Heinäkuun heilumiset

Mä koen, että vauvani on useimmiten jopa äärettömän helppo tapaus: itkee varsin vähän ja silloinkin lähes aina löytyy syystä, joka voidaan hoitaa (vaippa, väsymys, ilmavaivat). Päivisin on rento tapaus ja nukkuu paljon ja viihtyy sylissä ja nukahtaa syliin. Vielä ei kovin kauaa viihdy yksinään leikkimatolla tai sitterissä, mutta siitähän se aikaa myöten muuttuu.

Mutta nää yöt saa mut hajoamispisteeseen! Tyyppi syö tunnin-kahden välein, itse en saa nukuttua huonossa asennossa imetyksen ajan. Lisäksi useimpina öinä kaveri päättää, että aamu alkaa neljältä tai viideltä ja on täysin hereillä ja ihan hyväntuulisenakin odottamassa ohjelmaa...toki nukahtaa taas tunnin parin päästä aamu-unille. Vaikka yöunille meneekin vasta lähempänä puoltayötä. En tajua. Itse on aika repaleinen olo näiden öiden jälkeen.

Fiilikset on hyvin erilaiset kuin ekan kanssa, silloin tuntui että on jonkinlaisessa vaaleanpunaisessa vauvakuplassa ja rakastin sitä elämänvaihetta. Siitäkin huolimatta, ettei esikoinen todellakaan nukkunut hyvin. Olen tosi yllättynyt, kuinka rankaksi nyt koen tämän vaiheen. Sinänsä vauvanhoito on ihanaa ja vauvaa haluaisikin vain sylitellä, kun on niin hellyyttävä. Tunnen myös suurta kiitollisuutta, kun tällaisia pieniä ihmeitä on saanut aikaiseksi :) Eli hyvä niin. Mutta päivät ja yöt on täynnä hommaa, ihanaa olisi jos mies ehtisi enemmän mukaan tähän, mutta hän on ihanasti ottanut hoitovastuun lähestulkoon kokonaan meidän esikosta. Kaaospäivinä tuntuukin, että täällä ollaan molemmat vain töissä omissa hommissa, erona oikeisiin töihin, ettei nää hommat lopu neljältä. Ainoa keino tosiaan taitaa olla se, että pitää ajatella tämän olevan suht lyhyt vaihe, ja kohta on taas muut jutut mielessä.

Meinaan aloittaa soseet 4kk iässä, saapa nähdä täyttäisikö se kaveria enemmän niin että imetyskerrat hiukan harvenisi. Ainakin yöstä...
 
Kyllä mäkin koen että meidän poika on aika helppo keissi. Antaa useimmiten mun nukkua öisin ja nukkuu rauhallisesti kopassakin vaikka onkin ihan sylivauva hereillä ollessaan, ja muutenkin pirtsakka tyyppi. Illat on vähän yliväsymystä varsinkin jos ollaan oltu liikenteessä mut ei kai siinä mitään. On muutes vakava herra, ei hirveesti heittele hymyjä, ainakaan vielä. Joskus mut nähdessään ja kakkaa vääntäessään. :p

Tänään haetaan sitteri, katsotaan viihtyykö yhtään vai meneekö vaan rahaa hukkaan.
 
Meillä sitteri on ihan pelastus! Usein saattaa myös rauhoittua sitteriin paremmin kuin syliin ja erityisesti kuumilla keleillä siinä oli näköjään parempi olla kuin kuumassa sylissä. Selvästi on hyvä olla pojallakin ja itse saa syödä rauhassa :)
 
Joo meillä on vielä sellanen tärisevä sitteri :grin ihan huippu kapistus välillä niin saa äiti tehdä hommia. Lisäksi saa hymyillä siinnä roikkuville leluille :p
 
Meillä on tuollainen lihasvoimalla käyvä ja poika hermostuu heti, jos vauhti loppuu, eli vieressä pitää olla kyllä koko ajan :D
 
Mekin hommattiin tollanen vanhanaikanen, ja hyvin näyttää viihtyvän! Meitä iltasin kiusannut väsymskiukkukin laantui (hetkeksi) siinä hengaillessa.

