Heinäkuun heilumiset

kuukiurustakesään

kuukiurustakesään

Piirimestaruustason postaaja
Nyt on jo heinäkuu! Kesäkuulta ei ollut lainkaan höpöttelyketjua, kaikki on vissiin niin kiireisiä imeväistensä kanssa. :) Itse käyn foorumilla aina puhelimella imetyksen ja nukutuksen aikana, ehtii hyvin lukea kaikki ja kirjotella myös. Imettäessä en liikaa halua tuijotella ja seurustella vauvan kanssa kun se ei malta sitten imeä. Seurustellaan aina ruokailujen välissä. :)
 
Miltä susta tuntuu ruokapöydässä, jos rakas ihmisesi räplää puhelintaan katsomatta sinuun ja puhumatta sinulle mitään?

Kyllä, syyllistyn samaan itsekin toisinaan. Mutta ihan tällainen pikkuinen herättely tietoisesta läsnäolosta.
 
Meillä ainakin suurimmaksi osin tyttö tissillä silmät kiinni jollon ainakin itte koen et voin räpälätä puhelinta, mutta jos silmät auki ja kahtellaan äitiä niin puhelin pysyy pois :)
 
Tietoinen läsnäolo on, kaikki on :happy: Kun ollaan läsnä itsellemme olemme läsnä muille, siinä samalla voit kyllä tehdä muutakin kuin ihastella toista :love7
Täytyy tosiaan myös sanoa että kun tissittelyt venyy joskus viiteenkin tuntiin toisen torkkuessa rinnalla niin aivan rehellisesti en siihen enää jossain vaiheessa keskity, katselen ohjelmia, selaan nettiä, syön samalla jne. Mutta taas usein käytän osan ajasta meditoiden ja seurustellen.
 
Eipä kukaan voi koko ajan täysillä olla läsnä, joskus tarvitsee omaa aikaakin, vaikka olisi sitten syötön keskellä :) Meilläkin pojalla kyllä usein silmät kiinni. Ja ehdottomasti kannattaakin puuhata muuta jos seurustelu häiritsee vauvan keskittymistä syömiseen! Kaikilla omat tapansa ja itse tietää parhaiten mikä itselle ja vauvalle sopii.

Junaillaa kahden kesken äitin luo nimiäisiä varten, mies pääsee töiden takia tulemaan vasta huomenna. Poika on vetänyt ekan tunnin sikeitä kantoliinassa, äsken pienet parkaisut päästi mutta nukahti melkein heti takaisin. Huh! 40min enää jäljellä, ei ainakaan ihan niin katastrofiksi matka mennyt kuin pelkäsin, jos poika ei olisi viihtynyt ollenkaan. Tosin puklaileva vauva ja kantoliina on vähän heikko yhdistelmä.. Onneksi ei tarvitse kulkea julkisilla paikoilla jahka saan laskettua pojan pois kantoliinasta!
 
Me oltiin eilen Puuhamaassa. Aapo oli tosi tyytyväinen ukkeli koko päivän. Sai tissiä kun halusi ja seurusteli kun oli vaunuissa. Kantoreppuun tsippas salamana (oli lainassa Tula vauvatuen penkki osan kanssa vaan, koska se tuen kanssa mein ukko ei olis oikein sopinut siihen :D Melkonen mörssäri :D Mut kuitennii. Käpy paloi vasta kun iltapäivällä mentiin vesipuiston puolelle ja siellä paloi käämi ja sit huudettiin ja ei kelvannu tissi eikä tutti eikä syli.. Oli vaan tositosi väsynyt koska mies sai sitten vauvan nukahtamaan sillä välin kun ite kävin vessassa. Viereisessä aurinkotuolissa katottii vähän happamana kun vauva huusi mut ei mua paljon kiinnostanut niiden mielipiteet. Onneks ne lähti aika pian pois ja sit siihen tulikin semmonen perhe mis oli 10kk ikänen vauva ja pari isompaa lasta :) Ja Aapo tosiaan oli ihan rauhallinen kun sai nukuttua vähän aikaa ja sit kelpas tissikin :)

Mä en juurikaan stressaa siitä jos vauva huutaa julkisella paikalla. Mun mielestä suomessa on hassumaista se, että lapset saa kyllä näkyä mut eivät kuulua. Aina katsotaan pahalla jos vauva/lapsi huuta/itkee jossain julkisella paikalla ja jossei häntä saa heti hiljaiseksi. Lasten rauhoittuminen vie oman aikansa ja sille ei mitään mahda. Tosin mua ei hirveesti kiinnosta muutenkaan muiden mielipiteet siitä miten toimin lapseni kanssa tai miten mun "pitäisi" toimia lasteni kanssa. :D
 
