Heinämammojen 2010 vauva-arkea

Täälläkin nautitaan siitä että arkeen on löytynyt suht selkeä rytmi. Päivällä nukutaan yleensä aina 3h päikkärit sekä muutamia lyhyitä torkahduksia. Yöt menee rauhallisesti kahdella heräämisellä. Aamuyöllä alkaa joskus ihme ähertäminen, mutta tämä johtunee ilmavaivoista ja kun poitsu saa kakan väkerrettyä pihalle niin uni jatkuu [:)][:)]

Toi vauvan hoitoon jättäminen tuntuu keräävän monenlaisia mielipiteitä. Mutta niinhän se on, niin monta tapaa kuin on äitiäkin. Meillä poika on ollut muutaman kerran parin tunnin hoidossa isovanhempien luona, jolloin päästiin miehen kanssa leffaan ja toisella kerralla syömään ravintolaan. Ens vkonloppuna on tiedossa 50v.juhlat joihin olemme todennäköisesti molemmat menossa mieheni kanssa. Isovanhemmat ovat luvanneet tulla meille kotiin poikaa hoitamaan, ja ihan hyvin ja luottavaisin mielin jätämme pojan hoitoon. Onhan se kuitenkin vanhemmillekin tärkeää saada kahdenkeskistä aikaa ja päästä välillä rentoutumaan. Jaksaa sitten taas entistä paremmin vauva-arkea pyörittää <3
 
Heippa!

Mites turvakaukalot?
Meillä on ilmennyt seuraava ongelma..
turvakaukalo on gracon jalustalla oleva.
Piti olla 13 kg asti sopiva, mutta nyt ilmennyt ettei vyöt tahdo riittää..
Vyöt on istuinosassa nyt ylimmissä rei'issä ja takana olevat säädöt nyt alimmissa lenkeissä, siinä metallihässäkässä. Emme mieheni kanssa ymmärrä mitä vielä voisi säätää, onko vain uskottava että pieneksi on jo käynyt?
Tyttö lähenee nyt 6kg ja 60cm..

Lähinnä jos jollain on samanlainen niin vinkkejä otetaan vastaan. Tai onko tosiaan tarve jo hankkia uusi?
 
mulla on kans gracon jalustalla oleva kaukalo.. tosiaan tuntuu et vyöt käy ahtaaksi, varsinkin kun talvi painaa päälle ja tulee toppavaatteet yms.. poika meillä painaa 7kg, pituutta varmaan joku 60cm.

vaikken vielä oo toppiksia käyttäny mut äitiyspakkauksen vanupuvun kanski on vähä ahtaan tuntunen.. tai ahtaus tulee siinä ku öaittaa vöitä kiinni mut siltikin niitä saa sitte kiristettyä vielä aika paljonki.. muuten oon kyllä ollu tyytyväinen tuohon kaukaloon, tykkään kovasti! [:)]

jaahas,se olis sit tänään neuvolas käynti.. saa nähä kuin on ukkeli taasen kasvanut.. [:D]

ihanaa kun on syksy ja saa haravoida pihoja.. niin on lemppari puuhaa että! [:)]
 
Täällä on ollu kamala kiukku aamu... tyttö huusi naama punaisena ja ei kelvannut maito, ei tutti, ei syli eikä uni... no nyt on jo onneksi rauhallinen oma itsensä ja tuolla pärrää menemään niin että räkä lentää. [:D]

Huomasin muuten, että meikäläisen lapsivesikilpailun kertomus oli tossa vau.fi etusivulla. [;)]
 
Sanonpa minäkin mielipiteeni vauvan hoitoon jättämisestä.

Kuulemma vauvan mielessä pysyy oma ja tuttu turvallinen aikuinen yhtä monta tuntia kuin hänellä on elinkuukausia, ja isommalla lapsella yhtä monta päivää kuin on elinvuosia. Siksi en antaisi pientä lasta yöhoitoon vieraammalle henkilölle.

MUTTA mikäli minulla olisi joku tai joitain läheisiä ihmisiä (esim. lapsen isovanhemmat), jotka olisivat aktiivisesti mukana vauvan elämässä ja voisi hoitaa lasta useasti, voisin antaa lapsen heille yökylään. Tekisin sen itse asiassa mielelläni! Jos esim. mummo hoitaisi lasta kerran viikossa yön yli ja muutenkin näkisi vauvaa lähes päivittäin, hänestäkin varmasti tulisi lapselle turvallinen ihminen. Ei ihan pieni vauva kysele äidin perään jos hänen kanssaan on joku muu tuttu ja turvallinen ihminen.

