Heippa!
Mäkin päätin rekata itteni tänne, kun oon näillä sivuilla laskureita käyttänyt tiuhaan ja juttuja lueskellut.
Kerronpa vähän jotain itestäni: Olen 24v (mies saman ikäinen), esikoinen täyttää ens kuun alussa 3v. Pikkukakkosta on toivottu neidin syntymästä saakka, vaan eipä näkynyt tai kuulunut. Mulla todettiin raskauden jälkeen PCOS, joka on aika hankalaa sorttia, vaan ei siihenkään meinannut mitään jelppiä mistään saada. Kun viimein heitti kaiken toivon ja haaveilun romukoppaan ja alkoi keskittymään muihin juttuihin (työpaikan vaihdos, oman kodin osto ja remontointi), niin kappas, muuttoviikonloppuna olikin tärpännyt ja isänpäivänä pärähti plussa kehiin ennen kun menkkojen ois pitänyt ees alkaa. Oli olot jo semmosia 3+0 lähtien.. 2v10kk meni siihen, että plussa tuli. On tää vaan aika epätodellinen olo.
Mulla on ihan eka raskaus ennen neitiä ollut kohdunulkoinen, josta selvis samalla kertaa, että oon ylipäänsä edes raskaana ja että se on kohdunulkoinen. Viikkoja tuolloin arviolta 10-12. Leikkaukseen jouduin silloin.
Neidin odotuksen alussa tutkittiin tuota raskauden sijaintia useammankin ultran verran. Viikkoja oli tuolloin lopulta oletettua vähemmän, joten hermoilla sai alkuun riittämiin. Viime raskaus oli muutenkin tosi hankala, kun oli yhtä jos toista komplikaatiota ja neiti viimein syntyi hätäsektiolla, kun takana oli hiivoja, tulehdus emättimessä, raskausmyrkytys jnejnejne...
Nyt on kolme ultraa (yksityisen + kaks kunnallista) jo takana. Kaikissa paikka ollut ok, sykkeetkin näkyneet jo 6+0 lähtien. Ekassa kunnallisen ultrassa 6+4 näkyi kohdussa joku outo "klöntti", jota sitten viime viikolla 8+4 kontrolloitiin. Eri lääkäri oli, eikä mitään "klönttiä" löytänyt enää.
Missasin ekan neuvolan aikaepäselvyyksien takia, olis ollut eilen. Pitänee tänään aamusta heti soitella ja kysyä, et mites nyt sit, koska pääsis tulemaan. Nt-ultra ois 3.1, tuolloin 11+0.
Ja siis niin, LA 25.7, synnyttämään menen Saloon, jollei mitään ihmeitä tule. Jos tulee, niin sitten se on TYKS. Ja toinen siis tulossa.
Etomista on kovasti, sairaslomallakin olen sen takia joutunut olemaan, tissit on törkykipeet, väsyttää, närästää, mielialat heittelee sekä itkun että raivon puolelle.. Mitään ei oikein tekis mieli syödä tai tehdä, nukkua vaan. Ja siitä kärsii sitten unirytmit. Mut näillä mennään. :)