Esittäydyn nyt, vaikka järki sanoo, et olis kannattanu odottaa edes ar-ultraan asti (10.12.), ennen ku tuun tänne höpöttää... Mutta koska on pakko päästä vaihtamaan ajatuksia muiden kanssa... Olen siis 30v, eka lapsi nyt 1v9kk. Sepä tässä ärsyttääkin, kun on kokemukset ekasta raskaudesta, jolloin oli "paljon" oireita, ja nyt vaan väsymystä, kuivuutta (alkanut kyllä jo muuttumaan kosteammaksi), huimausta, nippailuja, muutama repäisy ja elohiiri leukaperässä nyt vuorokauden ajan silloin tällöin. Niin ja ennen plussaa nenästä vuosi verta yhden päivän ajan, mulla ei ole ikinä vuotanut verta nenästä, joten lasken sen oireeksi
. Mies kyllä totesi, että kuulemma aluksi viimeksikin valitin, ettei oireita ollut riittävästi
. Kunnes etova olo iski viideksi viikoksi ennen np-ultraa . Mä kyl yritän kovasti järkeillä tiettyjen oireiden puuttumista - esim rinnoissa ei tunnu, kun imetin vuoden ja repäisyjä ei tulis niin paljon, kun kohtu on jo kerran tän käyny läpi ... Pessimistinä haluan kuitenkin vielä valmistautua pettymykseen, mikä rasittaa miestäni
. Ollaan siis miehen kaa oltu yhdessä yli 11vuotta, naimisissa kolme. Sitä kyllä mietin, et mihin me toi uhmaileva ensimmäinen muksu laitetaan siks aikaa, et voidaan rauhassa keskittyä ultran infoihin....