Sisarellani oli sellainen onnekas tilanne, että hänen anoppinsa otti lapsenlapsensa yökylään useita kertoja viikossa jo siitä lähtien, kun vauva oli alle kuukauden vanha. Jotkut paheksuivat tätä, mutta mun mielestä on tosi hienoa, että mummolla on halua osallistua lapsenlapsensa elämään ja auttaa nuoria vanhempia ja antaa heille omaakin aikaa.

Harmi kun meillä ei täällä asuinpaikkakunnalla ole ketään, jolle antaa lasta pitemmäksi aikaa. Toinen mummu asuu 200 km päässä ja toinen 5000 km päässä. Jos meillä olisi joku, joka olisi lapselle tosi tuttu ihminen, antaisin ihan mielelläni lapsen hoitoon. Voi olla vauvallekin hyvä, että on paljon rakkaita ympärillä. Ehkä lapsi sillä tavalla oppii, että monet ihmiset voivat olla hänelle kilttejä ja helliä, eivät vain iskä ja äiti. Ainakin siskon 1-vuotias, jota ovat monet aktiivisesti hoitaneet (mm. toinen sisareni, oma mummomme, lapsen kummit jne.), on hyvin sosiaalinen ja luottavainen ihmisten suhteen. Voihan kyse olla lapsen temperamentistakin, mutta tuskin niin monen hyvän hoitajan läsnäolo on haittaakaan tehnyt. Mutta vieraalle baby sitterille en kyllä lastani yöhoitoon antaisi.
 
ALKUPERÄINEN: Yppy
Ehkä lapsi sillä tavalla oppii, että monet ihmiset voivat olla hänelle kilttejä ja helliä, eivät vain iskä ja äiti. Ainakin siskon 1-vuotias, jota ovat monet aktiivisesti hoitaneet (mm. toinen sisareni, oma mummomme, lapsen kummit jne.), on hyvin sosiaalinen ja luottavainen ihmisten suhteen. Voihan kyse olla lapsen temperamentistakin, mutta tuskin niin monen hyvän hoitajan läsnäolo on haittaakaan tehnyt. Mutta vieraalle baby sitterille en kyllä lastani yöhoitoon antaisi.


Juuri tätä minäkin kirjoituksillani hain takaa, eli samoilla linjoilla kanssasi.

Tänään meillä on se suuri päivä, kun tyttö lähtee yöhoitoon vaarin ja tämän vaimon luokse. Mammaa kyllä jännittää ja paljon... [:D] Mutta luottavaisin mielin, ja hyvin se menee...
 
Täällä on siis reissusta kotiuduttu torstaina illalla. Kaikki meni kyllä tosi hyvin ei voi valittaa ollenkaan! Nousut ja laskut vähän jännitti koneessa, mutta poika ei ollut moksiskaan vaan nukkui tyytyväisenä ja kotiin päin tullessa laskeuduttaessa leikki omilla sormillaan.  Tosi reipas oli muutenkin ja tietysti oli paljon uutta ja ihmeellistä tutkittavaa joka puolella. Nyt on sitten käyty jo ekaa kertaa rannallakin. Aurinkoista ja lämmintä n. 20astetta suurin osa päivistä, ihanteellista siis. Ja pääsinpä pulahtamaan uimaankin, Sisulle tosin vesi olisi ollut vielä liian kylmää. Ihanaa oli päästä vähän muualle ja nähdä tuttuja ihmisiä. Koiruudetkin otti Sisun tosi hyvin vastaan ja kaikki oli ihan haltioissaan. Lahjoja tuli niin paljon, että melkein jouduttiin ostamaan uusi matkalaukku.  Niin ja nyt tiistaina poika yllätti kaikki naurahtamalla ekaa kertaa ääneen. Kääntymistä yrittää ihan tosissaan siinä vielä kuitenkaan onnistumatta ja istumaan on hirveä tarve päästä. Puoli-istuva asento ei pojalle riittäisi, mutta en hirveästi vielä uskaltaisi antaa istua ihan kunnolla, vaikka käsillä tuenkin ja otan suurimman painon. Seisominen ja tepasteleminen on myös ihan pop juttu, mutta siinä vasta meno ihan huteraa onkin. Hurjalta tuntuu antaa toisen noita temppujaan tehdä, mutta minkäs teet kun on niin suuri tarve? Eikä paikallaan pysyttäisi sitten ollenkaan. Samoin Sisu on nyt alkanut kuolaamaan ihan hirveästi ja entistä enemmän kaikki menee koko ajan suuhun. Kärttyisämpi ollut muutamana päivänä, mutta en millään jaksaisi uskoa että meillä jo hampaita olisi puhkeamassa? No, tänään ostettu ensimmäinen purulelu josko se vähän helpottaisi. Paljon siis on tapahtunut parissa viikossa! On tämä huimaa miten ne vauvat kasvaa ja kehittyy. Maanantaina sitten kiva päästä neuvolaan.

