Helmikuu 2012

Kiitos tsempeistä joka ikiselle. Täällähän minä roikun, kun en oikein muutakaan osaa ennen nukkumaan menoa. Ihan rättipuhkipoikki ja toivon, että uni tulee sekunnissa ja jatkuu aamuun saakka.

Tuo karkkihoukutin on sitten tehoava. Minä löysin Muumikarkkipussin kaupanhyllystä ja sillä saa monta tilannetta purettua, joskin myös kehitettyä, kun Valo tajuaa, että kaapissa olisi jos äiti vaan antaisi..

Sillähän minä ajattelinkin, että vaikka jokainen lapsi onkin vanhemmilleen lahja ja rikkaus, on keskenmenon tai -menojen jälkeen se lapsukainen sitä taustaa vasten erityisen aarre tai ehkä sitä muistaa sen paremmin. Voin olla väärässäkin. Maarisen vuosipäiviä tässä mietin. Niin pitkällä jo, että tiesitte onko tyttö vai poika. Olen samaa mieltä, että surut on surtava, vaikka mieluummin tohottaisi menemään, ettei tarvitse jatkuvasti pillittää.
Minusta tuntuu että minua on huijattu. Kunnolla kusetettu, suoraan sanoen. Kai kiukku on vastapainoa surulle, mutta kun olen tässä kärsinyt ja potenut ja nyt tuntuu että ihan turhaan. Eikä ketään voi syyttää tai vaatia tilille. Ajatuksenjuoksu on välillä huvittavaa, kun koko päivä menee yhden asian ympärillä. Tai kahden, toinen on Valo, joka saa kyllä ajatukset muualle. Olemme todella iloisia siitä, että meillä on Valo ja se oli ensimmäisiä ajatuksia ultraamossa, kun sinne kahden jäimme.

Kiitos vielä, että on paikka missä purnata ja purkaa. Ohittakaa huoletta, kun alkaa liian pitkää tarinaa tulemaan. Tässä nyt pyörii helposti ihan oman navan ympärillä.
 
Hei,

kuinka mä juuri tänään tänne osasinkin tulla. Voi murhe ja pettymys. Kuinka pahoillaan sitä voikaan olla toisen puolesta.... Prana ja mies, suuuuret halit ja pahoittelut :( Kohtuuttomalta tuntuu tuo odotus ja sitten pettymys. Kevättä kohti toveri <3 Äidin sydän on joskus raskas klimppi kantaa. :/

Sannalle työiloa! Minäki aloitan maanantaina, tosin meen vähä muihin hommiin kuin "normaalisti" kun olen vain sen 6 viikkoa. Ja Joonalle reippautta hoitoon. Uskon että Joona handlaa homman reippaasti!! Ja sitten vapaapäivinä teillä on ihanaa yhdessä <3 Niin mä ainakin omalla kohdalla uskon.

Miehet..... Niitä täällä on näköjään kehuttu ;;) Minun mies tekee kaiken paremmin ja enemmän kuin minä, mutta hän rakkaani on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN hidas. Itse on tottunut suitsait hoitelemaan aamupuurot lapsille ja sitten puhtaat kädet, nassut, vaipat ja aamulastenohjelmia katsomaan kun äiti syö yksin rauhassa ja juo kahvit. Esim. tämä vie mieheltäni valehtelematta varmaan tunnin kauemmin kuin minulta.... Ja pukeminen. Kuka missäkin järjestyksessä että kenellekään ei tulee kiukku/kuuma. Ja niin että aikuisellaki olis jotain päällä kun ovi aukeaa. Tämä kestää niin kauan että jos yritän tehdä jotain muuta niin turhaudun puolivälissä ja menen pukemaan toista lasta. Ja nukkumaan laittaminen. Siitä en viitsi edes aloittaa! Ja se imuroitko vähän tosta kestää noin tunnin kun joka nurkka ja tuolin alunen mennään läpi...... PUUH :D Koskaan ei ole kohdillaan, kuten hän itse sanoo. Sitä vaan on itse pyöritellyt näitä kahta niin paljon, että ei osaa antaa armoa sille joka yleensä on päivät töissä ;)
Oltiin muuten yksissä kemuissa ja itse kannoin vauvaa, kahvikuppia ja vielä kakkulautasta samalla kertaa. Ystäväni jolla on vain yksi lapsi otti kahvin mutta kävi viemässä lapsen pois kun muuten olisi jäänyt kakku ottamatta. Mulle on tässä vuoden aikana kasvanut yksi näkymätön käsi lisää ;;)

Maarinen, mäkin kävin katsomassa mekkoa, SIKA kaunis! Tulipa mairitteleva sana, mutta ihan ihanahan se oli. Kiva lukea sun tekstejä aina vain.

