Ei meidänkään kuusiviikkoinen leluista vielä perusta, pari kertaa on vähän jotain katellut, mut ainäka vähän. Kaikki aikanaan :) Höpöttely on tullut kuvioihin muutamina viime päivinä, mutta kovin sattumanvaraista on kuinka paljon päivässä ja koska juttelee tai hymyilee/naureskelee. Kaikille tulee eri jutut eri aikoina, ei niistä huolehtia kannata! Jos vielä kuusikuisena ei huomaa leluja, sitten voi pohtia asiaa, ei vielä kuusiviikkoisena.
Heinäkuun heilumiset
- Ketjun aloittaja kuukiurustakesään
- Aloituspäivämäärä
Meridiaani
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä olen samaa mieltä Hellis, että noi on ihan huippuhetkiä, kun imettäessä huomaa että vauva katsoo suoraan silmiin ja alkaa hymyillä tissi suussa kun äiti ymmärtää katsoa takaisin :)
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Meridiaani, se on just niin ihanaa, kun on sellaista aitoa kanssakäymistä jo pikkuisensa kanssa, nuo tissillä hymyilyn hetket hyvänä esimerkkinä :)
Meillä ollaan ihan just 2 kk vanhoja ja tämä leluista innostuminen on ihan uus juttu. Tätä ennen kans vaan tuijoteltiin hetki lelukaaren leluja, enemmän tuijotteli ikkunaa kohti tai kattoa tai mikä nyt sattui olemaan sillä hetkellä mielenkiintoista
Pari viikkoa on enemmän ja pitempään jutellutkin vasta, sitä ennen oli hymyjä enimmäkseen. Nyt saattaa olla jo ihan selkeetä keskustelua, kun vuorotellen höpistään ja kiljutaan ja mitä kaikkia ihania ääniä nyt keksitäänkään suustamme päästää :)
Meillä ollaan ihan just 2 kk vanhoja ja tämä leluista innostuminen on ihan uus juttu. Tätä ennen kans vaan tuijoteltiin hetki lelukaaren leluja, enemmän tuijotteli ikkunaa kohti tai kattoa tai mikä nyt sattui olemaan sillä hetkellä mielenkiintoista
Pari viikkoa on enemmän ja pitempään jutellutkin vasta, sitä ennen oli hymyjä enimmäkseen. Nyt saattaa olla jo ihan selkeetä keskustelua, kun vuorotellen höpistään ja kiljutaan ja mitä kaikkia ihania ääniä nyt keksitäänkään suustamme päästää :)Meidän vauva muuten myös välillä "laulaa" mukana kun laulan sille :D Sellaista pientä ääntelyä niin kauan kuin laulu jatkuu! Toki ei aina, eikä vahingossakaan silloin kun yritän esim isoäidille näyttää kuinka hauskasti vauva osallistuu.. Silloin on ja möllöttää!
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meillä ollaan jo 2,5kk eikä vieläkään ole kiinnostunut leluista, tykkää vain katsella ympäristöä ja tuttuja naamoja, lelukaaren alla joskus tuijotta jotain lelua muttei hakeudu kosketuksiin vaan ne omat kädet löytyy lähinnä suusta, hän onkin lähinnä ollut tarkkailija ja nautiskelija 
Kovasti silti juttelee.
Mulla alkoi ab-kuuri, voi vitsi että vauvan massua vihloo
Kovasti silti juttelee.Mulla alkoi ab-kuuri, voi vitsi että vauvan massua vihloo
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Joo syön normaalistikin ja nyt joka väliin... normaalisti ei paljoa pulauttele tyttö, tänään lentää kaaressa, tekis mieli heittää mäkeen nuo tabut...en oo tainnu ikinä syödä loppuun asti kuuria ja vielä muka 8 päivää tällaista, ei kiitos 
Myös vauvalle rela-tippoja annettu.
Myös vauvalle rela-tippoja annettu.
kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
Syökää ihmeessä kuurinne loppuun. Nimenomaan vajailla kuureilla tehdään vastustuskykyisiä bakteereita ja vaarannetaan sekä oma että muiden terveys. Runsas puklailu vauvalla on kuitenkin pientä verrattuna siihen, että joutuisit sairaalahoitoon etkä pystyisi hoitamaan ja imettämään vauvaasi ollenkaan.
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Tosiaan kuurit aina loppuun. Oireiden katoaminen ei tarkoita sitä, että vaiva olisi parantunut, uusiutumisen riski paljon vakavampana on suuri. Ja niinkuin kuukiurustakesäänkin sanoi, niin tuolla ne superbakteerit tosiaan syntyy, kun bakteereille annetaan mahdollisuus kehittyä vahvemmiksi.
Tottakai vauvan kipuilu sattuu omaankin sieluun, voimia siihen!
