Heinäkuun höpötykset
- Ketjun aloittaja Piaffi
- Aloituspäivämäärä
Piaffi
Jostain jotain jo tietävä
Pinky, vauvan liikkeistä: Odotan hermona sitä, kun pitää alkaa laskea vauvan liikkeitä. Niitä kai pitäisi tuntea x määrä/tunti ja minulla ei todellakaan ole niin! Tunnen vauvan liikkeitä päivittäin usein aamupäivisin ja alkuillasta, mutta muuten on suht hiljaista. Ultrissa on ollut aina liikkuvainen ja normisti kehittyvä vauva, joten olen yrittänyt suitsia vilkasta mielikuvitustani. Kätilö rauhoittelikin rakenneultrassa, että kohtu vain on tilava ja että nämä asiat ovat hyvin yksilöllisiä. Toisaalta ensimmäisellä kierroksella vaikka itse olinkin SUURI niin vauva oli pieni (46cm, 3135g) ja samalta näyttää kehitys ja raskauden eteneminen nytkin. Eli onhan se maalaisjärjelläkin eri asia tuntea 3kg kuin 4.5kg vauvan liikkeitä?
Edellisessä raskaudessa minulla oli myös sama juttu, eli en tuntenut vauvan liikkeitä loppuvaiheessakaan kovinkaan paljoa. Kävin jopa Naistenklinikalla tsekkauttamassa asiaa ja kaikki oli hyvin. Lääkäri ultrasi ja kysyi, että tunsinko liikkeen, vauva oli juuri liikkunut todella aktiivisesti ja minä en tuntenut YHTÄÄN mitään. Ja nyt siis puhutaan about rv 36 tai 37...! Siitä sain varmuutta ja luottamusta vauvan vointiin liittyen enkä stressannut asiasta enää niin paljoa.
Tällaisia sekalaisia tuntoja tästä asiasta...
Edellisessä raskaudessa minulla oli myös sama juttu, eli en tuntenut vauvan liikkeitä loppuvaiheessakaan kovinkaan paljoa. Kävin jopa Naistenklinikalla tsekkauttamassa asiaa ja kaikki oli hyvin. Lääkäri ultrasi ja kysyi, että tunsinko liikkeen, vauva oli juuri liikkunut todella aktiivisesti ja minä en tuntenut YHTÄÄN mitään. Ja nyt siis puhutaan about rv 36 tai 37...! Siitä sain varmuutta ja luottamusta vauvan vointiin liittyen enkä stressannut asiasta enää niin paljoa.
Tällaisia sekalaisia tuntoja tästä asiasta...
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Siis miksi teidän pitää alkaa laskea niitä liikkeitä?
Onko tämä normaali käytäntö, että kaikkien odottajien on jossain vaiheessa ruvettava niitä laskemaan? Vai joutuuko niitä laskemaan, jostain ihan tietystä syystä?
Onko tämä normaali käytäntö, että kaikkien odottajien on jossain vaiheessa ruvettava niitä laskemaan? Vai joutuuko niitä laskemaan, jostain ihan tietystä syystä?
Piaffi
Jostain jotain jo tietävä
Liikelaskennasta: Liikelaskentaa suositellaan nykyään kaikille odottajille n. rv 35 alkaen. Riskiraskauksissa (esim. varhainen pre-eklampsia, kasvun hidastuminen, äidin diabetes, hepatoosi) liikelaskenta aloitetaan aikaisemmin, mahdollisesti jo 28 raskausviikosta lähtien.
Sikiön liiketarkkailua on alettu käyttää hyväksi vauvan kohdunsisäisen voinnin seurannassa. Äiti tuntee 80% kaikista vauvan liikkeistä. Sillä on kohdussa erilaisia liikkeitä: heikkoja, lyhyitä tai vahvoja sarjoja sekä pyörimisliikkeitä. Hikka tuntuu äidistä vasaran naputtelulta vatsanpeitteisiin. Hikkaliikettä ei kuitenkaan lasketa. Liikemäärä pysyy päivittäin kutakuinkin vakiona loppuraskauteen asti.
Kaikki erilaiset, selvästi erilliset liikahdukset voit laskea liikkeeksi. Ei kuitenkaan hikkaa. Jos tunnet vähemmän kuin 10 liikettä tunnin aikana laske toinen tunti vähän ajan kuluttua.
Ohjeet ja käytännöt vaihtelevat varmasti tässäkin asiassa paikkakunnittain, ihan niinkuin matkan varrella olemme huomanneet muissakin asioissa..
Sikiön liiketarkkailua on alettu käyttää hyväksi vauvan kohdunsisäisen voinnin seurannassa. Äiti tuntee 80% kaikista vauvan liikkeistä. Sillä on kohdussa erilaisia liikkeitä: heikkoja, lyhyitä tai vahvoja sarjoja sekä pyörimisliikkeitä. Hikka tuntuu äidistä vasaran naputtelulta vatsanpeitteisiin. Hikkaliikettä ei kuitenkaan lasketa. Liikemäärä pysyy päivittäin kutakuinkin vakiona loppuraskauteen asti.
Kaikki erilaiset, selvästi erilliset liikahdukset voit laskea liikkeeksi. Ei kuitenkaan hikkaa. Jos tunnet vähemmän kuin 10 liikettä tunnin aikana laske toinen tunti vähän ajan kuluttua.
Ohjeet ja käytännöt vaihtelevat varmasti tässäkin asiassa paikkakunnittain, ihan niinkuin matkan varrella olemme huomanneet muissakin asioissa..
Pikkukalhu
Jostain jotain jo tietävä
Mä en oo koskaan kuullutkaan tollasesta et pitäis liikkeitä laskea... tosin ensimmäistä tässä odotellaan :) muistan vain kuulleeni, että loppua kohden pitää huolestua jos vauva yhtäkkiä lopettaa liikkumasta... Noh, eiköhän ne neuvolassa sitten kerro jos tarvitsee liikkeitä tarkkailla..
Aika on mennyt ihan hirveän nopeasti! Ja varmaan loppu kesä menee myös vauhdilla kunhan päästään reissaamaan pitkin Suomea :)
Aika on mennyt ihan hirveän nopeasti! Ja varmaan loppu kesä menee myös vauhdilla kunhan päästään reissaamaan pitkin Suomea :)
hanhikki
Oman äänensä löytänyt
Lillii: Oon mä yrittäny vihjailla et jos mies hakis muita töitä, mutta
kun kuulemma ei halua tehä mitään muuta kun tuota. Ja ei aja ulkomaita
myöten, ihan kotimaassa, mut ku se firman ajojärjestelijä laittaa niin
paljon ajoja että pakko yöpyä tien päällä siinä rekan nupissa kun muuten
menis ajoajat yli, ja nehän ei saa mennä.. Sitä mäkin oon miettiny et
mitähän mahtaa tapahtua jos mies joskus sairastuu.. :/ ku tuntuu jo nyt
ihanku se olis jotenki korvaamaton, tyyliin "jos sä et nyt vie tota
kuormaa tonne, se paperitehdas seisoo sitte". Tukiverkosto on ihan hyvä
muuten mut ne on kaikki puhelimen päässä, samassa kaupungissa ei
oikeestaan ketään. Syksy näyttää mitä tapahtuu meidän elämässä.....