Kävin tänään kirpparilla ärsyyntymässä hinnoista. Teki mieli jättää lappuja myyjille, että mitä ihmettä te kuvittelette:: Vaikka kuinka on kuomat tai Vikingit niin en tosiaan maksa 10e linttanoista kuomista tai 25e n. kolme kertaa pestyistä Vikingeistä!!! AAARRGHH. Ja toppapuvuissa sama vika. Kaupoista löytää nyt alerekeistä melkein halvemmalla. Kirppari ei ole musta bisneksen tekemistä varten.
K-kenkä tekee remonttia täällä ja marssin sinne. Jemmasin pojalle Vikingit ensi talveksi (koko 28 37e JEE) ja pojalle samaten välikausiviikingit nyt kevääseen 37e n(ovh 79e). Mumma lupas ostaa tytön kengät 1v lahjaksi (voitteko uskoa että mun vauva on ensi kuussa vuoden?????) (pääsen järkkää pinkit synttärit, jee). Kengät oli melko arvokkaat, mutta molemmat musta/harmaat, joten likalle sitten vuoden päästä. Joten ei siinä nyt sitten niin paljon hintaa jää kun vielä jakaa kahdella. :)

Meillä muuten poika ollut elämänsä aikana nyt 3 kertaa kuumenuhassa ja joka kerta sairaalaassa. Menee niin järkyttävän tukkoon. :( Nyt meillä on kuukauden "astmalääkitys" että pääsisi näistä hengitysonkelmista eroon. Tosi rasittavaa ja RASKASTA!

Höpönlöpö.

Hugs, a
 
Voi Pranametri, olen niiiin kovin pahoillani. Tämä ilta on ollut täynnä järkytystä, joten en nyt oikein osaa edes pukea ajatuksiani sanoiksi. Jouduin kuulemaan, että mun erään äitiystävän nuorimmainen lapsi on nukkunut pois... kauniilla enkelitytöllä ikää vain se neljä kuukautta. Tässä taustalla pidempi tarina, jota en nyt sen ihmeemmin aio täällä edes avata, mutta suru toisten puolesta on aivan järjettömän suuri. Ajattelin vielä ennen pään tyynyyn laittamista tulla lukemaan sun ultrakuulumiset, joten itkuksihan tämäkin nyt vielä meni. Voimia sinnekin, toivottavasti vuodot sekä ylä- että alapäässä helpottavat pian. <3

Kai näille kaikille pienille enkelilapsille on ollut joku elämää suurempi tarkoitus. Meillä tänne heitä suremaan jääville kyyneleet kuivuu poskille, mutta ehkä taas tämäkin hetki jotain voi opettaa... ainakin muistuttaa rakastamaan sitä, mitä meillä jo on.
 
Hei ja moi!

Voi että! "..suru suurempi kuin, jos joku luotain sut veisi pois, olis se ettei koskaan kohdattu ois!"  tämmöinen laulu alkoi päässäni soimaan tuota Sannan suru-uutista lukiessa.
Ei nuita menetyksiä voi olkaakohauttamalla ohittaa. Omasta onnesta pitäisi jakassa jokapäivä olla kiitollinen. Jokapäivä, jotenkin

Vaikka välillä tuntuu, että mitä hemmettiä tää show taas on! Varsinki sillon, kun ite on puhki väsynyt. Ja naurettavaa, kun meillä on kaksi aikuista tässä nokakkain aamusta iltaan arkena. Toisinaan ajattelen, että oikeesti yksin selviydyn päivistä järkevämmin! Että tuo toinen vaan hänttäröi edessä eikä osaa auttaa oikeesti missään. (paitsi, että safkat tulee nykyään AJALLAAN :) Niin ja Ampun sanoja komppailen.. kaikken menee hiiiiiiirveeeen kauan aikaa. Käsittämätöntä!

Lisää AMpun asioihin .... :) miten nopeasti se aika taas juosta jolkottaa? Teillekin yksivuotis synttärit! Pinkit ;) niin sitä pitää! Ja TOTTA! JOstain äidille kasvaa se kolmas tai jopa neljäs käsi! Hyvin kuvaavaa juuri tuo juhlissa kahvien kanssa taiteilu vauva "lonkalla". Tai ostarin pienessä vessassa vauvan ja taaperon kanssa kippuroiminen... Siinä jaloissa pissattaa yhen pottaan. Istuu ite pöntöllä omat lorinat ja vauva keikkuu kainalossa. ulos tullaan vetskarti siististi kiinni, paidat housuissa. tukat kammataan, huulipunat lisätään ja sänätään uudelleen johonkin ..sovituskoppiin!!! hahah (muistan muista..) Joku vois tehdä reality-teeveetä äitien selviytymisetä arkisessa arjessa!