Me ollaan jäbän kanssa eilen ja tänään oltu puistossa. Eilen oli vauvatreffit, kun mentiin tapaamaan 4 kk vanhempaa vauvaneitiä ja hänen äitiään. Siinä vähän ohimennen pitivät käsistäkin kiinni, kun äitien silmä vältti :joyful:
Tänään sitten oltiin vähän piknikillä, jäbä piti huolen, että hänkin saa mahansa täyteen, kun muutkin saa mutustella kaikkia herkkuja, ja taisi parin tunnin aikana ainakin neljästi haluta tissille :) Äitikin sitten mutusti oikein urakalla, että varmasti tuli tissistä sapuskaa tarpeeksi :p
 
Ollaan käyty piknikillä, sukulaisissa, kirppistelemässä ja muuten vaan luuhailemassa ympäri kaupunkia. Julki-imetinkin eilen ekaa kertaa puiston penkillä. Nyt kun on tottunut liikkumaan vaunujen ja vauvan kanssa niin liikutaankin aika paljon, iltasin ollaan aina vauvan kaa ihan väsyjä päivän tapahtumista ja tästä seuraa sellasia väsyitkuja, mut parempi se kuin vatsanpurut joista pahimmista ollaan ainakin toistaseksi päästy nyt yli.

Nyt sunnuntaina pojalle tuli täyteen 5vkoa, iso poika on jo. ♡
 
Miten teillä on parisuhde kestänyt vauvan tulon? Tai muu perhe? Itsestä tuntuu, ettei ole esikoisen kanssa ehtinyt olla juuri ollenkaan. Aika paljon on uhmaa, en tiedä kuinka paljon liittyy ikävaiheeseen ja kuinka paljon uuteen perheenjäseneen. Ja aika minimissä on parisuhdeaikakin. Ekan kanssa hoidettiin vauvaa yhdessä miehen kanssa, mutta nyt vauva on lähinnä mun hoidossa kun taas esikoinen isän vastuulla. Kovasti haluaisin tehdä kahdestaankin esikon kanssa juttuja, mutta eipä se tän imetysjakson aikana taida kovin hyvin onnistua kuin hetkittäin.
 
Mä oon ratkaissut ongelman niin että oon esimerkiks lukenut esikoiselle samalla kun imetän vauvaa ja sit ollaan usein aamupäivästä leikkipuistossa ja vauva nukkuu niin mulla on mahdollisuus touhuta esikoisen kanssa. Se on niistä pienistä hetkistä kiinni :)

Parisuhde meillä on ainakin niin vakaalla pohjalla että kyetään elämään tätä pikkuvauva-aikaa ilman erityistä parisuhdeaikaakin. Tiedetään et toinen rakastaa ja välittää ja ne näkyykin enemmän pienissä asioissa arjessa kuin sillä et olis hirveästi yhteistä aikaa. Kyllä me ehditään vielä olemaan kaksinkin. Elokuun lopussa ollaan menossa viettämään 7. hääpäivää kaksin. Siihen mennessä tartteis vissii opettaa vauvaa juomaan myös pullosta (ja kertoa isovanhemmille tahdistetusta pulloruokinnasta).
 
Yhteinen aika taitaa rajoittautua nukkumiseen :hilarious: No okei, iltaisin katsellaan mun imettäessä jotain yhteistä sarjaa ja jos jommankumman äiti pääsee hetkeksi hoitamaan vauvaa niin saatamme käydä lenkillä, saunassa ja rakentaa jotain projektia eteenpäin :happy: Meillä yhteiseloa takana pian 10vuotta, eli toisiamme ollaan kateltu sen verran että nyt on aikaa muillekin :happy:
 
Oottepa olleet pitkään miestenne kaa yhdessä. ♡ (...Mitenhän meidän käy, ollaan vasta 1,5v seurusteltu :D) No kyllä meilläkin tajutaan että tää pikkulapsiaika on nyt tällaista, ja kun on molempien eka lapsi niin muuta tohuttavaa ja uutta on niin paljon että siinähän se aika just menee. Eihän seurustelussa ole järkeä jos ei se lapsen tuloa kestä. Mä lasken "parisuhdeajaksi" senkin jos ollaan vaunuilemassa ulkona tai vastaavaa puuhaamassa pienen kanssa.
 