Liikkeistä: Ihan uus juttu että pitäis liikkeitä laskea.. Pitääki huvikseen laskee joskus jos muistaa yhen tunnin ajan. Kyllä mä luulisin et kymmeniä yhen tunnin aikana, riippuu tietty ajankohdasta.
Täällä alkaa olla vähän tukalaa kun lämpötila nousee. Turvottaa tosi paljon. Töissä on jo niin vaikeeta et tänään päätin varata ajan lääkärille, ja sanoo että kun ei jaksa enää niin ei jaksa, kaks viikkoa saikkua kiitos. Kuitenki viimenen kuukausi menny supistelujen ja selkäsäryn ja muiden vaivojen kanssa joka päivä ihan voimien äärirajoilla. Mua vaan jotenki pelottaa et jos se lääkäri sanooki et mitäs valitat, töihin siitä. :/
Liikkeistä: Ihan uus juttu että pitäis liikkeitä laskea.. Pitääki huvikseen laskee joskus jos muistaa yhen tunnin ajan. Kyllä mä luulisin et kymmeniä yhen tunnin aikana, riippuu tietty ajankohdasta.
Täällä alkaa olla vähän tukalaa kun lämpötila nousee. Turvottaa tosi paljon. Töissä on jo niin vaikeeta et tänään päätin varata ajan lääkärille, ja sanoo että kun ei jaksa enää niin ei jaksa, kaks viikkoa saikkua kiitos. Kuitenki viimenen kuukausi menny supistelujen ja selkäsäryn ja muiden vaivojen kanssa joka päivä ihan voimien äärirajoilla. Mua vaan jotenki pelottaa et jos se lääkäri sanooki et mitäs valitat, töihin siitä. :/
Kirjoittelenpa minäkin pitkästä aikaa. :) Hulinaviikonloppu takana, oli vieraita perjantaista sunnuntaihin ja sunnuntaina vielä kummipojan 1v-synttärit. Siis mukava viikonloppu, vaikkakin vähän raskas. Ruokien laittoa ja sen sellaista... Tänään käytiin esikoisen kanssa leikkipuistossa tuolla noin kilometrin päässä ja jopas oli hikistä puuhaa tuo pyöräily. Oli pari tosi raskasta ylämäkeä, mutta vastapainoksi pari isompaa alamäkeäkin. Hyvin matkasta selvisin, eikä edes supistellut, kuten reippaasti kävellessä tulee noita harjoitussupistuksia välillä tiuhaankin. Vaikkakin kunto on ihan rapakunto, liittynee varmaan tähän kasvaneeseen vyötärönympärykseen. Huomenna olisi tarkoitus lähteä lapsosen kanssa käymään naapurikaupungissa, vähän vain epäilyttää matkaaminen linja-autolla, kun junavuorot on katkolla rataremontin vuoksi.
Liikelaskennasta: Esikoisen aikaan sain käskyn toteuttaa liikelaskentaa rv 30 jälkeen ja oli tosiaan 10 liikettä tunnissa tuo "suositus". Esikoisella kymmenen liikettä tuli herkästi jo puolen tunnin aikana, mutta nyt en ole varma noista kymmenestä liikkeestä tunnissa, on sen verran rauhallisempi lapsi nyt tulossa. Rauhallisuus voi tietysti olla myös vain ohimenevää ja ahkerampi liikkuminen sitten edessä syntymän jälkeen.
Muuten raskaus on edennyt jo 28+0 tänään, eli kolmas kolmannes alussa. Eikä edelleenkään suurempia "vaivoja". Vain satunnaista närästystä ja joskus vähän lonkkaa vihlaisee. Nyt nukun öisinkin jo melkeinpä täysiä unia, jos ei oteta pakollisia vessareissuja (1-2) tai lapsosen heräämistä huomioon. Ehken on tosiaan askel hidastunut aiemmasta.
Olen muuten saanut lisää kanssaodottajia lähipiiriini, kylläkin yhdellä laskettu aika lokakuulla ja kaksi muuta saa pienokaisen vasta kevättalvella. Mukava vähän vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia heidänkin kanssaan. Mutta nyt laittamaan lapselle iltapuuroa, jotta saa tuon uhmiksen yöunille.
Liikelaskennasta: Esikoisen aikaan sain käskyn toteuttaa liikelaskentaa rv 30 jälkeen ja oli tosiaan 10 liikettä tunnissa tuo "suositus". Esikoisella kymmenen liikettä tuli herkästi jo puolen tunnin aikana, mutta nyt en ole varma noista kymmenestä liikkeestä tunnissa, on sen verran rauhallisempi lapsi nyt tulossa. Rauhallisuus voi tietysti olla myös vain ohimenevää ja ahkerampi liikkuminen sitten edessä syntymän jälkeen.
Muuten raskaus on edennyt jo 28+0 tänään, eli kolmas kolmannes alussa. Eikä edelleenkään suurempia "vaivoja". Vain satunnaista närästystä ja joskus vähän lonkkaa vihlaisee. Nyt nukun öisinkin jo melkeinpä täysiä unia, jos ei oteta pakollisia vessareissuja (1-2) tai lapsosen heräämistä huomioon. Ehken on tosiaan askel hidastunut aiemmasta.
Olen muuten saanut lisää kanssaodottajia lähipiiriini, kylläkin yhdellä laskettu aika lokakuulla ja kaksi muuta saa pienokaisen vasta kevättalvella. Mukava vähän vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia heidänkin kanssaan. Mutta nyt laittamaan lapselle iltapuuroa, jotta saa tuon uhmiksen yöunille.
Apua, heinäkuu jo!
Synnytys alkaa jo ihan oikeasti pyöriä päässä viikko viikolta enemmän ja enemmän. Toivottavasti vielä ei kuitenkaan tarvitse lähteä, mutta kyllä tässä alkaa jo ihan tosissaan miettiä että mitä sinne sairaalakassiin laitetaan ja mitä toivon synnytykseltä.
SweetSeptember: Ilmeisesti mun rasvailut on sitten olleet ihan turhia raskausarpia ajatellen. No, eipä kai siitä haittaakaan ole ollut, saattaa se siihen kiristykseen ainakin vähän auttaa.
Synnytys alkaa jo ihan oikeasti pyöriä päässä viikko viikolta enemmän ja enemmän. Toivottavasti vielä ei kuitenkaan tarvitse lähteä, mutta kyllä tässä alkaa jo ihan tosissaan miettiä että mitä sinne sairaalakassiin laitetaan ja mitä toivon synnytykseltä.
SweetSeptember: Ilmeisesti mun rasvailut on sitten olleet ihan turhia raskausarpia ajatellen. No, eipä kai siitä haittaakaan ole ollut, saattaa se siihen kiristykseen ainakin vähän auttaa.
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Pinky: Tuskin siitä rasvailusta haittaakaan on ollut :) Auttaahan se ainakin ihonvenymisestä johtuvaan kutinaan ja pysyypähän iho muutenkin hyvänä, vaikka niitä arpia sitten tulisikin.