SUPERMYYJÄT Niimpä. tuolla yhellä kirppiksellä taitaa semmoinen pitää pöytää!En oilis ite keksinyt! Sillä on VALTAVA läjä lasten vaatteita. Kaikkea. Kengistä, alusasuihin ja haalareihin. Juuri sellaisia  kokoja ja malleja, että ei varmana ole yhden perheen kampetta. Ja hinnat! Grrs! Lassien perusperus perus toppahaalri 29€... yöpaita 10€ ja sitä rata... Ja niitä "siistejä ja hyväkuntoisia" siis toisaan on rekki/pari PULLOLLAAN! Tommosen harrastaja sais mun mielestä pistää pystyyn sitten vaikka sekond hanad-myymälän, kuin puskea tavisten joukkoon. Nättejä vaatteita, joita ei kertakaikkiaan viitsi maksaa!


..ahaa.. näin Sannan vilahtavan tuolla palkilla.. Jokohan se Jonttusen hoitopaikka järjestyi???


Ainiin, yks vielä!! Tänään aamulla kerhossa se eräs tietty poika tuli eteiseen tölvimään. Ei oletu ees vaatetta saatu naulakkoon niin se huutaan että "Venla on tyhmä!" (Ja mua rupesi itkettämään) Niistin kuitenkin nokkani ja sanoin, että tuommosia ei sanota vaan tehdään kivoja asioita! Niin! Ymmärrän täysin, mitä Starletti taannoin sanoi toisten lasten mittailusta omaa tytärtä kohtaa... tuntuu typerälle, että joku pitää MINUN LASTANI TYHMÄNÄ! Voi kiesus! Apua!





 
Moikat.

Kyyneleitä täälläkin pyyhitään... En voi muuta sanoa kuin että olen Pranametri erittäin pahoillani puolestanne. Epäreilua tämä elämä! Meidän vauva, josta tuli kuitenkin enkeli, olisi nyt 2,5 vuotta... Silloin ei yhtään lohduttanut, että raskaus keskeytyi suhteellisen alkuvaiheessa. Ja se itku tuli, halusinpa tai en. Mutta itse koin sen helpottavan mielen myllerryksessä. Jokainen lapsi on lahja - niin se on.

Amppu, mulla on välillä kirpparilla käydessä vähän sama fiilis - tekis mieli kirjoitella lappuja myyjille. En todellakaan maksa 30 euroa Arabian kannusta, jossa on "vain pieni rikama" tai 45 € kauhtuneesta toppahaalarista, joka nyt sattuu olemaan jotain "merkkiä"! Viimeisimmällä kerralla tuhlasin oikein urakalla, kun ostin tytölle ensi talveksi kaksiosaisen Lennen puvun, joka oli aivan uudenveroinen ja maksoi vielä 10 €. ;-) Lopputalveksi löytyi loistokuntoinen henkkamaukan tyttömäinen kevyttoppatakki 2 €:lla.

Mies lähti tytön kanssa ajamaan paloautolla. Siis oikealla. :-)
 
Pikaheipat. Kotona jälleen.
Kaikki meni niin kuin pitää ja raskausmateriaali, kuten sitä hienovaraisesti lääketieteessä kutsutaan, on nyt pois. Vaan kuulkaas, kuten Sannan kertoma suru-uutinenkin saa huomaamaan, sain samanlaisia ajatuksia osastolla tänään. Asiat voisivat olla paljon hullumminkin ja meillä on monesta kiittäminen. Tuntuu ihan kamalan epäreilulta, että joku joutuu luopumaan jo sylissä pitämästään rakkaasta tai taistelemaan epätietoisena omasta elämästään. Halataan tänään kaikkia jotka ovat lähellä, jookos.

Ampun neitokainen jo kohta vuoden! <3
 
Jaaha! Se on sitte perjantai... ja lunta tulee, tulee ja tulee..... tullu vissiin muuallakin. Kello jo yli puolenpäivän, eikä aura ole vielä ehtinyt meidän pihatiellä pyörähtää. Piha on aivan "jäljetön". Äskön kävin vähän porrasta harjalla huiskimassa ja äkkiä sisälle. Meillä ollaan KIPEÄNÄ! (kiros-sana) ei ole ulos asiaa, eikä liioin kylille. Isännän piti lähteä Hesaan kattomaan poikansa VANHOJENTANSSEJA.Saa nähä miten tuo selviytyy.

Venla kömpi aamulla meidän sänkyyn. Pisti varpaansa mun kylkeen... siinä unenläpi älysin, että tulikuumat pikkuvarpaat. Voi ei! Haparoin hämärään keittiöön etsimään kuumemittaria ja pillastuin kun se ei ollut SILLÄ OIKEALLA PAIKALLA! jees. hyvin menee... Joku piippari talosta löytyi ja sen tulos näytti 37,8 lapsen kainalosta.