Niin ja sitten vielä tuosta lapsen hoitoon jättämisestä.... Itse en yökylään vielä pitkään aikaan poikaani anna lähinnä vain siitä syystä, että täällä täysimetetään enkä ole poikaa pullolle opettanut. Äitin täytyy siis olla ruoka-aikaan kotona. [:)] Oma valintani tuo enkä sitä kadu. Sitä paitsi Sisu nukkuu yönsä (yleensä) tosi hyvin, että saa vanhemmatkin omaa aikaa ja suht hyvät yöunet. Pienempiä aikoja sitten voikin jättää esim. mummin hoitoon, kun on niin tuttu ja turvallinen ihminen. Sekä minulle, että pojalle. [:D] Vielä en tosin ole tuota käyttänyt hyväksi, mutta tänään viimeksi itse ehdotti, että jos miehen kanssa halutaan vähän laatuaikaa niin hän mielellään hoitaa poikaa. Mukavahan se olisi saada vaikka parikin tuntia kahdestaan, että varmaan tässä lähiaikoina. Miehen synttärit on tulossa kuun lopussa, että silloin voisi jotain keksiä. [:)]
 
Mulla oli ihan menny ohi, että Vaavi kävi perheineen Englannissa! Tai no ei mennyt ohi, mutta unohdin... Siinäpä oli ihmettelemistä, kun luin, että reissu on tehty. Mikä reissu?!? [:D]

Kiva kuulla että matka meni hyvin. Meilläkin suunnitellaan matkaa sukuloimaan, tosin etelämmäksi, Marokkoon, ensi kuulle. Mäkin pohdin ja stressaan kovasti, etenkin koneen vaihtoja, joita tulee 2. Tosin ei me vielä olla ostettu lippujakaan, ei tämä lähtö siis aivan varmaa ole. Mutta viimeistään jouluna olis tarkoitus lähteä, jos ei aiemmin. Saa nähdä, miten menee. Jännittää...

Pitääpä vielä kehua, kuinka mukavaa on, kun naapurissa on samanhenkinen (ja vieläpä saman ammatin hankkinut) äiti-ihminen, jolla on tasan 4 vk nuorempi poika kuin mitä meidän pimu on. Hänelle lapsi on tosin neljäs, mutta sitä suuremmalla syyllä voi aina kysellä vinkkejä lastenhoitoon liittyen. Yhteisillä vaunulenkeillä on mukava vertailla lasten kehitystä ja kasvua, kun ikäero on niin pieni, ja keskustella vaikkapa maidon luovuttamisesta - me kun molemmat harrastetaans sitä. Lisäksi meillä on sellainen kiva YYA-sopimus. Eilen saatiin heidän perheeltään hyväkuntoiset matkarattaat kolmella eurolla, ja vastineeksi annoin imetystyynyni lainaan "niin pitkäksi aikaa kuin tarvetta on". Puolin ja toisin on lupailtu myös lastenhoitoapua, jos tarvetta sille ilmenee. Olisipa tällaisia naapureita enemmänkin!
 