Täällä menee yöt nyt pyöriessä millon minkäkin takia. Jos ei ota mahaan, niin sitten särkee päätä tai niskaa. Viimekin yö meni niskasäryssä, kunnes kävin neljältä aamulla ottamassa särkylääkkeen. Sain aikani odottaa, että lääke alkoi tehota ja sain taas nukuttua. Kyllä olisi aamulla uni sitten maistunut, mutta alakerran muksu parku taukoamatta ties kuinka pitkään, eikä siinä saanu enää nukuttua.
Piti lähteä tänään miehen kanssa kaupoille shoppailee vauvalle vaatetta ja ehkä siinä samalla miehellekin, mutta käyn nyt kyllä niin puolivaloilla, että saa nähdä jaksanko lähteä.
Lisäksi ottaa alavatsaan ilkeesti. Onko muilla alkanut olla alavatsakipuja ihan levossa?
Välillä tuntuu ilkeä pistävä kipu tuolla alavatsan oikealla puolella ja välillä koko alavatsa on aran ja kipeän oloinen.
Mulla on myös alkanut olla sellasta vihlovaa kipua alapäässä ja takapuolessa.
Kovilla alkaa kroppa tosiaan olee :(
Kuhan nyt pääsis edes elokuulle. Päivä päivältä vahvistuu se tunne, ettei tässä syyskuulle välttämättä selvitä. Täytyy vaan yrittää ottaa rauhallisesti ja olla hermoilematta...
Täällä menee yöt nyt pyöriessä millon minkäkin takia. Jos ei ota mahaan, niin sitten särkee päätä tai niskaa. Viimekin yö meni niskasäryssä, kunnes kävin neljältä aamulla ottamassa särkylääkkeen. Sain aikani odottaa, että lääke alkoi tehota ja sain taas nukuttua. Kyllä olisi aamulla uni sitten maistunut, mutta alakerran muksu parku taukoamatta ties kuinka pitkään, eikä siinä saanu enää nukuttua.
Piti lähteä tänään miehen kanssa kaupoille shoppailee vauvalle vaatetta ja ehkä siinä samalla miehellekin, mutta käyn nyt kyllä niin puolivaloilla, että saa nähdä jaksanko lähteä.
Lisäksi ottaa alavatsaan ilkeesti. Onko muilla alkanut olla alavatsakipuja ihan levossa?
Välillä tuntuu ilkeä pistävä kipu tuolla alavatsan oikealla puolella ja välillä koko alavatsa on aran ja kipeän oloinen.
Mulla on myös alkanut olla sellasta vihlovaa kipua alapäässä ja takapuolessa.
Kovilla alkaa kroppa tosiaan olee :(
Kuhan nyt pääsis edes elokuulle. Päivä päivältä vahvistuu se tunne, ettei tässä syyskuulle välttämättä selvitä. Täytyy vaan yrittää ottaa rauhallisesti ja olla hermoilematta...
Mahan rasvaamisesta: Aloin öljytä vatsaa suihkun jälkeen joskus rv 17 avokadoöljyllä (ei ruokaosastolta vaan ekokaupasta ostetulla, heh). Valmistaja on muistaakseni Provida, joka tekee luonnonkosmetiikkaa, ja mainostekstin mukaan ehkäisee raskausarpia. Luulisin itsekin, että raskausarpien syntyminen riippuu paljolti ihotyypistä ja geeneistä, toisille tulee niitä murrosiässä jo, ja mun äidille ei tullut lainkaan, vaikka on ollut kolmesti raskaana ja yksi niistä oli kaksoisraskaus. Mulla kuitenkin on raskaus kuivattanut ihoa jonkin verran (paitsi naamasta...viime viikkoina on alkanut pukata finnejä), ja nahan venymisen tuntee kutinana ja kirvelynä, jos öljyäminen jää vajaaksi. Ja onhan se kiva rutiini, kun suihkun jälkeen silittelee mahaansa :-)
SweetSeptember: Mä nukun nykyisin huomattavasti paremmin kuin pari kuukautta sitten, mutta onneksi heräilen 2-3 tunnin välein vaihtamaan asentoa. Jos jämähdän yhdelle ja samalle kyljelle yli 3 tunniksi nukkumaan, niin tuntuu kyllä kuin se kylki olisi potkittu mustelmille, kun vauvan yksiö painaa jo kaikki omat sisäelimet lysyyn... Mulla on pitkään istumisen ja pitkään jalkeilla olon ja turhan vauhdikkaan puuhailun jälkeen nivusten, häpyluun ja alavatsan seudulla kipuilua, mutta toistaiseksi se on mennyt aina makaamalla ohi. Myös vauva on viime päivinä viihtynyt tosi alhaalla ja pukkaa päätään mun virtsarakkoon ja lantionpohjaan, välillä nyrkkeilee peräsuolta kohti, pistää kyllä irvistämään :-) Hassu pikku ihminen siellä. Ja jos ruokaväli venähtää liian pitkäksi, niin seuraava ateria aiheuttaa vatsakipuja, joita saa välillä kyllä oikein tarkkailla, että ovatko ne ruoansulatuskipuja vai jotain vakavamman oloista. Pallovatsa taitaa kuitenkin painaa jo sinne taaksekin päin ja vetää suoliston uusille mutkille.
Väsyneenä, stressaantuneena ja välillä muuten vaan kiivaasti vaivaavat harjoitussupistukset kyllä pistävät välillä pelkäämään ennenaikaisuutta. Eilenkin tuntui, että työpäivän jälkeen parikin askelta sai mahan kiristymään lyijynpainavaksi palloksi. Pari sellaistakin tuli, etten ollut varma enää kivuttomuudesta, kun vatsaa nipisteli vielä syömisen jäljiltä muutenkin. Toisaalta viimeksi neuvolalääkäri sanoi, ettei rv 32 jälkeen enää yritettäisi estellä, jos synnytys näyttäisi lähestyvän. Muutama viikko kun vielä sinnitellään, niin vauvat ovat jo parikiloisia! Ja todennäköisempää kuitenkin on, että menee ihan täysille viikoille asti, jos ei ole mitään merkkejä ennenaikaisuudesta. Olisi tietysti kivointa, että vauva pysyisi kasvamassa täysiaikaisuuteen asti - mutta ei ehkä kovin montaa päivää yli lasketun ajan ;-)
Koska sulla on SweetSeptember seuraava neuvola tai lääkäri? Katsottiinko sun kohdunkaula siinä viime viikon ultrassa?
Nolo kysymys: Pettääkö kellään muulla virtsanpidätyskyky aivastellessa? Olen jumppaillut lantionpohjalihaksia alkuraskaudesta asti ja olin fyysisesti ihan hyväkuntoinen raskaaksi tullessa, mutta niin vain aivastukset saavat aikaan ei-toivottuja lirahduksia...:-/ Nyt siitepölyaikaan vähän kiusallista! Outoa kyllä, mielestäni hyvin täysi rakko ei niinkään lisää riskiä, vaan ennemminkin täysi vatsa-laukku :-o On siinä kovin elegantti olo, kun ruokapöydästä lähtiessä aivastaa ja pissaa housuihinsa...
