Mä alkaisin olemaan jo valmis , 38 tuli täyteen, joten vauvan pitäisi myös olla jo valmis tulemaan. Ja oon kyllä saanut jo ihan tarpeekseni kaikista jomotuksista ja jäykkyydestä. Mutta mun mies vie tässä kyllä voiton, joka kerta kun se näkee mut, niin katsoo mun mahaa ja kysyy joko pitäis lähteä? Aivan kuin sen voisi tuosta vatsan päältä jotenkin arvioida. Onhan se sympaattista kun toinen niin odottaa. Tänäänkin aamulla kerroin, että kyllä hänen pitää töihin lähteä, kun ei mitään ole vielä tapahtumassa. Siis ei mitään. Ja jokaisesta yksittäisestä supistuksesta tai melkein mistä tahansa muusta kuitenkin itse alkaa miettimään, josko alkais. Ihan kaikista en ole tuolle miehelle voinut mainita, eihän se malttais muuten mennä mihinkään.