin! Voi että, ihanaa! Mä ostin Joonalle sellasen paloasemasetin, jonka saa sitten, kun tutistaan luopuu. Noh, eipä ole luopunut. Tuolla tuo paloasema saunanlauteilla ikean sinisen suojissa nököttää... Ja nyt ei ehkä sitten enää viitsikään taas tähän väliin sitä ottaa, kun päivähoidossa pitäis alkaa käydä. Hah, täähän kuulostaa jo melkein yhtä laadukkaalta selittelyltä, kuin mun painonpudotustalkootkin! ;)

Nyt mä en jaksa tämän enempää. Aivan pakko sulkea silmät! Ja Maarinen, lupaan tehdä kaikkeni, että tämä palsta-aktiivisuuteni kohenisi taas, eikä ainakaan heikkenisi töiden alettua! Eiköhän sitä töissäkin luppoaikaa löydy toimistohetkiltä ;)

Hyvää yötä.
 
Mitähän sitä sanoisi?

Ultrasta ei niin hyviä uutisia, mutta Valolla ja hoitotädillä oli mennyt loistavasti. Jospa iloitsen siitä ensin. Täti, joka oli mummoikäinen, tuli aamulla ja meillä oli tarkoitus siinä ensin tutustella, että Valo tottuu. Ei tarvinnut, Valo meni heti huoneeseensa etsimään sopivia leluja ja kävi välillä kurkkaamassa eteiseen, että missä se täti viipyy :) Siinä meillä on hitaasti lämpiävä ja muka arasteleva poika! Mitään ei tosin ollut suostunut syömään, eikä vessassa käymään. Söipä urakalla kun kotiuduttiin ja iloisesti vilkutti tädille tämän lähtiessä. Tällä kokemuksella uskallamme hyvinkin tilata hoitajan myös toiste.

No sitten ne paskat ultrauutiset. Tällä hetkellä meille nyt ei ainakaan ole tulossa vauvaa. Se oli kuollut jo tosi pienenä ja aluksi kätilö ja lääkäri luulivatkin, että kyseessä on tuulimuna. Sitten löytyi pieni alkion häive ja tätä pidetään keskenmenona, joka nyt ei tullut itse ulos ja siksi menen huomena aamulla sairaalaan nappaamaan pillerin, joka auttaa asiaa. Yöksi pitäisi päästä jo viimeistään kotiin takaisin. Runsaan verenvuodon takia haluavat että olen siellä tarkkailtavana, eivät antaneet kotiin lääkkeitä. Positiivista on se, että vaikka nyt olen kokenut kaksi keskenmenoa, on siinä välissä yksi onnistunut raskaus ja sen seurauksena Valo, vaikka hänkin syntyi vähän aikaisessa. Lääkäri siitä kyseli oliko siihen mitään syytä, mutta eihän siihen ollut mitään erityistä syytä. Äidilläni on joka lapsi meinannut liian aikaisin tulla, joten ehkä siinä on jotain perinnöllistä. Sitä nyt on turha miettiä, mutta nyt vaan tulee kaikkea mieleen.

Nyt on vähän tyhjä ja hassu olo. Miten tässä näin kävi? Sitä ehti jo suunnitella vaikka kuinka pitkälle elämää eteenpäin, vaikka eihän näiden vauvojen saamisessa mikään ole varmaa. Tälläkin palstalla on monta, joille saatu vauva on tosiaan lahja. Mieskin on ihmeissään. Epäuskoisesti kuuntelimme ja katselimme kuvaa ruudulla, kun ei siihen ilmestynytkään mitään heiluttavaa kättä, kuten viimeksi.
Koitamme ajatella, että emme ole menettäneet kuin omat odotuksemme ja onhan meillä tuo ihana poika. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mies tuossa jo mietti, että jaksaako sitä alkaa uudestaan hermoilemaan, etenkin tälläisen kokemuksen jälkeen. Kaikki oireet kohdallaan ja silti saattaa olla ettei sitä vauvaa tulisikaan. Jos nyt päädymme vielä yrittämään, millä ei ole kiire, niin ainakin vaadimme  varhaisultran. Mielestäni on jopa julmaa joutua odottamaan 12 viikkoa sitä, onko vauva olemassa vaiko ei.