Huomenna alkaa kesäloma ja sen jälkeen äitiys"loma"! :-D
SweetSeptember: Mä nukun nykyisin huomattavasti paremmin kuin pari kuukautta sitten, mutta onneksi heräilen 2-3 tunnin välein vaihtamaan asentoa. Jos jämähdän yhdelle ja samalle kyljelle yli 3 tunniksi nukkumaan, niin tuntuu kyllä kuin se kylki olisi potkittu mustelmille, kun vauvan yksiö painaa jo kaikki omat sisäelimet lysyyn... Mulla on pitkään istumisen ja pitkään jalkeilla olon ja turhan vauhdikkaan puuhailun jälkeen nivusten, häpyluun ja alavatsan seudulla kipuilua, mutta toistaiseksi se on mennyt aina makaamalla ohi. Myös vauva on viime päivinä viihtynyt tosi alhaalla ja pukkaa päätään mun virtsarakkoon ja lantionpohjaan, välillä nyrkkeilee peräsuolta kohti, pistää kyllä irvistämään :-) Hassu pikku ihminen siellä. Ja jos ruokaväli venähtää liian pitkäksi, niin seuraava ateria aiheuttaa vatsakipuja, joita saa välillä kyllä oikein tarkkailla, että ovatko ne ruoansulatuskipuja vai jotain vakavamman oloista. Pallovatsa taitaa kuitenkin painaa jo sinne taaksekin päin ja vetää suoliston uusille mutkille.
Väsyneenä, stressaantuneena ja välillä muuten vaan kiivaasti vaivaavat harjoitussupistukset kyllä pistävät välillä pelkäämään ennenaikaisuutta. Eilenkin tuntui, että työpäivän jälkeen parikin askelta sai mahan kiristymään lyijynpainavaksi palloksi. Pari sellaistakin tuli, etten ollut varma enää kivuttomuudesta, kun vatsaa nipisteli vielä syömisen jäljiltä muutenkin. Toisaalta viimeksi neuvolalääkäri sanoi, ettei rv 32 jälkeen enää yritettäisi estellä, jos synnytys näyttäisi lähestyvän. Muutama viikko kun vielä sinnitellään, niin vauvat ovat jo parikiloisia! Ja todennäköisempää kuitenkin on, että menee ihan täysille viikoille asti, jos ei ole mitään merkkejä ennenaikaisuudesta. Olisi tietysti kivointa, että vauva pysyisi kasvamassa täysiaikaisuuteen asti - mutta ei ehkä kovin montaa päivää yli lasketun ajan ;-)
Koska sulla on SweetSeptember seuraava neuvola tai lääkäri? Katsottiinko sun kohdunkaula siinä viime viikon ultrassa?
Nolo kysymys: Pettääkö kellään muulla virtsanpidätyskyky aivastellessa? Olen jumppaillut lantionpohjalihaksia alkuraskaudesta asti ja olin fyysisesti ihan hyväkuntoinen raskaaksi tullessa, mutta niin vain aivastukset saavat aikaan ei-toivottuja lirahduksia...:-/ Nyt siitepölyaikaan vähän kiusallista! Outoa kyllä, mielestäni hyvin täysi rakko ei niinkään lisää riskiä, vaan ennemminkin täysi vatsa-laukku :-o On siinä kovin elegantti olo, kun ruokapöydästä lähtiessä aivastaa ja pissaa housuihinsa...
Huomenna alkaa kesäloma ja sen jälkeen äitiys"loma"! :-D
Kirjottelenpa pitkästä aikaa tänne, yleensä tulee vain lueskeltua. Tosiaan itsekkin tajusi että nythän on jo heinäkuu ja enää vain elo- ja syyskuu! On kyllä aika mennyt nopsaan. Tuttujen mielestä maha on tosi pieni, vaikka itsestä tuntuu että se olisi nyt oikein pullahtanut esille. :)
Raskausarvista: Minulla ei ainakaan vielä ole mahaan ilmestynyt, mutta rinnat onkin ihan arvilla.
Nukkumisesta: Tulee juostua 1-3krt yössä vessassa. Muutenkin tulee pyörittyä sängyssä, kun paras asento olis nukkua vasemmalla kyljellä, mutta jossain vaiheessa alkaa paikat puutua. Oikeella kyljellä alkaa yleensä tuntumaan jossain alavatsalla, varmaan joku sisuskalut jää sen verran litistyksiin.
Tavaroista: Tutulta saatiin hoitopöytä, jalallinen amme, ja iso kasa vaatteita. Äitiyspakkaus tuli eilen, ja sain myös eilen tilattua vaunut, turvakaukalon ja sitterin. Miehen mummolasta haettiin kehto, jossa mieskin on pienenä nukkunut, yläkertaan ostetaan kyllä vielä pinnasänky. Tutteja ja tuttipullo hankittu, ja vaatteita saattaa olla jo vähän liikaakin :D
Raskausarvista: Minulla ei ainakaan vielä ole mahaan ilmestynyt, mutta rinnat onkin ihan arvilla.
Nukkumisesta: Tulee juostua 1-3krt yössä vessassa. Muutenkin tulee pyörittyä sängyssä, kun paras asento olis nukkua vasemmalla kyljellä, mutta jossain vaiheessa alkaa paikat puutua. Oikeella kyljellä alkaa yleensä tuntumaan jossain alavatsalla, varmaan joku sisuskalut jää sen verran litistyksiin.
Tavaroista: Tutulta saatiin hoitopöytä, jalallinen amme, ja iso kasa vaatteita. Äitiyspakkaus tuli eilen, ja sain myös eilen tilattua vaunut, turvakaukalon ja sitterin. Miehen mummolasta haettiin kehto, jossa mieskin on pienenä nukkunut, yläkertaan ostetaan kyllä vielä pinnasänky. Tutteja ja tuttipullo hankittu, ja vaatteita saattaa olla jo vähän liikaakin :D
hanhikki
Oman äänensä löytänyt
September: Vastausta noloon kysymykseen joka ei ensinkään oo mun mielestä nolo... :) Sama juttu itelläni et lirahtaa tippa tai kaks aivastaessa.. Ja kuulemma tuttu vaiva monille mun tuntemille äideille. :) Ite ostin kaupasta Tenan kaikkein pienimpiä pikkuhousunsuojia, mun mielestä ne on tosi hyviä, imee kaikki tipat mitä tulee ja pysyy kuivana ja pitää epämiellyttävät hajutki piilossa. :) Kokeile ihmeessä. :)
Hyvää heinäkuuta kaikille! Onneks ei ainakaan vielä mahdottomia helteitä pitele. En muutenkaan oo juuri kesäihminen ja pojan kanssa on kuitenkin oltava ulkona, niin onneks ei oo kovin kuuma.
LIIKKELASKENNASTA: Sain esikoisesta laskentaohjeet aikanaan. Tais olla sokerirasituksesta seuraava päivä, kun en tuntenut mielestäni liikkeita kunnolla. Kävin sitten ultrassa ja kaikki oli ok. Kätilö antoi silloin ne ohjeet ja sanoi, että tehdä silloin jos alkaa tuntumaan, että lapsi ei oo liikkunut normaalisti. Kai näillä masuasukeilla on se oma päivärytminsä ja äiti sitten tottuu siihen niin, että vasta poikkeava toiminta herättää huomiota. En nyt muista tarkalleen mitä niissä ohjeissa oli, mutta jotenkin silleen, että ensin nauttia lasillinen kylmää sokeripitoista juomaa (itse kyllä vetelin ligh-limua ja ainakin mulle/muksulle se riitti) ja sitten vasemmalle kyljelle makuulle ja kello viereen. Mutta mitään seurantaa ei siis tarvinnu pitää, vaan ainoostaan siinä tapauksessa, että liikkumisessa on jotain normaalista poikkeavaa.