Minä olen sitten ainut joka on terveenoloinen. Kauheella sutinalla pistin huushillin kuosiin. Tein safkaa ja leivoin muffineja varastoon. Sillä, jos minä tulen kipeäksi EN KERTAKAIKKIAAN  voi sairastaa sotkuisessa huushollissa ilman herkkuja! (JA mukavampi nuita on hoitaa kun täällä on siedettävää)

Lisää änkyröintiä.. Lapsen kuumelääke(kin) loppui. Se nestmäinen. Onneksi on nuita suppoja oikealla vahvuudella muutama.... Venla rassu on tosiaan vuoteen omana! Makoilee vaan ja litkii LÄMMINTÄ rooibos-teetä NOKKAMUKISTA. (HUOM!)

_____________________-

HUh. Hyvä että pääsit kotiin sieltä sairaalasta, Pranametri! Ja niin, se toisten kärsimys ja mentys siinä vieressä antaa toisaan perspesktiiviä, mutta eihän se omaa surua pienennä. niille murheille kun ei ole mittaria. Onneksi ei ole mittaria, muuten täällä ei kestäisi kukaan!

JA onneksi on näitä ilonpäiviä ja aiheita! Edelleen siteraan isoäitiäni, joka sanoi aina että vastoinkäymisiä on aina, mutta niitä ei saa jäädä iääksi pohtimaan. Muuten menee päivät hukkaan, eikä kerkeä kokemaan MITÄÄN kivaa! Että se ihminen on ollut viisas!

Nonii.... tänään rupean tytön kanssa, taudista huolimatta, sipeltämään nukkekotia tuvan pitkän pöydän ääressä. Voihan sitä sairaanakin tehdän pieniä mukavia asioita! Eikö? Ite pikkulikkana piiretelin kipeänä ollessa paperinukkeja päivät pitkät.....

.... missä muuten luuraa Starletti?


 
Hei taas!

Lunta tulee täälläkin, riittäis jo... tässä viime aikoina on monet kielet kertoneet naamakirjassa, kuinka mussuttavat laskiaispullia. Nam, mäki haluisin! Vielä kun päättäis, että leipoisko ite, vai ostaisko valmiita... jos ostais sen kahden paketin niitä valmiita sikahintaisia, niin ei tulis pakkomiellettä vetää ähkyjä ;) Jos taas leipoo ite, niin eihän niistä voi kieltäytyä!

Pranametrille vielä lämmin halaus! Hyvä, että kaikki sujui hienosti, ja osaat asian käsitellä fiksun oloisesti! <3

Maarinen, niin juu, kyllä minä ihan pyhästi lupaan, Sinulle ja Muillekin, että pidän palstan tätä reunaa kohollaan, vaikka työt aloitankin!
Joonan hoitopaikasta ei oo kuulunut mitään, en saa sitä tän alueen lapsivalitsijaa kiinni... Aina kun koitan sille soittaa, niin menee vaan kaupungin vaihteeseen, ja sieltä kertovat, että ei ole paikalla, tulee silloin ja silloin. Eikä kuitenkaan sit silloinkaan ole saavutettavissa! Noh, oon laittanut sille sähköpostia ja oon sen kollegan kanssa puhunut, mutta ne muut eivät osaa sanoa tän alueen tilanteesta mitään... Kello käy, eikä tuloksia näy. Vähän meinaa jännätä, mutta en taida uskaltaa sortua jännäilyyn. Jotenkin sitä sitten selvitään maailman parhaan tukiverkon avulla, jos ei hoitopaikkaa heti tuliskaan! Ja mikään pakkomielle mulla ei tuohon viereiseen hoitoon ole, kun tällä meidän alueella on lapsiperheitä niin pirun paljon, että noita hoitoloitakin kyllä löytyy! Naureskellen katsoin sitä päivähoitohakemusta, että tämä meidän kaupunginosa on jaettu neljään osaan päivähoitopiirissä! Muut Espoon nurkat olivat sentään yhteen, maksimissaan kahteen osuuteen! Hassua! Katsellaan nyt! :) Minä ainakin olen vaan niin iloinen töihinpaluusta, että en malttaisi odottaa! Heti ensimmäisinä työtehtävinäni pääsen kimppa-aamiaiselle nuorisotoimen väen kanssa, jotka jotenkin järkkäilevät jotain tämän design-pääkaupunkijutun kanssa. Jännää, verkostoitumista, ihmisiä, IHANAA!
 
Sannan kulmilla tuntuu olevan sitten rutkasti mukuloita, kun on sekin alue jaettu jo moneen. Ihana kuulla, miten innostunut olet töihin menosta. Työpaikka saa olla kiitollinen kaltaisestasi iloisesta tyypistä! Hoitopaikka järjestyy kyllä jollain lailla ja onneksi teillä on tosiaan sitä tukiverkko.

Meillä on Valo kuumeillut pari päivää ja röhisee kuin mikä.

Laskiaispullia tänään, maistui. Olot vaihtelee, mutta nyt tuo ukkotarvii konetta. Palataan.
 
Hyvää laskiaista!

