Moi. Mä en oo tainnu tänne kirjottaa kertaakaan, mut nyt loppumetreillä aattelin tulla purkamaan tuntojani Ollu tää raskaus kaikin puolin raskaampi kun aiemmat että ehkä sikskin on jääny moni asia tekemättä mitä aiemmin teki. Raskaampi fyysisesti ja henkisesti.
Mulla siis ennestään kaks lasta vm 2010 tyttö ja 2012 poika. Ja nyt odotan kolmatta (38 +6) ilmeisesti tyttöä, uuden miehen kanssa. Itellä ikää 36 v. Aiemmat raskaudet on sujunu ihan normisti ja synnytykset ollu nopeita alatiesynnytyksiä ilman kivunlievityksiä paitsi ekasta ilokaasua, eka rv 36 + 0 ja toka 39 + 6.
No, tämä tän hetkinen sitten. Ekat kolme kuukautta elin kun sumussa tai jossain omassa pimennossa, mut ei se mitään oli noista aiemmistakin samaa. Tästä jouduin elämäni ekan kerran sokerirasitukseen ja sieltähän se rd napsahti. Toukokuusta asti oon siis kattonu tarkemmin mitä syön ja mittaillu sokereita. Hyvänä asiana tässä se että painonnousu stoppas doagnoosiin
No, noi vielä ihan ok mut sitten tossa vikassa lääkärineuvolassa havaittiin että vauva perätilassa. Kääntöä yritettiin äippäpolilla, mutta kun ei kolmannellakaan yrityksellä kääntyny niin perätilaan jäi. Ja eile mokoma kääntynyt. Huomenna tasan 39 viikkoa ja tilannetsekki äippäpolilla. Ehkä saan jonkun päivän millon joko käynnistetään tai leikataan. Riippuen vauvan koosta ja kaikesta muusta. Nyt on eilisillasta supistellu kipeestikin, mistä mulla ei oo aiempaa kokemusta. Tai on, mut molemmissa aikasemmissa raskauksissa synnytys on edenny vauhdilla jo heti ekasta kipeestä supistuksesta ja lapsi ollu maailmassa eka kolmen, toka 1,5 tunnin kuluttua siitä ekasta. Tosin on ne supistukset olleet näitä kipeempiä. Mutta saapi nähdä. Vähän jännittää tuo perätila-asia että tuleeko hirvee kiire ja kun pitäs noi kaks muuta saada sit jonnekin nopeesti.
Alan olee ihan kypsä jo tähän hommaan ja kaiken lisäks oon vaan maannu koko viikon kaiken ajan mitä pystyny ku on ollu sellasta pientä lämpöä. Kauhee huoli välillä vauvan voinnista kun liikkeet tuntuu niin erilailla kun on pää ylöspäin. Huoh.