SEPTEMBER: Mulla meinaa kans olla noita lirahteluongelmia. Ja ei oo kans väliä vaikka rakko ei täynnä oliskaan. Eniten varmaan vaikuttaa vauvan asento. Ihanaa aivastaa aina jalat ristissä. Ja sekään ei välttämättä auta. Sama juttu oli esikoisen kanssa. Oonkin noita geisha-kuulia tässä suunnitellut. Kun vaan sais aikaseks tilata sellaiset.
LIIKKELASKENNASTA: Sain esikoisesta laskentaohjeet aikanaan. Tais olla sokerirasituksesta seuraava päivä, kun en tuntenut mielestäni liikkeita kunnolla. Kävin sitten ultrassa ja kaikki oli ok. Kätilö antoi silloin ne ohjeet ja sanoi, että tehdä silloin jos alkaa tuntumaan, että lapsi ei oo liikkunut normaalisti. Kai näillä masuasukeilla on se oma päivärytminsä ja äiti sitten tottuu siihen niin, että vasta poikkeava toiminta herättää huomiota. En nyt muista tarkalleen mitä niissä ohjeissa oli, mutta jotenkin silleen, että ensin nauttia lasillinen kylmää sokeripitoista juomaa (itse kyllä vetelin ligh-limua ja ainakin mulle/muksulle se riitti) ja sitten vasemmalle kyljelle makuulle ja kello viereen. Mutta mitään seurantaa ei siis tarvinnu pitää, vaan ainoostaan siinä tapauksessa, että liikkumisessa on jotain normaalista poikkeavaa.
SEPTEMBER: Mulla meinaa kans olla noita lirahteluongelmia. Ja ei oo kans väliä vaikka rakko ei täynnä oliskaan. Eniten varmaan vaikuttaa vauvan asento. Ihanaa aivastaa aina jalat ristissä. Ja sekään ei välttämättä auta. Sama juttu oli esikoisen kanssa. Oonkin noita geisha-kuulia tässä suunnitellut. Kun vaan sais aikaseks tilata sellaiset.
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
September: Ei tehty minkäänsortin sisätutkimusta sen ultran yhteydessä.
Ensviikolla seuraava neuvola, että jospa sinne asti pärjäilis ja ottais siellä sitten puheeksi. Harjotussupistuksia on ollu nyt aika hissukseen, mutta kieltämättä nuo alapään pistävät kivut vähät mietityttää. Neuvolalääkärin tapaamisia ei enää ole, ellei tule eteen jotain syytä tarkistukseen.
Itse en ole huomannut virtsankarkailua, mutta valkovuoto on todella runsasta ja pikkuhousunsuojia kuluu.
Rinnat vuotaa myös enemmän ja enemmän ja kirkas neste on muuttunut valkoiseksi.
Sinällään ärsyttävää, että liivit ahdistaa ihan hirveästi, enkä halua niitä kotosalla kaiken aikaa käyttää, jolloin en myöskään voi käyttää liivinsuojia. Tämä tietysti johtaa siihen, että juuri päälle vaihdetussa puhtaassa paidassa on aika pian märät läntit rintojen kohdalla. Myös yöllä en pysty nukkumaan liivit päällä tai edes paita, kun on kuuma ja ahdistaa kaikki ylimääräinen kangas ympärillä. Sen seurauksena lakanat onkin täynnä maitolänttejä. Mieskään ei oikein tykkää, jos oon painautunu sen paljasta ihoa vasten nukkumaan ja vuotanu sitten sen päälle :D
Kieltämättä alkaa se synnytys kummittelee mielessä. Eniten mua tuntuu jännittävän se lapsiveden tulo, että missähän se tulee tapahtumaan. Oon jo miettiny, että onko sitä vuorattava sohva ja sänky muovilla ja pyyhkeillä, etteivät mene pilalle, jos niille pääsee. Tai että pitääkö matot ottaa lattialta, etenkin tuommoset vaikeasti pestävät :P
Myös miettiny, että mites sinne sairaalaan sitten pääsee, jos eivät ambulanssia lähetä. Kuullu puhuttavan, etteivät kaikki taksikuskit ota kyytiin synnyttäviä. Tiedä sitten...
Sitäkin kerkesin jo miettimään, että miten sieltä sairaalasta pääsis sitten kotiin vauvan kanssa. Meillä ei ole ihan heti aikomusta hankkia sitä turvakaukaloa, kun ei meillä ole autoakaan. Mietin jo, että onko se tultava linkillä, mutta sitten luin, että takseissakin voi olla turvakaukalo. Sitä pitää vaan ilmeisesti hyvissä ajoin tilata se taksi, jos haluaa siellä sellaisen olevan.
Noh... Toivon mukaan tuohon on vielä aikaa ja niitä kerkee pohtimaan sitten, kun on ajankohtaista :)
Ensviikolla seuraava neuvola, että jospa sinne asti pärjäilis ja ottais siellä sitten puheeksi. Harjotussupistuksia on ollu nyt aika hissukseen, mutta kieltämättä nuo alapään pistävät kivut vähät mietityttää. Neuvolalääkärin tapaamisia ei enää ole, ellei tule eteen jotain syytä tarkistukseen.
Itse en ole huomannut virtsankarkailua, mutta valkovuoto on todella runsasta ja pikkuhousunsuojia kuluu.
Rinnat vuotaa myös enemmän ja enemmän ja kirkas neste on muuttunut valkoiseksi.
Sinällään ärsyttävää, että liivit ahdistaa ihan hirveästi, enkä halua niitä kotosalla kaiken aikaa käyttää, jolloin en myöskään voi käyttää liivinsuojia. Tämä tietysti johtaa siihen, että juuri päälle vaihdetussa puhtaassa paidassa on aika pian märät läntit rintojen kohdalla. Myös yöllä en pysty nukkumaan liivit päällä tai edes paita, kun on kuuma ja ahdistaa kaikki ylimääräinen kangas ympärillä. Sen seurauksena lakanat onkin täynnä maitolänttejä. Mieskään ei oikein tykkää, jos oon painautunu sen paljasta ihoa vasten nukkumaan ja vuotanu sitten sen päälle :D
Kieltämättä alkaa se synnytys kummittelee mielessä. Eniten mua tuntuu jännittävän se lapsiveden tulo, että missähän se tulee tapahtumaan. Oon jo miettiny, että onko sitä vuorattava sohva ja sänky muovilla ja pyyhkeillä, etteivät mene pilalle, jos niille pääsee. Tai että pitääkö matot ottaa lattialta, etenkin tuommoset vaikeasti pestävät :P
Myös miettiny, että mites sinne sairaalaan sitten pääsee, jos eivät ambulanssia lähetä. Kuullu puhuttavan, etteivät kaikki taksikuskit ota kyytiin synnyttäviä. Tiedä sitten...