Juu Yppy, kyllähän siitä matkasta aikaisemmin mainitsin, mutta en hirveästi koneella ollut ennen matkaa ja jäi ilmoittamatta tarkemmin, että nyt mennään. [:D] Vastasinkin sulle jo tohon matka-asiaan tuolla vauvan kanssa matkalla osiossa. Meillä oli siis tosiaan tuuria, että meni lentokoneessa ja muutenkin tosi hyvin kaikki. Teillä varmaan vähän eksoottisempi matka kaikenkaikkiaan jo paikan ja erilaisen kulttuurin vuoksi, mutta kyllä kaikki varmasti menee loppujen lopuksi oikein mukavasti. Ja tosiaan kun tietää ja tuntee paikan jo entuudestaan niin on helppo suunnitella ja miettiä jo täällä koto-Suomessa, että miten asiat kannattaa tehdä. Ja kiva kuulla, että tuollaisia naapureita löytyy. [:)]
 
Täällä on yöunille meno siirtynyt tuonne puolenyön tietämiin. Ennen nukahti siinä klo 22 ja nyt klo 21 torkahtaa vielä pienille unille ja sitten valvoo pitkään. Äiti ei millään jaksaisi kukkua noin myöhään. Eilen yritin leikittää ja touhuta, jotta olis jaksanut vähän pidempään pysyä hereillä, mutta väkisin uni voitti. Saas nähdä onko tästä tulossa nyt uus rytmi sitten pikkuiselle, toivottavasti ei. Muutenkin on öistä alkanut tulemaan melko levottomia, välillä hyörii ja pyörii ihan mahottomasti ja itse herään tietysti vaikka Sisu nukkuukin.
Kai ne uudet taidot tulee meilläkin nyt uniin. Viimeaikoina on nimittäin ihan mahdottomasti harjoitellut kääntymistä ja eilen sitten ekaa kertaa onnistui! Ensin selällään ollessa yritti ja yritti ja kun hermostui niin käänsin sitten itse pojan mahalleen. Siinä hetken katsoi äitiä, antoi niin muikean hymyn ja kääntyi tosta noin vaan. Vähän oli äiti ylpee.
 
Onko teille muodostunut jonkunlaisia iltarutiineja mitkä toistuu joka ilta ennen nukkumaan menoa? Luetteko esimerkiksi vauvalle jo iltasatua tms? Meiltä puuttuu vielä iltarutiinit ja mietinkin että millaisia juttuja te muut mahdatte tehdä?

Sauli on nyt jonkin aikaa nukahtanut aika ennalta arvattavasti klo 21 molemmin puolin ja voisin hyvin jo alkaa toistaa juttuja melkeen tietyllä kellonlyömällä.

Viime yönä, pari tuntia nukahtamisen jälkeen, Sauli alkoi yhtäkkiä huutaa kurkku suorana eikä meinannut rauhoittua syliinkään. Ihan selvästi kivusta johtuvaa, tiedä sitten minne toista sattui mutta puoli tuntia hyssyteltiin sylissä ennen kun lapsi rauhottui. Ensimmäiseksi tuli mieleen hampaat mutta en jotenki usko siihenkään.. Kuitenkin tosi epätavallista Saulille huutaa sillä tavalla.
 
Iltarutiinit... Kun pojalla on havaittavissa iltaväsymystä (n.klo 20-20.30) laitetaan kylpy kohtuammeeseen. Pojulta irtoaa hymy yleensä jo sillä hetkellä, kun kuulee kylpyveden lorinan. Kylvyssä hymyilee ja toisinaan viihtyy kylvyssä pitkäänkin, toisinaan vain muutaman minuutin. Päivästä riippuen joko minä tai pojan isä kylvetetään.

Kun pojusta huomaa, ettei jaksa enää kylpeä ja alkaa mahdollisesti hamuilla syötävää, otetaan pyyhkeeseen kuivattelemaan. Laitetaan puhdas vaippa ja yöpuku päälle.

Sitten sammutan makuuhuoneesta valot, annan vain eteisen valon heijastua huoneeseen. Otan pojun oman peittoni alle vierelleni syömään. Annan rauhassa syödä, kunnes itse lopettaa. Sitten siirrän omaan pinnasänkyynsä. Pojun virkeydestä riippuen annan joko nukahtaa niin tai tarvittaessa annan tutin suuhun.

Lyhyesti meidän iltarutiinit ovat siis: kylpy, yöpuku, maito, pinnasänkyyn siirto ja tarvittaessa tutti. Aikaa kuluu suunnilleen tunti, koska toimitaan ihan rauhassa, jotta on mukava rauhoittua yöunille. Sitten poju nukkuukin 8-10 tuntia ennen seuraavaa ruokailua.

