Helmien huima heinäkuu!

Meillä ei poika ihan noin ole minuun leimaantunut, mutta pikkasen vierastamista alkaa silti olla ilmassa. Suu menee mutruun ja itkuakin pukkaa herkästi muiden kuin äidin tai isin kanssa. Syliä ja seuraa kyllä vaatii ihan kiitettävästi, mutta isin syli on ihan yhtä hyvä kuin äidinkin. :rolleyes:
 
vitsit kun meilläkin oli niin aiemmin että isukkinsa syliin rauhoittui ihan yhtä lailla mutta nyt ei enää. edelleen kyllä poika nauraa enemmän isänsä kanssa ja hassuttelevat yhtenään joten ei sinällään vierasta tai piä outona häntäkään, mutta hätä kun tulee niin ei rauhotu sylissänsä
 
ja näköjään nukahtamisesta on tullut nyt äärimmäisen haasteellista, tänään on nukahtanut vain keinutuoliin laulamalla, tätä ennen lähestulkoon aina tissille. nyt ei kelpaa. tuliko siitä yhdessä yössä iso poika..

kävi myös ilmi ettei yöherätykset ole sittenkään jääneet, ollaan oltu nyt babyn kanssa mummolassaan ja mun isä oli käyny kurkkaamassa yks yö aamuyöstä ennen töihin lähtöä että nukkuuko vauva, niin olin ollu syöttämässä. aamulla fiilistelin äidille aamupalalla kuinka taas sain nukkua koko yön heräämättä :D eli syötän unissani!
 
Eikä blaueblumme! :p

Oon ittekin viime öinä nukkunu niin sikeästi, että aika tokkurassa poikkuroin pojan luokse ja täysi työ on yrittää pysyä istuvassa asennossa syömisen ajan (tuo pieni vintiö kun tykkää vielä oleilla siinä tissillä mukavuussyistä ennen kuin irroittaa :p). Mulla on seinässä kuitenkin tuollainen kello, mihin merkkaan aina milloin poika on viimeksi syönyt, niin pysyy yölläkin kärryillä siitä.
 
Tällä foorumilla on monessa kohtaa noussut esille, että lasten saamisen jälkeen kaveripiiri kaikkoaa tai vaihtuu. Tulin tässä itse miettineeksi, että joillekin kavereille se vaikein asia taitaa olla se itse muutos. He ovat tottuneet ajattelemaan minut ilman lapsia, luoneet mielikuvansa minusta sen kautta, ja sitten se yhtäkkiä muuttuu täysin. Jos tutuistuisin samaan ihmiseen jo valmiiksi perheellisenä, kaikki olisi todennäköisesti tavallisesti. En ole siis kohdannut mitään järkyttäviä juttuja, kuten joidenkin kokemukset ovat, tuli vain pohdittua asiaa. Mitä mieltä olette?
 
jooh, jotain sen suuntaista kyllä on ollut havaittavissa. mulle jo kaksi ihmistä on suunnitelleet sitä ensimmäistä kertaa kun juon alkoholia, pitäen sitä itsestäänselvyytenä että imetyksen jälkeen juon taas alkoholia. oon siis tehnyt selväksi ettei mua huvita juoda ainakaan ennen imetyksen lopettamista.

toinen puhuu tästä toistuvasti, ikään kuin odottaen siitä maagista hetkeä, kun mun sosiaalinen rampuus (=juomattomuus) korjautuu ja voin oikeasti pitää hauskaa.

oon väläyttänyt useaan otteeseen että ehkä en juo sittenkään kun saisin, mutta se menee kuuroille korville, sivuutetaan kuin joku raskaus/imetys-hormooneista johtuva mielettömyys

en aiemminkaan ole ollut mikään varsinainen juokale, eikä nämä ystävätkään, mutta on se merkillisen suuri yhdistävä voima, tuo jaettu punkkupullo ja samanaikaisen krapulan hankkiminen.

yksinäistähän tämä äitiys on kun ei ole tuttuja lapsiperheitä samalla paikkakunnalla. oon muutenkin tosi hidas tutustumaan läheisemmin, eli siis paljon on tuttuja mutta hyvin harvan kanssa ystävystyy toden teolla.