Sitäkin kerkesin jo miettimään, että miten sieltä sairaalasta pääsis sitten kotiin vauvan kanssa. Meillä ei ole ihan heti aikomusta hankkia sitä turvakaukaloa, kun ei meillä ole autoakaan. Mietin jo, että onko se tultava linkillä, mutta sitten luin, että takseissakin voi olla turvakaukalo. Sitä pitää vaan ilmeisesti hyvissä ajoin tilata se taksi, jos haluaa siellä sellaisen olevan.
Noh... Toivon mukaan tuohon on vielä aikaa ja niitä kerkee pohtimaan sitten, kun on ajankohtaista :)
No "hyvä", että muillakin on pieniä virtsankarkailupulmia :-) Kiitos vastauksista! Olin odottanut tuollaisia ongelmia vasta ihan loppuviikoille, ja järkytyin suuresti kun aivastaessa alkoikin lirahdella jo joskus rv 25, vaikka siis intiimilihakset ovat mielestäni olleet suht timmissä kunnossa aiemmin.
Synnytyksestä:
Kuten SweetSeptemberiä, synnytyksen käynnistymiseen liittyvät käytännön pikku jutut ovat alkaneet askarruttaa täälläkin. Lapsivedestä pohdin erityisesti, että jos tulee suoraan parketille, niin pitäähän se siivota ennen lähtöä. No ei kai kuivaamiseen ja kostealla pyyhkimiseen kauan mene. Mies pelkää aina kosteusvaurioita ihan hulluna ja saa sätkyn jos puoli desiä vettä kaatuu lasista parketille - odotan jännityksellä, koska mies keksii että mun lapsivesi voi aiheuttaa homevaurion jos valutan sen väärään paikkaan ;-)
Jännitän myös sitä, että jos en tunnistakaan synnytyssupistuksia. Olen kuullut, että joillain ne avaavat supistukset voivatkin tuntua vain menkkakipuiluna, jonka taas sekottaa helposti siihen, että on ollut pitkään huonossa asennossa ja kohtu on painanut nivusia. Mulla ainakin kumartelu ja kyyristely aiheuttaa inhottavia hetkellisiä kipuja nivusiin ja alavatsaan. Mutta toisaalta kun mulla on ollut harjoitussupistuksia jo kohta 3 kuukauden ajan, ja niihin liittyy selkeä supistumisen tunne ja paineentunne, niin eiköhän se sama tunne tule myös oikeissa supistuksissa, kivun kera.
Sairaalakassin pakkaamistakin olen miettinyt, mutta toisaalta jotain omia päivittäin käytettäviä tavaroita (kasvopesu, kosteusvoide, deodorantti jne.) ei kyllä voi pakata valmiiksi, ne pitää sitten vain napata mukaan. Käytän luonnonkosmetiikkaa joka säilyy vähemmän aikaa kuin peruskemikaalit, ja purkit on suhteessa aika kalliitakin, niin en halua ostaa erillisiä "reissukappaleita" odottamaan h-hetkeä. Joten lopulta kysymykseni kuuluu, onko sitä kassia niin tähdellistä pakata hurjan ajoissa sittenkään. Kun todennäköisesti niitä supistusvälejä joutuu laskeskelemaan kotona, niin kyllä kai siinä 5 minuuttia liikenee, jonka aikana sitten ehtii kerätä kasaan päivittäiskosmetiikan, kameran, kirjan (vaikka tuskin sitä oikeasti ehtii tai jaksaa siellä lukea), kaapista löytyvät herkut ja kotiinpaluuvaatteet.
Eniten synnytyksessä ehkä pelottaa se, että mulla on aika matala kipukynnys. Pelkään etten kestä kipua ja etten jaksa. Etten osaakaan synnyttää. Ja että homma menee jotenkin vikaan. Että vauva ei voi hyvin. Se on aika vierasta maaperää kontrollifriikille, se synnyttäminen... toisaalta niin on kyllä koko raskaus.
Näin viime yönä unta, että synnytin näillä viikoilla. Kotona. Eikä sattunut YHTÄÄN! Vauva tuli yhdellä työnnöllä ulos ja oli ihan täysikokoinen (vaikka siis nyt on rv 29+6). Ja tyttö (odotetaan kyllä kahdessa ultrassa todettua poikaa). Imetin ja nukutin vauvaa vaunukopassa omakotitalomme 3. kerroksen yläportailla (oikeasti asutaan 1-kerroksisessa rivariasunnossa...). Ihan ei varmaan mene noin, mutta ihan kiva nähdä hyviä unia painajaisten sijaan. Tai ehkä tuo oli enneuni seuraavasta tulokkaasta?
Tavaroista: Turvakaukalo hankitaan kyllä, vaikka autoa ei tällä hetkellä ole, eikä mulla edes korttia. Lainataan välillä miehen vanhempien autoa ja varmaan tulee kuljettua välillä taksilla ja kavereiden kyydilläkin, niin on kai se hyvä olla. Lipasto ja hoitotaso ovat tässä heinäkuun hankintalistalla, samoin amme. Elokuussa sitten alan tutustua kestovaippojen ihmeelliseen maailmaan ja hommaamaan niitä, samoin liivinsuojia ja imetyspaitoja ynnä muuta itseäni varten siinä toivossa, että imetys onnistuu. Vaatteita taitaa olla aika reippaasti ja lisää tulee koko ajan, kun miehen siskonpoika on nyt 5 kk ja sieltä saadaan sitä mukaa kun käyvät pieniksi. Pinnasänky, vaunut ja rattaat saadaan mun siskoilta. Joka kerta kun näen siskojani, he ovat kutoneet pikkuiselle villasukkia ja tumppuja tai tuovat mukanaan omilta lapsiltaan jääneitä leluja ja lakanoita ja kaikkea. Totesinkin miehelle, että kyllä meidän vauva on ollut kiltti, kun se saa jo ennen syntymäänsä näin paljon lahjoja.
Synnytyksestä:
Kuten SweetSeptemberiä, synnytyksen käynnistymiseen liittyvät käytännön pikku jutut ovat alkaneet askarruttaa täälläkin. Lapsivedestä pohdin erityisesti, että jos tulee suoraan parketille, niin pitäähän se siivota ennen lähtöä. No ei kai kuivaamiseen ja kostealla pyyhkimiseen kauan mene. Mies pelkää aina kosteusvaurioita ihan hulluna ja saa sätkyn jos puoli desiä vettä kaatuu lasista parketille - odotan jännityksellä, koska mies keksii että mun lapsivesi voi aiheuttaa homevaurion jos valutan sen väärään paikkaan ;-)
Jännitän myös sitä, että jos en tunnistakaan synnytyssupistuksia. Olen kuullut, että joillain ne avaavat supistukset voivatkin tuntua vain menkkakipuiluna, jonka taas sekottaa helposti siihen, että on ollut pitkään huonossa asennossa ja kohtu on painanut nivusia. Mulla ainakin kumartelu ja kyyristely aiheuttaa inhottavia hetkellisiä kipuja nivusiin ja alavatsaan. Mutta toisaalta kun mulla on ollut harjoitussupistuksia jo kohta 3 kuukauden ajan, ja niihin liittyy selkeä supistumisen tunne ja paineentunne, niin eiköhän se sama tunne tule myös oikeissa supistuksissa, kivun kera.