Jossain vaiheessa yritin lukea kylvyn jälkeen jotain, muttei siitä tullut mitään, kun toinen tahtoi jo syödä ja päästä nukkumaan. Lueskellaan välillä päivällä ihan satunnaisesti. Ehkä varsinaiset iltasadut tulevat kuvioihin myöhemmin... Ja mitä kylpemiseen tulee niin meillä pojun iho näyttää kestävän hyvin tuon jokailtaisen lyhyen kylpemisen.

Näillä rutiineilla on menty nyt puolitoista kuukautta. Sitä ennen kylvetettiin harvemmin, nukkumaanmenoaika oli vaihtelevampi ja yöunien pituuskin vaihteli enemmän.
 
Meillä iltarutiinit alkaa 19.30-20 väsymyksen mukaan. Jos kylpypäivä(vaihtelee 3-5pvä välein) kylvetään, iltapesut joka päivä (posket ja nyrkit), vaihdetaan yöpuku/-vaatteet ja vaippa. Samalla putsataan tarvittaessa nenää nyt, kun on nuhanen ollu ja vaihdetaan päivän kuulumisia ja poika tuulettaa samalla. Meillä tuo lapsukainen on mahottoman kova juttelemaan ihmisille ja tykkää köllötellä ilman vaippaa niin näitä sitten pojan jaksamisen mukaan illalla. Sieltä sitten hämärään huoneeseen meän sängylle jossa ehkä vielä jonku aikaa potkiskelee ja juttelee ennen syömisen alottamista. Syö ja nukahtaa yleensä tissille. Toisinaan pitää itkeskellä ennen nukahtamista ja sillon noustaan toisinaan ylös vielä rauhottumaan. Yleensä poika on unessa viimestään 21.30. Nyt, kun tuo on alkanut valvomaan joskus jopa 17 jälkeen iltaan asti, on välillä nukahtanu heti 20 jälkeen ja käynyt sitten uudelleen syömässä ennen 22, toisinaan kuulee, että on herännyt ja nukahtaa itsekseen, toisinaan riittää tutti suuhun, vaikka sitä muuten huonosti syökin. Meillä uutena tullu unipussissa nukuminen, kun peitto ei meinannu enää pysyä päällä. Se vielä hakee paikkansa tuossa rytmissä. Välissä ennen nukahtamista päälle ja välissä nukahtamisen jälkeen, jos meinaa olla, ettei osaa asettua unipussin kanssa.

Camsu, meillä oli joitakin viikoja sitten tuo kesken unien itkeminen. Yleensä päiväunilla, mutta muutaman kerran illallakin. En vieläkään tiiä mistä johtu/johtuu, mutta sydäntä se raasto. Meillä huusi ihan unessa ja kun herätti niin nukahtamisen jälkeen huusi taas. Meillä meni itku nopeiten ohi, kun vaan anto nukkua ja piti kättä rinnan päällä. Nykysten on välillä (illalla) syödessä yhtäkkinen itkukohtaus joka menee ohi ihan sylissä pitämällä ja heijaamalla.
 
camsu; meillä vastaavanlaisia huutoja tullut ja olen epäilyt johtuvan siitä, että poika raapaisee itseään suun sisäpuolelle. En tiedä tosin, tykkääkö teidän poika syödä omia sormiaan, mutta meillä näitä yhtäkkisiä huutoja (naamapunaisena) tapahtuu myös päivisin. Yöllä voi olla myös "painajainen", joka varmaan vauvalla on mm. unessa äiti ja isä eivät ole lähellä tms.

Iltarutiineja ei oikeastaan ole, mutta pääsääntöisesti päivät muutenkin kuluvat aikapitkälti samalla kaavalla. Selkeitä iltarutiineja ei ehkä ole siksi vielä kehkeytynyt, koska poika saattaa väsähtää joskus jo klo 18 ja joskus vasta 21. Olen toki myös miettinyt iltarutiineja, jotta näiltä heitoilta välttyisi ja poika saisi rytmistä kiinni. Onhan ikää jo sen verran että oppaatkin antavat jo luvan muokata vauvan rytmejä omiin rytmeihin [:)]

Eilen iltana Joona meni nukkumaan puoli 8 maissa ja herätti 23:15 nälkäänsä. Seuraavan kerran herätti 2:50... viimeksi nukkui näin katkonaisesti kun ei ollut saanut riittävää määrää ruokaa. Taitaapi olla aika nostaa taas ruuan määrää.