huomasin että poju rakastaa katsella muita lapsia niin yritin mennä käymään paikallisen MLL:n perhekahvilassa. suunnittelin sitä ensin pari-kolme viikkoa ja kun viimein sain rohkaistua itseni ja hirveessä helteessä taisteltiin sinne ittemme kärryillä pojan kanssa niin ei siellä mitään ollu. ehkä se kesäisin järjestetään jossain muualla kuin mitä tuolla MLL:n sivuilla kerrotaan. pitäis ilmeisesti kuulua Facebookiin että vois saada paikan selville. tuli sellain olo että :finger005

totesin palattuani läkähtymiskuoleman partaalla miehelle että pakko se kai on tehdä toinen lapsi että poika saa leikkikaverin. mieshän tokaisi jo synnytyssalissa poika sylissään että tehdään toinen, mutta itse en ole ollut niin kauhean innostunut ajatuksesta, mutta nyt oon miettinyt sitä ihan tosissani
 
Voi, kun on jännä jäädä odottamaan, milloin tässäkin ryhmässä alkaa toinen kierros :) Mä oon jo vetänyt neljä kierrosta, joten tsemppiä vaan kaikille yritykseen. ReginaVeritaksellakin nyt hyvät chäänssit :) Sisarrussuhteet on ainakin meillä ollut ihania viha-rakkaus -suhteita! Meillä on lapset syntyneet pareittain (nyt 8 ja 9 v. sekä 6 kk ja 2 v), minkä olen ainakin tällä hektellä todennut hyväksi.

Ensimmäisen lapsen kanssa koin aikoinani olon hieman yksinäiseksi, mutta esikoisen tullessa puistoikään sain nopeasti paljon uusia äitikavereita. Toki oma sosiaalinen luonteeni varmasti vaikuttaa siihen, että tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta uskokaa puistoihin :wink Toki se vaatii sen, että asuu sellaisessa paikassa, missä ihmiset käyttävät puistoja. Mä olin aikoinani ensimmäinen kaveriporukasta, joka sai lapsen ja sitä hieman kummasteltiin, mutta pari vuotta esikoisen syntymän jälkeen muutkin alkoivat saada lapsia. Yhteiset tekemiset ja kiinnostuksen kohteet lisääntyivät jälleen uudestaan.
 
Mä en oikein voi osallistua tuohon kaveriporukka kaikkoaa keskusteluun, kun suurimmalla osalla kavereista on lapsia :)

Mites muilla on tilanne hampaitten kanssa? Joko on pienet naskalit ilmestyneet? :) Akselille puhkes tossa tän kuun alussa eka kaksi alas samaan aikaan ja noin viikko takasin yks viel vasemmalle alas niiden viereen, että 3 hammasta rivissä :D Ei onneks oo ollu öisin kitinöitä, mutta levottomuutta nukkuessa aiheuttaa tuo liikkumisen opettelu, eliii nukkuessa pitää kovasti yrittää vattalleen tai uus juttu; istumaan :) tarvis vissiin hankkia unipussi, kun potkii peiton pois päältään samassa tohinassa ja sitte tuntuu jalat viileiltä kun on nyt helteitten ajan nukkunu pelkässä bodyssa..sitten taas jos pistäis yökkärin päälle niin on iha hiestä märkä :/
 
Täälläkin nyt ens kuussa 2v ja 6kk ja kolmas saa sitten tulla ku on tullakseen. Kaikki vaan peräjälkeen. Sit ne on tehty. Mulla ainakin on tämmönen periaate. Ja ehkä siksi myös ku mies täyttää ens vuona 40, et jaksaa sit muksujen kanssa olla ku ne on 10vuotiaita. Itelläni ei oo siis viel sinäänsä mitään kiirettä. Mut neitikinsai alkunsa vasta kun lopetin imettämisen eli 7kk kohdalla ja pari kiertoa niin sit tärppäs. Nyt katsotaan kuinka kauan neiti tykkää tissittellä. Vaikka välillä on vaikeaa , mut sit toisaalta on nuo kaksi sit ihania yhdessä. Kun toinen tekee jotain tai nauraa niin toinen yhtyy siihen nauruun.