Tasan yhdet tunnin päikkärit tänään plus että nukkui vaunuissa parisen tuntia päivällä, ei kiinnosta jäbää nukkua sit yhtään enää päiväsaikaan...
 
Täällä ei vielä kovin viihdytä lattialla ja vain hetkiä sitterissä eli aika syliapina on päivisin. Aamupäivä menee monesti mahaa kitistessä ja iltapäivällä nukutaan (jos nukutaan)
 
Hih, me vasta eilen käytiin ostamassa sitteri lelukaarella. :) Tyttö on löytänyt kätensä ja selvästi kaipaa huidottavaa, ja haluttiin sitteri niitä tilanteita varten, että tytön pitää hetki olla poissa sylistä ja lattia ei jostain syystä käy. Mielestäni syli on vauvalle kuitenkin kaikkein paras paikka (myös kehityksen kannalta), lattia on seuraavana ja sitteri viimeisenä vaihtoehtona, koska rajoittaa vauvan liikkeitä. Suihkuun on kätevä napata vauva sitterissä, vauva viihtyy ja itse saa peseytyä rauhassa! :D
 
Kuukiurustakesään, olin aivan samaa mieltä, että sitteri on turhan passivoiva ja vauvan paikka on sylissä tai lattialla (tai edes sohvalla). Kunnes sitten huomasin että meidän vauva viihtyy lattialla tai sohvalla noin sadasosa sekunnin :D Sitteri on sen jälkeen nostanut pisteitään mun silmissä kummasti! Ja helteellä tuntui välillä olevan jopa parempi kuin kuuma syli (tosi helteet näyttivät jääneen hyvin lyhyeksi ongelmaksi..). Hieman on ehkä vihjeitä siitä, että muksu saattaisi viihtyä pikkuhiljaa jopa siinä leikkimatollaan, päästään vähän vähentämään sitterin käyttöä. Ja jos oppisi vielä nukkumaankin :D Pojan masuongelmiin sitterin asento tuntuu olevan hyvä.
 
Meillä ei viihdytä sitterissä juuri lainkaan, hetken saattaa siinä olla huutamatta jos keinutetaan. Vähäisellä käytöllä toki onkin koko sitteri, sen aikaa aamuisin pieni herra joutuu siinä olemaan kun keitän aamupuuron. Melko tyytymättömältä sälliltä vaikuttaa toisinaan koko poika, kaupassa huudetaan, autossakin huudetaan kun auto pysähtyy, vaunuissakin toisinaan.. Vaikka kuinka olisi tankattu ennen mihinkään lähtöä. Kotona viihtyy lähinnä sylissä, välillä myös hetken lattialla mahallaan, mutta kun siitä kiepahdetaan hyvin pian selälleen palaa hermo välittömästi. Jospa tuosta tulisi vähän tyytyväisempi kaveri kunhan kasvaa...
 
Mekin hankittiin sitteri, kun jäbä oli noin kuukauden ikäinen. Huonosti siinä kuitenkin viihtyy ja tosiaan samaa mieltä, että syli ja lattia menee edelle :) Nyt sitteri asustaa keittiössä, että saa johonkin jäbän laskea, jos ei yksin viihdy ja tarvii vaikka ruokaa tehdä. Nyt on kuitenkin selkeesti ruvennut viihtymään enemmän yksisteenkin touhuten lelukaaren alla. Noi lelut vaan on aika korkeella, mutta eilen tajuttiin kiinnittää pari pitempää lelua kaareen ja voi sitä riemua, kun kädet osuukin johonkin ja toisesta kun kuuluu kilinääkin, kun sitä heilauttaa :joyful: Kikertää kukertaa toiselle lelulle aina, kun käsi osuu siihen ja kilisevään kun osuu, niin hetkeksi menee aina ihan hämilleen ja sitten alkaa ihan hullu huitominen ja kauhee kilinä sitä myöten :hilarious: On noi vaan ihania, kun kaikki on vielä niin ihmeellistä :love7
 