Meillä on pullat tuolla pöydällä - toistaiseksi vielä täyttämättä. Leivoin jo pari viikkoa sitten pakastimeen, että ei tarvitse nyt leipoa, jos ei ole aikaa tai ei muuten vaan huvita. ;-) Täällä tuulee muuten aivan järjettömästi! Kävin äsken hakemassa uunipuut varastosta ja tuntui, että tuuli vie takinkin päältä.

Tappelen tässä kirjoituksen lomassa tytön kanssa siitä, nukkuuko hän päiväunia vai ei. Blääh!

Toivottavasti Valon ja Venlan flunssat ovat pian ohi. Flunssaa oli meilläkin - koko viime viikko. Neidiltä alkaa olla jo ohi, mutta pikku-ukko vaikuttaa vielä tukkoiselta.

Pitänee lähteä katsastamaan mikä pienellä herralla on hätänä...
 
Hui hai .... laskiaista! eipä meillä vaan kermapullat pursuile. MINÄ unohin koko laskiaisen!!!! MINÄ???? Mut, hei, eikös se tuleva tiistai ole sitten laskiaistiistai? Hernekeittoo on yksi tyly tölkki kaapissa. Sen lämmittäminen ei kauheesti tunnelmia nosta, joten olkoon tältä päivältä!

Venla edelleen pikku kuumeessa. 37,1 oli aamulla. Ja nyt röhisee tuommone yskän tapanen. Tässä köllötetty koko sakki olohuoneessa viinirypäleitä mussutellen. Naurettu eilisen Putous-ohjelman tallennukselle... Lunta tulee. Välillä enempi välillä vähempi, mutta taukoamatta!


SANNAN töihinmenon innostus huokuu tänne saakka! Rupesin jo itsekin miettimään, että mihinkähän sitä syksyllä menisi rahaa tienaamaan? Täällä ei taida olla meikäläisen koulutukselle hommia. Edellisen duunipaikan edut työsuhdeautoineen oli niin hulppeita, että nyt, kun töitä joskus löytyy, niin saa varmasti tyytyä paljon vähempään. Pitäskö sitä alkaa aikuisena opiskelemaan vielä jotain lisää?

Jaaha.. Sitten syömään. Myöhäinen sunnuntai-lounas!


 
Heipat!

Surffailen joutessani, kun lapsukaiset nukkuvat. Niin, siis joutessani. ;-) Leikkelin äsken osat liivariin, tytölle. Tulevana torstaina on miehen mummon hautajaiset ja tytön kaikki "paremmat" mekot on jääneet pieniksi tai sitten vääränlaisia. Ajattelin surauttaa liivarimekon oikein tummanvihreästä ja kukkakuvioisesta vakosametista. Alle sitten kauluspaita, niin eiköhän kelpaa.

Meillä tulee nyt sitten vuorostaan lunta. Lasten herättyä pitänee suunnata pihamaata kolaamaan...
 
Flunssaa sitten joka paikassa, jaksamista vaan koteihin. Valo on valvonut kolmena yönä yskien ja minä sen kansas. Päivunia en osaa ottaa. Eilen Valolta jäi myös päiväunet kokonaan pois. Tunnin koitin saada pikkuärisijää sänkyyn, mutta tuloksetta. Silmät ristissä kaatui sänkyyn seitsemältä illalla.

Oma olo on ihan toivoton. Kun on hetki hiljaista, alkaa itkettämään. Niin kuvittelin, että kun sairaalassakaan ei kamalaa ahdistusta tullut, että näinkö tästä selvitään helpolla. En ihmettele miksi jokainen hoitaja tarjosi keskusteluapua ja kysyi tarvitsenko tukea yms. Nyt tunteet vyöryvät päälle kuin rekka monta kertaa päivässä ja hermostun Valon temppuiluun helpommin. Ei yhtään nyt auta tilannetta se, että Ökö on kipeä ja ihan hirveän limaista yskää röhii, hankalahan silläkin on olla. Päiväunille nukuttaminen menee aina tappeluksi ja lopulta jo itken omaa hermostumistani ja sitä että olen taas se paskamutsi. Liian rajuin ottein kippaan pojan kerta toisensa jälkeen takaisin petiin. Onneksi uni tulee aina kuitenkin rauhallisissa merkeissä käsi kädessä,  eli tilanne rauhoittuu kuitenkin. Silti. Syyllinen olo.
Ei auta kuin antaa ajan kulua ja yrittää sinnitellä.

Miehen isäkin vielä otti ja kuoli eilen ja siinäkin on monta monessa, eikä ollenkaan yksiselitteinen tilanne. Mies vielä sitäkin joutuu tässä läpi käymään. Huh huh.

Hennasin päivunipainille tsemppiä, onko tämä taas sellainen ikäkysymys, kun muutama meistä on alkanut ilmoitella päiväunivaikeuksista tai sinne suuntaan, että ei enää yhtä helposti kallistu pää tyynyyn?

