Eilen käytiin äitipolilla ja hyvin oli poika kasvanut, jopa paremmin
kuin siskonsa kolme vuotta sitten rv 31+1. Jos nyt odotellaan laskettuun aikaan
asti, niin syntymäpainoa n. 3400g tällä kasvuvauhdilla. ...Ja taas sai
ruokailuohjausta, miten pitää pitää sokerit tasaisina!!! No eipä tässä
raskaudessa niitä "kasvattavia sokeripiikkejä" vielä ainakaan ole
näkynyt, joten oma-aloitteisesti siellä kasvaa. Toisaalta odotan, että
lapsonen syntyisi jo ennen 38. raskausviikkoa, koska esikoinen syntyi
38+1 ja kohdunsuu oli kiinteä ja kova syyskuun alkuun asti. Nyt oli jo
kohdunsuu vähän pehmennyt, vaikka kohdunkaulalla pituutta riittikin.
Vielä pitäisi mennä synnytystapa-arvioon kuulemma rv 38+1, mutta kovasti
toivon, että tuon ajan voisin perua ja lapsi olisi jo maailmassa. Nyt
oli kääntynyt pää alaspäin, tai huomasinhan minä sen, kun viikonlopusta
alkaen potkut ovat osuneet pääosin mahan yläreunaan. Vieläkään ei ollut
kovin kuvauksellinen lapsi, pusuhuulet nähtiin ultralla, mutta muuten
laittoi kyllä kädet naaman eteen tiukasti, siis se 3D-kuva jäi saamatta,
vaikka olisi ollut kuinka mukava muisto tästäkin. Toisaalta pianhan sen
pienen saa käsivarsilleen ja näkee ihan oikeasti, minkälainen pieni
pippurinen mies siellä on kasvanut. Esikoinen oli kyllä polilla edelleen
sitä mieltä, että sisko siellä on ja nimeksi tulee Helmi! :D
Tänään mies on mun isän äidin luona tekemässä ulkorakennuksen kattoremonttia ja ollaan tyttösen kanssa kaksin kotona, huominen menee ilmeisesti samalla kaavalla. Laitoin miehelle rasiallisen ruokaa mukaan, niin ei heidän tartte miettiä, mitä syövät siellä, riittää, kun lämmittävät valmista. Viimeksi oli mun täti luvannut ruokkia työläiset, mutta eipä ollut tätiä näkynyt soppakattilan kanssa ruokaa tarjoamassa. Lapsonen oli aamulla miehen lähtiessä sitä mieltä, että hän lähtee isin kaveriksi tai ainakin äiti lähtee hänen kanssaan bussilla perästä ja sit otettais meidän auto ja ajeltais kuulemma mummun luo kahville. Jäätiin kuitenkin kotiin, kun ei äidillä ollut "paukkuja" lähteä reissuun. Anoppilassa pitäisi käydä tässä joku viikonloppu, niin ei tarvitsisi ihan lähellä sitä laskettua aikaa enää sinne mennä, matkaa kuitenkin 200km, eikä se autossa istuminen enää loppuvaiheessa tuntunut esikoisenkaan aikaan mukavalta. Nyt sunnuntaina mennään kuitenkin käymään Mikkelissä ja kysytään, haluaisiko miehen opiskelukaveri vaimonsa kanssa tulla meidän pojan kummeiksi. Nimeä ei "pikku-ukolla" vielä ole, suunitelmia kylläkin. Miten teillä muilla, joko nimet ja ristiäiset/nimiäiset pyörii mielessä? Minä olen jo kaiken suunnilleen suunitellut. Ajattelin, että pidettäisiin samalla tavalla kuin oli esikoisenkin aikaan, eli vuokratilat seurakunnalta (sieltä myös liinat, astiat ja ruokien esille pano) ja tarjoilut jaoin "osallistujien kesken", koska mummot halusivat auttaa. Voileipäkakun tein itse, täytekakun ostin valmiina, pullaa ja kuivakakkua "tilasin" mummoilta. Olin tosi tyytyväinen tähän järjestelyyn, samoin mieheni ja näillä puheilla nämä seuraavat ristiäisetkin tulevat saman kaavan mukaan.
Ihana ilma meillä täällä, käytiin aamusta jo puistossa ja nyt on tyttönen unilla. Nukuin minäkin jonkun tovin ja kohta pitäisi kyllä herätellä tuo neitonenkin tuolta. Sitten ois aika etsiä välipalasta, mitähän tänään keksisin. Kävisköhän jossain "kahvilla"... Vaikka enhän minä kahvia edelleenkään alas saa. Ja näin nättinä päivänä vois kyllä aloitella sen vauvan vaatteiden pesun tuonne kaappiin odottamaan tulijaa. Oispahan jotain jo valmiina. :)
Tänään mies on mun isän äidin luona tekemässä ulkorakennuksen kattoremonttia ja ollaan tyttösen kanssa kaksin kotona, huominen menee ilmeisesti samalla kaavalla. Laitoin miehelle rasiallisen ruokaa mukaan, niin ei heidän tartte miettiä, mitä syövät siellä, riittää, kun lämmittävät valmista. Viimeksi oli mun täti luvannut ruokkia työläiset, mutta eipä ollut tätiä näkynyt soppakattilan kanssa ruokaa tarjoamassa. Lapsonen oli aamulla miehen lähtiessä sitä mieltä, että hän lähtee isin kaveriksi tai ainakin äiti lähtee hänen kanssaan bussilla perästä ja sit otettais meidän auto ja ajeltais kuulemma mummun luo kahville. Jäätiin kuitenkin kotiin, kun ei äidillä ollut "paukkuja" lähteä reissuun. Anoppilassa pitäisi käydä tässä joku viikonloppu, niin ei tarvitsisi ihan lähellä sitä laskettua aikaa enää sinne mennä, matkaa kuitenkin 200km, eikä se autossa istuminen enää loppuvaiheessa tuntunut esikoisenkaan aikaan mukavalta. Nyt sunnuntaina mennään kuitenkin käymään Mikkelissä ja kysytään, haluaisiko miehen opiskelukaveri vaimonsa kanssa tulla meidän pojan kummeiksi. Nimeä ei "pikku-ukolla" vielä ole, suunitelmia kylläkin. Miten teillä muilla, joko nimet ja ristiäiset/nimiäiset pyörii mielessä? Minä olen jo kaiken suunnilleen suunitellut. Ajattelin, että pidettäisiin samalla tavalla kuin oli esikoisenkin aikaan, eli vuokratilat seurakunnalta (sieltä myös liinat, astiat ja ruokien esille pano) ja tarjoilut jaoin "osallistujien kesken", koska mummot halusivat auttaa. Voileipäkakun tein itse, täytekakun ostin valmiina, pullaa ja kuivakakkua "tilasin" mummoilta. Olin tosi tyytyväinen tähän järjestelyyn, samoin mieheni ja näillä puheilla nämä seuraavat ristiäisetkin tulevat saman kaavan mukaan.
Ihana ilma meillä täällä, käytiin aamusta jo puistossa ja nyt on tyttönen unilla. Nukuin minäkin jonkun tovin ja kohta pitäisi kyllä herätellä tuo neitonenkin tuolta. Sitten ois aika etsiä välipalasta, mitähän tänään keksisin. Kävisköhän jossain "kahvilla"... Vaikka enhän minä kahvia edelleenkään alas saa. Ja näin nättinä päivänä vois kyllä aloitella sen vauvan vaatteiden pesun tuonne kaappiin odottamaan tulijaa. Oispahan jotain jo valmiina. :)