Meillä muuten poika nukkuu jo omassa huoneessa, mikä oli selkeä ja hyvä ratkaisu kaikinpuolin. Nyt ei Joona herää enää siihen, kun mieheni on kovin ahkera kuorsaamaan.. on ollut helppo itkuhälyttimien turvin herätä ja mennä syöttämään vauva hänen omaan huoneeseen. Otin tästä omaan huoneeseen siirrosta etukäteen selvää ja mietin tätä parin viikon ajan ennen päätöstä. Mutta täytyy myöntää, että ratkaisu on ollut kannattava.
 
Camsu, meillä tuota pientä itkua/ kiljahdusta on nyt esiintynyt muutamana yönä. Siis nimenomaan keskellä yöunia tapahtunut äkillinen äännähdys joka loppuu kuitenkin nopeasti. Nyt samalla kun öistä on tullut levottomampia niin saattaa tulla useampi lyhyt itkahdus peräjälkeen. Itse olen tuon laittanut sen piikkiin, että poika opettelee hirveästi nyt uusia asioita, jotka tulevat uniin ja aiheuttavat levottomuutta. Ja mistä sitä tietää minkälaisia unia sitä vauva näkee jos tosiaan vaikka painajaisia on.

Meillä haaveiltiin matkan jälkeen aloitettavista kunnon iltarutiineista, siis kylvyt ja iltasadut yms. Mutta nyt sitten 4 viime yötä poika onkin nukahtanut selvästi myöhemmin. Aikaisemmin käytiin kylvyssä siinä 20 maissa joka 2. tai 3. päivä ja sitten vireyden mukaan leikittiin ja touhuttiin ja lopulta iltatankkaukset ja nukkumaan sitten siinä klo 22. Mutta nyt on nukkumaanmeno siirtynyt sinne puolenyön molemmin puolin. Ihmeteltävänä siis on, että onko se rytmi kokonaan muuttumassa tällaiseksi vai onko vain tilapäistä. En mielellään aloittaisi rutiineja tämän aikataulun mukaan värkkäämään ettei poika siihen opi, että uniaika tulee vasta klo 24. Ennen kylpy väsytti enemmän, mutta nyt silläkään ei taida olla enää ihan samanlaista vaikutusta. Tai ehkä siitä säännöllisyydestä olisikin apua pitäisi varmaan kokeilla. Itse olen kuitenkin vähän huono vain laittamaan poikaa sänkyyn tiettyyn aikaan varsinkin jos toinen on ihan hereillä. Ei se nyt ihan julmalta tunnu mutta jotenkin kurjalta. Ja sitten vielä, että jos siirrän pojan sänkyyn, kun on jo nukahtanut niin monesti herää silmät sepposelleen ja tuntuu katsovan äitiä, että mitäs sä oikeen meinaat tehdä, jätät mut tänne yksin. [:(] Ja vaikka kuinka yritän vain pitää kättä masun päällä ja jutella rauhoittavasti tai laittaa soittorasian soimaan, jotta poika siis nukahtaisi niin ei sillä tunnu olevan mitään vaikutusta. Tosin olen itse ehkä opettanut siihen, että sitten pääsee taas äitin syliin. Olisiko siis aika olla vähän tiukempi ja antaa vaan pojan olla sängyssään? Kuinka kauan vauvan voi antaa itsekseen touhuta, jos on ihan virkeä ja odottaa vain toisen nukahtamista? Nimim. epätietoinen [:D]
 
Pitää munkin vähän purkaa rutiineista.

Meillä illalla otetaan suihku tai kylpy, kuivattelu/ilmakylvyttely ja joskus vauvahierontaa, jos poika on siihen suostuvainen, ei liian väsynyt tai nälkäinen. Sitten pyjama päälle ja makkariin hämärään iltasyötölle. Meillä poika nukahtaa iltaisin ainoastaan tissille. Sitten kun on tarpeeksi syvässä unessa nostan hänet omaan sänkyynsä tuhisemaan. Haluaisinkin tietää, kuinka teillä muilla lapset voi nukahtaa ominensa sänkyynsä??? Meillä selllainen nukuttaminen ei ole tähän mennessä onnistunut. Huuto on ihan kamala jos, laitat yksin omaan sänkyynsä. Tuttia poika ei syö tai siis se ei pysy suussa kuin aina hetken. Antakaa vinkkejä kuinka vauvan saa illalla nukahtamaan muutoin kuin tissille.