Maarinen, juhlikaa tiistaina pulkkamäen kera sitten. Vai olikos se taas pyrytyspäivä? Niitä tällekin viikolle on kuulemma luvassa. Hyviä vointeja tupaan! Sinun ei taida tarvita miettiä työkuvioita, kun olet niin moniammattilainen ja sellainen, että aina tulee jotain eteen ja ellei tule, järjestät itse. Oletkos miettinyt monitaiturina nettikaupustelua? Ainakin pienimuotoisesti voi kädentöillä saada jotain kasaan ja nehän eivät ainoat avusi ole.

Aurinkoa saatiin sittenkin vielä tänään :)
 

Hei!

"Pyllymäen pitkän ja luistavan
aina toivon sinun sen muistavan
Ja täytyy huomata tärkeitä seikkoja
Mäessä saadaan KUPPERISKEIKKOJA!"

näin loruilee Laulavalintukoira UppoNallen ystäväkirjassa! (Elina Karjalainen)


Niinhän siiä kävi, kuten Pranametri ehdotteli... Tänään alustin pullataikinan... Sekä sämpylätaikinan... Laskin tytön kanssa mäkeä... ja sitten syötiin Hernekeittoa! Kermavaahto ja hillo sujahtaa pullan väliin päiväunien jälkeen. Olo on kutakuinkin tärkeä ja äitimäinen. Huusholli vaan täynnä pölyä ja naama täynnä Räkkkkkkkäää! Oon ite tulossa kipeeksi. Byääh.

********


VOI ETTÄ. KUN SITÄ OSAISI HUISKAUTTAA TOISEN SURUT VALKOISELLA LIINALLA TUULEN VIETÄVÄKSI!  Ja huiskauttais, jos olis valta ja varmasti tietäisi sen auttavan ja olevan oikein! OSAANOTTO sinne Pranametrin perheen sururyppääseen! (Piti jo eilen illalla laittaa viestiä, mutta nää meidän tekinset vempaimet tökkii aina vaan. Tai yhteydet)

Niinhän se on, että ei ne puhumiset siellä sairaalassa kiinnosta. Ja kauhean vaikea niistä on muutenkin sitten alkaa puhumaan. Kaikki kun myllää ihan hillitöntä rataa. Sitä itkee niille ompelemattomille vauvanpaidoille ja töppösille, kaiken muun oleellisen ohessa. Kaikki pitää itkeä pois, että voi joskus sitten lämmöllä muistaa ja ajtella. Minun itkujen loppukuvaksi jäi sellainen kaunis ajatus, että vauva lepäsi isin olkapäällä. Istuivat veneessä ja pienellä oli päässä valkoinen hattu. Kasvoja en nähnyt, mutta vedenpinnalla läikkyvät valovarjot häikäisivät... Siihen kuvaan minun itkuni muuttui ....  huokaukseksi! Toivon sinnulle ja kaikille muillekin menetyksen kokeneille jonkin rauhaisan maailman, mihin surunkuvan lähettää! Voimaa!



 
Senkin Maarinen, sait taas kyyneleet silmiin kauniine kuvamuistoinesi<3 Kiitos :) Sinulla on kykyjä ja taitoa käyttää sanoja. Tässä täytyy itseään muistuttaa jatkuvasti siitä, että tapahtuneesta on todella vain ne muutama päivä aikaa, ei siinä ehdi vielä tasoittua tai jalostua yhtään mikään. Itkua riittää vielä. Koitahan sinä, Maarinen saada lepoa tautisi voittamiseksi. Osasit sentään varautua leipomalla ja siivoamalla ;)

Laskiaistiistai hämeessä vaikuttaa menneen ihan putkeen, ihanaa! Toivottavasti muillakin. Meillä vielä podettiin Valon räkäyskätautia, joka onneksi on päivän mittaan antanut jo helpotuksen merkkejä. Olen nyt neljänä yönä heräillyt ja valvonut Ökön kanssa tämän havahtuessa yskäänsä ja siihen että nielu on täynnä limaa, ällöä ja kauhistuttavan kuuloista. Itse vähän nyt kuulostelen, ettei vaan olisi tulossa...

Tautiko kaikki on kipannut palstalta petiin, vai mikä kato nyt on?

 
Aurinkoista huomenta!

Mikä ihana auringonpaiste! Odottelen, että pyykinpesukone lopettaa ohjelmansa ja sitten suunnataan lapsien kanssa ulkoilemaan.

Pranametrille suuren suuri halaus ja jaksamista kaiken koettelemuksen keskelle. Mikä lie Murphyn laki se tätä elämää sääteleekään. Tuntuu siltä, että kaikki ikävä tulee ryppäittäin.

Meillä on huomenna miehen mummon hautajaiset. Käyn tänään hakemassa kukkalaitteet - meidän ja anopin. Eilen kävin ostamassa pojalle siistimmät vaatteet ja ompelin tytön liivarin valmiiksi.