Täällä samat kaverit vieläkin on, mitä ennen raskautta. Muutenkin aika pieni kaveripiiri, ja muutamilla on jo lapsia. Mut liputan myös puistoja ja sitten ilmaisia perhekerhoja ja vastaavia. Sieltä mä olen ainakin löytänyt kavereita.




Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Meil ei oo tullu viel yhtään hammasta. Esikoisella tuli vasta viikko ennen vuoden ikää. Kyl kuolataan, mut ei viel oo tarvittu kuolalappua. Esikoisella jouduin käyttää jo 3kk eteenpäin, välillä piti vaihtaa keskenpäivän.


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
täälläkään ei vielä näy hampaita, mutta tuntuu ikenien alta. hän on kuolannut ja hinkannut niitä ikeniä jo niin kauan että ihme kun ei vieläkään näy. kuolaa tulee välillä niin paljon että varmaan joku muu jo käyttäisi kuolalappua. välillä itkee ja ronklaa sitä suutaan, siihen on auttanut äitiyspakkauksen purulelu jääkaappikylmänä.

siihen kuolaan on meinattu jo liukastuakin kun lattia paikkapaikoin aivan märkä. no nyt hän tietysti liikkeelle lähdettyään ryömii sen yli ja luuttuaa lattiat samalla siinä mennessään :grin
(ja kerää kissan & koirankarvat märkiin vaatteisiin mukanaan)
 
Ääh, osaisinkohan pikkuhiljaa kirjoittaa tänne jotain? Niin kova helle, että aivot sulaa! Tuntuu etten osaa mitään fiksua tänne selittää. :p

Keskustelun aiheita tuntuu olevan: Hampaat, kaverit (tai niiden puute), helmille kuumeilussa olevat pikkusisarukset?

Hampaita ei vielä ole, mutta alhaalla tuntuu kyllä selvästi ja pullottaa ihan eri tavalla kun ylhäällä. :) Kamala kuolaus ja järsiä pitää ihan kaikkea! Onneksi jätti tuon nännin puremisen alkuinnostuksen jälkeen...

Kaverit on kaikonneet, pärjään ihan hyvin näillä vähilläkin, mutta olen silti kovasti koittanut verkostoitua ja etsiä 'äitiseuraa', kun se on todella vähissä. Ei niinkään itselle ole ehkä tarvetta, mutta ikätovereita neidille! Pian alkaa taas vauvatreffit ja olen ilmoittautunut myös MLL:än Tanssita vauvaa-ryhmään. :) Facebookissa viihdyn muutamassa kasvatusfilosofisessa ryhmässä, joista saa vertaistukea ja hyvää juttuseuraa. :)

Kuumeilu on päällä täysillä. :) Huomiselle sain tutulle gynelle soittoajan (hän siis se, jonka avulla tämäkin palosireeni sai alkunsa) ja sitten taas astetta viisaampi. :) Vitsailtu on miehen kanssa, että toinen tyttö tarviaan käyttämään kaikkia ihania mekkoja uudestaan ja poikia kaksi, jotta symmetria säilyy ja kaikki suvun perinnenimet tulee käytettyä. :D

Onko muiden vauvoilla lempileikkejä tai muita erityisiä mielenkiinnonkohteita? Meillä neiti rakastaa koiria ja kissoja (mutta erityisesti koiria) aivan yli kaiken! Jo heiluva häntä saa naurun aikaan! :D Onneksi tunne taitaa olla melko molemminpuolista. :) Lisäksi nyt on ihastuttu tuollaisiin 'monitoimilenkkeihin', niihin muovisiin siis, joilla kiinnitetään roikkuvia leluja lelukaariin jne. :) On se kiva, kun noita lelujakin olisi, mutta ne kiinnikkeet kiinnostavat enemmän.... :D

Muita lemppareita on isin hurjat kirahvileikit (tiesittekö, että kirahvit voivat ajaa pitkin seiniä kuin formula-autot?), uima-allas (käsillä räiskyttely on hauskaa, mutta aina on yhtä iso yllätys, jos vesi roiskahtaakin naamalle), 'tissitanssi' (neidin poski paljasta tissiä vasten ja sitten tanssitaan! Ei ole ollenkaan niin hauskaa, jos ei ole tissi poskella :D ) ja aina unilta herätessä 'muiskumaratoni', eli paljon äänekkäästi muiskautettuja pusuja poskille! :Heartred


