Heinäkuun höpötykset

Pakko kysyä, että "pelottaako" ketään muuta, että synnytyksessä tulisi ponnistettua ulos muutakin kuin se muksu? :D
Eli oletteko aikoneet pyytää peräruisketta ennen synnytystä?
Itse olen sitä paljon miettinyt ja haluaisin kyllä sen ruiskeen, jos sille vain on aikaa.
Eihän asialle mitään silloin voi, jos muksu lähtee tulee vauhdilla ulos, eikä aikaa moisille suolen tyhjennyksille ole.
Tiedän kyllä, ettei sitä pidä hävetä jos vahinko sattuu ponnistaessa ja kätilöt ovat varmasti tottuneet moisiin sotkuihin. Olis se siltikin hieman noloa... Ainakin näin etukäteen ajateltuna, jos oma mieskin on siinä vieressä. Toisaalta luulen, ettei siinä paljon kerkee moista asiaa häpeillä, kun on tärkeämpääkin ajateltavaa :)
 
Ulkoillessa tätä viikkoa vietetty, välillä hyvässä seurassa ja välillä vain oman muksun kanssa. Synnytykseen on tosiaan vain reilut pari kuukautta enää, mutta vieläkään en ole saanut pienen vaatteita pestyä. Pitäis varmaan aloitella, kun on koko äitiyspakkauslaatikollinen (uusia ja vanhoja) vauvanvaatteita pestävänä noita 50-68cm:n vaatteita. Sen verran meillä on touhuttu, että pinnasänky on muuttanut varastosta tuonne yläkertaan meidän tulevaan makuuhuoneeseen. Pitäisi sinne vielä vaatekaappeja ja koreja, joihin laittaa molempien lasten vaatteita. Nyt kun täältä olen lueskellut sairaalakassin sisällöstä, niin on käynyt mielessä, että kaipa sitäkin voisi vähitellen ruveta pakkailemaan. Ja edellisestä kerrasta viisastuneena ottaa jotkut muut housut kotiutushousuiksi itselle kuin farkut. Eipä tarvinnut farkkuja jalkaan laittaa, kun oli perä niin arka synnytyksen jäljiltä. :D Pienelle tietysti jotain lämmintä ja se esikoisen vanha turvakaukalo. Sitä vaan tässä olen aprikoinut, että mitenkähän käy miehen vierailujen sairaalalla, jos siellä joutuu montakin päivää viettämään (esikko oli pieni 2500g ja oltiin siellä 6pv). Mietin vain tuota varmasti ikävöivää esikoista, että mitenkähän se onnistuu, jos ei lähdetäkään perheenä pois, vaan vauva ja äiti jää sairaalaan. Ja varmasti on itselläkin kova ikävä, ainakaan minä en ikinä ole viihtynyt sairaalassa pidempiä aikoja ja esikoisenkin kanssa oltiin kylkimyyryläisinä lähes koko se aika, kun mies ei ollut meitä viihdyttämässä ja itku pääsi joka kerta, kun mies teki lähtöä. Ensimmäinen yö oli pahin, kun ottivat lapsen hoitajien huomaan, oli niellyt lapsivettä ja siksi halusivat pientä tarkkailla. Nyt on kuitenkin samanlainen "kirppu" tulossa ainakin rakenneultran perusteella. Heinäkuun puolivälin jälkeen olisi sairaalalla äitipolilla kasvuntarkistus ja tästä jo nyt näen painajaisia, kuinka kertovat, että on liian pieni tai sitten kasvanut liikaa (sokerilapsi). Tänä aamuna heräsin siihen, kun itkua tihersin sen asian suhteen. :/ Mutta onneksi se oli vain unta. Tähän asti raskaus on mennyt hyvin huolimatta siitä raskausdiabeteksesta, jota piti hoidella ruokavaliolla. ...Siis ruokavaliolla, johon en ole tehnyt mitään muutoksia!!! Eikä kotisokereissa ole ollut edes raja-arvoja, ellei oteta huomioon kahta kertaa, kun kokeilin rajojani. Toisella kerralla puoli pussia sipsejä ja toisella kerralla tummaa suklaata toffeetäytteellä, näin sain aterianjälkeisen arvon nousemaan 7.8:an asti. Neuvolaan kuitenkin 16.7 ja siellä pitää vissiin yrittää jutella tuosta painajaisjutusta, jos meinaa vielä uusia ennen polikäyntiä. Oli vain esikoisen aikaan tosi tarkkaa tuo diabetesseuranta ja aina sai kuulla, miten elää pieleen ja lapsesta tulee jätti, joka vähintään vammautuu tai kuolee synnytyksessä. Mutta kaikesta huolimatta nyt keittiötä kohti ja jauhopussia käsittelemään. Huomenna tulossa vieraita iltapäivällä ja jotain tarjottava olisi hyvä olla. Ajattelin raparperipiirakkaa vaniljajäätelön kera sekä suolaisena kotitekoista pizzaa.
 