Maarisella onkin ollut oikein kunnollinen laskiaistiistai! :-) Meillä ei ulos ehditty, kun mummo ja isomummo olivat kyläilemässä ja aamupäivä meni perunarieskoja paistaessa ja paikkoja vähän siistiessä.

Nyt pyykkejä ripustamaan ja sitten ulos!
 
Hennasin kotiin osan ottoni mummun poismenon tähden.

Tänään on taas aivan ihanan keväinen päivä! Valo vaan ei tuolla leikkipuistossa kauaa viihdy, mikä lie syynä. Harvoin saan tunnin ajan pysymään, puolen tunnin jälkeen ehdottelee jo kotiin tai kauppaan lähtemistä. Ulkona tulee silti oltua, koska matkaankin menee jokunen aika. Niinhän sitä sanotaan, että vasta siinä kolmen hujakoilla ne kaverit alkaa enemmän kiinnostamaan.

Päiväunitaisteluista (ja muista mahdollisista) sovimme tuon ukon kanssa, että tästä lähtien minä luovutan suosiolla ajoissa, ennen kuin alan itse huutamaan kuorossa Ökön kanssa. Meillä on nyt tultu siihen vaiheeseen uhmaikää, että koska isäkin on kotona, ei äitiä tarvitse aina totella. Minä joudun vääntämään asioista aina kauemmin kuin mies ja silti, se viimeinen sana tarvitaanusein  miehen suusta. Sitä tuntee itsensä todella huonoksi :( Jos mies ei ole kotona, menee kaikki sujuvammin ja minun sanaani uskotaan. Tämä kaikki, vaikka meillä on ihan yhteiset säännöt. Jospa tuo ipana oppii jossain vaiheessa, että isi sitten tulee, jos ei nyt ala sujua. Tuntuu vaan tosi alentavalta, vaikka ymmärrän etten ole itse siihen syypää. Onko muilla mitään vastaavaa?
 
Moi!

Ai, hennasiiiii, missä päin maan kolkkaa paistaakaan aurinko? Täällä taivas sumeena lumen tulosta! Talitintit räpistelee vastatuuleen lintulaudan ympärillä.... Hm... voisiko siitä sinun ompelemasta liivihameesta saada jotain kuvaa näkyville? Toisten työt aina inspiroi ja niitä on kiva ihastella!!! Samoin sinun perheen tapa leipoa ja laittaa ruokaa yhdessä on kadehdittavaa. Perunarieskat! Mummon reseptillä?

Ja teillä kin sitten surujuhlia vietetään... Jotenkin aina tuo vaihe, kun pääsee tekemään jotain konkreettista, kuten kukkalaitteiden noutaminen, se ikäänkuin pyyhkii surusilmiä kirkkaammaksi! Mystistä!

Pranametrille tuosta "joustavuudesta"... tai millä sitä nyt nimittäisi! Niin, samaa olen pähkäillyt, että miksi hitossa tuon tytön kanssa kaikki käy jouhevammin kun isi ei ole kotona? Teenkö mä sen ite vai totteleeko tuo mua vaan "yksin" paremmin? Olen tullut siihen päätelmäään, että isin huomio toisena aikuisena on nyt "tavoittelimisen" arvoista . TAAS! Äitihän on tässä aina, nokakkain. Mutta kun isi on jossakin olohuoneessa niin äitille voi vinkua ja kiukuta ... koska ISI IHAN VARMASTI tulee sieltä kohta! Liittynee jotenkin kasvamiseen ja äidistä irrottautumiseen. HUONOJA me äidit ei missään nimessä olla!

Ja ... käsi lippaan! Meidän isi oli Venlan kanssa tänään ulkoilemassa.. sillä aikaa kun minä jahtasin pölykoiria nurkista! Niillä oli siellä ollut oikeenmukava.. Ja sitten kun minä pahkasen pihalle siivoukseni päätteeksi niin alkaa itku! Tyttö laskee pulkalla päin penkkaa ja venäyttää jalkansa. Ilmeisesti. Mitään näkyvää ei tunnu olevan, mutta valittaa, eikä tohdi kunnolla jallalle painoa viedä. Nyt nukahti kuitenki levollisesti päiväunille.. Katotaan tuleeko tästä lääkärireissu vielä illan päälle!

ps. oma flunssa TAISI mennä tossa leipoessa ja siivotessa.....

Amppuliini.... jos siellä duunissa kerkeet koneelle, niin onnea vaan työn tuohuun! Ja kyssäri: mites se isännyys pärjäilee katraansa kanssa kotona ; )

Sanna taitaa kanssa olla jo ajatustasolla ainakin työn pyörteissä... Vai kuuleeko Espoo?

Nyt Häme vaikenee. Koittaa keksiä jotain uutta kudottavaa....
 
Hei.