Hellis, hyvä idea laittaa kilisevä lelu siihen kaareen! Meidän typy vaan innostuu huitomaan kahta kauheammin kun käsi osuu leluihin, ei juuri juttele niille. Teidän poju kuulostaa varsinaiselta hymy-nauru-höpöttäjämuruselta. :)
 
On kyllä juurikin sellainen :happy::happy: Äsken sai mut kiinni, kun en keskittynyt häneen, kun tässä tissitellään (imi äsken silmät kiinni) ja aloin selaileen foorumia... sitten kun vilkkaisin, niin tapitti mua silmät suurella ja hymyili tissi suussa :joyful::joyful: Sittenkun rupesin jutteleen, että "saitkos äitin kiinni netin selailusta?", niin alko höpötys, tissi edelleen tiukasti suussa :) Mun muru :shy:
 
Minkä ikäisiä teidän vauvat nyt on? Oon miettinyt onkohan meidän 6-viikkoinen tyyppi ihan normaali, kun ei vielä leluista oikein perusta, paitsi hetken ihmettelemällä, eikä vielä ole osoittanut merkkejä että yrittäisi tarttua mihinkään.... :p Muutenkin on aika vakavan ja harvasanaisen oloinen pikkumies, höpöttelee lähinnä vaipanvaihdon yhteydessä ja heittää ehkä kerran päivässä hymyä äidin suuntaan - muiden ei ollenkaan. Oon saletisti vaan ylikelaileva mutsi, mut käynyt mielessä oisko vaan vakavampi seurailija-tyyppi vai onko jokin pielessä...
 
Meillä myös 6-viikkoinen ja viikonloppuna alkoi enemmän hymyilemään ja "juttelemaan", pikkasen on äännelly jo muutaman viikon mutta nyt vähän enemmän. Minun kaulakorusta ja letistä tarraa hulluna kiinni, muita tartuttavia ei ole vielä osunut käden ulottuville, kun sitterin lelukaarikin on jossain mystisessä jemmassa.
 
6-viikkoinenhan on vielä aika pieni, ehtii hyvin kiinnnostua leluista myöhemmin. Meillä tuli 10 vk täyteen ja eniten edelleen kiinnostavat kasvot ja ihmiset. Rapisevat tai muuten ääntä pitävät lelut kiinnittävät myös huomion hetkeksi. Hymyjä tulee usein ja joskus jo aika pitkiäkin juttutuokioita, mutta kovin usein ei olla ihan niin loistotuulella. Isoveljen sormeen tarrataan, jos se on aivan nyrkin ulottuvilla ja käsiä viedään omaan suuhun, joten käsien koordinaatio on vähän kehittymyt, mutta vielä ei leluja tavoitella.
 
Meillä kyllä vaihtelee tuo leluista kiinnostuminen tai hymyily. Toisina päivinä naureskellaan ja katsellaan leluja ja toisena päivänä ei niinkään kiinnosta. Eiköhän se ole ihan yksilöllistä miten vauvat alkaa kiinnostua tai osa on rauhallisempia kuin muut. Meillä tyttö nukkuu paljon aamusta ja päivälläkin, vasta illalla alkaa enemmän seurustella ja katselee ympärilleen. Eikä ees kovin äänekäs ole vaikka hymy irtoaakin usein äidille ja isälle :) Keskiviikkona meillä olis lääkäri neuvola :)
 
Meidän tyttö on 2 kk (viikoista en ole enää perillä). Vasta viime viikolla alkoi kunnolla jutella, siihen asti vain tuijoteltiin ja hymyiltiin. Viime viikolla myös kädet löytyivät, tyttö huitoo tavaroita niillä ja ihastelee niitä ihan naamansa edessä. Sormet ja nyrkit myös maistuvat niin hyviltä, että tutti on ainakin toistaiseksi syrjäytetty. :D
 
Meillä menee nyrkki suuhun jos on oikein nälkä eikä just sillä hetkellä evästä edessä. Tutille poju vain nyrpistelee eikä se hetkeä pidempää suussa kestä. Juu eipä niillä leluilla kiire ole. Mobilen laitoin sängyn reunaan ja olipa suloista katsella miten se kiinnosti pientä poikasta. ❤
 
Takaisin
Top