Jatkan vielä, kun huomasin tuon SweetSeptemberin viestin tuosta ulosteen karkaamisesta synnytyksessä. Itsellä ainakin esikoisen aikaan kävi niin, että luonto hoiti tämän asian edellisen vuorokauden aikana. Illalla vatsa toimi tosi hyvin, vaikka koko raskauden ajan oli pientä ummetusta ilmassa. Ja synnytyspäivänä ei maistunut ruoka ennenkuin synnytyksen jälkeen. Ei siis tavittu mitään erityisiä ruiskeita tyhjennykseen. Ja kyllä sieltä sisältä sellainen sotku tulee, ettei siitä ihan tiedä, mitä kaikkea se sisältää. Onhan ne kätilöt tosiaan kaikkeen tottuneet. :)
 
SweetSeptember: Aika lailla samantyyppisiä murheita meillä on näköjään ollut raskaana, lukuun ottamatta sitä virtsankarkailua ja synnytyskipuja :-) Mä olen stressannut tuota kätilöiden ja miehen edessä vahinkokakkaamista jo monta kuukautta. Olen lukenut, että joskus ennen synnytystä vatsa toimii huomattavasti tavallista ahkerammin (tää olisi mun ihannetilanne), niin kuin Tiiuliikin kertoi, mutta yhtä lailla olen lukenut, että synnytys on aika eritepitoista puuhaa, ja että oikea ponnistustekniikka kuitenkin on sama kuin että olisi maha tosi kovalla ja joutuisi pinnistelemään tosissaan... Ilmeisesti peräruiskeen tarjoaminen sairaalaan tullessa ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta aion kyllä pyytää, jos aikaa on!

Kysäisinpä parilta hiljattain synnyttäneeltä tutultakin asiasta. Kumpikin sanoi, että kyllä sitä ulostettakin ponnistaessa tuli pariinkin kertaan, mutta kätilöt ovat tottuneita siihen ja hoitavat asian hyvin hienovaraisesti, vaihtavat vaan nopsaan uuden alusen, eikä mies välttämättä edes huomaa asiaa jos ei seiso jalkopäässä pällistelemässä. Sanoivat myös, että vaikka se odotusaikana tuntuu tosi kiusalliselta ajatukselta, niin siinä synnyttäessä on isompiakin miettimisen aiheita :-) Ai jaa :-)

Hanhikki: Tosi hyvä, että sait nyt käytyä lääkärillä ja sait ANSAITTUA saikkua. Hieno juttu myös, että lääkäri suhtautui asiaan noin asiallisesti ja järkevästi, eikä sanonut mitään idioottimaista niin kuin sun pomosi, joten nyt sulle ei jäänyt huono mieli ja hölmö olo.

Tavaroista:
Tänään käytiin, me kesälomalaiset, Ekotorilla ja löydettiin hoitotason alle sopiva lipasto/piironki. Kriteereinä oli suht siisti kunto, tukeva rakenne, riittävä korkeus (etten joudu kyyristelemään niska kumarassa) ja riittävä syvyys (että vaahtomuovinen/puhallettava hoitotaso ja tietysti vauva pysyvät hyvin siinä päällä). Kotiinkuljetus maanantaina - sitten pääsee järjestelemään pikku vaatteita kunnolla laatikoihin! Olen pessyt koneellisia koneellisten perään lahjoituksena saatuja ja kirpputoreilta ostettuja vaatteita, mutta ne ovat kaapissa tällä hetkellä vain summittaisina läjinä, eivät selkeässä kokojärjestyksessä. Nyt tosissaan järjestellessä pääsee myös laskeskelemaan, mitä kokoja on eniten ja mitä tarvitaan ehkä lisää.

Väsymyksestä:
Vaikea ajatus, että ilman tätä talvi+kesälomaa pitäisi sinnitellä vielä melkein 5 viikkoa töissä. Saati sitten että tekisi täyttä päivää. Tein siis puolta päivää viimeiset 8 viikkoa ja sitä ennen olin unettomuuden ja tiheälyöntisyyden takia 4 viikkoa saikulla. Nykyisin nukun jo ihan hyvin, ainakin toistaiseksi, mutta olen kyllä todella väsynyt. Osuutta asiaan lienee sillä, että hemoglobiini on 103 eikä näytä nousemisen merkkejä. Eilen, kun oli eka lomapäivä, kävelin kauppaan (yht. 30 min kävelyä + kaupassa kiertely, sujui tällä kertaa yllättävän reippaasti), laitoin ruokaa (jalat särki seistessä), lajittelin pyykkejä ja illalla vielä tein 30 min kevyen kotijumpan (selkä alkaa särkeä, jos en saa yhtään liikuntaa). Päivästä siis liikeni aika monta tuntia takapihalla lueskeluun ja sohvalla makaamiseen. Yhtään enempää en olisi jaksanutkaan. Ja tänä aamuna heräsin ihan puhki, jalat särkien. Kun mies kysyi aamupalan jälkeen, mitä haluaisin tehdä, mennäänkö johonkin kivaan paikkaan lounaalle tai käydäänkö etsimässä sitä lipastoa vai mennäänkö parin tunnin saaristoristeilylle höyrylaivalla, purskahdin itkuun. Ajattelin, että voi paska, en mä jaksa MITÄÄN noista, ja on vasta aamu! Siinä hetken levättyäni sain kerättyä kuitenkin jostain voimia ja pärjäsinkin lopulta ihan hyvin, kun myöhemmin lähdettiin lounastamaan ja lipastoa ostamaan. Kotiin tullessa ote sitten lipesikin vähän. Kirjaimellisesti. Pudottelin kaiken lattialle, mihin koskin. Mukaan lukien terävän hedelmäveitsen, joka putosi parkettiin terä edellä n. 3 cm paljaista varpaistani, ja jäi törröttämään pystyyn. Aloin pelätä, että olen yhtä väsynyt ja vaarallinen synnytyksen jälkeen, ja pudotan vauvan.

