Heinäkuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Malla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
^hienoa, että nyt olet pärjännyt oksentamatta, toivotaan että sama linja jatkuu! Ehkäpä se painokin siitä sitten hiljalleen lähtee nousemaan.

Mulla paino ei ole /muuttunut mihinkään suuntaan. Sen verran täälläkin pahoinvointia ollut.

Mulla se Panacod nimenomaa pahentaa särkyä sen lisäksi, että aiheuttaa pahoinvointia. Mutta siis tosi yksilöllisiähän nämä vaikutukset on... Mä olen siitä onnekas, että mulla on ollut raskausaikana vain yksi erittäin paha kipumigreenikohtaus. Mutta mulla on ollut useamman vuorokauden mittaisia migreenejä miedommalla kivulla, mutta rajuna muut oireet, kuten puutuminen. Ennen raskautta mäkin jouduin usein kipupiikille + tiputukseen migreenikohtauksissa. Mulla on se ongelma, että siedän kipua/pystyn psyykkaamaan itseni siltä suojautuakseni sen verran hyvin, että saatan mennä tajuttomaksi kivusta. Se kipu kuitenkin on olemassa psyykkauksesta huolimatta - en vain tajua sitä.

Toivottavasti meillä kaikilla migreenipotilailla pysyy oireet mahdollisimman hyvin kurissa!
 
Eipä paljon auta tämä lämpö migreeniin.. En ole kyllä ihan varma, onko mun pääkipu migreeniä vai muuta raskaudenaikaista kipua. Huomenna kuitenkin aika neuvolalääkärille. Mun lääkekuuri loppui sunnuntaina ja heti eilen maanantaina pää meinas räjähtää. Soitin melkein itku kurkussa neuvolaan, että saanko ottaa vielä lääkettä. Hoitsu käski ottaa ja varas lääkärille ajan. Ens viikolla mulla on varattu aika vyöhyketerapeutille. Äiti keksi tällaisen ajatuksen, kun hän on vähän hurahtanut kaikkiin vaihtoehtohoitoihin. Ajattelin, että ei se voi tilannetta ainakaan pahentaa ja olis ihana, jos sais lääkkeiden napsimisen lopetettua. 
 
Mullakin ollut kovasti migreeniä, oksentelua, pahentunut vain raskauden aikana. Ennenkin ollut mutta ei aurallista, nyt nekin ilmestyivät ensimmäisen kerran :o kävin lekurissa, ja määräsi grammasta panadolia, helpottaa hetkeksi ja pahoinvointi lääkettä (JOTA EI SAA SYÖDÄ RASKAUDEN AIKANA)! mainitsin siis monta kertaa lekurille että olen raskaana, eipä noista nyt sitten paljon apua ollut :( onneksi tarkistin paketin lapuskan ennen kuin heitin napin naamariin asti! :)
Tiiän tunteen kun migreeni ei helpota millään...
 
Hannake: Mulle neuvolalääkäri määräsi Primperan-pahoinvointilääkettä. Sitä saa ottaa raskauden aikana ja sitä jouduinkin vetämään kuurina, kun ei mikään pysyny sisällä moneen päivään niin, että alkoi kuivuus vaivata.
 
Tää viikko nyt ainakin toistaiseksi mennyt ilman yhtäkään päänsärkyä..Yks mikä mulla joskus auttaa kun kohtaus ei ole niin paha et toinen puoli on tunnoton eikä voi liikkua niin suihku..Saatan olla puolikin tuntia vaan istualleen suihkun alla ja sen jälkeen tuntuu pientä jomotusta vaan ja saan sit nukuttua edes hetken..
Mulla migreeni loppuu oksentamiseen,onneks..Mut kiva kun niin ei aina käy vaan saattaa koko migreeni kestää monta helkkarin päivää[:@]
 
hannake: mullekkin määrättiin samaa Primperan pahoinvointilääkettä kuin Pajunkissalle. Ihme lääkäreitä, jos tuollaisia määrää  :( 
 
Siis mitä, Pajunkissako ei oksenna? [:)] Hieno juttu!