Silti, kuurit on tärkeää syödä loppuun oman ja muiden terveyden takia.
Tottakai vauvan kipuilu sattuu omaankin sieluun, voimia siihen!
Silti, kuurit on tärkeää syödä loppuun oman ja muiden terveyden takia.
Guang Xi
Puuhakas puhuja
Luulisi, että tästäkin asista on uutisoitu sen verran paljon, että ihmiset tietäisivät jo miten ne antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit syntyvät! Aloitettu kuuri syödään loppuun, ei sitä turhaan ole määrätty.
Guang Xi
Puuhakas puhuja
Lisätään tähän vielä rokotteista kieltäytyminen. Silläkin altistetaan muut ihmiset.
Guang Xi
Puuhakas puhuja
Vauvan pulauttelu tai kipuitku on kuitenkin ohimenevää ja lievitettävissä olevaa antibioottikuurin ajan monin keinoin.
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kyllä, olen jatkanut kuuria, olin vain tosi harmissani kun kaikki paska menee vauvalle. Rokotteista en aloita edes puhumaan, ne keskustelut ei koskaan pysy asiallisina.
Edelleen se harmittaa, koko yö on mennyt taas harakoille kun vauvan vatsa vaivaa, hirveesti ei kyllä mikään helpota. Noh nyt aamusta tarkistuskäynnille gynelle.
Edelleen se harmittaa, koko yö on mennyt taas harakoille kun vauvan vatsa vaivaa, hirveesti ei kyllä mikään helpota. Noh nyt aamusta tarkistuskäynnille gynelle.
Mäkin jouduin syömään yhden antibioottikuurin rintatulehdukseen. Oli kyllä tosi inhottavaa, kun pienellä meni maha sekaisin. Tsemppiä loppukuuriin!
Meinasi tulla toinenkin tulehdus, kun rintaan tuli uudestaan tiehyttukos. Tällä kertaa onneksi ensiapu auttoi eikä antibioottia tarvittu. Aion kyllä keskittyä tohon ensiapuun jatkossa ihan kympillä jos sillä yhdenkin kuurin välttäisi.
Meinasi tulla toinenkin tulehdus, kun rintaan tuli uudestaan tiehyttukos. Tällä kertaa onneksi ensiapu auttoi eikä antibioottia tarvittu. Aion kyllä keskittyä tohon ensiapuun jatkossa ihan kympillä jos sillä yhdenkin kuurin välttäisi.
kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
Kiva juttu jos olet tervehtymässä, Etsijä! Voimia sinulle ja vauvallesi, pieni rassukka. Kohta olette taas molemmat terveitä ja unetkin pidempiä.
Kohta olette taas molemmat terveitä ja unetkin pidempiä.
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Lueskellu aamuni ratoksi noita Laskettu aika 2016 -ketjuja, tässä kun toista tuntia jo patjan taas toimin Voi kuinka kaukaisilta ne kaikki ensimmäiset oireet ja jännitykset tuntuu, vaikka jäbä onkin vasta 2 kk vanha... oikein koitti palata niihin tuntemuksiin mielessään, mutta ei niitä osaa jotenkin enää löytää.
Eilen oli muuten jälkitarkastuskin samassa kun oli vauvan eka lääkäri. Mun hb oli 135! Ei oo varmaan ikinä ollu niin hyvä Muutenkin kaikki oli kohdillaan ja melkein ei kuulemma edes huomaa, että väliliha on leikattu, niin siististi parantunut. Itse en oo vielä uskaltanu kurkata
Oma neuvolantäti nauro eilen, kun näki meidän jäbän ekaa kertaa nyt sen kotikäynnin jälkeen, että mun tarvii ehdottomasti tehdä toinenkin muksu, koska kuulemma jäbä on niin täysin isänsä näkönen, että ois hyvä tehä yks omankin näkönen, että kunnolla tajuaa tehneensä lapsen
Anteeksi tuo erittäin sekava lause, en jotenkin saanut nyt mitenkään muotoiltua ajatusta järkevästi 
Vitsillä siis heitti ja jatkoi, että tokihan ihan itse olen tämänkin synnyttänyt.
Tänään lähdetään mumman, eli mun äiteen luo viikonlopuksi. Pääsee mumma mummattaan taas oikein urakalla Ja omat kädet saa kunnon levon, kun ei se mumma malta paljon tuota jäbää sylistään pois päästää, harvemmin kun kuitenkin näkee, kun 200 km päässä asuu.