Olen kuullut tarinoita odottajista, jotka menevät ja tulevat entiseen tahtiin lähes laitokselle asti, käyvät BodyPumpissa neljästi viikossa ja tekevät täyttä päivää töissä ja sauvakävelevät ripeästi puolentoista tunnin lenkkejä ja näkevät ystäviä joka välissä ja harrastavat - no, eiköhän tullut selväksi. Toivottavasti ne on vain tarinoita. Vai olisikohan mahdollista muuttua maagisesti jaksaa-juuri-ja-juuri-nousta-sohvalta -nuokkujasta sellaiseksi aktiivihirmuksi vaikka rv 34? Pliis?
 
September: Oon mäki kuullu tarinoita sellasista energisistä odottavista äideistä, mut en oo koskaan tavannu yhtään enkä tunne ainuttakaan. ;D Mut ei se tietty sitä tarkota et niitä ei oo olemassa... ;P

Synnytyksessä kakkimisesta: (huvittava sanapari..) Mä oon kans kuullu et on siinä sit muutaki miettimistä ku se että pakertaako siinä sivussa muutaman kikkareen pöydälle vai ei.. :D Ja tuskin kätilö alkais hihittelemään itekseen kesken kaiken.. :) Eiköhän ne oo nähny jos jonkinlaista. Ittee vähä naurattaa et jos se lapsi syntyiski suoraan paskakasaan. :D Vaikkei siinä tietty ehkä oo mitään hauskaa mut mulla on ehkä outo huumorintaju. :) Mut täytyy myöntää et miehelläni ei oo mitään asiaa mennä kattoo sinne jalkoväliin mitä siel tapahtuu, saa riittää et pitää mulle seuraa pääpuolessa. Tuskin se on miehenkään mielestä mitenkään mieltäylentävää kateltavaa ku vagina senku venyy ja venyy ja ehkä repee tai sit ei.. Mut kuitenki. Antaa kakan tulla. :)

 
Synnytyksestä ja ulostamisesta: Mua on niiiiin moneen kertaan tuttujen synnyttäneiden naisten puolelta "peloteltu" sillä että synnyttäessä sieltä saattaa myös jotain ylimääräistä tulla. Tosi monet on kuitenki sanonu että ei sitä edes välttämättä huomaa siinä ähellyksessä ja että ne kätilöt siivoaa sen siitä pois niin äkkiä että tuskin sitä edes kunnolla tajuaa. Mietin sitä että onhan se nyt noloa kun ventovieraiden ihmisten nokan eteen kakata, mutta toisaalta... Onhan ne kätilöt nähneet jos jonkunmoista synnytystä. Oman miehen edessä en jaksa hävetä. Jos on pakko se naama sinne römpsän lähettyville tunkea niin saa valmistautua kaikkeen mitä sieltä sitten tuleekaan.
 
Joku tuossa mietti että onkohan aikaa siivoilla jos vedet menee parketille. On melko varmasti hyvinkin paljon aikaa :)
Mulla meni ekan kanssa vedet yöllä, heräsin lammikosta sängyssä...onneksi olin jo laittanut patjan suojuksen paikoilleen! Niitä vesiä sitten valuttelikin aina liikkuessa synnytykseen asti, sairaalaan menin vasta aamulla joskus kahdeksan maita että kiire ei tullut.

 
Pöyski: Minkälainen patjan suojus sulla oli? Jos iteki hankkisin jostain jotain suojausta jos menee vedet yöllä nii ei uus sänky menis ihan pilalle.. :)
 
Täällä käytiin äsken vaihteeksi itkuinen "paniikkikohtaus" läpi.