Mitenkäs helmimammojen parisuhteet voivat? Itse olen pannut merkille, että harmittavan paljon saa lukea ja kuulla vauvojen tuovan isojakin kriisejä parisuhteisiin. :sad001 Meillä menee oikein hyvin! Toivottavasti myös muilla?
 
meidän pieni tykkää koivuista, asutaan järven rannalla niin miltei aina tuulee. joka päivä katselee keittiön ikkunasta sitterissään ennen syömistä, ei kuule eikä näe mitään :)

kaikenlaiset kaukosäätimet kiinnostaa, sellasta kurottaessa sitä lähdettiin liikkeellekin.

koirista tykkää tämäkin, meidän omasta ja miehen veljen koirasta.

kissaa pelkää ihan selvästi, mutta kisu oli niin pitkään hoidossa että ehtii varmasti tottua vielä. kun ei sitä niin hirveästi näy, toisin kuin tuota koiraa joka tohottaa koko ajan joka paikassa. kissarouva ilmestyy kiehnäämään silloin kun vauva nukahtaa, haistelee varovasti varpaat ja vaipan.

ja sitten poika tykkää kauniista naisista ja tytöistä :D
 
Nuo koirankarvat! Vaikka kuinka yrittäisi imuroida ja pitää peittoa pojan alla, niin silti on aina naama ja kädet ja joka paikka täynnä niitä! :confused::grin:p:rolleyes: Hampaita ei siis täälläkään vielä, mutta kuolaa kyllä.

Meilläkin koira on pojan suosikki. Se saa jopa eniten nauruja tässä perheessä aikaiseksi. :)

Parisuhteella menee hyvin. Pinna on kyllä välillä kiristynyt helpommin, kun on välillä stressin aihetta, pojan huutoja tai huonosti nukuttuja öitä. Mutta ei onneksi mitään suurempaa, hellyyttä on yhä samalla tavalla ilmassa kuin ennenkin. :love2 Toivottavasti tosiaan muillakin.
 
joo, vaaleista varsinkin tykkää, äiti kun on niin tumma.

pää kääntyi kylillä kun nuoret neidit kulki lyhyissä farkkusortseissa. ei mulla pitänyt pokka =D ja miehen veljen kihlattu on pojan mielestä aivan erityisihana, turkulainen vaalea kaunotar, nauraa kihertää ja keimailee kun hän vain katsoo poikaa päin

yhtä pikkutyttöä tarttui korvista ja yritti likistää naamaansa vasten, suu apposen ammollaan. tais olla pojan mielestä syötävän söpö :wink
 
heh ja sitten tuohon pikkutyttöön vielä, kun tän tytön vähän isompi sisko yritti tulla siihen väliin paijaamaan poikaa niin poika työnsi määrätietoisesti isosiskon pois ja kurotti kohti tätä nuorempaa tyttöä. valikoiva maku siis hänellä!
 
No nyt mä vihdoin sain itseni kirjoittamaan tänne kuulumisia, eli tässä tulee:

Ollaan mökkeilty poikien kanssa paljon kun on ollut hyvää ilmaa :) molempien isovanhempien mökit kun on puolen tunnin ajomatkan päässä.

Juho kasvaa hirmuista vauhtia. Kääntyy hienosti kumpaankin suuntaan, mahalle ja selälle. Kova yritys on päästä liikkeelle, jalat jo on oikein, mutta kädet ei pääse vielä vauhtiin mukaan :D kuitenkin liikkuu oman napansa ympäri. Seisominen on ihan huippua, yhtään ei viitsisi sylissä istua. Samoin pomppiminen on ihanaa! Isoveikka on suunnaton idoli ja aina tuottaa hymyn Juhon naamalle. Isoveikan perään on ihan hirmuinen hinku päästä.

Kuolaa tulee ihan mielettömästi, ikenet turvoksissa, mutta ei vieläkään hampaita. Viime viikolla Juho kuumeili, luulen että juuri hampaat on syynä. Kaikki lelut viedään suuhun. Kaukosäätimiin, puhelimeen ja tabletteihin on suunnaton himo. Ja herra on oppinut kyllä selkeästi näyttämään tahtonsa. Vetää itsensä ihan jäykäksi (seisoo) ja sitten "muristaan". :D hirveesti Juho juttelee ja seurustelee.

