Heinäkuun höpötykset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Menna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Viima: Juu, näin mäkin olen pähkäillyt. Mä olen muutenkin luonteeltani sellainen leijonaemo omieni suhteen, että saa nähdä miten arki lähtee sujumaan vauvan synnyttyä. Siis noiden miehen lasten kanssa.

Tytöt on 5 ja 8-vuotiaita ja molemmat melko haastavia ja aikaavieviä. Vanhempi pelkää lähes kaikkea ja nuoremmalla on sairaalloinen läheisyyden tarve.Lisäksi vanhemmalla on jonkinasteinen syömishäiriö. Molempien käytöshäiriöt on kehittyneet roimasti paremaapn suuntaan, mutta vieläkin on viikkoja jolloin elämä noitten kanssa on ihan helvettiä.

Vanhempi pelkää vesisadetta niin ettei pysty nukkumaan vaan pitää koko taloa hereillä huudollaan ja parkumisellaan. Se onkin mukavaa syksyllä valvoa sekä vauvan takia että ton yhden koululaisen.. Olen kyllä miehelle jo ilmoittanut että jollei tahti muutu, tai mun ja vauvan arki häiriintyy liikaa niin he saavat koko porukka vaihtaa osoitetta.
 
Tsemppiä tosiaan, uusperhekuviot on harvoin helppoja, paljon vähemmän vaativienkin lasten kanssa. Ja äidiksitulo ja ikioma jälkeläinen herättää tunnetiloja ja hormonitiloja. Mä oon itseäni yrittänyt tsempata sillä, että muistutan itseäni siitä että tilanne helpottaa kyllä ajan kanssa. Hormonit laskeutuvat, tilanne tasoittuu ja koululaiset kasvavat pian teineiksi joita ei sitten enää kohta juuri näekään.. ja onhan isosisaruksista parhaassa tapauksessa myös apua vauva-arjessa.
 
Nyt nää hormonit alkaa mennä liian pitkälle! Mulla on älytön ostovimma (eikä paljoa rahaa)! Oon nyt viikon sisällä ostanu tälle syntymättömälle rakkaalle lellipyllylleni jo laatikollisen legoja ja kolmipyörän! KOLMIPYÖRÄN! APUA!!!!! :drunken_smilie
 
Jeka: eiks se oo tärkeintä että pohtii ja miettii eikä pidä omaa "hyvyyttään" itsestään selvänä vaan on valmis oppimaan ja opettelemaan, mainaan vaan että jos se riittää niin mulla on toivoa, mut jos se ei riitä niin mä ainakin oon "menetetty tapaus" :)
 
Meille tulee talopaketti 2 viikon päästä!! Ja 4 viikon päästä me saadaan muuttaa uuteen talooon :excited001 Nyt me ollaan tehty 2 viikkoa 10-12 tuntisia päiviä meidän tontilla että saadaan meidän perustus valmiiksi ja nyt me ollaan vielä viikonloppu ja maanantai ja tiistai siellä ja sen jälkeen odotellaan vaan että talo tulee. Ihmeen hyvin olen jaksanut tehdä pitkiä päiviä siellä vaikka on iso pallomaha :) ja en ole vaan katsonut kun miehet tekevät töitä, vaan olen itse myös tehnyt töitä.
 
Teillä on sofiaelisabeth monella tavalla jännät ajat edessä. Voin melkein kuvitella miten muutto ihan uuteen taloon kutittelisi! Onnea!

Meillä on myös remontit ihan loppusuoralla. Maanantaina saadaan viimeiset ikkuna- ja lattialistat tuohon kulmahuoneeseen ja sitten saankin varmaan jo vallata sieltä nurkkauksen hoitopöytää ja muuta sälää varten. On siellä vielä sitten hirsien puhdistamista ja sen sellaista tekemättä, mutta mä lasken että huone on jo valmis!
 
Onnea remontoijille ja talon rakentajille :) meillä on kamala asunto/talokuume. Asutaan siis vuokralla ja oma olisi haaveissa. Ensi keväänä sitten olisi asunnonosto suunnitelmissa.