Sairaalakassin pakkaamistakin olen miettinyt, mutta toisaalta jotain omia päivittäin käytettäviä tavaroita (kasvopesu, kosteusvoide, deodorantti jne.) ei kyllä voi pakata valmiiksi, ne pitää sitten vain napata mukaan. Käytän luonnonkosmetiikkaa joka säilyy vähemmän aikaa kuin peruskemikaalit, ja purkit on suhteessa aika kalliitakin, niin en halua ostaa erillisiä "reissukappaleita" odottamaan h-hetkeä. Joten lopulta kysymykseni kuuluu, onko sitä kassia niin tähdellistä pakata hurjan ajoissa sittenkään. Kun todennäköisesti niitä supistusvälejä joutuu laskeskelemaan kotona, niin kyllä kai siinä 5 minuuttia liikenee, jonka aikana sitten ehtii kerätä kasaan päivittäiskosmetiikan, kameran, kirjan (vaikka tuskin sitä oikeasti ehtii tai jaksaa siellä lukea), kaapista löytyvät herkut ja kotiinpaluuvaatteet.
Eniten synnytyksessä ehkä pelottaa se, että mulla on aika matala kipukynnys. Pelkään etten kestä kipua ja etten jaksa. Etten osaakaan synnyttää. Ja että homma menee jotenkin vikaan. Että vauva ei voi hyvin. Se on aika vierasta maaperää kontrollifriikille, se synnyttäminen... toisaalta niin on kyllä koko raskaus.
Näin viime yönä unta, että synnytin näillä viikoilla. Kotona. Eikä sattunut YHTÄÄN! Vauva tuli yhdellä työnnöllä ulos ja oli ihan täysikokoinen (vaikka siis nyt on rv 29+6). Ja tyttö (odotetaan kyllä kahdessa ultrassa todettua poikaa). Imetin ja nukutin vauvaa vaunukopassa omakotitalomme 3. kerroksen yläportailla (oikeasti asutaan 1-kerroksisessa rivariasunnossa...). Ihan ei varmaan mene noin, mutta ihan kiva nähdä hyviä unia painajaisten sijaan. Tai ehkä tuo oli enneuni seuraavasta tulokkaasta?
Tavaroista: Turvakaukalo hankitaan kyllä, vaikka autoa ei tällä hetkellä ole, eikä mulla edes korttia. Lainataan välillä miehen vanhempien autoa ja varmaan tulee kuljettua välillä taksilla ja kavereiden kyydilläkin, niin on kai se hyvä olla. Lipasto ja hoitotaso ovat tässä heinäkuun hankintalistalla, samoin amme. Elokuussa sitten alan tutustua kestovaippojen ihmeelliseen maailmaan ja hommaamaan niitä, samoin liivinsuojia ja imetyspaitoja ynnä muuta itseäni varten siinä toivossa, että imetys onnistuu. Vaatteita taitaa olla aika reippaasti ja lisää tulee koko ajan, kun miehen siskonpoika on nyt 5 kk ja sieltä saadaan sitä mukaa kun käyvät pieniksi. Pinnasänky, vaunut ja rattaat saadaan mun siskoilta. Joka kerta kun näen siskojani, he ovat kutoneet pikkuiselle villasukkia ja tumppuja tai tuovat mukanaan omilta lapsiltaan jääneitä leluja ja lakanoita ja kaikkea. Totesinkin miehelle, että kyllä meidän vauva on ollut kiltti, kun se saa jo ennen syntymäänsä näin paljon lahjoja.
SEPTEMBER: Huvitti (siis ihan hyvällä tavalla) kun kirjoitit, että mitä jos et tunne synnytyssupistuksia. Siitä ei kannata huolehtia. Itse en tuntenut supistuksia juuri ollenkaan esikoisesta. Joskus about 30 viikon kohdilla oli töissä kylkikramppeja ja ne vissiin oli niitä harkkasupistuksia. Sitten tuli avautumiskivut mitkä kesti ja kesti, mutta epiduraali on taivaallista. Ja sen jälkeen kun epiduraali ei enää auttanu tuli tarve ponnistaa. Ponnistin siis vaan aina, kun siltä tuntui. Mitään supistuskäyriä ei mulla edes synnytyssalissa otettu. Anyway ihan normaalisti tuli reilu 3640g vauva ulos ilman supistuksiakin. Kyllä luonto tietää mitä tehdä. Ja jos jostain syystä ei onnistu, niin sit sektioon. Koitan suhtautua tälleen rennosti asiaan mihin ei loppupelissä ihan kamalasti voi itse vaikuttaa :)
Synnytyssupistuksista: Vaikka maailmasta löytyy niitäkin, joille synnytys ei tuota äärimmäisiä tuskia, voisin kompata jonzua. "Ei kannata huolehtia." Myös esikoisen synnytysvalmennuksessa meille korostettiin, ettei synnytyksen käynnistyminen jää keneltäkään huomaamatta. Oli sitten harkkasupistuksia raskauden aikana tai ei. Joillekin tulee sairaalaan enemmän kiire, joillekin vähemmän, mutta kyllä jokainen tilansa tunnistaa.
Synnytykseen valmistautumisesta: Esikoisen kanssa lähdin hommiin, kuin soitellen sotaan. Kovasti kyllä lueskelin asiasta etukäteen, mutta mitään hengitysharjoituksia en raskauden aikana tehnyt. Niin paljon sai kuulla, että asiat menevät kuitenkin omalla painollaan, eikä itse voi asioihin suuremmin vaikuttaa. Viimeisten viikkojen aikana olen ruvennut perehtymään seuraavaan "sotaan" hieman uudella meiningillä. Juurikin hengitytekniikoihin olen perehtynyt, sillä ekassa tuppasin kipujen yltyessä pidättämään, mikä ei ollut tietenkään eduksi. Lisäksi tällä kertaa aion rohkeammin kokeilla miehen apua, kun ekassa lähinnä tuupin sivuun häiritsemästä. Hierominen on aina ollut minulle parasta rentoutusta, tosin kipualueilla en käpälöintiä ehkä siedä. Jalat ja kädet ovat kuitenkin niin kaukana tapahtumien keskipisteestä, että ehkä niiden hieronta voisi viedä ajatuksia hieman pois kamalimmasta kivusta... Katsotaan, katsotaan.
Virtsankarkailusta: Itsellä ei ole tullut vastaan, mutta onhan se hurjan yleistä. Noloa ei ollenkaan! Sen sijaan valkovuotoa lorahtelee pikkuhousuihin niin, että suojia täytyisi pitää. En kuitenkaan pidä suojien materiaalista, niin vessassa joutuu ravailemaan suurempien yllätysten jälkeen. Muuten ohuemmista päällihousuista voisi tulla läpi... Näin oli esikoistakin odotellessa.
Synnytykseen valmistautumisesta: Esikoisen kanssa lähdin hommiin, kuin soitellen sotaan. Kovasti kyllä lueskelin asiasta etukäteen, mutta mitään hengitysharjoituksia en raskauden aikana tehnyt. Niin paljon sai kuulla, että asiat menevät kuitenkin omalla painollaan, eikä itse voi asioihin suuremmin vaikuttaa. Viimeisten viikkojen aikana olen ruvennut perehtymään seuraavaan "sotaan" hieman uudella meiningillä. Juurikin hengitytekniikoihin olen perehtynyt, sillä ekassa tuppasin kipujen yltyessä pidättämään, mikä ei ollut tietenkään eduksi. Lisäksi tällä kertaa aion rohkeammin kokeilla miehen apua, kun ekassa lähinnä tuupin sivuun häiritsemästä. Hierominen on aina ollut minulle parasta rentoutusta, tosin kipualueilla en käpälöintiä ehkä siedä. Jalat ja kädet ovat kuitenkin niin kaukana tapahtumien keskipisteestä, että ehkä niiden hieronta voisi viedä ajatuksia hieman pois kamalimmasta kivusta... Katsotaan, katsotaan.