Nyt on tullut selkeästi sellainen vaihe, että jos äiti tulee paikalle, niin aloitetaan kitinö heti ja jos on jonkun muun sylissä, niin tahdotaan äidille heti. Samanlainen on isänsä kanssa :) ei kuitenkaan vierasta ketään, mutta selvähän se että kun äiti tulee, niin on pakko kitistä :D

Juho syö nyt 4 ateriaa päivässä. Aamulla onni välipala jugurttia, lounaan (kasvissose ja hedelmäsose), päivällinen (sama setti kun lounaalla), iltapalaksi puuroa. Teen kasvissoseet itse ja aluksi tein perunan erikseen, mutta kun se yksinäisenä pakastettuna kärsii, niin olen sen nyt laittanut kasviksen sekaan. Jätän aina sitä keitinvettä vähän, jotta saa vähän notkeampaa. Ja siinä vedessähän on niitä pois irronneita tärkeitä aineita :) pakastan soseet jääpalamuoteissa ja tulee niin reilu satsi, että kaikki ei mahu jääpalamuoteihin, niin sitten pakastan annoskokoon minigrip pusseihin. Lämmityksen jälkeen notkistaa sosetta vielä korvikkeella.

Ollaan nyt siirtymässä kakkosmaitoon, vielä viimeisiä ykkösiä käytän sekaisin kakkosen kanssa, jotta ei mee maha sekaisin.

Juho ei tosiaan ole mikään helpoin lapsi. Välillä kun ollaan kotona kolmisin poikien kanssa, en saisi tehdä mitään tai kadota näköpiiristä. Aina vain pitäisi hänen saada olla sylissä. Selkeää rytmiä ei meillä vieläkään meinaa Juhon kanssa oikein löytyä. Päivän aikana Juho nukkuu noin 30-45 min kerrallaan, joskus saattaa nukkua yhden kerran päivässä nukkua puolitoista tuntia. Illalla Juho menee yöunille aika tarkkaan kahdeksan maissa ja syö yöllä 2-3 kertaa. Herää aamulla noin 8-9 aikaan. Unipussi on kyllä ihan pelastus yöunille. Nyt helteillä kun nukkui ilman sitä pinnasängyssä, oli heti mahallaan ja parku tuli :/ eli suosittelen sitä lämpimästi! Näin mökillä ollessa Juhon sänkynä toimii vaunun koppa, jossa hän ei kyllä käänny.

Voin sanoa, että ihan helppoa ja kevyintä ei ole olla kahden alle 3-vuotiaan kanssa. Tekeminen ei ainakaan tekemällä lopu :wink kohta on taas syksy ja päästään perhekerhoilemaan ja lisäksi esikoinen pääsee päiväkerhoon, hän kun täyttää syyskuussa 3 vuotta.

Meidän parisuhde voi edelleen hyvin, vaikka eipä tuota kahdenkeskeistä laatuaikaa ihan hirveästi ole. Aika aikansa kutakin.. Välillä tietty toinen ottaa pannuun ihan mielettömästi! Varsinkin kun tuntuu että välillä pitää itse muistaa kaikki asiat ja hoitaa ja huolehtia. Mies on kyllä aivan ihana, tekee kyllä kun vain pyytää.

Juho sai eilen monta hillitöntä kikatuskohtausta, piiloleikki isän ja harson kanssa oli ihan sikahauskaa!

Nexiumia silent refluksiin syödään vielä elokuun loppuun ja sitten tauko ja lastenlääkärillä kontrolliin.. Rauta saatiin nyt lopettaa kun hemoglobiini oli 125, eli tosi hyvä. Yksivuotiaalla on 105 jo tosi hyvä :D rautaisa veikko siis :wink

Mites muilla, vieläkö ne helmet nukkuu vaununkopassa, vai joko olette rattaihin vaihtaneet? Meillä kun rupeaa olemaan viime hetket vaununkopassa. :/ äidin vauva on jo niin suuri.

Olen lukenut kyllä palstaa, mutta en ole kirjoittamista saanut aikaan, en silti ole teitä hylännyt! On vain ajanpuute ja laiskuus vaivana :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top