Lilliputtis
Puuhakas puhuja
Meil on täs melkein 3 kk väli näillä neuvoloilla. 6.8. on mein 8 kk neuvola ja tyttö on sillon melkein 9 kk. Punnistuksia ollaan välillä tehty ite mut pituus alkaa olla sitä luokkaa, että 74 vaatteita saa alkaa laittaa pois ja pakata 80 vaatteet kaappiin. Nyt alan siis itse koota 86 varastoon, niin kun tapana tässä on ollu. Mein likka oli jo 6 kk neuvolassa 70 cm ja kasvutahti on koko ajan ollu 3 cm kuussa, jotain yhtä kuukautta lukuunottamatta :D
Me oltiin viime lauantaina viihteellä miehen kanssa, kun anoppi katsoi tyttöä meillä. Täytyy kyl sanoa et vaik mä aina mieluummin aikaani vauvan kaa vietän niin ei ollu nyt ongelmaa irtautua ja olla ajattelematta toisen pärjäämistä. Ihan tervettä ja mukavaa oli tällanen asia itestään huomata. Lisäks illan päätteeks me istuttiin puistossa miehen kaa ja puhuttiin melkosen suoraan tästä vanhemmuudesta, lähinnä siittä kun on vähän parisuhde jäänyt sen myötä. Onhan se että eka vuosi varsinkin voi olla vaik mitä hulabaloota, ihan hyvä oli puhua asiat halki niin, että se oikeasti nyt tässä meidän arjessa näkyy. Mäki sain sanottua että valitettavasti nyt vaan on niin että koen etten ole mitään ja että itsetunto ei oo ollu näin alhaalla hetkeen. Kotona oon kyl jaksanu ja hoitanu lapsen ihan ongelmitta, mut jos ittee pitää aatella ni... en oo aatellu :P No, eiköhän se tästä. Mies on jaksanu hokea kuinka on paras vaimo ja puhunu tytölle, että ilman häntä ei olis kyllä mitään. Sitä se on kyl aina tytölle jutellut, ja mietinkin, että on tosi ihanaa jos mies jaksaa niin kannustaa ja kehua tyttöä vielä sittenkin, kun se ymmärtää, mitä isi sanoo... :)
Me oltiin viime lauantaina viihteellä miehen kanssa, kun anoppi katsoi tyttöä meillä. Täytyy kyl sanoa et vaik mä aina mieluummin aikaani vauvan kaa vietän niin ei ollu nyt ongelmaa irtautua ja olla ajattelematta toisen pärjäämistä. Ihan tervettä ja mukavaa oli tällanen asia itestään huomata. Lisäks illan päätteeks me istuttiin puistossa miehen kaa ja puhuttiin melkosen suoraan tästä vanhemmuudesta, lähinnä siittä kun on vähän parisuhde jäänyt sen myötä. Onhan se että eka vuosi varsinkin voi olla vaik mitä hulabaloota, ihan hyvä oli puhua asiat halki niin, että se oikeasti nyt tässä meidän arjessa näkyy. Mäki sain sanottua että valitettavasti nyt vaan on niin että koen etten ole mitään ja että itsetunto ei oo ollu näin alhaalla hetkeen. Kotona oon kyl jaksanu ja hoitanu lapsen ihan ongelmitta, mut jos ittee pitää aatella ni... en oo aatellu :P No, eiköhän se tästä. Mies on jaksanu hokea kuinka on paras vaimo ja puhunu tytölle, että ilman häntä ei olis kyllä mitään. Sitä se on kyl aina tytölle jutellut, ja mietinkin, että on tosi ihanaa jos mies jaksaa niin kannustaa ja kehua tyttöä vielä sittenkin, kun se ymmärtää, mitä isi sanoo... :)