Olikohan se Kunusiini vai kuka kun puhui miten ihanaa on kun tuntee vauvan mahanahkan läpi. Tänä aamuna sain tovin silitellä pojan peppua <3 ihanaa, tuntui niiiiiiin hyvältä :)
 
Täällä kans silitellään pientä peppua joka iltaisissa rutiineissa, ellei kaveri nyt satu sukeltamaan johkin vähän syvemmälle. Mutta hyvin jo tuleva isäkin hahmottaa miten vauva mahassa oleilee, missä selkä ja peppua, välillä bongaillaan kantapäätä :)
Sain eilen mieheltä lahjaksi Bola-korun ja vauvalle pienen lakin. Pelasti kyllä niin koko päivän, tullu taas touhuttua liikaa ja yliväsyny ja kaikki vaan itketti. Tänään kulkenu koru kaulassa ja miettiny kuinka ihana mies mulla onkaan! <3
 
Ooh ja viimein näkee taas mtv3:n katsomosta Pieniä ihmeitä -jaksoja! Kiva ohjelma: erilaisia äitejä, isiä ja synnytyksiä. Tässä vaiheessa vähän meinaa jo tehdä vaikeaa hurjimmat synnytyskohdat ("Miten h******ä mä tosta selviän?!"), mutta kun vauvat on ulkona meinaa joka kerta tulla itku.
 
Kunusiini, mie oon katsonut nyt muutaman jakson juurikin tuota Pieniä ihmeitä- sarjaa ja ihan tämä kotimainen Erilaiset äidit on myös ollut katsonnassa. Ja voi kamala sitä itkun määrää kun ne vauvat syntyy. Aina. Yleensä siis itken enemmän kuin itse ne synnyttävät naiset :rolleyes:

Oon koko raskauden ajan regoinut kamalan voimakkaasti liikuttuen juurikin synnytyksen näkemiseen. Oonkin jo kauhulla ajatellut mitenkähän mun käy sitte itse kun tositoimiin pääsee...?
 
Minäkin itken synnytyksiä katsellessa. Kauhusta siis.. Yleensä en uskalla katsoa edes, pistän kädet silmien eteen ja kurkin sormien välistä samalla hoen "ei helvettiä". Mies sanookin että ihan tyhmää että mä katson edes niitä kun niin paljon kauhistuttaa ja ällöttää. Mä olen ajatellu et jos siedätän itseäni katsomalla niin se pelkokin lievenisi. Turha toivo taitaa olla.

Muihin höpötyksiin : Olen nyt käyny kaks kertaa fyssarilla hierottavana, hartiat ja yläselkä on niin juntturassa että kaikki jänteetkin on krampissa. Lihakset on kuonamöykkyjä täynnä ja siinä onkin hommaa. Varsinkin kun joudun istumaan ja nojaamaan pöytään, kun ei nyt mahallaan oikein voi maata. Ei oo pöytää jossa olis mahan kohalla reikä :-)
Ei noi hieronnat vielä oo auttanu, viime viikolla heräsin yks yö taas sellaseen selkäsärkyyn et jouduin heräämään puol neljän maissa jumppamaan :-)

Supistuksia on ollu päivittäin, iltaisin jalkeilla olo on tuskaa. Maha on ihan törkeesti tiellä ja nukkuminen on joskus tosi pinnallista. Ei saa mitään hyvää asentoa.

Ja sit vielä k18-hehkutus. Vanhat asennot ei oikein onnistu ja itseäni tilanne hiukan tuskastuttaa. Mies jaksaa onneksi olla luova ja nyt uudet jutut tuntuu ihan törkeen hyvältä. Alapää on ehkä hiukan herkistynyt, Ihanaa! Tuntuu et olen edelleen koko ajan ihan valmis ja voisin helposti harrastella vaikka joka päivä. Mahtaakohan sit synnytyksen jälkeen halut lopahtaa kokonaan, et nyt sitä tulee harrasteltua vähän niinku varastoon. :-)
 
Mullakin on tehnyt mieli joka päivä... ja sama oli viime raskaudessa. Ja kyllä, viimeksi ainakin halut lopahti kuin seinään kun vauva syntyi... ja nihkeetä kautta kesti yhtä pitkään kun imetystäkin... Joten veikkailempa että niin mulle käy tälläkin kertaa.
 
Mulla on k-18 juttujen jälkeen alapää hellänä pari päivää, eikä kyllä tee mieli pariin päivään sen takia.. Muilla tämmöstä?
 