Noniin, tä mamma joutu sitten sellaseen pyöritykseen tänään että oksat pois. Kolmelta yöllä heräsin tuskasiin vatsakramppeihin, itkin ja oksensin. Kuudelta luovutin ja käskin miehen viedä mut Taysiin Acutaan. Oksensin vielä pariin otteeseen. Otettiin verikokeita ja en saanut aamupalaa, koska olin kerta tullut vatsakipujen takia ni piti odottaa lääkärin arviota tilanteesta. Välihuomiona, että heti aamulla ku saavuin paikalle, sanoin että haluan ultraan varmistamaan, että vauva voi hyvin. Kyse kuitenkin vatsakrampeista. Paskat. Lopulta lääkäri tuli, olin odottanu joku viitisen tuntia. Nälkä jo aika kova, koska viimeksi syöny eilen illalla ja kaiken lisäks vielä oksentanu kolmesti. Verikokeet oli puhtaat ja lääkäri määräsi lisää testejä ja antoi luvan syödä. Hoitsulle sanoin, että hei nyt mulle ruokaa. No ei käy ennen ku ne verikokeet on otettu. Aha. Aika kuluu ja kuluu. Päätä särkee, hirvee heikotus päällä ja nälkä itsessään jo aiheuttaa kramppeja. Lopulta tulee joku ottaa ne toiset verikokeet ja meinaan jo räjähtää heikotuksesta. Mahassa ei siis yhtään mitään ja kahdesti vielä otettu verikokeet. Sitten sanon yhelle hoitsulle, että nyt on kokeet otettu, tuokaa sitä ruokaa niinku olis jo. Hetken päästä se pirtsakka tyttönen tulee kädessään _jogurtti_ ja pieni mukillinen _kiisseliä_ ja katoin sitä hetken että et voi olla tosissas, mä odotin lähinnä hevosta tai pientä karjaa. "Tässä sulle vähän naposteltavaa!" Tässä kohtaa olin ollu siellä siis vajaa kaheksan tuntia. Miten ihan oikeesti voidaan pitää tolla tavalla nälässä ja vielä raskaana olevaa?!! Ei ollut edes lupaa itse lähteä mihinkään kahvioon mättämään tms. Ota tosta jogurtti, kyllä sä varmaan sillä pärjäät... Morjens. No, toisetkin kokeet oli puhtaat ja sain lähetteen ä-polille yheksän tunnin peukaloiden pyörittelyn jälkeen. Siis voisko edes hankkia jotain lehtiä sinne??? Ä-polilla henkilökunta oli jo mukavaa ja siellä kätilö sanoi että mua ennen on lääkärille jonossa yksi. Toiveet pikaisesta kotiin pääsystä nousi ja kävin vielä hakemassa automaatista leivän ja suklaapatukan. "syönpä nopeesti, kohta oon jo kotona kunnon aterian ääressä" No jostain ne kuitenkin löysin lisää potilaita, neljä meni ennen mua ja odotin sitten sielläkin sen kaks tuntia. Hiukan vitutti. Ei edes ihan kovin vähää. Huoli vauvasta, vaikka liikkeitä olinkin tuntenu ihan hyvin päivän aikana ja se heikotuksen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä. Vauvalla oli kuitenkin kaikki niin hyvin ku voi vaan olla, eikä mistään löytynyt mitään mikä vois selittää nä krampit. Lääkärit epäilivät, että josko ummetus aiheuttas niitä. Laksatiiveja siis mukaan kera kipulääkkeiden. Saldo 11,5 tuntia Taysissa, jonka jälkeen sain lähtiä kotiin lähes tyhjin käsin. Niin turha reissu ettei mitään järkeä. Ihan paska fiilis kaiken kaikkiaan. Arvaatkaa vaan miten sekasin kroppa on. Yritän syödä nyt kauheesti, mutta pahalta tuntuu laittaa tonne mahaan mitään. Kauhee nälkä koko ajan, mut mitään ei oikeen tee mieli. Pää ihan höttöä ja huomenna pitäs mennä töihin. Ihan tosi perseestä koko juttu. Acutaan en kyllä enää mene. Ehkä sitten jos kaikki raajat on irti. Ihan paskaa.
 
^no huh huh... kuulostipa melkoiselta sinun päiväsi. Toivottavasti ei tule enää kramppeja. Tsemppiä sinne!
 
Kuulostipa ikävältä Pääskynen :/
Joo tuntuu että ihan kun joka lääkärissä tms tekevät oikein tahalleen raskaana olevan olon vaikeaksi..
 
Huh huh, olipas Pääskysellä päivä... Toivottavasti vointisi on jo kohentunut.