Virtsankarkailusta: Itsellä ei ole tullut vastaan, mutta onhan se hurjan yleistä. Noloa ei ollenkaan! Sen sijaan valkovuotoa lorahtelee pikkuhousuihin niin, että suojia täytyisi pitää. En kuitenkaan pidä suojien materiaalista, niin vessassa joutuu ravailemaan suurempien yllätysten jälkeen. Muuten ohuemmista päällihousuista voisi tulla läpi... Näin oli esikoistakin odotellessa.
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Synnytyksestä: Itselläni ei edelleenkään ole pelkoja kivun suhteen. Äiti sanoi kerran, että hänellä on ollut migreenejä, jotka on sattunut enemmän ku synnytys. Myös migreeneistä kärsineenä tuo oli helpottavaa kuultavaa :D Aion siitäkin huolimatta kyllä pyytää kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Eniten pelkään edelleenkin niitä repeämiä ja sitten tietysti sitä, ettei kaikki mene niinkuin pitäisi.
Turvakaukalosta: Meilläkään ei ole autoa, mun vanhempien auto joskus käytössä, jos ovat reissussa. Ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeen hankkia autoa, kun asutaan niin lähellä keskustaa ja joka paikkaan päästään kävellen, pyörällä tai linkillä. Alunperin olin kovasti sen turvakaukalon hankkimista vastaan, koska en halunnut maksaa siitä niin paljoa, kun se jää mahdollisesti aika vähälle käytölle. En halunnut ostaa mitään käytettyä tai muuten halpaa mallia. Kyse on kuitenkin vauvan turvallisuuteen liittyvästä asiasta, joten sen kanssa en ala kitsastella. Nyt sitten mies on kuitenkin sitä mieltä, että se pitäisi hankkia. Helpottaisi kulkemista kuitenkin jonkin verran, jos kuljetaan vanhempiemme kyydillä joskus. Eli vissiin ostetaan se sitten joskus syksymmällä.
Käytiin äsken kaupoilla, kun oli tarkoitus ostella esim. vauvalle ensivaatteita. Varmaan johtu osaksi helteestä ja osaksi verensokereiden laskusta, mutta huimas koko sen ajan mitä kaupalla oltiin. Onneksi kauppaan oli aseteltu jakkaroita tasaisin välein, joten siirryin aina jakkaralta toiselle, kun mies etsi itselleen vaatteita. Vauvalle ei mitään löydetty :P Siis aivan hirveätä olla kaupassa, kun pyörryttää niin, ettei pysty edes seisoo saatika sitten katsella jotain :(
Olo helpottu kun päästiin ulos ja mies kävi ostamassa mulle mehujään.
Äitikin soitteli tuossa ja kertoi ostaneensa alennusmyynnistä meidän vauvalle pienet housut (50cm). Housut ovat pastellinvihreät (!), jotka äidin mukaan käyvät sekä pojalle että tytölle. Tiedän tasan tarkkaan, että sillä on se poika ollut edelleen mielessä niitä ostaessa. Sehän ei siis halua tietää sukupuolta etukäteen joten ei tiedä, että tyttö on tulossa ja on itse alusta saakka ollut aivan varma, että poika tulee :D
Sit se ehdotti, että lähdetään kahdestaan ostaa kirpparilta vauvalle vaatteita. Mitenkähän se onnistuu?!?!? Enhän mä voi ostaa mitään tyttömäistä pikkuiselle, kun sit se arvaa kumpi se on! Voi elämä...
Turvakaukalosta: Meilläkään ei ole autoa, mun vanhempien auto joskus käytössä, jos ovat reissussa. Ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeen hankkia autoa, kun asutaan niin lähellä keskustaa ja joka paikkaan päästään kävellen, pyörällä tai linkillä. Alunperin olin kovasti sen turvakaukalon hankkimista vastaan, koska en halunnut maksaa siitä niin paljoa, kun se jää mahdollisesti aika vähälle käytölle. En halunnut ostaa mitään käytettyä tai muuten halpaa mallia. Kyse on kuitenkin vauvan turvallisuuteen liittyvästä asiasta, joten sen kanssa en ala kitsastella. Nyt sitten mies on kuitenkin sitä mieltä, että se pitäisi hankkia. Helpottaisi kulkemista kuitenkin jonkin verran, jos kuljetaan vanhempiemme kyydillä joskus. Eli vissiin ostetaan se sitten joskus syksymmällä.
Käytiin äsken kaupoilla, kun oli tarkoitus ostella esim. vauvalle ensivaatteita. Varmaan johtu osaksi helteestä ja osaksi verensokereiden laskusta, mutta huimas koko sen ajan mitä kaupalla oltiin. Onneksi kauppaan oli aseteltu jakkaroita tasaisin välein, joten siirryin aina jakkaralta toiselle, kun mies etsi itselleen vaatteita. Vauvalle ei mitään löydetty :P Siis aivan hirveätä olla kaupassa, kun pyörryttää niin, ettei pysty edes seisoo saatika sitten katsella jotain :(
Olo helpottu kun päästiin ulos ja mies kävi ostamassa mulle mehujään.
Äitikin soitteli tuossa ja kertoi ostaneensa alennusmyynnistä meidän vauvalle pienet housut (50cm). Housut ovat pastellinvihreät (!), jotka äidin mukaan käyvät sekä pojalle että tytölle. Tiedän tasan tarkkaan, että sillä on se poika ollut edelleen mielessä niitä ostaessa. Sehän ei siis halua tietää sukupuolta etukäteen joten ei tiedä, että tyttö on tulossa ja on itse alusta saakka ollut aivan varma, että poika tulee :D
Sit se ehdotti, että lähdetään kahdestaan ostaa kirpparilta vauvalle vaatteita. Mitenkähän se onnistuu?!?!? Enhän mä voi ostaa mitään tyttömäistä pikkuiselle, kun sit se arvaa kumpi se on! Voi elämä...
hanhikki
Oman äänensä löytänyt
Oonko mä ihan outo kun en osaa ajatella koko synnytystä mitenkään realistisesti vielä? En pelkää yhtään, lähinnä mielenkiinnolla odottelen millanen kokemus se on. Jotenki vaan en pysty ajattelemaan vielä et se on väistämättä edessä, tai että ..hmm, en osaa selittää, mut tuntuu ihanku se synnytys olis jossain niin hamassa tulevaisuudessa, ihanku toisessa elämässä ettei mun kannata vielä sitä ajatella tai päätäni vaivata. Vaikka kuitenki siihen on se kolmisen kuukautta vain, jos syntyy ajallaan.
hanhikki
Oman äänensä löytänyt
Kirjottelin jo tonne facebookiin kuulumisia, kopsaan sen tähänki.