Jälleen yksi levoton ja huonosti nukuttu yö takana. On niin kuuma, hikinen ja tuskainen olo kaiken aikaa.
Noh, aloin sitten väsätä "aamupalaa" tuossa itselleni ja sitä tehdessä alkoi heikottaa. Aattelin että sokerit varmaan taas alhaalla, enkä ole juonu tarpeeksi, kun kuitenkin on hikoillu koko yön. Joten söin aamupalan ja mittasin sitten verenpaineen kaiken varalta.
Ensimmäinen mittaus 112/90, koska alapaine oli tavallista korkeampi aattelin mitata muutaman minuutin päästä uudestaan. Seuraavat lukemat olikin 113/97 ja siinä vaiheessa alkoi todella huolestuttaa. Välillä mittarikaan ei suostunu antaa mitään lukemia ja sitten kolmannella mittauksella 112/89, okei... parempaan suuntaan. Aattelin että mittaan vielä kerran ja varmistan, ettei se ole noussu uudestaan. Muutaman minuutin jälkeen 131/114!
Täysi paniikki päällä, itkua vääntäen ryntäsin kuuntelee pikkusta dopplerilla (en tiiä miksi) ja sieltä kuulu tosi vahva ja tasainen syke.
Menin viileään suihkuun ja yritin rauhottua. Päätin mitata suihkun jälkeen vielä kerran ja jos ne koholla, niin sitten soitan heti äitiyspolille. Suihkun jälkeen istuuduin sohvalle, join kunnolla kylmää vettä ja yritin rauhoittua. Jälleen kerran se oli sellasta itkunsekaista rauhottumista, kun päähän kerkesi tulla kaikenmaailman ajatukset siitä kuinka tää raskaus päättyy ennen aikojaan ja me menetetään vauva. Vähän siinä auttoi se, että pikkuinen alkoi potkia kunnolla, kuin yrittäen lohduttaa, että täällä on kaikki hyvin.
Seuraava mittaus 115/88...
Nyt aion vain istua tässä ihan rauhassa, juoda vettä ja ajatella positiivisia asioita. Mittailen noita paineita myöhemmin ja jos niissä on vielä häikkää niin sitten soitan.
En tiedä mistä noissa paineissa oli kyse. Saattoivat johtua paljolti tästä helteestä, jonka tiedän nostavan mulla paineita ja varmaan siitä, etten ole juonut tarpeeksi. Sitten tietty kun ensimmäisessä mittauksessa paineet on aavistuksen tavallista korkeammat, niin sitä iskee heti pelko, että jotain on pielessä. Siitähän se paniikki vaan pahenee ja hetkessä on senkin takia paineet pilvissä.

Täytyy toivoa, että paineet taas tasaantuis ja tästä selviäis säikähdyksellä... :(
 
Heps... Paineet tasaantuneet, muttei vieläkään uskalla hirveästi ruveta touhuumaan.
Täytyy nyt jatkaa tätä levossa oloa, juoda tarpeeksi, yrittää olla huolehtimatta ja välillä mitata paineita. Onneksi torstaina neuvola, että pääsee ottaa asian puheeksi terkkarin kanssa. Täytyy toivoa, että sinne asti pääsis, eikä tarttis sitä ennen lähteä jonnekin tarkistuksiin.

Sitä kun on joka paikasta mulle toitotettu noista yllättäen nousevista paineista ja raskausmyrkytyksistä ym., niin tietysti sitä sitten huolestuu tämmösistä hetkellisistäkin poikkeamista paineissa.
Pikkunen on ainakin liikkunut ihan normaalisti tänään ja itselläkin on ihan hyvä olo ollut koko illan.

Onko nämä helteet aiheuttaneet muille päänvaivaa ja ootteko saaneet nukuttua hyvin?
 
Mä kirjottelinkin jo tuonne naamakirjan puolelle mun päivystys käynnistä kun paineet koholla. Onneksi ei ollu mitään ikävää ja kaikki oli hyvin. Raskausmyrkytykseen liityy paljon muutakin, oireita on ylävatsa kipi, valkuaista pissassa, pääkipua, näköhäiriöita ja toisilla etovaa tunnetta.

Tuo on totta että hätääntyy heti niin silloin on vaikea saada kunnon tuloksia. Mulle sanottiin että paineet ei saisi toistuvasti nousta yli 15 "yksikköä" alkulukemista eli jos alussa on ollu esim. 120/ 80 niin 135/ 95 yli menevät tulokset toistuvasti plus muut oireet niin silloin todennäköisesti on raskausmyrkytys ja sen varmistuu sitten verikokeilla. Mulla seurataan tilannetta ja tarvittaessa aloitetaan kevyt lääkitys  loppuajaksi jos ei pysy kurissa. Nyt kotona mitatut arvot ovat olleet ihan hyviä! Mä huomasin kanssa tuon riittävän veden juonnin ja edes vähäisen päivittäisen kävelyn auttavan paineiden kanssa.

Lapsivesien menosta muistuttaisin jokaista kysymään neuvolasta jokaisella käynnillä että kuinka alhaalla vauva on että onko pää jo laskeutunut/kiinnittynyt? Koska jos vauva on ylhäällä vielä ja ei ole kiinnittynyt niin jos lapsivedet menee kotona ,pitisi synnärille mennä makuuasennossa koska silloin on napanuoran luiskanhtamis vaara olemassa!!

Kuumuudesta kanssa  kärsitään, olenkin jo suosiolla siirtynyt olkkariin nukkumaan tuulettimen viereen kun muuten nukkumisesta ei tule mitään!!
 