Tuo Acuta on kyllä....... sanonko. Itselläni ei sieltä ole kokemuksia, mutta viime kesänä anoppini laitettiin täältä meidän terveyskeskuksesta sinne Tampereelle (yli 100km) Acutaan kaatuilun ja huimauskohtausten takia... No siellä oli päivän, ja laittoivat illalla kotiin taksilla yötä vasten - ei kuulemma muuta kuin jalassa jotain, että pettää alta. Seuraavana päivänä mieheni vei äitinsä itse uudestaan täällä terveyskeskukseen ja tämä laitettiin uudelleen Acutaan, mies meni mukaan katsomaan, että mummo saa kunnon kohtelun. Ja aivoverenkiertohäiriöitähän sieltä löytyi - parin kuukauden sairaalakeikka ja myös pitkälle edennyt sepelvaltimotauti löytyi (ja anoppi ei todellakaan ole ylipainoinen, pikemminkin päinvastoin ja ruokavaliosta on huolehtinut aina...) Okei tämä ei kuulu raskauteen, mutta Acutan toimintaan kyllä - on niin onnesta kiinni millaisen kohtelun siellä saa, varmasti osa lääkäreistä/hoitajista on todella asiallisia ja vakavasti asioihin suhtautuvia, mutta toiset tuntuvat olevan niin leipiintyneitä, että potilaat halutaan vain saada äkkiä käsistä.

Itse kävin tiistaina ultrassa ja kaikki pienellä hyvin. Kohtuni etuseinämästä löytyi myooma tms. joka ilmeisesti osaltaan on vaikuttanut siihen, etten tunne liikkeitä aivan niin hyvin kuin aiemmissa raskauksissa tässä vaiheessa. Raskauden kannalta tuosta ei pitäisi olla mitään haittaa, mutta hieman mietityttää miten sen kanssa toimitaan sitten synnytyksen jälkeen - kaipa siitä sitten aikanaan on kysyttävä. Äidiltäni poistettiin muutama vuosi sitten kohtu osittain juuri myoomien vuoksi.

Muuten kaikki arvot olivat ok, hemoglobiini oli laskusuunnassa, mikä on ihan normaalia tässä vaiheessa (ja etenkin minulle...) ja kehotettiin muistamaan että ottaisin joka päivä ne raskausvitamiinit. Painoa hieman ihmeteltiin, kun se oli aivan sama kuin viimeksikin... silloin edellisten neuvolakäyntien välissä oli noussut liki kaksi kiloa (eli n.500g viikossa). Mutta koska juuri ultralla nähtiin, että pienellä on kaikki hyvin niin ei tuo painon muuttumattomuus ainakaan tässä vaiheessa varmaan vaarallista ole. (minulle saisi kyllä kiloja tulla... tällä hetkellä 58 kasassa vaikka viikkoja jo 18 ja pituuttakin minulla on 171)
 
Vatsaa hiukan aristaa, mutta kyllä tämä tästä jo iloksi on muuttunut kunnon yöunien ja aamupalan jälkeen. Olihan siellä jokunen hoitsu ihan asiallinen ja lääkäri oli mukava vaikkakin hyödytön. Ä-polilla oli myös jees henkilökuntaa. Mutta suurin osa niistä Acutan hoitsuista, voi morjens. Siellä oli tosi paljon vanhuksia kaatumisten ja neste-epätasapainon takia, teki ihan pahaa kattoa vierestä sitä kärsimystä ja nää huutelee siellä "hoitaja!" ja vastaus on tympeä "en kerkeä nyt, odota vähän", sillä aikaa yks toisensa perään kastelee sänkynsä ja kun hoitsu vihdoin tulee niin tulee todella tökeröllä äänensävyllä "no mikä nyt oli hätänä?" Ymmärrän, että on kiirettä ja liian vähän henkilökuntaa, mutta pitää kuitenkin muistaa, ettei ne ihmiset oo sinne tullu kiusaamaan hoitajia ja huvikseen viettämään aikaa. Voisivat edes olla sitten ystävällisiä ja kohteliaita. Varsinkin kun porukka joutuu odottamaan vessaan pääsyäkin niin pitkään, että on jo myöhäistä.

Meidän sukuun syntyi taas aamulla pienokainen, tällä kertaa tyttö [:)] Ihan hyvä näiden kaikkien poikien keskelle yks tyttökin saada. Ihanaa kun tulee nyt noita vesseleitä, voi imeä kaikkea mahdollista tietoa yms. omaa varten ja muutenkin ne on niin ihania paijattavia, kun näkis vaan useammin. Näistä serkuksista tulee kyllä sellanen vauhtikolmikko [:)]
 
voi hyvänen aika... mä en saa millään juotua tarpeeksi. Kokoajan kittaan vettä, mutta silti silmissä sumenee aina ylös noustessa. Vois hiljalleen tosiaan helteet helpottaa... Mä odotan meidän reissua Lappiin ens viikolla ihan älyttömästi. Ensinnäkin on kiva olla ilmastoidussa autossa koko helteinen päivä, vaikka se matka muuten onkin raskas. Sitten perillä pääsee järveen vaikka monta kertaa päivässä viilentymään. Koiraa ei myöskään tarvi lenkillä käyttää, riittää että avaa oven. Ihan mahtavaa. [:)]
 
IHANAAAAA!!!! Alkoi sataa ja ukkonen!!! JEEE!!!! Harvoin iloitsen sateesta näin kovasti,  mutta täällä on ollut tänään niin trooppinen ilma, että huh. Tuntui, että tukehtuu. Jospa tuo ukkonen vähän puhdistaisi ilmaa.
 