Oon tässä ihmetellyt minne mamma cantante on kadonnut foorumilta? Kun oli aiemmin niin aktiivinen. Mahtaakohan vaan olla kiireitä vauvanhoidossa. :p
 
Oon tässä ihmetellyt minne mamma cantante on kadonnut foorumilta? Kun oli aiemmin niin aktiivinen. Mahtaakohan vaan olla kiireitä vauvanhoidossa. :p
 
Meillä kun on esikoinen kyseessä ja mies syyskuuhun asti vielä kotona, niin parisuhdeaikaa löytyy vielä ihan hyvin. Toki ne on niitä pieniä hetkiä, emme me missään kahdestaan vielä tässä vajaassa kahdessa kuukaudessa ole olleet :) Pitkään haluttu ja yritetty lapsi on vielä niin kovasti ihailun aiheena, että sekin menee jo parisuhdeajasta, kun yhdessä vauvan kanssa touhutaan. Lenkitellään ja kylvetetään ja hoidetaan kaksistaan paljon. Lisäksi sovittiin, että vauvavuoden aikana ei saa erota, vaikka kuinka olis tulta ja tappuraa :p Toki aika rauhallista vielä onkin ollut.
 
Parisuhdeaika ja laatuaika on mulle perheaikaa! Kahden kesken ollaan oltu viimeksi vauvan ollessa mahassa kun isot lapset olivat mummolassa. Perheellinen järkkäilee pikatreffejä miehen kanssa hyvinkin kekseliäästi. Ei tästä kommuunista niin vaan karata. Ja eipä ole tarvettakaan.

20 vuotta yhdessä (ensi vuonna hääpäivä nro 20) ja elämää nähty ja koettu ennen ja jälkeen lasten saamisen. Parisuhde oli ekan lapsen aikaan jo sen verran vakaalla pohjalla, ettei pikkulapsiaika meitä hetkauttanut vaikka ei se helppoa ollut. Voisi luulla, että kokemuksella menisi nytkin tuosta noin vaan mutta uusi vauva ja uudet kuviot.

❤️
 
Heipsis, täällä taas... Kauheesti ei ole ehtinyt/jaksanut netissä pyöriä. Reissussa oltiin juhannuksen jälkeen, pojalla erityisen intensiivinen tiheän imun kausi korvikkeen vähentämisen vuoksi (ollaan jo alle kolmessa desissä JIPII!) ja D-tipat on aiheuttanut vielä ylimääräisiä masuharmeja.

Eilen tuli kela-kortti postissa, sunnuntaina on nimiäiset. Meidän vauvapojalla on nimi!! Kerron sit kun se on julkistettu :)
 
Meidän poika on vasta viisi viikkoa, joten vielä ei ole juuri ollut tarvetta kahdenkeskiselle ajalle. Tilanne kun on sopivasti tarjoutunut niin kahdesti ollaan saunottu kaksin ja kerran käyty ravintolassa, ilmankin olisi pärjännyt mut oli ihana saada syödä rauhassa :D Meilläkin kymmenen yhteistä vuotta takana ja ollaan myös totuttu puuhailemaan omiamme, en usko että ylitsepääsemättömiä ongelmia muodostuu. Ja ollaan valmiita heittämään rahaa ongelmaan, eli palkkaamaan lapsenvahdin pariksi tunniksi silloin tällöin, jos muuten ei päästä esim syömään kaksin.
 
Hellis. Muistan joskus kuulleeni jonkun asiantuntijan sanoneen, että kun vauva syntyy pitäisi olla lailla kiellettyä erota seuraavaan kahteen vuoteen! Näin olen kans sanonut miehelle, että jos tämä niin raskaaksi menee että tulee sellaisia fiiliksiä niin lupaamme ettemme eroa :grin

Kyllä mulle parisuhdeaikakin kelpaa ja myös oma-aika, sillä sitä jaksaa taas, meillä vauva on jo yli 2kk :happy:
 
Kyllähän tämä vauvavuosi on vähän rankka parisuhteelle. Hiukan väsymyksen merkkejä on ollut ilmassa, kun vauva on jatkuvasti kanniskelua ja hytkyttelyä vaativaa mallia eikä päivällä nuku kuin satunnaisesti muualla kuin sylissä tai liikkuvissa vaunuissa. Lisäksi tietysti esikoinen tarvitsee hoitoa ja huomiota. Olen kuitenkin asennoitunut niin, että tämä on vaan nyt tälläinen vaihe. Nautitaan pienistä hyvistä hetkistä ja kotitöiden osalta otetaan mahdollisimman lunkisti ja ulkoistetaan, jos mahdollista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top