Mulla on aina "neuvolan stressipaineet", omat yleensä 110/64-suuntaisia ja neuvolassa likipitäen aina 120/80 tai jopa korkeampia. Mut onneksi terkkari tuon tietää, eikä siis hätkähdä. Juomista vaan ja lepoa. :)
Yön kuumuudesta: Tähän asti olen nukkunut melko hyvin, kuumuuden haittaamatta, mutta viime yönä oli kyllä sellainen tosi märkä hieseä olo koko yön. Piti kesken yön käydä laittamassa hiuksetkin kiinni, ettei olleet ihan niskassa. Jospa näitä öitä ei ihan montaa tulisi, että olisi syksyllä sitten hyvässä voinnissa ja virkeä punkaisemaan muksun maailmaan. Turvotusta ei vielä ainakaan ole onneksi tullut. Sormuksiakin voi vielä hyvin käyttää.
Mutta nyt syömään, tyttö ja mies toi grilliaterian kotigrillistä sisälle. :)
 
Ei kyllä hirveästi tee mieli tehdä mitään näillä keleillä. Ihanaa lojua vain sohvalla jääkylmä ja raikas mehujää kädessä, parvekkeenovi auki ja tuuletin puhaltamassa ilmaa sisään oven edessä 8))

Viime ultran yhteydessä kätilö mulle just puhu tuosta raskausmyrkytyksestä ja tosiaan muistutti siitä, että sen oireisiin kuuluu muutakin kuin ne äkilliset paineiden nousut. Eli just turvotus ylävartalolla (sormien ja jalkojen turvotuksilla ei ole kuulemma merkitystä, kun ne on muutenkin turvoksissa), painon äkillinen nousu lyhyessä ajassa, valkuaista pissassa ja muutenkin sellanen outo, ahdistava ja epämiellyttävä fiilis.

Vaikka nyt vaikuttais, että kyse oli vaan jostain epämääräisestä ja hetkellisestä paineiden noususta, niin se oli silti muistutus siitä, ettei tässä vielä turvallisilla vesillä ajelehdita.
Vaikka se on kaiken aikaa ollut tiedossa, että loppuun asti saa jännittää sitä, että sujuuko kaikki hyvin. Silti sitä oli nyt jotenkin tuudittautunut sellaiseen turvallisuuden tunteeseen, että hyvin on kaikki menny ja tulee menee loppuun asti. Että syyskuussa saadaan terve pienokainen syliimme ja kaikki on täydellistä.
Noh, nyt on jalat taas tukevasti maanpinnalla ja jännittäminen jatkuu :/

Olipa hyvä homma, että otit nukka moisen asian puheeksi! Ei mulla olis ollut aavistustakaan, että moista asiaa pitäisi neuvolassa tiedustella. Täytyy muistaa heti torstaina kysyä, että mikä siellä on tilanne.
Ultrassa pikkuinen oli pää alaspäin ja luulen sen jääneen siten. Ennen ultraa vielä tunsin tosi kovia muljahduksia, jotka selvästi oli seurausta siitä, että pikkuinen kääntyi ympäri. Ultran jälkeen ei moisia muljahduksia ole tuntunut, joten eiköhän se ole jääny niille sijoilleen.
Viime päivinä on ollut ihana tunnustella käsillä pienen liikkeitä, kun tuntee (kyllä, jopa tämän rasvakerroksen läpi) jo vatsan läpi ihan selvästi polven, kyynärpään tai jalkaterän :) En malta odottaa, että se tuosta vielä kasvaa ja kaikki tuntuu vielä selvemmin.
Enkä myöskään malta odottaa seuraavaa ultraa, joka on parin viikon päästä.
 
Synnytys: Mä en oo jotenkai tajunnu, että se alkaa oikeesti lähestymään.. En koe mitään hirveetä pelkoa - ennemminkin odotan synnytystä. Pelkään kuitenkin kipua, koska menkkojen aikaan kärsin niin hirveistä endokivuista, että taju on lähellä lähteä ja en pysty käveleen jne.. eli en sit taida kestää synnytyskipuja.. x) Luotan siihen, että ulosteet tulee siinä ennen varsinaista synnytystä itsekseen.. (kuten on tapana menkkakipujenki aikana tyhjetä), mutta kyllähän se ajatuksena tuntuu, että "paskoa" vieraiden ihmisten eteen.. mutta mä uskon, että sitä on sen verran kipee jne.. ettei sitä ehkä ehdi miettimäänkään ja ne taitaa tosiaan nähdä sitä usein.. en kuitenkaan halua, että mies näkee..

Lapsivedestä: Meillä mies on kans ihan hysteerinen, jos menee tippakin laminaatille.. että ei mee pilalle.. mutta meille sanottiin synnytysvalmennuksessa, että lapsiveden menosta riittää, kun on sairaalassa 1h kuluttua eli heidän mukaan ei sinne hirveetä kiirettä. Ite mä enemmän toivon sitä, että menis vedet kotona eikä esim. kaupassa...