Meillä on myös välillä noita kesken unien itkemisiä. Välillä jopa niin, että herää ja joudun tarjoamaan rintaa, että rauhoittuu. Jotain painajaisia täytyy olla, koska se itku on niin surkeaa uikutusta.

Päivisin nukkuminen on sellaista, että syötöille aina torkahtaa noin 5-10 min ja YHDET!!! päiväunet nukkuu noin 2-3h parvekkeella/lenkillä vaunuissa. Noin tunnin lenkin teen yleensä ja nostan kopan vielä parvekkeelle lenkin jälkeen. Muita päikkäreitä meillä ei harrasteta. Ja noille vaunupäikkäreillekin mennään huudon kanssa. Koitan jotain rytmiä näin pitää elämässä. Eihän noin pieni voi valvoa päivällä kuten aikuinen. Kyllä se sinne kuitenkin aina nukahtaa. En tiiä oikeesti, kuinka pitkään tuo vois valveilla olla, vaikka ihan selkeästi kiukkuaa väsymystä. Tämä rytmi on musta aika outoa, kun muiden lapset voi nukkua kolmetkin kunnon päikkärit. Meillä ollaan hyvinkin skarppina tai sitten ympäristö vaan kiinnostaa niin paljon, ettei hän malta väsyä. Ehkä hänelle sitten riittää nuo useat minitorkut ja yhdet päikkärit.[:-] Ja yöthän poika nukkuu kuitenkin pääasiallisesti hyvin. Noin 22-23 nukahtaa ja herää kerran syömään vaihtelevasti neljältä, viideltä tai kuudelta ja sitten jatkaa unia vielä klo 8-9:ään.

Pitää vielä sanoa tuosta kylpemisestäkin, että poika ei liiemmin ole kylpemisestä pitänyt, joten enemmän ollaan suihkua harrastettu. Huuto on tullut joka kerta tai vähintään kauhistunut ilme ja "paska jäykkänä" -olo. Viimeksi laitoin ihan reippaasti vettä ammeeseen, että poju oli lähes kaulaa myöten veden peitossa, niin se ei ollutkaan niin kamalaa. Tuli jopa pieni hymyn kare. Jospa hää siitä sit alkais tykkäämäänkin...

Meillä taitaa olla aika vaativainen vauva tai sitten vaan niin läheisyydenkipeä...
 
Meillä ei oikeastaan koskaan ollut suurempia ongelmia iltanukuttamisen kanssa. Sauli on aina väsähtänyt iltaruualla mutta ei välttämättä nukahtanut niin että ei tajuaisi että hänet siirretään sänkyyn. Välillä on tietysti ihan taju kankaalla jo siinä vaiheessa mutta sänky ei ole yhtään pelottava paikka. Uskon että Sauli tajuaa nukahtavansa sängyssä ja sängystä on tullut turvallinen paikka mihin uskaltaa nukahtaa välillä ihan ilman apuakin.

Joskus kun olen vienyt pojan sänkyyn suht virkeänä ja käyn 5 min päästä kattomassa nukkuuko jo, niin saattaa vaan katella mobilea ja vähän kieriskellä mutta taas 5 min päästä on jo unessa. Oma siskoni on tästä suhteellisen kateellinen, heidän poikansa ei meinannut iltaisin nukahtaa millään ja vielä yli puol vuotiaana se oli monen tunnin tuskan takana. He joutuivatkin ns. unikouluun enkä sitä toivo itselleni tai kellekään muullekaan! Toivottavasti Sauli säilyttää taitonsa nukahtaa itsekseen.[:)]

Noista yöhuudoista.. Sauli kyllä syö sormiaan, en oo huomannut että öisin olis sitä tehnyt ja on aina tumput kädessä (tosin nekin on usein aamulla pojan vieressä) ja päivisin huomaan että raapasusta tulee itku mutta se loppuu kuitenkin melkeen heti. Samoin painajaisitkun voisi olettaa loppuvan kun otetaan syliin.. Tuo viikonloppuinen itkukohtaus oli kyllä ihan ainoa laatuaan, Sauli on aina rauhottunut nopeasti syliin.