Suurensuuret halaukset Pranikselle! Voimia siulle.

Ja jaksamisia kaikille muillekin kellä nuita läheisiä surraan!

Täälläkin on ollu ihana aurinkoinen päivä :) Nyt näyttäs vähä pilviä kasautuvan mutta kirkasta on vieläkin :)

Oiskohan nuo lapset nii hämillään siitä että on kummatkin vanhemmat kotona että siks ei meinaa totella. Meillä ainaki sama juttu.

Hirmusta taistelua tuon Veetin kanssa. Näil on taas joku vaihe? :D Ja asiaa ei yhtään auta tää karmee jatkuva univelka Ilonan yöheräilyjen takia.
Viimeperjantaina levis homma ihan käsiin tällä äidillä. Tuli hirvee itku ja semmone olo että nyt riitti. Samantien oli soitettava omalle isälle että pääsiskö poika yökylään, pien hengähdystauko Veetistä.
Kauhee morkkis kaikista huudoista ja niiku praniskii sano "liian rajuista otteista" ja päätin että nyt muuttuu tän äitin touhu. Tai siis on muututtava. Eihä tuo rakas lapsi oo ansainnu semmosta riehuvaa ja huutavaa äitiä :( Yhen "rauhassa" vietetyn yön/päivän jälkeen, nyt neljättä päivää on menny NIIIIN hyvin, tänää ensimmäine pien räjähys ku poika hakkas leikkivasaralla rumat jälet uuteen nojatuoliin..(siinä kyllä oli kaikkee muutakii taisteluu samalla).
Oon vähä liian tarkka kaikista tekemisistä, sotkemisista, vaatteiden pukemistavasta ja ihan kaikesta älyttömän turhan naurettavista asioista tuon lapsen kanssa!! Ja päätin lopettaa joka asiasta sanomisen. Ei oo menny omat hermot ku EI haittaa vaikka se  kiipee keittiötasolle ja murustelee keksipussin kanssa pitkin taloa, EIKÄ haittaa vaikka kastelee ittensä märäks ku sotkee tiskialtaassa kaikkia astioita jne. Koitan siis opetella tässä olemaan vähän sotkusempi ja en niin kontrolloiva :) Ilmeisesti on auttanu koska on ollu huomattavasti vähemmän huutoa ja itkua tällä ÄIDILLÄ. Jee.

Meillekin rantautu joku hirvee flunssa. Alkutekijöissää vasta. huoh. Toivottavasti menee nopeesti ohi.

Ootteko syöneet Marskin limppua? ruisleipää.. Ihan törkeen hyvää.. Aattelin että voikoha sitä syyä liikaa?
Meillä syötii laskiaispullat ilman hilloo tai kermavaahtoo jo maanantaina ja eilen leivoin tuommosia "Kahden värin brownieita". Löytyy yhteishyvän resepteistä.. Hirrrrrveeen hyviä suklaaholistille ;P

Hömh, muu perhe nukkuu. Miunkii pitäis varmaa. Mut kai se on käytävä tuolle nukkuvalle perheelle ruokaa laittamaa että on hyvä mieli ku heräävät?

Nii ja nyt oonkii sitte ihan hölmönä ku ollaan miehen kanssa EHKÄ päätetty että käyää nyt sitte asumassa siellä Seinäjoen nurkilla enne ku päätetää minne asetutaa..
Onko tässä nyt sit järkee käyä tätä taloa enää enempää omanlaiseks remontoimaa jos kerra pois lähetään? :(

Oli vaan omaa napaa ku liian harvo kirjottelen ja ois liian paljo aina sanottavaa kaikesta! Pittää rientää taas..
 
Meillä tässä meni yli tunti päivystyksessä kun Roosa tippui tuolilta kun oli taas siellä palapeliä tekemässä ja satutti jalkansa. onneks ei kuitenkaan pitempää jonoa tuolla ollu ja jalassa vain joku venähdys. vähä pelästyttiin kun kotona ei suostunut edes seisomaan millään. Odotustilassa sitten jo väkisi vähän käveli, ontuen kylläkin. ei kyllä likka tykännyt sitten yhtään lääkäristä vaikka mukava setä olikin, kauheen metelin nosti, ehkä siteen takia mikä jalkaan laitettiin, vaikka siis vain nilkasta alaspäin. oli siis venähdys jossai jalkapöydän päällä. saa siteen huomenna pois mutt oli se huuto ärsyttävä ku ei meinannu kuulla mitä lääkäri sanoi ja piti pyytää toistamaanki ja odotustilassa nopeeta pukea kumpikin tytöistä, oonahan meinas kanssa ruveta itkemään kun luuli hukanneensa lääkärin antaman tarran.

hitto ku jännittää ku huomenna rakenneultra, jotenki jäänyt pelko että jos kaikki ei olekkaan kunnossa tai istukka kohdunsuulla... no huomenna selviää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top