Vielä vähän sokereista: Mulla olis illo sokerirasituksessa paastoarvo siinä just hilkulla alle raja-arvon.. ja otin sitten vapaaehtoisesti mittarin kotia.. ja aluksi mittailin n. viikon paastoarvoja ja ne oli kaikki reilusti alle ( ja siis ei tarvinnu varsinaisesti seurailla, vaan jos haluaa ite seurailla).. nyt mulla ke neuvola ja ajattelin tässä muutaman päivän mittailla.. Tänään on sitten tuo 1h arvo pompannu aamupalan jälkeen yli viitearvojen.. kääk! Onneksi otin vapaaehtoisesti mittarin.. täytyy pyydellä keskiviikkona dieettiohjeita..

Tavaroista: Täälä ei oo vielä mitään pesty.. ajattelin sit vasta äitiysloman alussa. Eilen kävin huvikseen äitiystarvike liikkeessä ja se myyjä sai mulle puhuttua, että tarviin matkarattaat.. ite en ollu edes ajatellu tarvitsevani sellaisia. Ne oli kyllä sen verran kalliit, että taitaa kuitenki tässä pihaprojektin vuoksi jäädä hankkimatta.. mutta ne olis ollu kyllä kätevät, naps vaan ja olis saanu turvakaukalonki kiinni.. :)

Aktiivisuudesta: Oon ollu tosi paljon energisempi nyt parisen viikkoa.. mutte ei mua vielä oo kävelylle saanu, mutta oon enemmän yrittäny hyötyliikkua.. ajatus kävelylle lähdöstä.. tuntuu niin raskaalta.. Mähän hengästyn jo tuossa ekassa ylämäessä! En kuitenkaan tunne ketään joka olis jatkanu aktiivista liikkumista vielä raskausaikana.. ;) nythän tuo kävely olis tärkeetä, kun alkaa nuo sokerit heitteleen.. :/

Voi vitsi, kun on tosiaan kuuma.. sisällä +26! Onneksi kuitenki jotenki saanu yöt nukutuksi.. ainakin toistaiseksi.
 
Tavaroista: Liilii tuossa kertoilit aktiivisesta myyjästä, joka oli kaupannut sulle matkarattaita hyödyllisinä. Meillä liki 3v esikoinen ja vieläkään ei ole ollut matkarattaiden tarvetta. Onhan ne  sillai kätevämmät kuin nuo meidän yhdistelmät, että mahtuisivat pienempään tilaan matkaillessa. Kuitenkin me ollaan selvitty tähän asti reissuista noilla meidän yhdistelmillä. Vievät auton perässä enemmän tilaa, mutta onpahan nyt opittu jo valmiiksi pakkaamaan tiiviisti, kun syksyllä nuo rattaat on mummolareissujen ajaksi vaihdettava tuplarattaisiin, koska on vielä niin arvaamaton tuo meidän neitonen. Ei välttämättä kävele matkoja saatika kestä nätisti rattaiden vieressä, vaan poukkoilee kuin nuori hirvivasa ympäriinsä.
Lapsivedestä: Varmaan sairaalakohtaisia nuo neuvot, mitä tehdä, kun lapsivesi menee. Esikoisen kohdalla mulla meni lapsivesi 0.30 ja soitin synnytyssairaalaan. Siellä vain kyselivät, että supisteleeko, no ei vielä silloin, mutta tuntia myöhemmin aloitti "kovilla menkkakivuilla". Ohjeeksi, että jos kestät, niin ole kotona aamuun ja aamulla sitten synnärille. 6.45 lähdettiin sitten ajamaan tuonne 80km:n päähän ja hyvin kerittiin. Tyttönen näki päivänvalon 13.28. Mutta kannattaa tietysti kuunnella sen oman sairaalan ohjeita. :)
Sokereista: Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa sokerirasituksessa kaikki arvot hieman poikkeavat ja näin ollen siis raskausdiabetes. Nyt riitti, että otan mittarin kotiin, eikä tarvinnut sitä lientä niellä uudelleen. Kuitenkaan tässä raskaudessa en vielä ole saanut yhtään sokeriarvoa yläkanttiin, vaikka olen syönyt mitä. 7.8 tulee sillä, että syö 1/2 pussia sipsejä (350g pussi) ja siihen ruoka päälle tai syö hieman epäterveellisen ruoan ja pari isoa palaa maitosuklaata, jossa toffeetäyte. Alkaa vähitellen vaan tympiä tuo sormien pistely, kun on sormet jo "murolla". Ens viikolla ois neuvola rv30+0 ja siitä viikko, niin ois äitipolilla kasvuntarkistus 31+0, jonne en kyllä haluaisi mennä. Viimeksi rakenneultrassa äitipolilla valittivat, että ei ole kasvanut pieni, vaan liian pieni. En kuulemma syö vissiin tarpeeksi, vaikka ähkyyn syönkin. Nyt sitten odottelen, että onko edelleen liian pieni vai joko alkaa sanomiset siitä, mistä valittivat esikoisenkin aikaan, eli lapsi kasvaa liian suureksi ja vammautuu tai kuolee viimeistään synnytyksessä. Kuitenkaan ei tyttösellä ollut painoa kuin 2500g. Tuota "virttä" vaan sai kuunnella monta monta kertaa kolme vuotta sitten. Ja siksi ei oikein tekisi mieli mennä näytille. Tuskin uskovat edes mun sokerimittauksiakaan, kun ei noita poikkeavia arvoja ole saanut, vaikka mitä ois syönyt. Esikoisen aikaan kuitenkin oli jokunen raja-arvot ylittävä ja alittava arvo ja niihin takertuivat kuin lillukan varsiin.
Liikunnasta: Kieltämättä vähitellen alkaa olla ahdistavaa liikkua reippaasti. Maha on jo niin iso ja vie tilaa keuhkoilta, että hyvin herkästi hengästyy ja ketteryyskin on vähän heikoilla tällä hetkellä. Toiveissa olis kyllä päästä käymään mun mummin kesämökillä, niin pääsisi lapsonen ihan oikeeseen luontoon tutustumaan. Mutta jospa tässä miehen lomalla sekin järjestyisi. Välillä olen jopa pyöräillyt ja hyötyliikuntaa, eli kauppareissuja ja leikkipuistoreissuja kävellen rattaita työntäen tehnyt. :)
 