Elämä jatkuu :)
 
Voi, mikä murheellinen uutinen! Pranametri! Koitahan muistaa pötkötellä ja antaa ajatuksen lentää. Ja sille pettymyksen itkulle, niinkuin tiiät, on lupa tulla. Ja miteä rohkeemmin suree, sitä varmemmin myös rohkeus yrittää uudelleen kasvaa! Ja niin...kyllähän te ihan oikeasti menetitte muutakin kuin haaveet ja toiveet. siitä se suru tulee. Elämästä.

Minä koitan päästä tuon uppiniskaisen kiharapään kanssa pihalle pehmeään lumeen.... (suoraansanottuna perseelleen näyttää menevän)
 
voih prana oon todella pahoillani, jaksamisia. väkisinhän tuo surettaa kun 12 viikkoa ehtii luulla että vauva tulossa. kannattaa tosiaan jos vielä yritätte niin mennä siihen varhaisultraan. onneksi teillä Valo elämänne ilona :)
 
Moi... pakko tulla tänne vielä toistamiseen tänään. (ihan niinkuin ennenvanhaan)

Päästiinhän me tytön kanssa pihalle... vaan sieltä takasin oli (v'''n) vaikeeta tulla. Keksin siinä oven suussa, että lupasin jälkiruoaksi karkkia. Ja se ko. karkkiboksi oli auton kojelaudalla "jemmassa"... Sillä lahjoin ipanan sisälle, että "osaatko varmasti kantaa NOIN suuren karkkilaatikon sisälle  ITE?". Mitä luulette, osasiko? jihaaa, mikä meininki!!!!

( sitte kyllä vannotin, että ensin syödää lihakeittoa ja sitten saa kaksi-kolme-neljä.... namia. Herrahakkaraisen hammaspastillin ja kunnon hammaspesun )

Sanna!!!! Ihanko henkilökohtaisesti nyt sitten minulle lupasit palstan espoonpuoleista kulmaa pitää kiinni? Mulle tuli mielikuva sellaisesta elokuvien palomiesten käyttämästä pelastautumis-matosta, mihin pulassa olevat saa heittäytyä viidennen kerroksen ikkunoista! SOmaa! JA hei, kyllä se Joonan hoitopaikka järjestyy! Soitaa soittaa soittaa JOKAIKINEN PÄIVÄ päivähoidon toimsitolle ja haluamaasi päiväkotiin. Varmaan tiedätkin nämä kuviot?

Pranista olen nyt ajatellut koko päivän. Venlaa kun katselin, niin tunsin ihan outoa liikutusta! JA niinkuin RInkkukin sanoi, teillä on siinä jo VALO! Minäkin taas valmistaudun "vuosipäivään"... Venlan sisko täyttäisi jo viisivuotta, mikälit asiat olisivat menneet toisin.  Ja kaksoset syksyllä kolmevuotta... Aina sitä voi pohtia ja miettiä. Minulle ne keskenmenot oli tosi rankkoja. Ajattelin lapset valmiiksi tähän helmoihin... niimpä, kun tuo yksi takkutukka täällä meitä ilahduttaa, niin tietää, että näin oli tarkoitettukin.

SEn takia minä sitä suremista painotan, koska itse en saanut tilaisuutta surra menetystä. Piti vaan pakata kassia ja lähteä toiselle puolelle Suomea työkomennukselle, vaikka olisi pitänyt mennä kaavintaan. Sitte soittelin sairaalaan kuulumisia ja olin ns. omallavastuulla. Ihan perseestä! Ja alunperin, kun saaresta kauheissa krampeissa vuotaen soudettiin Jyväskylänkeskussairaalaan niin tilanne oli niin täynnä vääryyttä. Siihen loppui silloinen kesäloma ja raskaus. Stop. Mieli täynnä myllerrystä ja keho sekaisin hormooneista!

Tämmöset mietteet. Että antakaa niitten itkujen tulla.

 Itku on lahja, joka pitää avata!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top