TerhiJii ja Viima, Hyvä teille kummiskin :) Meillä kenellä halut on loppu jo raskausaikana, niin tilanne tuskin on kamalasti paranemassa kuitenkaan imetysaikanakaan. Tai kyllähän tässä tekis vähän mieli, mutta ei taida pystyä... jos nyt sais ees ton hiivan pois niin sitten vois ees yrittää...
 
K-18 osasto ei onneksi tee kipeää, mutta onhan se nyt hyvänen aika niin kamalan vaivalloista tän masun kanssa :/ miehen kanssa just yksi päivä tuumattiin et hitsi kun vaan saadaan tuo poika tuosta välistä pois niin sitte rytisee ;) toki on se mukavaa nytkin, vaikka joutuukin todella miettimään mitämitenmissä. Ja viimein ymmärrän ainakin yhden syyn miksi neuvolan täti sanoi ekalla neuvola kerralla että seksiä aina rakko tyhjänä! Kamala paine tulee välittömästi ja siitä on rentous kaukana kun on julmettu vessahätä koko ajan :D
 
Mulle tuli kauhea stoppi k-18-osastolla yhtenä iltana. Mies pussaili nännejä ja imaisi toista, ja mua ällötti, mua ÄLLÖTTI niin kovin että homma seis ja heti! Siinä sitten itkin tovin kun olin niin hämmentynyt. Noh, onneksi ymmärtää täysin kun sanoin että tästä eteenpäin nännit ei kuulu kuin vauvan suuhun.
 
k-18 jutut on saanu kärsiä pahasti. Vaikka kuinka tekee mieli niin ei paikat kostu samalla tavalla. Ennen oltiin kun jänikset seksin suhteen, nykyään ehkä kerran kahteen viikkoon. Ollaan kyl muuten sitten lähekkäin paljon.
Miehelläkin vaikeuksia keskittyä hommaan kun vatsa on tiellä joka asennossa :D Mutta kyllä tää tästä. Varmaan kun imetyksen lopettaa niin palautuu (toivottavasti) vanhoille raiteille tää homma :)
 
Meillä mies aikanaan puhu että kavereilla K-18 loppunut siihen kun vauva syntyy. Minä mouhosin että ei tuu tapahtuun kyllä meillä! Ja oikeessa oli, meillä se loppu jo siihen positiiviseen raskaustestiin ;) Ollaan toki joitakin kertoja harrastettu läheisyyttä, mutta vähälle on jääny. Molemmat on sinut asian kanssa, itellä tuntuu olevan tasasin väliajoin tarve ottaa asia esille et miksi ja nyyh ja voi ei, aina se ukkokulta vaan saa rauhoteltua :) Ei itteekään ihan hirveesti napostele tän mahan kanssa, ja ne supistelut... Ne nyt viimestään sit vie keskittymisen!
Muuten meillä ilmastaan läheisyyttä päivittäin useita kertoja, pussaillaan ja halaillaan. Eiköhän niille K-18 jutuille taas löydy aika ja paikka myöhemminkin :)
 
Itselleni läheisyys ja seksi ovat niin tärkeä osa toimivaa parisuhdetta etten voisi kuvitella eläväni ilman. Ahdistun ja tulen todella kärttyisäksi jos joudun pitkään (viikon) olemaan "puutteessa". Miehelle seksittömyys saattaisi olla helpompaa, mut mulle ei.

Siksi nyt pelottaakin vauvan syntymän jälkeinen aika, miten kovilla olen jos joudun fyysisistä syistä pidättäytymään. Luultavasti saan hermoromahduksen.

K-18 on mulle paras tapa purkaa paineita ja stressiä, olen sitä tyyppiä josta näkee kyllä naamasta jos lakkaa saamasta :-D Ja sama toisinpäin :-)

Kyllä meilläkin pussaillaan ja halaillaan, muttei se ole sama asia. Mä olen muuten koko raskausajan merkannut kalenteriin sydämen/sydämiä niille päiville jolloin ollaan harrasteltu.. Siitä on sitten hyvä seurata miten raskauden eteneminen ja vauvan syntymä vaikuttaa asiaan. Mieskin välillä tokaisee "herrajumalaa" ja alkaa riisua housujaan kun katsoo ettei ole neljään päivään sydämiä ilmaantunut :-)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top