Hanhikki; mä ostin JYSKistä sen suojuksen, on sellanen froteepinnoitettu muovilakana ja pysy hyvin paikoillaan oikeen lakanan alla. Alle 20 muistaakseni makso, ja oli ainoa paikka täällä päin missä niitä oli myynnissä parisänkyihin. Prismat sun muut möi vaan lasten kokoja...
 
Kävin pari viikkoa sitte sokerirasituksessa ja kaikki oli ok, onneks...

Onkos kellää ilmenny turvotusta missää? Miulla jalat on ku pallot, kroksitkaa ei mahu ku puoliks jalkaa.. Eli tosi turvonneet! On ollu jo monta päivää yhtä turvonneet.. Nukkuessa lasehtii vähän, mut sit heti ku lähen käpyttelemää, ni turpoo taas.
Huomen soitan neuvolaa, jos pääsis siel käymää ja kattomaa kaikki arvot, ettei ois mistää raskausmyrkytyksestä kyse! Toivottavast ei..
 
Turvotuksesta: Mulla ei oo missään yhtään mitään. Aattelin että ko on lämmintä ja näin ni varmaan tulee kauheet turvotukset ettei mahdu sormukset eikä kengät jne. Mutta ei mitään. Mieheltäkin oli pakko kysyä että oonko mä sen mielestä jotenki turvonnu, ni se sano ettei mitään ainakaan hänen silmäänsä näy. Toivottavasti sitä ei kauheesti tuliskaan.

Liikkumisesta: Mä en todellakaan liiku muuten jos ei oo pakko. Kaupungilla voin kävellä jonkin aikaa kun tiedän pääseväni istumaan melkein koska vaan, kävelylle lähteminen ei tulisi edes mieleen. Selkä särkee jos on pitkään pystyasennossa ja maha sattuu. Se kuin kiristää tuolta ylhäältä ja sivuilta, tukivyötä en ole saanut viritettyä niin että se auttaisi. Muutenkin sitä hengästyy heti ensimmäisessä ylämäessä. Jotenkin ei näin ollen tuo lenkille lähtö innosta. Koirien kanssa kyllä koitan käydä aina kun pystyy, mutta mies saa nyt hoitaa pidemmät lenkit vallan.
 
Meinaa ruveta nyppimään nuo sokeriarvot, niitä kovasti seurataan ja vahditaan neuvolassa ja äitipolilla, mutta kun ei noita ylikorkeita arvoja ole näkynyt. Ja siltikin saa vain kuulla narinaa ruokavaliosta ja sen merkityksestä. Samoin saa kuulla liikunnan merkityksestä, vaikka seuraavassa lauseessa kuitenkin mainitaan, ettei sais liikaa urheilla, että pienelle riittää energiaa, kun on "liian pieni" ikäisekseen. ...Että teet sitten niin tai näin, niin koskaan eivät ole tyytyväisiä. Mutta maanantaina neuvolaan ja sitten viikon päästä (jälleen) äitipolille kuuntelemaan lisätarinaa vauvasta. Jokohan nyt sais ihan oikeesti ruveta liikkumaan, kun se ei enää ole  mahdollista hengästymisen vuoksi.