Voi Pääskynen, kamala koettelemus sulla!

Itseäni ei ole helle yhtään haitannut, mutta puutarhan puolesta olen vettä kaivannut. Eilen lähdettiin moottoripyöräajelulle ja saatiin vettä niskaan. Sadetutkan mukaan se oli just postimerkin kokoinen räiskäle kovinta mahdollista sadetta, mutta siihen onnistuttiin ajamaan. [>:] Onneksi ei ollut kylmä, koska farkkutakki imaisi kaiken itseensä kuin sieni. (Sattuneesta syystä nahkatakki ei enää mahdu päälle...)

Juu ei oksenna Pajunkissa ei, mutta viimeyönä nukuin noin 3h, kun piti ravata vessassa -lopulta 20 minuutin välein, eikä se sitten enää auttanutkaan. Nousin neljältä ja varasin netistä lääkäriajan ja lääkärissä olinkin jo heti ysiltä. Virtsatietulehdus -taas! No onhan siitä edellisestä jo kuukausi. Ja viime viikolla oli hiiva, joten sama kaava toistuu kuin kesäkuussa. Toivottavasti tää dejavu loppuu tähän, sillä sitä oksentamista en enää millään jaksais...
 
Ootteko muut saaneet ohjeita ettei enää sais nukkua selällään? Perkele, että yöunet on sekaisin kun ähisee ja puhisee kylkiasennosta yrittäen löytää hyvää asentoa. Nukun sitten mahani (joka on viikkoihin nähden sairaan iso) vieressä....huoh. Mutta neuvolan täti tosiaan sano ettei enää sais ja se  on iskostunut alitajuntaan, niin kovaa että heräänkin, jos satun selälteen olemaan.
 
En ole saanut ohjetta.. voi kamala ja kun mä olen niin mahoton kääntyilemään ja liikkumaan muutenkin unissani 
Välillä oon mahallaankin vielä..
Lempiasento on silleen puoliks mahallaan ja puoliks kyljellään.. en osaa edes selittää. Jos se kieletään multa niin kuolema kyllä tulee..
 
Äh ei oo sanottu tosta nukkumisesta, oon kyllä miettiny että koskas sen aika tulee. Typerintä, että selällään on parasta olla. Mutta normaalisti nukun aina kyljellään, joten edelleen oon yrittäny löytää sopivan asennon siitä, pitänee ruveta kuitenkin käyttää tyynyy apuna. Mulla siis tuntuu ikävältä se kun maha valahtaa alas kylkiasennossa.

Ja ihana sade!! Mies oli jo ihan tulossa hakee töistä, mut mä sanoin, että pyöräilen mielummin! Kerrankin ei tuullut YHTÄÄN ja sade oli nyt enää sellasta pientä ja lempeää. Oli hiukan erilaista polkea nyt ku noina hellepäivinä. Ihanaa!
 
No ei oo mullekaan sanottu mitään nukkumisasennoista. Mietin vaan, että mistä ihmeestä mä tiedän missä asennossa oon, ku mähän NUKUN!![8|] Mä en taatusti herää siihen että käännyn... Tosin mun lemppari asento on nyt kans semmonen puoliksi mahallaan ja puoliksi kyljellään. Normaalisti nukkuisin ihan kokonaan mahallaan, mutta se ei enää sattuneesta syystä onnistu... [:)]
 
Ei kyl mitään kieltoja ole tullu..Selällään nukkumisesta sanottu että jos se tuntuu pahalta tai verenkierto häiriintyy koska siel saattaa painua joku iso suoni niin sit ei kannata nukkua..Ihan miten itsestä tuntuu..Ja vauva kuulemma ilmoittaa jos asento on sille huono
 
Mulle ei ole sanallakaan puhuttu nukkumisasennoista. Selällään alkaa musteta silmissä, joten se sulkeutuu ihan itsestään pois, mutta mä herkästi edelleen nukun osittain vatsan päällä. Olen miettinyt, onko siitä vauvalle haittaa, mutta sitten ajatellut, että kaippa se tuntuisi huonolta jos se pahaa tekis... Ja kohta varmaan ei pysty edes siinä asennossa olemaan. Mulla on jo pitkään ollut tyyny jalkojen välissä kun menen nukkumaan kyljelleen. Se on ainoa mahdollinen konsti mulla nukkua kyljellään.

Tässä malttamattomasti odottelen, jos neuvolantäti vaikka soittaisi... [:@]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top