Moikka kaikille!
Täältä Turusta hyppää ketjuun mukaan ihka ensimmäistä lastaan odottava Pihlaja. Neljännestä kierrosta tärppäsi, sitä ennen ehkäisypilleireitä n. 13 vuotta. (Kääk!) Päätimme 1 v -hääpäivän kunniaksi pienessä viinipöhnässä "alkaa laittaa lasta tulille", niin kuin mieheni asian romanttisesti ilmaisi. :) Itse olisin ollut jo aiemmin valmis aloittamaan yrityksen, sillä seuraavana syntymäpäivänä tulee jo 30 mittariin.
Anyway, loppukesä ja alkusyksy harjoiteltiin, ja lokakuussa napsahti tähdet kohdilleen ja siittiö munasoluun (aika eroottista, eikö?), ja laskettu aika olisi 4.7. Tänään mennään siis viikolla 5+1.
Ensimmäistä neuvolaa ajattelin soitella huomenna, ja varhaisultrankin varasin jo yksityiseltä. Se olisi 14.11., onkohan viikoilla 6+6 realistisia haaveita havaita jo kunnon sykkeet ym.?
Kertokaa myös samalla te viisaammat, että miten tästä takaraivossa jyskyttävästä "Tää on hei eka raskaus, kesken se menee kumminki" -tunteesta pääsee eroon?