Odotan jo kovasti syyskuuta, että tämä pieni näkisi päivänvalon, eikä tartteis enää juosta tuolla äitipolilla kuuntelemassa hyvin ristiriitaisia ohjeita. Mites teillä muuten toisen tai useamman lapsen odottajat, tehdäänkö teille synnytystapa-arviota? Täällä meillä tehdään se kuulemma kaikille "riskiäideille", joka minäkin olen, vaikka onkin "kirppukokoinen vauva". Toivottavasti tekevät sen jo nyt viikon päästä (31+0, esikosta tekivät 36+4), niin ei tarvitse enää mennä kuuntelemaan tarinaa äitipolille. Muuten odotusaika on ihan mukavaa, mutta ahdistaa vain nuo yli-innokkaat ja pätevät hoiturit, jotka ei paljoa kuuntele asiakastaan. Itsekin siis olen hoitaja ammatiltani, mutta kuitenkaan minun mielipiteilläni ei äitipolilla ole merkitystä, niinkuin en itse olisi oman vointini paras asiantuntija. Neuvolassa on helppo hoitaa asioitaan, mutta tuolla äitipolilla tuntee olevansa vain yksi pelinappula, jonka kohtalosta ei oikeastaan ole mitään väliä.

Onneksi tyttönen suostui päiväunille, niin saa vähän lyhennettyä tuota päivää tänään, kun on niin sateen uhka päällä. Eikä tarvitse silloin kuunnella väsykiukkuista tyttöä koko iltapäivää, kun ei pihalle pääse. Aamusta käytiin kaupassa ja katsotaan nyt, mitä keksitään iltapäivälle. Suunnittelin kyllä sämpylöiden paistoa, koska siitä tyttönen tuntuu tykkäävän ja menisihän siinä mukavasti aikaakin.

Turvotuksista ja painosta vielä: Eli vielä ei näy turvotuksia, paitsi joskus hyvin suolaherkkupäivän jälkeen voi olla sukan rannut nilkoissa, jos on ollut paljon jalkeilla. Sormukset on vielä täysin paikoillaan ja liikkuvat tarvittaessa. Toisaalta ei esikoisenkaan aikaan tullut turvotuksia, vaan sormuksia pidin laitokselle lähtöön asti. :) Painoa on tullut noin 4kg tämän 7kk:n aikana, vaikkakin ei esikoiseltakaan paljoa tullut, kokonaisuutena vain 5kg, eli se voipi ylittyä tällä erää. :) Maanantaina tietää tarkemmin, paljonko on painoa tullut, kun on tuo neuvolan käynti edessä.
 
Täällä yksi turvoksissa oleva!
Viimeksi eilen "ihastelin" jalkateriäni, jotka oli komeasti turvoksissa. Toisessa jalassa varpaat oli niin turvonnu, etten saanu levitettyä niitä erilleen tai kunnolla edes liikutettua.
Mahakin on välillä niin turvoksissa, ettei mitään tolkkua.
En ole käyttäny sormuksiani koko raskausaikana, mutta yksi päivä meinasin laittaa ne sormeen. EHEI! Tuntui ettei veri kierrä sormessa, enkä meinannu saada niitä enää pois.
Onneksi tuo turvotus helpottaa välillä, etenkin nyt kun pahimmat helteet on ainakin toistaiseksi takana päin.

Käväisin torstaina neuvolassa. Eipä siellä mitään ihmeempiä, kovasti terkkari kyseli mun verenpaineista ja antoi lopulta niitä pissaliuskoja nipun kotiin. Käski tarkkailla entistä aktiivisemmin niitä paineita ja turvotusta. Mikäli paineet nousee ja turvotus pahenee, niin pitäisi kotona niitä testejä tehdä sen raskausmyrkytyksen vuoksi.
Kolmen viikon päästä ollaan kuulemma jo hyvillä vesillä, mutta vielä parempi olisi jos päästäis viikolle 36 ja 37 on jo loistava saavutus.
Mainitsin sille, että on ollut jo pitempään tunne, ettei tämän kanssa sinne laskettuunaikaan päästä. Terkkari totesi, että yleensä tuollaset aavistukset pitää paikkansa. Kuhan päästäis edes sinne elokuun lopulle...
Paino oli noussu puolisen kiloa, mutta pistettiin se kyllä turvotuksen piikkiin ja lisäksi olin syönyt tavallista tuhdimman aamupalan ennen neuvolaan lähtöä.

Liikkumisesta ei tule oikeastaan yhtään mitään. Alapäähän sattuu niin pirusti, että kävely on yhtä irvistelyä. Terkkarin mukaan ovat liitoskipuja. Nyt on ollut myös aavistuksen kivuliaita supistuksia levossa. Terkkari vain käski levätä mahdollisimman paljon, eikä mitään turhaa heilumista ja liikkumista, joten täällä ei paljon lenkillä käydä.
Nukkuminen hankaloitunut entisestään, kun oon pistänyt merkille, etten kärsi juurikaan nukkua vasemmalla kyljellä. Eli en pysty nukkumaan kuin oikealla kyljellä, eikä sillä voi koko yötä maata.
Eli täällä odotetaan myös, että se syksy tulisi pian ja saisi tuon pikkuisen ulos.

Mieliala on kuitenkin pysynyt hyvänä ja pikkuisen jatkuvasti voimistuvat liikkeet pelastaa pahimmankin päivän :)
Vaatteitakin ollaan saatu ostettua jonkin verran, mutta vielä pitäisi vähän jotain hankkia. Täytynee tyytyä nettishoppailuun, kun ei minusta tuonne kaupoille oikein ole.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top