Me oltiin tänään äidit ja vauvat fysioterapiaryhmässä. Oli ihan mukavaa ja sain pari hyvää vinkkiä lapsen kanto-otteisiin ja motoriikan kehitykseen. Oli hauska myös nähdä muita vauvoja, kaikki oli niin erinäköisiä ja -oloisia![:)]
 
Meillä pilkistää kulmahammas[:)] Sitä tehtiin viimeviikolla kovan itkun kanssa. Oli kolme päivää tosi itkunen ja koko ajan piti päästä syliin. Lopulta ei rinta enää kelvannut ja lakkoilu kesti vuorokauden. Kaikki helpottu ku älys lopulta antaa panadolia[:D] Joten kyllä ne hampaat voi muillakin vauvoilla oireilla...

Iltarutiinina meillä klo20.30-21.30 välillä unihaalarin laitto ja syönti. Sama rutiini ollu jo 1kk iästä asti vaikka silloin ei nukkumaan käynytkään vielä siihen aikaan, mutta sinnikkyys meillä palkittu että useimmiten käydään myös tohon aikaan yöunille. Nyt on otettu ruokavalioon maissivelli kolmena päivänä. Muksu tykkää kovasti mutta masun kanssa menee aikaa että kunnolla tottuu. Muuten mennään edelleen täysimetyksellä. Haluttiin tuo velli jotta tulisi yhdet pitemmät yöunet ennen seuraavaa nälkää.

Meillä Henna nukkuu mun vieressä koska ei alussa viihtyny pinniksessä ja mä aina nukahan kesken yöimetyksen. Olis kyl kiva opettaa se nukkumaa omas sängys ni mäki saisin nukuttua paremmin ku ei tarvis alitajusesti vahtia toista ja nukkua koiranunta. Tosin ei kyllä ole pelkoa että mitenkään alle jäis mut väkisinhän se uni on kevyempää ku toinen nukkuu mahas kiinni ja niskoilleki käy ikävästi toi ainainen kyljellää nukkuminen[&o]
 
Söpsötin, mie nukahtelin kans aikanaan yöllä poikaa syöttäessä. Nostelin sen vaan aina sitten, kun kävin hereillä(jos kävin) omaan sänkyynsä. Ei meillä ole nukahettu omaan sänkyyn, kun ihan muutama kerta.

Hoksasin tuossa just poikaa syöttäessä/nukuttaessa miks tuo unipussi on väliin niin hankala. Lapsraukalla oli ihan hikiset varpaat ja jalkapohjat...Äitiinsä tullu kai. Täytyy kai pikkusen ohentaa tuota ja tehä tuuletus aukko jalkopäähän. Ehkä se sitten on hyvä.
 
Meidän tyttö nukahti aiemmin tosi helposti ihan miten ja minne vaan viimeistään kymmeneltä illalla. Nyt nukkumaanmeno on venynyt ja tytön saa nukkumaan 23-24 välillä. Puoli kymmeneltä tai kymmeneltä meillä on iltapesut (vaipanvaihto, kasvojen, kaulan ja poimujen pesu jne.) ja samalla vaihdetaan yöpuku päälle.

Sitten tyttö saa oleskella kanssamme olkkarissa kunnes alkaa olla selvästi väsynyt ja kitisevä. Silloin laitan hänet unipussiin ja keinuttelen sylissä uneen. Se ei ole kivaa, sillä lapsi painaa liki 8 kg ja äidin hartiat ovat kovilla. Mutta jostain syystä tyttö ei suostu nukahtamaan muutoin, ei edes rinnalle.

Toivottavasti tästä ei tule tapa. Päiväunille hän nukahtaa ihan itsestään, kun laskee vaunuihin. Harvemmin tarvitsee vaunuja heilutella. En tajua, miksi illalla nukahtaminen on sitten työn takana. Joskus sylissäkin herää ja alkaa itkeä kovasti, ihan kuin hän ei haluaisi alkaa nukkua. Sitten pitää aloittaa nukuttaminen alusta [:@]

Kylvetys voisi tietenkin olla hyvä tapa, mutta me ei olla kylvetetty lasta kuin kahdesti viikossa. Tuolloinkin kylvetys saattaa tapahtua jo aamupäivällä ennen päiväunia, riippuu vähän fiiliksestä. Mutta jos illalla kylvettää, niin silloin kyllä uni maistuu aikaisemmin ja helpommalla. Joka ilta en kuitenkaan jaksaisi alkaa ammetta täyttämään vain sen takia, että saisi lapsen väsyneeksi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top