Voi kuinka kaukaisilta ne kaikki ensimmäiset oireet ja jännitykset tuntuu, vaikka jäbä onkin vasta 2 kk vanha... oikein koitti palata niihin tuntemuksiin mielessään, mutta ei niitä osaa jotenkin enää löytää.Eilen oli muuten jälkitarkastuskin samassa kun oli vauvan eka lääkäri. Mun hb oli 135! Ei oo varmaan ikinä ollu niin hyvä
Muutenkin kaikki oli kohdillaan ja melkein ei kuulemma edes huomaa, että väliliha on leikattu, niin siististi parantunut. Itse en oo vielä uskaltanu kurkata Oma neuvolantäti nauro eilen, kun näki meidän jäbän ekaa kertaa nyt sen kotikäynnin jälkeen, että mun tarvii ehdottomasti tehdä toinenkin muksu, koska kuulemma jäbä on niin täysin isänsä näkönen, että ois hyvä tehä yks omankin näkönen, että kunnolla tajuaa tehneensä lapsen
Anteeksi tuo erittäin sekava lause, en jotenkin saanut nyt mitenkään muotoiltua ajatusta järkevästi Vitsillä siis heitti ja jatkoi, että tokihan ihan itse olen tämänkin synnyttänyt.Tänään lähdetään mumman, eli mun äiteen luo viikonlopuksi. Pääsee mumma mummattaan taas oikein urakalla
Ja omat kädet saa kunnon levon, kun ei se mumma malta paljon tuota jäbää sylistään pois päästää, harvemmin kun kuitenkin näkee, kun 200 km päässä asuu.
Meilläkin kutsutaan mun äitiä mummaksi, Hellis! :D Äitillä oli kauhean vaikea päättää miksi haluaa itseään kutsuttavan kun on eka lapsenlapsi, kun sit yks kaunis ilta soitti (odotin vielä silloin tyttöä) että hän haluaa olla mumma :)
Guang Xi
Puuhakas puhuja
Mumma on ihana! Mulle tulee siitä mieleen aina kardemumma, joka on yksi lempparimausteista.
On se ekan lapsenlapsen syntymäkin isovanhemmille ihan tosi iso juttu. Että ei ihme, jos jonkun (minunkin äitini aikanaan) pitää tovi miettiä tuleeko hänestä mummo vai mikä. (Meille tuli mummo.)
Että jos sitä lapsen syntymä tekee naisista äitejä ja miehistä isiä, niin on se isovanhemman rooliinkin opettelu oma projektinsa.
On se ekan lapsenlapsen syntymäkin isovanhemmille ihan tosi iso juttu. Että ei ihme, jos jonkun (minunkin äitini aikanaan) pitää tovi miettiä tuleeko hänestä mummo vai mikä. (Meille tuli mummo.)
Että jos sitä lapsen syntymä tekee naisista äitejä ja miehistä isiä, niin on se isovanhemman rooliinkin opettelu oma projektinsa.
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Meillä kans äitee ihan ite rupes puhumaan ittestään mummana, jo silloin, kun jäbä oli vielä vattassa :) Miehen äiti taas haluaa olla mummu. Mumma, mummo, mummu, muori... kaikista nimityksistä tulee kyllä sellainen pehmoinen ja lämpöinen tunne. Mummat on vähän semmoisia
Se on kyllä ihan oma tarinansa tuo isovanhemmaksi kasvaminen, siitä alkaa taas yksi uusi elämänvaihe tosiaan naisille, monia asioita siinä käydään läpi... omaa vanhenemista, omien lastensa aikuistumista, uuden roolin sisäistämistä ja roolimalliksi kasvamista taas yhdelle uudelle elämän alulle, sillä maailma on niin kovin ehtinyt muuttua tässä välissä siitä, kun omat lapset olivat pieniä nyttyjä.
Tänään on oma mumma, äidinäiti, ollut taas kovasti mielessä. Hän nukkui pois kaksi vuotta sitten kesäkuussa. Yksi vaikea ajatus, joka edelleen tuo kyyneleet silmiin on se, että hän ei ehtinyt nähdä minun lapsiani. Se olisi ollut tärkeää minulle ja hänelle. Mumma vaan vietiin pois hieman liian aikaisin. Voi mumma
Se on kyllä ihan oma tarinansa tuo isovanhemmaksi kasvaminen, siitä alkaa taas yksi uusi elämänvaihe tosiaan naisille, monia asioita siinä käydään läpi... omaa vanhenemista, omien lastensa aikuistumista, uuden roolin sisäistämistä ja roolimalliksi kasvamista taas yhdelle uudelle elämän alulle, sillä maailma on niin kovin ehtinyt muuttua tässä välissä siitä, kun omat lapset olivat pieniä nyttyjä.
Tänään on oma mumma, äidinäiti, ollut taas kovasti mielessä. Hän nukkui pois kaksi vuotta sitten kesäkuussa. Yksi vaikea ajatus, joka edelleen tuo kyyneleet silmiin on se, että hän ei ehtinyt nähdä minun lapsiani. Se olisi ollut tärkeää minulle ja hänelle. Mumma vaan vietiin pois hieman liian aikaisin. Voi mumma